Suomen Kuvalehden vuosisata kuvina: Päärooleissa Sara Chafak, Antti Holma, Li Andersson, Ilkka Kanerva, Paula Koivuniemi, Renny Harlin ja moni muu

Vuosikymmenten tunnelmia ainutlaatuisissa kuvissa.
Kotimaa 25.3.2016 11:00
© Mirva Kakko

Tekstit Elina Järvinen, Tuomo Lappalainen ja Petri Pöntinen

1910-luku: Rauhan vuoksi

Tampere_uusi

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Tapetaanko meidät kaikki tänne?

Äidit valvoivat lasten säpsähtelevää unta. Tunkka leijui Tampereen Johanneksen kirkossa. Kynttilöiden valossa saattoi erottaa maalauksen. Siinä kaksi poikaa kantaa haavoittunutta enkeliä, jolla on valkoinen side silmillä. Kirkon seinien ulkopuolella tykistö jylisi, taivas paloi, maa peittyi nokeen.

Kärsimysjuhla, 1918 pääsiäinen, oli ohitettu.

Sisällissodassa suomalaiset olivat jakautuneet punaisiin ja valkoisiin. Saartorengas kiristyi työläiskaupungin, sodan ratkaisunäyttämön, ympärillä.

Asukkaat ja maalta paenneet kyyristelivät kirkoissa, kouluissa ja kellareissa.

Kaduilla Maximit nakuttivat. Tampereesta taisteltiin talo talolta. Haavoittuneita kuljetettiin Punaisen Ristin kenttäsairaaloihin.

Lääkärien veitsi ei tuntenut väriä. Kaikki, 1 002 potilasta, hoidettiin. Punakaartilaiset ja suojeluskuntalaiset.

Matti Kivekäs, Suomen Kuvalehden päätoimittaja, oli yksi vapaaehtoisista lääkintämiehistä. Torstaina 4. huhtikuuta hän odotti Johanneksen kirkon pihalla sairaanhoitajaa, joka avusti kirkossa synnyttävää naista.

Kivekäs, valkoinen nauha kädessään, nosti varomattomasti päätään muurin tasalle.

Kiväärin paukaus. Luoti osui vasempaan silmäkulmaan.

Lapsi pelastui. Tyttö kastettiin Rauhaksi.

Punaisena tamperelaisena kansanedustaja Nasima Razmyar (sd). Kuvattu Tampereen keskustorilla 22.2.2016. Takki Karen Millen. Neule Selected. Baskeri ja hansikkaat Stockmann.

 

1920-luku: Ikkunat auki

20-l_solmuke2

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Helsingissäkin soi jazz, kun 1920-luku koitti.

Oopperakellarissa Esplanadilla esiintyi amerikkalainen orkesteri Andania Yankees. Se oli tullut maahan turistien kanssa laivalla, ja kesän 1926 se soitti Opriksessa. Amerikkalaista jazzia kuultiin nyt ensimmäistä kertaa, ja se oli taianomaista.

Viihdeorkesteri Dallapé esitti suomalaista haitarijazzia, ja gramofoneissa soivat iskelmät. Georg Malmstén, Valter Eloranta, Ture Ara.

Laulu kaupungin, yllä asfaltin, kesäiltana huumaten soi…

Kirjallisuutta uudistivat Tulenkantajat. He näkyivät ja kuuluivat. Keikarimainen Olavi Paavolainen, kiihkeä Mika Waltari, rohkea Katri Vala.

Vuosikymmen oli moderni, kansainvälinen ja vallaton.

”Kovaa teetä” sai, kun tiesi oikeat paikat. Kieltolaki oli tullut voimaan kesällä 1919, mutta sitä oli nopeasti opittu kiertämään. Eniten salakuljetettiin pirtua, ja sillä terästettiin tee. Moni kantoi mukanaan omaa ”varpusta”, parin desin taskumattia. Lempinimellä irvailtiin Raittiuden ystävien laulukirjalle, jonka nimi oli Varpunen. Pirtua kun joi, jo alkoi laulattaa.

