Rahat kalapuikkoihin, vuokraan ja silmälaseihin myöntää nyt Kela – Sossun huolenpitoa sieltä ei saa

Toimeentulotuki muuttui Kelan tueksi. Se lisää tuensaajien oikeuksia, mutta voi heikentää muun avun saantia.
Kotimaa 9.1.2017 07:28
Kelan Kampin toimisto Helsingissä.
Kelan Kampin toimisto Helsingissä. © Marjo Tynkkynen

Keskipäivällä 6.12. televisiossa pyörii Tuntematon sotilas. Kaikki eivät kuitenkaan viihdy television ääressä. Kysy Kelasta -sivulla keskustelu jatkuu myös Suomen syntymäpäivänä.

”Täytyykö tiliotteet toimittaa vain ensimmäiseen hakemukseen vai myös jokaiseen jatkohakemukseen?”

”Miten määritän kohta 10-vuotiaan tieliikennekelvottoman (tekniset vaatimukset) taiwanilaisen mopon arvon, ajoneuvoista kuitenkin hakemuksessa kysytään?”

”Voiko toimeentulotukea saada kertaluonteisesti esim silmälasien ostoon?”

 

Köyhän tilanne on vuonna 2017 satavuotiaassa Suomessa kovin toinen kuin vuonna 1917. Se on erilainen myös vuoteen 2016 verrattuna.

Toimeentulotuki on yhteiskunnan viimeinen tuki. Sitä myönnetään, jos kaikki muut mahdollisuudet on jo käytetty. Palkka tai eläke kulutettu, säästöt käytetty, asumistuki nostettu. Mopokin myyty, mikäli sellainen hakijalla on.

”Tavallinen” perustoimeentulotuki koostuu perusosasta – tänä vuonna 487,89 euroa – ja perusmenojen korvauksista. Perusosa kattaa esimerkiksi ruoan, vaatteet ja puhelinlaskut. Perusmenoja taas ovat esimerkiksi vuokra, sähkölasku ja silmälasit.

Harvinaisempiin kuluihin, vaikka muutto-tai hautauskustannuksiin, voi hakea täydentävää toimeentulotukea. Ehkäisevä toimeentulotuki taas auttaa lievittämään kriisiä, kuten vakavaa sairastumista.

Näitä tukia on jo vuosikymmenien ajan haettu kunnan tai kaupungin sosiaalitoimistosta, sossusta. Vuoden alussa perustoimeentulotuki siirtyi kuitenkin Kelan maksettavaksi. Se on mullistus.

Kalapuikkoja, vuokraa tai silmälaseja varten ei enää mennä sossun luukulle, vaan osoitteeseen kela.fi.

Viisilapsinen perhe kaupungin vuokra-asunnossa Helsingissä 1930-luvulla.

Viisilapsinen perhe kaupungin vuokra-asunnossa Helsingissä 1930-luvulla. © Wolfgang Heine/Otavmedian arkisto

Vuonna 2015 toimeentulotukea sai Suomessa reilut 259 000 kotitaloutta ja 400 200 henkilöä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tukea myönnettiin viime vuonna yhteensä 745,5 miljoonaa euroa. Luvut ovat kasvaneet neljä vuotta peräkkäin.

Osalla tuen saajista menee huonosti. On pitkään kestänyttä sairautta ja syrjäytymistä. Mutta on myös sellaisia toimeentulotuen saajia kuin helsinkiläinen Maria, 27.

Maria pääsi lukion jälkeen suoraan yliopistoon. Kolme vuotta sitten hän sai himoitun opiskelupaikan Taideyliopistosta. Opintotuki oli kuitenkin jo käytetty loppuun.

Uuden tutkinnon ohella Maria on voinut tehdä työkeikkoja iltaisin ja viikonloppuisin. Töitä on tarjolla vaihtelevasti. Hyvinäkin kuukausina Maria on aina lopulta joutunut kirjautumaan Helsingin kaupungin verkkosivuille ja täyttämään toimeentulotukihakemuksen.

”Ilman toimeentulotukea joutuisin yksinkertaisesti keskeyttämään tutkintoni suorittamisen.”

Maria täyttää hakemuksen aina kuukauden puolivälissä. Hän saa tukea periaatteessa perusosan verran, eli hieman alle 490 euroa.

