Entäs nyt, vihreät?

Vihreät voi joutua etsimään Touko Aallolle seuraajan. Maria Ohisalo on valmis harkitsemaan puheenjohtajuutta.Ville Niinistö on todennäköisin valinta pääministeriehdokkaaksi.

Maria Ohisalo
Teksti
Heikki Vento
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Johtaja- ja imago-ongelmat ovat syöneet vihreiden kannatusta ja vaarantaneet sen menestyksen eduskuntavaaleissa ensi huhtikuussa.

Vahvassa nosteessa olleiden vihreiden tavoitteena on ollut nousta suureksi puolueeksi, joka pääsee seuraavaan hallitukseen. Nyt tavoite on karkaamassa, koska puolueen suosio on vajonnut tasaisesti yli vuoden.

Vihreiden pulma on puheenjohtaja Touko Aalto.

Puolueen uskottavuutta ovat hänen johtajakaudellaan nakertaneet alituiset kohut, tuoreimpina kansanedustaja Jani Toivolan taksinkäyttö ja kikkailu eduskunnan kulukorvauksilla, Aallon vähäpukeinen vierailu tukholmalaisella homoklubilla ja puolueen lainsäädäntösihteerin Aino Pennanen protesti Finnairin koneessa. Vihreiden viesti on jäänyt kyseenalaisten uutisten jalkoihin.

 

Tampereen Sampolassa kesäkuussa 2017 kaikki oli hyvin. Ikävää oli ainoastaan se, että osa puolueen puheenjohtajavaalin äänestyslipuista oli unohtunut Helsinkiin.

Jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto oli vireessä. Häntä lämmittivät ennakkosuosikin asema puheenjohtajavaalissa ja puolueen mainiot kannatusluvut, jotka uusi puoluejohtaja saisi perinnöksi edeltäjältään Ville Niinistöltä.

”Meidän vaihtoehtoliikkeemme on kasvanut 30 vuodessa puolueeksi, joka on valmis kantamaan hallituksen raskaimpia salkkuja. Siihen me seuraavissa vaaleissa pyrimme”, Aalto julisti vaalipuheessaan.

Hallituksen raskaimmat salkut kuuluvat pää- ja valtiovarainministerille. Valintansa jälkeen kokouksen päätöspuheessa Aalto uhosi itsevarmana.

”Vihreät on vahva, koko Suomen yleispuolue. Seuraavaksi on aika tehdä vihreistä pääministeripuolue.”

 

Uuden puoluejohtajan alku oli hurja. Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa mittauksessa vihreiden kannatus nousi 17,8 prosenttiin. Sellaisella ääniosuudella irtoaisi lähes 40 kansanedustajaa ja neljä ministeripaikkaa.

Alle kaksi kuukautta valintansa jälkeen Aallon uskottavuuteen tuli kolhu. Julki tuli aviokriisi ja uusi suhde, jonka hän oli salannut.

Vuotta myöhemmin kannatus on kuusi prosenttiyksikköä pienempi ja puheenjohtaja on jäänyt uupumuksen vuoksi sairauslomalle. Yleisradion Taloustutkimukselta tilaaman tuoreimman mittauksen mukaan vihreiden kannatus on 11,6 prosenttia.

Se on vähemmän kuin viime vuoden kuntavaaleissa. Vihreitä uhkaa pienen tai keskisuuren puolueen kohtalo syrjässä vallasta.

Aallon sijaisena toimii varapuheenjohtaja, köyhyystutkija Maria Ohisalo. Hän vastaa puolueesta, vaalivalmisteluista ja ohjelmatyöstä. Koska Ohisalo ei ole kansanedustaja, päivänpolitiikan johto on siirretty eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Krista Mikkoselle.

Vihreiden tarkoituksena on yhä nimetä pääministeriehdokas ja voittaa eduskuntavaalit 2019. Aallon sairausloman vuoksi puolueen on pakko harkita useita vaihtoehtoja tavoitteeseen pääsemiseksi.

Ohisalon mielestä puolue ei voi mennä vaaleihin varapuheenjohtajan vetämänä. Vihreät aikoo palata johtamisen osalta päiväjärjestykseen hyvissä ajoin ennen huhtikuun vaaleja.

”Kyllä puheenjohtajakysymys pitää varmasti ratkaista. Lähtökohtamme on, että Touko palaa”, Ohisalo sanoo.

Ohisalo on haluton spekuloimaan sillä mahdollisuudella, että Aalto vetäytyy. Silloin myös Ohisalolta kysyttäisiin halukkuutta puheenjohtajan tehtävään, johon hän pyrki Tampereen puoluekokouksessa. Ohisalo jäi vaalissa kolmanneksi.