Mutta olihan pirtu hieman rahvaanomaista. Ajan henkeen sopivat paremmin martinit ja samppanja.

Jazz-salongissa näyttelijä Antti Holma (vas.), koreografi Jorma Uotinen, kirjailija Riikka Pulkkinen ja laulaja Emma Salokoski. Muusikot: Verneri Pohjola (trumpetti) ja Antti Lötjönen (basso). Kuvattu Hotelli Kämpin Peilisalissa Helsingissä 17.2.2016. Holman frakkikokonaisuus Frakkipalvelu Nam. Pulkkisen iltapuku ja kaulakoru Valkoinen Elefantti, korvakorut J. A. Tarkiainen ja hansikkaat Seremonia. Salokosken asu Mert Otsamo ja korut J. A. Tarkiainen. Muusikoiden puvut Vaatturiliike Sauma. Tuolit Forme. Mikrofoni Weird Antiques.

 

1930-luku: Matkalla Moskovaan

Moskovaan

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

”Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa! Sinuun koskea ei vieras valta saa.”

Helsingin rautatieasemalle oli kerääntynyt lokakuun 9. päivän iltana 1939 suuri saattojoukko, ja mikä ääni siitä lähtikään. J. K. Paasikivi, Ylioppilaskunnan laulajien vanha basso, oli tuskin kuullut kenenkään veisaavan Jumala ompi linnamme sellaisella sydänverellä.

Valtioneuvos Paasikiven seurassa oli kaksi nuorempaa miestä: eversti Aladár Paasonen ja ulkoministeriön jaostopäällikkö Johan Nykopp. Kolmikko oli menossa Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Se oli venäläistä peitekieltä ja tarkoitti muun muassa alueluovutuksia.

Matka oli suuri uutinen, ja tieto siitä levisi niin, että saattajia kerääntyi muillekin asemille. Vakava joukko teki Paasikiveen vaikutuksen. ”Jos tämä asia voitaisiin laululla hoitaa, niin kyllä me silloin pärjäisimme”, hän sanoi Viipurin jälkeen.

Paasikivi teki syksyllä 1939 kolme matkaa Moskovaan. Marraskuussa neuvottelut katkesivat. Rajansiirrosta ei päästy sopimukseen.

Suomessa varauduttiin pahimpaan. Reserviläisiä kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Karjalan kannaksella jatkettiin linnoitustöitä.

”Meidän pitää olla valmiit sotaan”, Paasikivi merkitsi 15. marraskuuta päiväkirjaansa.

Lehdenmyyjäpoikana näyttelijä Jaakko Saariluoma. Kuvattu Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä 15.2.2016. Neule, pikkutakki, solmio ja paita Vaatturiliike Sauma. Hattu Stetson Shop.

 

1950-luku: Ruista ranteessa

olympialaiset_uusi2

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Valkoinen enkeli liihotti tiilimurskalla.

Helsingin Olympiastadion, yli 70 000 silmäparia, kohahti. Kesken olympialaisten avajaisten outo nainen juoksi sateessa, leninki hulmuten. Onko se Armi Kuusela, uusi Miss Universum, kuiskittiin.

”Ystävät!” nainen ehti sanoa suomeksi mikrofoniin.

Synkkä sää ja katsomosta hypännyt ”rauhanenkeli Barbara”, saksalainen Barbara Rotbraut-Pleyer, eivät pilanneet suomalaisten kasvoille liimautunutta kestohymyä.

Tätä hetkeä oli odotettu 12 vuotta: 1940 olympialaiset oli perunut sota.

Pääkaupunkia oli ehostettu. Istutettu kukkia, hankittu liikennevalot, rakennettu lentokenttä.

Koreassa, kaukana Aasiassa, taisteltiin. Mutta Suomessa urheiltiin hyvän tahdon kisoissa.

Kahvi ja sokeri olivat yhä kortilla. Voi sitä lännen ihmettä! Pulloissa myytiin tummaa juomaa, Coca-Colaa. Yhtiö oli lahjoittanut 720 000 pulloa kolajuomaa.