Käytännössä siitä kuitenkin vähennetään sata euroa ylittävä palkkatulo sekä muut tilillä näkyvät tulot – mukaan lukien kaverin maksama 20 euron velka. Tiliotteet tarkistetaan joka kerta hakemisen yhteydessä.

Joskus tukea tulee 480 euroa, joskus 200 euroa. Yleensä rahat ovat tilillä hakemista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Siihen asti Mariaa jännittää.

Maria juo teetä kalliolaisessa kuppilassa, jalassa on Doc Martensin maiharit. Suurin rahahuoli on 650 euron vuokra yksiöstä Helsingissä. Osan vuokrasta kattaa yleinen asumistuki.

”Siinä on jokin epäsuhta, että koen olevani erittäin hyväosainen ja etuoikeutettu. Tuntuu järjettömältä, että nautin samaa tukea, jota saa täysin tuloton lapsiperhe, joka elää kädestä suuhun. Siitä tulee olo, ettei minulla ole oikeutta valittaa tästä tilanteesta.”

Myös köyhälle haluttiin antaa mahdollisuuksia valita, osallistua ja kuluttaa.

Köyhiä on aina ollut Suomessa. Jo Ruotsin vallan aikana 1500-luvun lopulta irtolaisiin eli työkykyisiin köyhiin sovellettiin palvelupakkoa. Menemällä töihin maatilalle saattoi välttää sotaan joutumisen. Muun muassa Porvoossa köyhät pistettiin puhdistamaan kirkkomaita ja keräilemään luita.

Vaivaiset eli työkyvyttömät jäivät usein seurakunnan avun varaan – vähän kuin turvapaikanhakijat nykyään. Vaivaishuutokaupoissa vaivaisen sai hoidettavakseen se, joka suoritti työn halvimmalla.

Kirjailija Juhani Aho seurasi huutokauppaa Kuopiossa vuonna 1886. ”Teki vaikutuksen sellaisen, kuin olisi ihmiskunta tehnyt suuren vararikon, jonka pesästä myötiin kaikki joutava irtaimisto”, Aho kirjoitti tekstissään Orjamarkkinat.

Suomen sosiaalipolitiikka alkoi muotoutua, kun ihmiset muuttivat kylistään kaupunkeihin tehdastöihin. 1960-luvulla perusturvaa kehitettiin hyvinvointivaltion periaatteilla.

Nykyisen muotoinen toimeentulotuki on vuoden 1982 sosiaalihuoltolain luomus. Avainsana oli mahdollistavuus. Myös köyhälle haluttiin antaa mahdollisuuksia valita, osallistua ja kuluttaa.

Mutta sitten tuli lama.

Osallistava sosiaaliturva toimii huonosti niillä, joihin sitä nyt sovelletaan.

’No me ollaan suoraan sanoen kusessa”, sanoo Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner kameraan vilkaisten. A-studion vuoden 1991 raportissa pakataan ranskanleipää laukkuihin Pelastusarmeijan takahuoneessa.

Laman myötä Suomessa alettiin puhua aktiivisesta sosiaalipolitiikasta: kannustamisesta, motivoinnista ja vastikkeista. Se oli etenkin Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen (1995–99) hanke.

Myös toimeentulotuki sidottiin jos ei työssä käymiseen, niin ainakin työn etsimiseen. Vuonna 1996 tuli mahdolliseksi leikata toimentulotukea, jos asiakas kieltäytyi työstä tai muusta aktivoinnista.

Vuoden 2001 laki kuntouttavasta työtoiminnasta taas velvoittaa osallistumaan niin sanottuun aktivointisuunnitelmaan tukien menettämisen uhalla.

Nykyään puhutaan osallistavasta sosiaaliturvasta, sanoo THL:n köyhyystutkija Jouko Karjalainen. Osallistaminen on kaunis ajatus, mutta siinä on yksi ongelma: se sopii erittäin huonosti ihmisille, joihin sitä nyt sovelletaan.

Vaivaistalon hoidokkeja aterioimassa 1900-luvun alussa Padasjoella.

