Seksuaalirikoslain uudistuksesta tulee mieleen isis ja taliban, sanoo emeritaprofessori – ”On vain ruvettu kirjoittelemaan pykäliä”
Valmisteilla olevan seksuaalirikoslain uudistus ei välttämättä korottaisi lapsiin kohdistuneiden rikosten tuomioita, vaikka sanoo tekevänsä niin.
Marraskuun lopussa eduskunnan kyselytunnilla keskusteltiin seksuaalirikoslain kokonaisuudistuksesta.
Perussuomalaisten Veijo Niemi oli lukenut lehdestä niin sanotusta pedofiiliringistä, johon kuuluneet miehet tuomittiin vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksiin.
Niemi kysyi hallitukselta, aikooko se esittää minimirangaistusten korottamista ”tuntuvasti” nyt, kun seksuaalirikoslakia ollaan uudistamassa.
Kansa ja perussuomalaiset ovat kuulemma sitä mieltä, että seksuaalirikoksista pääsee liian helpolla. Jussi Halla-aho toisti ikuisuusvertailun talousrikoksista annettaviin rangaistuksiin. Kokoomuksen Mia Laiho kyseli kemiallisen kastraation perään.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vinoili, että kriminaalipolitiikasta olisi hyvä järjestää ihan seminaari, jotta oppositiolle selviäisi, miten se toimii.
Ehkä se oli turhaumaa toistoon: kovempien rangaistusten vaatiminen on populismin arkkityyppi, joka nousee esiin tasaisin väliajoin, vuosikymmen toisensa perään.
Samalla Henriksson kuitenkin selvensi, että hallitus aikoo esittää seksuaalirikoksista annettavien rangaistusten korottamista.
”Yksi tärkeimmistä tavoitteista on se, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia myös nostetaan”, Henriksson sanoi.
Kokonaisuudistuksessa, jonka oikeusministeriön asettama työryhmä on valmistellut, niin ei kuitenkaan välttämättä tehdä niin.
Esitys on niin erikoisesti kasattu, että se päätyy osin ehdottamaan täysin päinvastaista kuin on tarkoitus.
Lakiuudistus lähti liikkeelle yksittäistapauksesta. Syksyllä 2016 23-vuotias mies käytti seksuaalisesti hyväkseen 10-vuotiasta lasta.
Syyttäjä vaati tuomiota törkeästä raiskauksesta, mutta Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Alioikeuden mukaan ei ollut näyttöä siitä, että sukupuoliyhteys olisi tapahtunut vastoin uhrin tahtoa. Mies sai kolmen vuoden ehdottoman tuomion.
Myös Turun hovioikeus hylkäsi syytteen törkeästä raiskauksesta. Se arvioi, ettei mies pakottanut uhria sukupuoliyhteyteen väkivalloin.
Tuomio pysyi ennallaan, eikä korkein oikeus myöntänyt valituslupaa.
Oikeusoppineet ja lakivaliokunnan jäsenet ihmettelivät päätöstä. Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani kysyi Helsingin Sanomissa, huomioiko nykyinen lainsäädäntö riittävän hienovaraisesti sen, miten uhrin nuori ikä vaikuttaa tilanteeseen.
Samoihin aikoihin, kun tapausta puitiin oikeudessa, alkoi Suostumus2018-niminen kampanja, jossa kerättiin nimiä kansalaisaloitteeseen.
Aloitteen tavoitteena oli määritellä raiskaus suostumuksen puutteen kautta, ei väkivallan tai sen uhan, kuten nykysäädännössä. Aloite keräsi yli 55 000 allekirjoitusta ja luovutettiin eduskunnalle kesällä 2019.
Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan kirjattiin, että laki muutettaisiin suostumusperusteiseksi ja että lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksia korotettaisiin.
Oikeusministeriön työryhmä aloitti uudistuksen valmistelun. Mietintö luovutettiin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille keskikesällä.
Tuolloin oli tarkoitus, että hallitus esittelisi asian eduskunnalle tulevana keväänä.
Terttu Utriainen on seurannut valmistelua tarkasti.
Hän on rikosoikeuden emeritaprofessori Lapin yliopistosta ja keskittynyt suurimman osan urastaan seksuaalirikosten tutkimiseen. Hän on puhunut suostumusperusteisesta lainsäädännöstä vuosikausia.
Raiskauksen uudelleenmäärittely on alkujaan peräisin Yhdysvalloista, mutta se levisi, kun kansainvälisessä oikeudessa alettiin pohtia sotilaallisissa konflikteissa tehtyjä raiskausrikoksia.
Niissä oli mahdotonta edellyttää uhrilta kieltäytymisen ilmaisemista – vastustaminen kun aiheuttaa hengenvaaran.