Tuottoja jaettiin kovia kokeneille, Sotainvalidien Veljesliitolle. Sodasta oli selvinnyt myös evakko, pientilallisen tytär Sylvi Saimo.

Meloja Saimo voitti kultaa kesäkisoissa.

Rautaiset käsivoimat hän oli hankkinut maatalon töissä.

Olympiaurheilijana kansanedustaja Li Andersson (vas). Kuvattu Otavamedian studiolla Pasilassa 22.1.2016. Suomi-verkkarit Artistiasu Oy.

 

1960-luku: Tummia pilviä

noottikriisi_uusi2

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Yhdysvaltain-vierailun aikataulu vuonna 1961 oli tiukka, mutta Havaijilla Urho Kekkosella ja hänen seurueellaan piti olla hetki aikaa rentoutua. Aurinko paistoi ja meri hohti.

Rantavahdin koppiin tuli 
30. lokakuuta puhelu. Neuvostoliitto oli jättänyt Suomelle nootin, jossa se ehdotti ”konsultaatioita toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi”. Suomeksi se tarkoitti sotilaallista yhteistyötä.

Tekstin mukaan Länsi-Saksa oli alkanut varustautua. Se oli hyvä syy vedota YYA-sopimuksessa mainittuun Saksan uhkaan.

Siellä he istuivat Mauin rannalla, neljä vakavaa miestä: suurlähettiläs R. R. Seppälä, lehdistöpäällikkö Max Jakobson, presidentti Kekkonen ja ulkoministeri Ahti Karjalainen. Karjalainen lähti kotiin tunnustelemaan nootin taustaa. Kekkonen jatkoi matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kuukauden päästä kriisi oli ohi. Kekkonen lensi Siperiaan, tapasi puoluejohtaja Nikita Hruštšovin ja sai Neuvostoliiton luopumaan konsultaatioista. Haastaja Olavi Honka vetäytyi presidentinvaaleista, jotka Kekkonen voitti helmikuussa 1962 ylivoimaisesti.

Moni kysymys jäi senkin jälkeen auki. Tiesikö Kekkonen etukäteen nootista? Oliko hän peräti tilannut sen varmistaakseen uudelleenvalintansa? Vaikka tapahtumista on jo yli 50 vuotta, historiantutkijat kiistelevät niistä vieläkin.

Vasemmalta: suurlähettiläs Rafael Seppälänä entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva, lehdistöpäällikkö Max Jakobsonina entinen puolustusministeri Stefan Wallin, presidentti Urho Kekkosena entinen ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi ja ulkoministeri Ahti Karjalaisena entinen ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen. Kuvattu Otavamedian studiolla Helsingin Pasilassa 19.2.2016. Sortsit ja paidat Garageland. Aurinko- ja silmälasit Optiikkahuone. Kengät Tiger Of Sweden. Hattu Stockmann. Penkki Aada Sisustus.

 

1970-luku: Etelään!

seuramatkat_V

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Mallorcalle vai Torremolinokseen? Rodokselle? Ei, siellä käyvät kaikki. Kreeta on jotenkin aidompi. Ehkä tällä kertaa sinne.

Finnmatkojen uudesta esitteestä kohteet löytyivät: kevät–kesä–syksy 1976. Viikko alkaen 355 markkaa.

1970-luvun puolivälissä suomalaiset lomailivat etelässä, rentoutuivat ja ruskettuivat. Saivat uusia vaikutteita. Lomaviikon jälkeen juotiin janssoninkiusauksen kanssa retsinaa.

Seuramatkojen suosio oli kasvanut kymmenen vuotta. Hinnat olivat laskeneet. Käytännössä jokaisella työtä tekevällä oli varaa matkaan.

Maan suurin matkanjärjestäjä, Keihäsmatkat, oli tosin juuri mennyt konkurssiin. Mutta yrityksen kaatoi energiakriisi, ei se, että matkustajat olisivat loppuneet.