Vaivaistalon hoidokkeja aterioimassa 1900-luvun alussa Padasjoella. © EINAR FIELANDT/MUSEOVIRASTO

Kouvolalainen Riikka, 33, oli vuosina 2012–2013 työkokeilussa paikallisella Parik-säätiöllä, joka tukee työllistymistä. Työmatka oli kuusi kilometriä, eikä sosiaalitoimisto korvannut erikseen bussikorttia. Työkokeiluun liittyvä kuntoutusraha taas pienensi asumistukea niin, ettei käteen jäänyt juuri enempää kuin ennen työkokeiluakaan.

Siispä Riikka pyöräili töihin. Sitten polkupyörästä puhkesi takarengas. Sosiaalitoimisto ei korvannut uutta harkinnanvaraisena kuluna, joten Riikka maksoi renkaan itse. Työkokeilun jo päätyttyä Riikka osti hajonneen pyöränsä tilalle käytetyn pyörän ja kysyi, voisiko hinnasta saada osan korvattua.

”Minulle sanottiin, että kun en ole missään työllistävässä toimenpiteessä mukana, niin he eivät katso pyörää mihinkään tarpeelliseksi.”

Riikka lopetti työt kauneudenhoitoalan yrittäjänä vuonna 2008 sairastumisen takia. Sen jälkeen hän on ollut toimeentulotuen asiakas. Välissä hän teki toisen ammattitutkinnon.

Nyt Riikka on työtön työnhakija ja sairauslomalainen. Vaivat ovat fyysisiä ja psyykkisiä. Riikka on hakenut jo kerran kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Hän on valittanut kielteisestä päätöksestä.

Kuntoutustuki olisi rahallisestikin onnenpotku: se tarkoittaisi asumistuen kanssa noin tuhatta euroa kuussa.

Nyt Riikka saa työmarkkinatukea, asumistukea ja niiden jälkeen vielä toimeentulotukea. Hän siis saa työnhakijalle tarkoitettua tukea, vaikka ei usko olevansa työkykyinen. Ja joka tapauksessa töiden saanti Kouvolan seudulla olisi vaikeaa.

”Jos lakutehtaalle palkataan kuusi henkeä ja hakijoita on tuhat, niin jotainhan se kertoo.”

Päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivä pitkäaikaistyötön harvoin itse vaatii palveluja.

Toimeentulotuki on Suomessa nykyään kaikkea muuta kuin väliaikainen ratkaisu. Asiakkuuden kesto alkoi pidentyä jo 1990-luvun laman aikana. Vuonna 2015 lähes kolme kymmenestä tukea saaneesta kotitaloudesta sai tukea 10–12 kuukautta vuodesta, selviää THL:n tilastoista.

Elina Ahola ja Heikki Hiilamo ovat tutkineet toimeentulotuen asiakkaita Helsingissä vuosina 2008–2010. Tuolloin lähes joka kolmas yksin asuva helsinkiläismies sai toimeentulotukea. Lähes kolmannes näistä miehistä oli saanut tukea vähintään kymmenen vuotta, vastaavassa tilanteessa olevista naisistakin neljäsosa. Se on tutkijoista hälyttävää.

Tyypillinen asiakas asuu siis yksin ja on työtön, luultavasti vielä pitkään. Viime vuonna toimeentulotuen saajista yli puolet oli työttömiä, kun koko työvoimaan kuuluvan väestön työttömyysprosentti oli noin kuusi.

Tästä päästään siihen, mikä köyhyystutkija Karjalaista risoo.

”Pitkään työttöminä ja tulottomina olleet ovat väärä kohde kannustinpuheelle.”

Toimeentulotukea saavaa pitkäaikaistyötöntä on turha ajaa työllistymään rangaistuksen uhalla, jos ei samalla ole tarjota sopivaa työpaikkaa, Karjalainen perustelee.

Toimeentulotuen asiakkaat ovatkin jakautuneet kahteen ryhmään.

Kuntoutusta ja aktivointia on painetta keskittää niihin asiakkaisiin, jotka nähdään potentiaalisina työllistyjinä. Toiveasiakas on sopivasti ongelmainen ja motivoitunut. Poikkeuksiakin on: ”sossun palveluja” voi myös saada taitavilla perusteluilla, työvalmiutensa korostamisella tai kovaäänisyydellä.

Päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivä pitkäaikaistyötön harvoin pystyy tähän. Hän ei saa palveluja, vaan pelkän rahallisen tuen. Näiden hiljaisten pitkäaikaisasiakkaiden määrä kasvaa.