Tutkimusten perusteella ymmärrettiin, että uhrit eivät muissakaan tapauksissa välttämättä vastausta, vaan saattavat käyttäytyä passiivisesti.
Myös käsitys seksistä ylipäätään muuttui ajan myötä: ei enää ajateltu, että toinen oli aktiivinen ja toinen suostui, vaan että kyse oli kahden tasavertaisen ihmisen yhteisymmärryksestä.
Suomessa säädökset pitäisi kirjoittaa samalla tavalla kuin Ruotsissa, Utriainen sanoo. Siellä suostumusperusteinen laki tuli voimaan vuonna 2018.
Utriaisen mukaan oikeusministeriön työryhmän luonnos ei vastaa sitä lainkaan. Hän kutsuu esitystä 1700-lukulaiseksi. Mieleen ei tule Ruotsi, vaan Isis ja taliban.
”Oikeusministeri on markkinoinut, että laki muuttuu suostumusperusteiseksi, ja sen takia suostumusasia on kerrottu ja ymmärretty väärin julkisuudessa”, Utrainen sanoo.
”Työryhmällä on ollut kiire, eikä ketään, joka olisi hallinnut kokonaisuuden. Siellä on vain ruvettu kirjoittelemaan pykäliä, että tehdään vaikka tämmöisiä. Mutta rikosoikeus on pitkälle kehittynyt systeemi ja pitää tuntea historia, jotta tajuaa, missä kohtaa kehitystä seistään.”
Suurin ongelma on ensimmäisen pykälän muotoilu. Se, miten raiskaus määritellään.
Työryhmä esittää yhtenä vaihtoehtona, että nykyiseen raiskaussäännökseen yksinkertaisesti lisättäisiin suostumuksen puute – ilman sen kummempia määrittelyitä.
Raiskaus siis tarkoittaisi sekä sitä, että uhri ei osallistu seksiin vapaaehtoisesti ja sitä, että uhriin kohdistuu väkivaltaa.
”Jos katsotaan raiskauksen säännöksen historiaa, niin voi sanoa, että tällainen yhdistelmä on ollut viimeksi laissa vuonna 1734. Siinä oli pykälä, jossa oli tahtomomentti ja väkivaltamomentti”, Utriainen sanoo.
Kahdensadan vuoden aikana rikoslaki on kuitenkin kehittynyt niin, ettei se ole vain kasa pykäliä vaan järjestelmä. On yläkäsitteet ja alakäsitteet, jotka muodostavat verkoston.
”Jos raiskaus yläkäsitteenä määritellään väkivaltarikokseksi, koko seksuaalirikosluku määräytyy sen mukaan. Jos se määritellään suostumuksen puutteeksi, muutkin pykälät täytyy kirjoittaa sen mukaan”, Utriainen sanoo.
”Ja nyt kun on tehty tällainen kompromissi, sekasikiö, se aiheuttaa sekamelskan, mikä kertautuu muissa pykälissä. Teoreettisen sekasotkun.”
Oikeusministeriö pyysi mietintöön lausunnot 47 taholta. Niitä annettiin 57, yhteensä yli 400 sivua.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty oli jättänyt eriävän mielipiteensä jo valmisteluvaiheessa. Järjestön mukaan vapaaehtoista osallistumista ei ole määritelty esityksen perusteluissa, ja vaarana on, että laintulkinta muodostuu sekavaksi ja epäyhtenäiseksi.
Jotta ymmärtäisi, miten lakiehdotus toimisi käytännössä, on syytä tarkastella syyttäjien ja prosessioikeuden tuntijoiden kommentteja lausuntokierrokselta. Ne ovat melko yhteneväisen tyrmääviä.
Se, miten tuo suostumuksen puute/kieltäytyminen ehdotetaan ilmaistavaksi työryhmän mietinnössä, on liian epämääräinen, jotta se toimisi käytännössä.
Nämä näytölliset ongelmat heikentävät kaikkien asianosaisten oikeusturvaa oleellisesti.
Syyttäjät kritisoivat erityisesti sitä, miten lapsia koskeva osuus on muotoiltu.
Ehdotuksessa nykyinen 16 vuoden suojaikäraja poistuisi ja se korvattaisiin sekavalla asteikolla, jossa alin ikäraja olisi 12 vuotta.
Suostumuksen määrittelyn puutteen takia – ja koska raiskaus olisi edelleen yläkäsitteen mukaisesti myös väkivaltarikos – voisi olla tulkittavissa, että poliisitukinnassa tulisi selvittää 12 vuotta täyttäneiden vapaaehtoisuutta.