Kalevi Keihänen pukeutui turkiksiin ja vei lomakohteisiin kymmeniätuhansia suomalaisia. Keihäsellä oli oma tilauslentoyhtiökin, Spearair. Se lensi Kanarialle ja Välimeren kohteisiin, jopa Keniaan. Lomalennoilla myytiin yrityksen c-kasettia Kipakasti soi Keihäsellä. Tusina tarttuvia iskelmiä.

Kasetilla lauloivat Juha Vainio, Monica Aspelund ja Irwin Goodman sekä muuan Paula Koivuniemi, 27-vuotias iskelmäartisti.

Mun kuteeni on villaa, aitoa villaa, mut tarvitsen chinchillaa… 

Lentoemäntänä laulaja Paula Koivuniemi, lomailijoina entinen Sdp:n kansanedustaja Satu Taiveaho ja hänen puolisonsa, kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk). Kuvattu Suomen ilmailumuseossa Vantaalla 15.1.2016. Koivuniemen asu Finnair. Taiveahon asu Tara Jarmon ja laukku Louis Vuitton. Kaikkosen irtotakki ja ulkotakki Turo, poolo ja housut Oscar Jacobson.

 

1980-luku: Rahalla sai!

Pankkisali1-2ilmeet_MRKSeditoitu2

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Juppi pääsi Mitä Missä Milloin -vuosikirjan Vuoden sanat -luetteloon syksyllä 1985. Lyhenne tuli englannin sanoista young, urban ja professional. Se suomennettiin nuoreksi kaupunkilaiskarrieristiksi.

Yhtäkkiä tuntui, että kaikki oli mahdollista. Rahaa sai, kun sitä vain osasi pyytää – tai tehdä, niin kuin nämä kourit, kulvikit ja tuunaset kaupoillaan ja nurkanvaltauksillaan.

Eikä rikastumista enää peitelty, vaan rahaa pantiin muskeliveneisiin ja urheiluautoihin, taiteeseen ja kiinteistöihin mitä kasinopeleistä yli jäi.

Tavallinen kansa hankki vesisänkyjä, porealtaita, leipäkoneita ja kotitietokoneita niin surutta, että Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg jälkiviisaasti paheksui iloista kulutusjuhlaa.

Oli kuin edellisten vuosikymmenten loputon ankeus olisi pois pyyhitty ikuisiksi ajoiksi. Kaikki vapautui: raha, media, ravintolakulttuuri. NMT-puhelimella sai yhteyden keneen tahansa milloin tahansa.

Jopa politiikassa oli pitkästä aikaa vaihtoehtoja, kun kokoomus pääsi 1987 yli 20 vuotta kestäneestä paitsiosta hallitukseen.

Sitten osakkeet romahtivat, pankit kaatuivat ja luksusveneet pakkohuutokaupattiin. Rahat loppuivat, mutta vapaudesta jäi sentään jotain jäljelle.

Nousukauden juppeina entinen Miss Suomi Sara Chafak ja näyttelijä Tommi Korpela. Kuvattu Nordean pankkisalissa Helsingin Aleksanterinkadulla 7.3.2016. Korpelan puku ja solmio Vaatturiliike Sauma. Kauluspaita ja kengät Sartorio Rossi. Chafakin housupuku ja paita Zara.

 

1990-luku: Den glider in

kiekko95_2

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Pulloissa oli Henkelliä, saksalaista laatumerkkiä.

Korkit poksahtelivat pukukopissa. Hikiset miehet suihkuttivat juomaa, huusivat kuin kakaralauma. Lippalakeissa oli teksti: Maailmanmestari 1995.

Jääkiekon MM-finaalia oli seurannut 2,3 miljoonaa suomalaista.

Kuohujuoman kuplat olivat balsamia tuulipukukansan haavoille. Oli venytetty penniä, kierretty kirpputoreja, lipitetty kotiviiniä ja laulettu lähiöbaareissa.

Nyt Globenin uumenissa Tukholmassa kaikasi tauoton karaoke. Den glider in, den glider in, den glider in, i mål igen!

Tupu, Hupu, Lupu. Tuosta ketjusta kaikki puhuivat: pelintekijä Saku Koivu, maalinsylkijä Ville Peltonen ja työmies Jere Lehtinen.