”Minulle ei ole tehty aktivointisuunnitelmaa ollenkaan.”

Kouvolalainen Riikka ei ole ikinä tavannut sosiaalitoimiston virkailijaa. Hän tarkistaa etsimänsä termin toimeentulotukipäätöksestä.

”Minulle ei ole tehty aktivointisuunnitelmaa ollenkaan.”

Kouvolassa toimii työvoimapalvelukeskus, jossa sosiaalivirkailijat laativat yhdessä TE-toimiston väen kanssa keskuksen asiakkaille aktivointisuunnitelmia.

”En ole päässyt työvoimapalvelukeskukseen useista pyynnöistä huolimatta. Jostain syystä TE-toimisto pitää minusta kynsin hampain kiinni, vaikka työvoimapalvelukeskuksella voisi olla minulle enemmän tarjottavaa.”

Riikka uskoo asian riippuvan TE-keskuksen työntekijästä. Kun tämä on ollut sairaana, tuuraajat ovat kannattaneet Riikalle työvoimapalvelukeskusta.

Muutkin henkilövalinnat arveluttavat Riikkaa.

”Mitä luin lehdestä Kelan uuden pääjohtajan näkemyksistä, niin pahoin pelkään, että harkinnanvaraista toimeentulotukea tiukennetaan entisestään.”

Viisilapsinen perhe kaupungin vuokra-asunnossa Helsingissä 1930-luvulla. © Wolfgang Heine/Otavmedian arkisto

’Miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Voisiko vaihtoehto olla, että maksaisimmekin osallisuudesta?” Näin Kelan uusi pääjohtaja Elli Aaltonen pohti Suomen Kuvalehdessä marraskuussa.

Tuskin toimeentulotuen asiakkaita heti pistetään risusavottaan tai ulkoiluttamaan vanhuksia rahansa eteen. Mutta tämän Kelan alla perustoimeentulotuki nyt on: on sähköinen toimeentulotuen hakujärjestelmä, selkeä ohje ja laskuri siinä missä vaikkapa asumistuelle tai vanhempainrahallekin.

Ennen kaikkea linja on nyt koko Suomessa yhdenmukainen, sanoo Toimeentulotuki 2017 -hankkeen päällikkö Heli Kauhanen Kelasta.

”Jos on sovittu paikallisesti sosiaalityöntekijän kanssa, että tehdään sun kohdalla näin, niin se ei enää onnistu. Yhdet ohjeet tarkoittavat, että joillekin ihmisille voi tulla tilanteeseen huononnusta ja joillekin parannusta entiseen verrattuna.”

Ainakin teoriassa sen pitäisi olla mennyttä aikaa, että mukava sossun käsittelijä myöntää tuen ja ikävä taas ei.

Marraskuussa yli 600 ihmistä aloitti Kelassa toimeentulotuen tehtävissä. Kunnista siirtyi Kelaan 244 henkilöä. Vuodenvaihteen mylläkkää on Kauhasen mukaan hoidettu lisäväellä ja ylitöillä.

”Loppiainen on Kelalla työpäivä, se tuli tämän kilpailukykysopimuksen myötä.”

Rakennustyöntekijöitä työttömyyskassalla vuonna 1983. © Kansan arkisto

’Iso osa sosiaalityöntekijöistä on odottanut tätä muutosta vuosikausia”, sanoo johtava sosiaalityöntekijä Henna Niiranen Helsingin Vuosaaren palvelupisteestä.

Kun toimeentulotuen rutiininomainen peruskäsittely tapahtuu Kelassa, voivat kuntien ja kaupunkien sosiaalityön ammattilaiset Niirasen mukaan keskittyä auttamaan nopeammin niitä, jotka apua tarvitsevat. On mahdollista lisätä esimerkiksi etsivää ja jalkautuvaa sosiaalityötä, jossa työntekijät lähtevät kaupungille.

Vaikea kysymys on, kuinka hyvin vakavista ongelmista kärsivät asiakkaat löytävät avun äärelle. Aiemmin toimeentulotuen hakemisen yhteydessä on ollut hyvä tilaisuus selvittää, tarvitseeko ihminen myös muuta apua.

