Sääntö-Suomi iski: Taiteilija ja lapset halusivat maalata tunnelin – Hyvät aikeet tyssäsivät byrokratiaan
Ely-keskuksen pelkona on, että jos jollekulle myönnetään lupa, muutkin tekijät innostuvat hakemaan sellaista.
Helsingin Käpylässä kulkee Tuusulanväylän ali Louhenkallion alikulkukäytävä, jonka läpi koululaiset kulkevat päivittäin.
Kaamoksen aikaan harmaa tunneli on pimeä ja hämärä. Siitä kuvataiteilija Vappu Rossi sai ajatuksen: hän halusi maalata tunnelin yhdessä Helsingin Yhtenäiskoulun alaluokkien sekä päiväkoti Käpylinnan esiopetusryhmien kanssa.
Suunnitelma oli jo selvä. Pohjalle tulisi valkoinen kiiltävä maali, joka lisää valoisuutta. Teemaksi valittiin Helsingin alueen linnut ja perhoset, jolloin teoksessa yhdistyvät mukavasti kuvataide ja ympäristöoppi.
Rossi suunnitteli tekevänsä pohjasommitelman ja rakenteen, mutta lasten piirtämät kuvat olisivat kuitenkin pääosassa.
Rossi tekisi työn ilmaiseksi, ja maalien hankkiminen onnistuisi vanhempainyhdistyksien kautta.
Yhtenäiskoulun vanhempainyhdistys haki lupaa tunnelin maalaamiselle ensimmäisen kerran vuonna 2015.
Lupaa ei herunut, sillä tunneli putosi kaupungin ja ely-keskuksen väliin – kirjaimellisesti, sillä ely-keskus hallinnoi siltaa, kaupunki tietä.
Keväällä Rossi kuitenkin sai kuulla vastaavanlaisesta tapauksesta. Jakomäen ja Alppikylän yhdistävä alikulkutunneli oli koristeltu lasten piirustuksilla.
Rossi päätti aloittaa lupaprosessin uudestaan, sillä nyt hänellä oli ennakkotapaus, johon vedota.
Alkoi rumba ely-keskuksen ja rakennusviraston välillä. Rossi tapasi aluesuunnittelijan, suunnitteli maalausta, jutteli ely-keskuksen kanssa, puhui uudestaan aluesuunnittelijalle.
Kaikki näyttivät vihreää valoa. Ongelma oli, että yksityishenkilö tai yhdistys ei voi saada lupaa, vaan Helsingin kaupungin pitäisi hakea sitä.
Rossi turhautui.
”Projektissa on mukana päiväkoti, koulu ja vapaaehtoisia palkattomasti työskenteleviä henkilöitä, jotka haluavat kaunistaa ympäristöä. Betonin pintaa suojellaan tässä maassa vankasti”, Rossi sanoo.
Projekti tyssäsi siihen, että kaupunki ei löytänyt oikeaa siltanumeroa.
Helsingin rakennusvirasto ei löytänyt Jakomäen ennakkotapauksen tietoja, joten Rossin piti pyytää ely-keskusta lähettämään ne rakennusvirastoon.
Rakennusvirasto otti yhteyttä aluesuunnittelijaan – siihen samaan, jonka kanssa Rossi oli asiaa jo puinut.
Aluesuunnittelija kertoi, että asia on edennyt jo lupaehtovaiheeseen. Projekti kuitenkin tyssäsi siihen, että kaupunki ei löytänyt oikeaa siltanumeroa.
Kirjeenvaihto virkamiesten kanssa jatkui.
Tunnelin numeroksi paljastui lopulta 956. Sekään ei riittänyt, vaan ennen hakemuksen tekemistä kaupunki tarvitsisi vielä lausunnon sillan ylläpitäjältä eli Uudenmaan ely-keskukselta.
Sen jälkeen varsinaista lupaa voisi hakea Pirkanmaan ely-keskuksesta. Kielteinen päätös maksaa 50 euroa, myönteinen 200. Päätöksen maksaa luvan hakija eli kaupunki.
”On aika huikeaa, että sain tiedon lupaprosessin kulusta vasta kirjoitettuani kymmeniä viestejä virkamiehille. Tiedon pitäisi kulkea heti, ei vasta vuosien päästä”, Rossi sanoo.
”Alikulkutunnelin tarkoitus on jokin ihan muu kuin taide.”
Miksi luvan hakeminen on näin hankalaa?
Ely-keskuksen tienpidon suunnittelija Tuula Rytilä kertoo, että menettely on ollut tavallinen. Ely-keskuksen linja on, että lupia ei myönnetä. Jakomäkeen ja muualle myönnetyt luvat ovat olleet poikkeuksia.
”Taideteokset aiheuttavat meille vastuuta ja ylläpitokustannuksia. Niiden hoitaminen ei ole ely-keskuksen ydinbisnestä”, Rytilä kertoo.
Vastaavanlaisia lupahakemuksia tulee Uudellamaalla noin kymmenen vuodessa. Pelkona on, että jos jollekulle myönnetään lupa, muutkin tekijät innostuvat hakemaan sellaista.
Näin on tapahtunut juuri Jakomäen tunnelin kanssa.
”Olisihan se ihan kiva, että pimeissä tunneleissa olisi taidetta, mutta alikulkutunnelin tarkoitus on kuitenkin jokin ihan muu kuin taide.”
Rytilän mukaan myös liikenneturvallisuus on yksi syy.
”Pyöräilijän katseen pitäisi pysyä mielellään tiessä, ei harhailla tunnelin seinissä.”
Rytilän mukaan lupamenettelyn kulku ei ole turhaa byrokratiaa. Taideteoksia on suunniteltava myös teknisesti.
Tekijän kanssa pitää sopia teoksen ulkonäöstä, tekijänoikeuksista, turvallisuusasioista ja liikennejärjestelyistä maalaamisen aikana.
”Tunneliin voi ilmestyä vaikka graffiteja. Pitää sopia, kuka hoitaa teosta tällaisissa tapauksissa.”
Maalaukset eivät saa peittää mahdollisia vaurioita, koska ely-keskus tarkastaa siltojen kunnon säännöllisesti. Lisäksi teokset pitää pystyä jopa poistamaan tarvittaessa.
”Jos myöntäisimme helposti lupia, joutuisimme käsittelemään niitä koko ajan. Pelkkä sähköpostiviestittelykin vie meiltä resursseja, ja siihen kuluu julkisen tiedonpidon rahoja.”
Rytilän mukaan ely-keskus voisi tulevaisuudessa sallia enemmän taidetta, jos se on turvallista ja soveltuu ympäristöön.
”Nyt pitäisi kerätä kokemusta ja luoda käytäntö lupa-anomuksien käsittelyyn, jotta se sujuisi jatkossa jouhevammin.”