Pukukoppiin tunki onnittelijoita, liituraitamiehiä. Myös Paavo Lipponen, tuoreen EU-maan jäyhä pääministeri.

Vieressä myhäili mies, kiekkopiirien Kale.

Kaksi vuotta aiemmin Kalervo Kummola oli istunut iltaa Münchenissä. Saksan MM-kisat olivat päättyneet pettymykseen.

Yökerhon baaritiskin ohi käveli ruotsalainen valmentaja. Curt Lindström, Kummola noteerasi. Seuraava iltana miehet istuivat sattumalta viereiseen pöytään.

Tämä on jo kohtalo, kiekkopomo mietti.

Kummola ei epäröinyt. Hän kysyi, kiinnostaisiko valmentaa Suomen maajoukkuetta.

Pukuhuoneessa uransa päättäneet jääkiekkoilijat Ville Peltonen (vas.), Jere Lehtinen ja Saku Koivu, jotka olivat mukana kultajoukkueessa 1995. Kuvattu Warrior Areenassa Espoon Leppävaarassa 30.11.2015. Alkuperäinen MM-pokaali Suomen jääkiekkomuseosta. Puvut ja solmiot Tombolini. Taskuliinat Vaatturiliike Sauma. Kauluspaidat ja kengät Fere.

 

2000-luku: Nokia Suomesta

IMG_0026

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Millennium lähestyi, ja Nokia oli kaikkialla. Hollywood-elokuvissakin.

Communicator 9000 oli vallankumouksellinen laite, puhelin ja taskutietokone yhdessä. Sillä saattoi lähettää fakseja, lukea ja kirjoittaa sähköpostia sekä lyhytsanomia – missä tahansa. Mutta Communicator maksoi paljon, lähes 10 000 markkaa.

Keväällä 1997 Helsingin Bristolissa katsottiin ison budjetin Pyhimys-elokuvaa ja näyttelijä Val Kilmer käytti Communicatoria koko ajan.

Kesällä 1999 sai ensi-iltansa suuri tieteiselokuva Matrix – ja taas näkyi Nokia. Näyttelijä Keanu Reevesilla oli käytössään ”banaanipuhelin”, Nokia 8110.

Nokia oli vuosituhannen vaihteessa maailman suurin matkapuhelinvalmistaja. Markkinoilla laskettiin, että se oli yli 200 miljardin euron arvoinen yritys. Espoon Keilaniemeen oli valmistunut suuri pääkonttori, jonka arkkitehtuuri ”alleviivasi tyylikkäästi kansainvälistä korkean teknologian yrityskuvaa”.

Suomen taloudessa oli muutenkin kylläistä. Vuoden 2000 lopussa talous oli kasvanut seitsemän vuotta, ja edessä oli toiset seitsemän lihavaa vuotta.

Vuonna 2007 Nokia teki ennätystuloksen: 8 miljardia euroa voittoa. Joka toinen älypuhelimen ostaja maailmassa valitsi Nokian.

Kuusi vuotta myöhemmin Nokia-merkkisiä älypuhelimia ei enää tehty.

Limusiinissa elokuvaohjaaja Renny Harlin. Kuvattu Otavamedian lastauslaiturilla Pasilassa 22.12.2015. Smokki Turo/Stockmann. Communicator Kustaa Hulkon kokoelmat.

 

2050-luku: Matkalla Marsiin

mars_UUsi

Kun klikkaat kuvaa, näet sen suurempana.

Kapselissa on muistettava kuntoilla, ainakin kaksi tuntia päivässä. Muuten painoton tila hapertaa luuston ja rappeuttaa lihakset. Kuntopyörä, vaijerein varustettu juoksumatto, jouset ja kumilenkit. Niistä saa vastusta.

Alus laukaistiin Baikonurin avaruuskeskuksesta Kazakstanista touko﷯kuussa 2050. Neljä astronauttia: yksi Yhdysvalloista, yksi Japanista, yksi Venäjältä ja yksi Suomesta. Ensimmäinen kerta, kun mukana on suomalainen.