Kaupunginkin puolella toimeentulotuesta ovat vastanneet pääasiassa etuuskäsittelijät, joilla ei ole sosiaalialan koulutusta, Niiranen sanoo. Heillä on kuitenkin ollut sosiaalityön asiantuntijoita työtovereina ja esimiehinään.

Niiranen olettaa, että myös Kelassa käsittelijät voivat kysyä neuvoa kollegoilta ja esimiehiltään. Kaupunki ja Kela tekevät myös yhteistyötä.

”Meillä (kaupungilla) on listattu selkeitä juttuja, joista hälytyskellojen pitää soida. Tällainen voi olla vaikka hakemuksen maininta häädöstä.”

Kelassa ollaan epäselvemmissä tunnelmissa. Kunnissa on ollut valtuudet tarvittaessa tarttua puhelimeen ja soitella asiakkaiden perään. Mutta voiko Kelan työntekijä ehdottaa puhelimessa, että toimeentulotuen asiakas voisi tarvita esimerkiksi mielenterveyspalveluja?

”Tämä on iso muutos, emmekä itsekään vielä tiedä, millaiseksi käytäntö muodostuu. Miten käytännössä menee se tilanne, että nyt minä voisin ehdottaa tai voisinko minä lähettää asiakkaan eteenpäin?”, sanoo Heli Kauhanen.

Helsingin kaupungin toimeentulotukihakemuksessa on pyydetty ”lyhyttä kuvausta nykyisestä elämäntilanteesta” ja kysytty, haluaako asiakas tavata sosiaalityöntekijän. Kelan lomakkeessa on vain ”lisätietoja”-kohta. Apua voi pyytää, jos osaa.

Se on Kauhasen mielestä selvää, ettei Kela ala tehdä sosiaalityötä.

”Emme ala mestaroida niillä osa-alueilla, jotka eivät meille kuulu ja joita emme osaakaan.”

Onko Kelalla mahdollisuuksia arvioida ihmisen sosiaalityön tarvetta, jos asiakas ei itse siitä puhu?

Köyhyystutkija Jouko Karjalainen epäilee, onko Kelalla mahdollisuuksia arvioida ihmisen sosiaalityön tarvetta, jos asiakas ei itse siitä puhu.

”Se on taas yksi väliinputoamisen paikka”, hän sanoo.

”Kunnissa hakemus on myös voitu jättää käytännössä blankkona ja sitten sitä on täytetty etuuskäsittelijän kanssa.”

Sitten tutkija yllättää.

”Tämä on lähtökohtaisesti toimeentulotuen asiakkaiden sosiaalisia oikeuksia lisäävä muutos.”

Toimeentulotuen siirtoa Kelaan pyöriteltiin jo 1980-luvulla. Silloinkin tavoitteena oli, ettei asiakkaan asema enää vaihtelisi kunnasta toiseen. Seuraava askel on Karjalaisen mukaan perustulo. Juuri perusturvan riittämättömyys on tehnyt toimeentulotuesta etuuden muiden joukossa.

”Muut etuudet, lähinnä työmarkkinatuki, ovat liian alhaisella tasolla.”

 

Tämän jutun ilmestyessä myös helsinkiläinen Maria ja kouvolalainen Riikka ovat luultavasti saaneet ensimmäiset Kelan maksamat toimeentulotukirahat tileilleen.

”Minun kohdallani tämä vaikuttaa niin, että haluan valmistua ja päästä tekemään jo töitä omalla alalla. Tämä ei ole miellyttävä tapa saada rahaa”, sanoo Maria.

Maria tosin kouluttautuu kulttuurialalle, jolla toimeentulotuki on myös työssäkäyvien tulonlähde.

Riikka laskee, että voi jatkossakin kuluttaa 15 euroa päivässä – miinus netti- ja puhelinlaskut. Hänellä on jo kokemusta toimeentulotuen haun keskittämisestä. Ensin tuli Suur-Kouvola, nyt Kela.

Riikka miettii, tuleeko Kela korvaamaan hänen B-lausuntonsa, jotka maksavat melkein 50 euroa kappale.

”Minä olen ollut aika sisukas. Olen enemmänkin miettinyt niitä ihmisiä, joilla ei ole henkisiä voimavaroja taistella ja soitella ja selvitellä.”

 

Tuen saajien nimet on muutettu.