Toteamme, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sääntely osin suostumuskonstruktion varaan on ongelmallista.
Rakennelma antaa käsityksen siitä, että aikuisen vastuu tilanteessa olisi jotenkin vähäisempi, jos lapsi on ollut itse aktiivinen.
Lapsia koskevan osuuden osalta on valitettavasti todettava, että tässä on mietinnön mukaisten säännösten toteutuessa epäonnistuttu.
Tarkoituksena on ilmeisesti ollut, etteivät seurustelevat, suhteellisen saman ikäiset nuoret joudu rikosprosessin kohteeksi.
Kaikkiin lapsia koskeviin tunnusmerkistöihin on lisätty ”kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero”. Mainittu tunnusmerkistötekijä tekee pykälien soveltamisesta ja ymmärtämisestä erittäin vaikeaselkoisia. Mietinnössä esitettyä ”taulukko” ikäeroista ei voida pitää kannatettavana.
Taivuttelun, kehottamisen tai houkuttelun arviointi tosiasiallisesti edellyttää samanaikaisesti lapsen osallistumisasteen miettimistä päätösharkinnassa. Tämä on ollut tähän asti vierasta lainkäytössämme.
Perusteita juuri 12 vuoden ikärajalle ei ole eritelty.
Vaikuttaa siltä, että ikärajan sääntely lain esitöissä ei ole rikosoikeuden legaliteettiperiaatteen mukaista.
Terttu Utriaisen käsityksen mukaan vastaavaa ikärajaa ei löydy myöskään minkään muun maan lainsäädännöstä.
”Sama ikäraja oli kyllä vuosien 1734 ja 1889 rikoslaissa. Jälkimmäisessä sanottiin, että tekijä tuomitaan, jos uhri 12–14-vuotias eikä ole haureuteen antautunut. Sillä tarkoitettiin, ettei ole suostuvainen. On ihan älytöntä, että tällainen otetaan takaisin.”
Todennäköisesti ikäraja on peräisin Pirkanmaan hyväksikäyttötapauksesta.
”Mutta eihän yhden keissin perusteella pidä alkaa ikärajoja säätää”, Utriainen sanoo.
Myös hallitusohjelmaan kirjattu ja opposition peräänkuuluttama lapsiin kohdistuneiden rikosten rangaistusten ankaroittaminen saattaisi johtaa erikoisiin tulkintoihin, jos se toteutettaisiin työryhmän ehdotuksen mukaan.
Edellinen, Juha Sipilän hallitus, lisäsi uuden, vuonna 2019 voimaan tulleen säännöksen törkeästä lapsenraiskauksesta.
Sellaista voidaan tuomita, jos syyllistyy samalla törkeään raiskaukseen ja törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Hoviin asti rikosnimike on edennyt toistaiseksi vain muutaman kerran.
Uudessa lakiehdotuksessa on erikseen lapsenraiskaus ja törkeä lapsenraiskaus.
Syyttäjät kommentoivat:
Voimassa olevan lain mukaan, jos 15-vuotias lapsi raiskataan ns. kiinnipitoväkivaltaa käyttämällä, teko täyttää törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus on 4 vuotta vankeutta.
Uudistuksen jälkeen sama teko täyttäisi lapsenraiskauksen tunnusmerkistön ja minimirangaistus olisikin vain 2 vuotta.
”Esityksessä lapsenraiskaussäännös viittaa yläkäsitteeseen eli raiskaussäännökseen eli suostumuspykälään”, Utriainen sanoo.
”Kun katsotaan lapsenraiskaussäännöstä esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa, niissä ei ole viittausta raiskaussäännökseen, vaan lapsenraiskaus on ikärajaan perustuva sukupuoliyhteys, johon lapsi ei voi antaa suostumusta. Meillä saatiin aikaan tällainen aivan hullu systeemi, että 12-vuotiaalta aletaan kysellä, onko suostunut.”
Eduskunnan kyselytunnilla oikeusministeri Henriksson sanoi, että hallitus tuo esityksen eduskunnalle vasta ensi syksynä, ei keväällä, kuten alun perin oli tarkoitus.
”Lähden itse siitä, että tänne saliin tuodaan esitys, joka paremmin kuin tänään turvaa uhrin ja myös kaikkien lapsiuhrien asemaa”, Henriksson sanoi.
Oikeusministeriön työryhmän vetäjä, lainsäädäntöneuvos Sami Kiriakos ei tahdo kommentoida asiaa kummemmin.
Hän sanoo vain, että saatu lausuntopalaute arvioidaan huolellisesti ja että hankkeen jatkovalmistelu on kesken, eikä hallituksen lakiehdotusten sisällöstä ole vielä päätetty.