Lento Marsiin kestää yli puoli vuotta. Matkaa on reilut 500 miljoonaa kilometriä. Planeetalle laskeudutaan joulun jälkeen.

Suomalainen astronautti, 35-vuotias tutkija, on valmistautunut tähän matkaan koko ikänsä. Hän on väitellyt kvanttifysiikasta, lääketieteestä ja biologiasta, treenannut itsensä huippukuntoon ja pysynyt täysin terveenä.

Hän tuntee aluksen laitteet ja tekniikan. Jos tarve vaatii, hän osaa palata Maahan vaikka yksin.

Hän osaa myös tutkia planeettaa, kun sinne päästään. Marsissa on ollut vettä, mutta onko siellä ollut myös elämää? Todisteita on etsittävä kilometrien syvyyksistä, on porattava reikiä. Marsin pinnalla ei elä mikään.

Planeetalla on oltava ainakin vuosi. Tutkimusten pitää olla valmiit, ja Marsin ja Maan pitää olla oikeassa asennossa kotimatkalla.

Yi kaksi vuotta pienessä kapselissa on pitkä aika.

Mutta astronautit ovat valmiita. He ovat odottaneet tätä koko ikänsä.

Suomalaisena astronauttina Mars-matkalla rap-artisti James Nikander eli Musta Barbaari. Kuvattu Otavamedian studiolla Pasilassa 3.3.2016. Ikkuna Nordic-Sale. Nikanderin Stüssy-lippis, verryttelyhousut ja Y3-tossut Beamhill. Kuvausta varten painettu t-paita Paitakulma.

 

Kuvien statistit: Anton Reenpää (1910-luku), Pekka Nieminen, Tuomas Pulsa, Anton Reenpää ja Vesa Tuukkanen (1930-luku).

Työryhmä: Kuvaajat Mirva Kakko ja Markus Pentikäinen (1980-luku), stylisti Minttu Vesala, ulkoasupäällikkö Vesa Tuukkanen, kuvatoimittajat Pekka Holmström, Markus Pentikäinen ja Marjo Tynkkynen, kuvausassistentit Petri Kaipiainen, Pekka Nieminen, Tuomas Pulsa ja Anton Reenpää, meikki ja hiukset Nora Pipping­skjöld, Heidi Reponen, ­Harriet Sundqvist, Tiina-Maria Valanti ja Johanna­ Vänttinen, meikki Raili Hulkkonen (Paula Koivu­niemi), meikkaaja-kampaaja Piia Hiltunen (1950-luku), lavastaja ­Samuli Niskanen, floristi Janne Pykälä, koordinaattori Susanna Lumme, tekstit Elina Järvinen, Tuomo Lappalainen ja Petri Pöntinen, tuottajat Riikka Karhunen ja Jari Lindholm.

Kiitämme yhteistyöstä: Hotel Kämp, Nordea Senaatintori, Päivälehden museo, Suomen ilmailumuseo, Suomen jääkiekkomuseo, Suomen Rautatiemuseo, Tampereen kaupunki, Tampereen kaupungin­teatteri.

Olympialaisista, seuramatkoista ja Mars-lennosta kertovia kuvia on manipuloitu digitaalisesti.

 

Juttu julkaistu 25.3. klo 11, juttua muokattu 29.3. klo 12.10: 1) Korjattu Rauhan vuoksi -kuvan tekstiä. Päätoimittaja Matti Kivekäs ei ollut saattamassa kirkosta hoitajaa ja naista. Hän odotti Johanneksen kirkon pihalla sairaanhoitajaa, joka avusti kirkossa synnyttävää naista. 2) Korjattu Ruista ranteessa -kuvan tekstiä. Sylvi Saimo ei ollut ensimmäinen kesäkisojen olympiakultaa voittanut suomalaisnainen vaan taitoluistelija Ludovika Jakobsson. Taitoluistelu oli vuonna 1920 kesäkisojen ohjelmassa, kun talvikisoja ei vielä ollut.