”Tässä tilanteessa, kun toinen on sairauslomalla, en pohdiskele sitä. Se pitää arvioida sitten, jos sellainen hetki tulee.”

Vihreissä on arvioitu, että väliaikaisia järjestelyjä on vaalien lähestyessä mahdollista käyttää vain muutama kuukausi. Viimeistään alkuvuonna puolueella pitää olla puheenjohtaja ja pääministeriehdokas.

”Kyllähän meillä siihen mennessä on puolueen puheenjohtaja. Touko tai joku muu”, Ohisalo sanoo.

Vaihtoehtoja on useita. Jos Aalto eroaa tehtävästään, puoluevaltuuskunta voi valita uuden puheenjohtajan ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Valtuuskunnan seuraava kokous on 17.–18. marraskuuta.

Toinen mahdollisuus on kutsua koolle ylimääräinen puoluekokous. Se olisi kallis ja paljon aikaa vaativa järjestely, joka häiritsisi vaalityötä.

Ilta-Sanomien tuoreessa kyselyssä näkyy vihreiden kentän epätietoisuus. Puolueen 248 vaikuttajasta vain 89 menisi eduskuntavaaleihin Aallon johdolla, 16 vastasi ei, 21 ei osaa sanoa ja peräti 122 jätti vastaamatta.

Kyselyn mukaan Ohisalo olisi Aallon vakavin haastaja. Sijaisjohtajuuden lisäksi hänen asemiaan ovat vahvistaneet onnistunut televisioesiintyminen ja mahdollisen kilpailijan, kansanedustaja Emma Karin epäonnistuneet kannanotot julkisuudessa.

Vihreissä odotetaan entisen kansanedustajan Oras Tynkkysen ilmoitusta siitä, aikooko hän palata eduskuntaan. Tynkkynen olisi vakavasti otettava vaihtoehto Aallon paikalle.

Ville Niinistö johti vihreät vaalivoittoon eduskuntavaaleissa 2015 ja kuntavaaleissa 2017. Niinistö joutui jättämän puoluejohtajan tehtävän, koska hän oli puheenjohtajana kolme kahden vuoden kautta peräkkäin. Säännöt eivät estä hänen paluutaan puolueen johtoon, koska toimikausien rajaus koskee perättäisiä kausia.

 

Useiden tiedotusvälineiden pääministerikyselyissä Touko Aalto on sijoittunut koko kautensa ajan surkeasti.

Helsingin Sanomien Kantar TNS:ltä tilaamassa puoluejohtajien imagotutkimuksessa Aalto oli helmikuussa 2018 vasta kuudes. Silloin taakse jäi vain sosiaalidemokraattien Antti Rinne.

Vihreitä pienemmän vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on Aallon tavoin tuore puoluejohtaja ja ensimmäisen kauden kansanedustaja.

Kun Alma Media julkisti 31. elokuuta Tietoykkösen kyselyn siitä, kenelle poliitikolle pitäisi antaa enemmän poliittista valtaa, Andersson oli puoluejohtajien selvä ykkönen. Hänet mainitsi 29 prosenttia vastaajista.

Aallon vastaava luku 11 oli kaikista puoluejohtajista toiseksi surkein. Ainoastaan sinisten Sampo Terho jäi Aallon taakse.

Vihreiden säännöt eivät estä Ville Niinistön paluuta puolueen johtoon.

Ohisalo myöntää puolueensa ongelmat mutta uskoo siihen, että vihreät tarjoaa omaa ehdokastaan seuraavaksi pääministeriksi. Hänen mielestään puolueen puheenjohtajan pitäisi olla myös pääministeriehdokas.

”Olemme keskustelleet asiasta. Kannatus on laskenut, mutta teemme joka päivä työtä, että se kääntyy nousuun. Olemme matkalla siihen, että voimme olla ennen vaaleja ehdolla pääministeripuolueeksi.”

Vihreissä on paljon myös niitä, joiden mielestä pääministeriehdokas voi olla joku muu kuin puolueen puheenjohtaja. Siinä tapauksessa vihreillä on käytännössä vain yksi vaihtoehto: Ville Niinistö.

Niinistö ei kuitenkaan ole vielä varmistanut lähtevänsä ehdolle eduskuntaan. Puolueen ja Aallon vaikeuksien vuoksi Niinistö voi olla pakotettu jatkamaan kansanedustajana. Pääministeriehdokkuus olisi kunniatehtävä ja antaisi nostetta vaalikampanjalle.

Vihreiden vaikuttajien pääministerikaavailuissa on pyörinyt myös kansanedustaja Pekka Haaviston nimi. Niinistön tavoin Haavisto on entinen puoluejohtaja ja ministeri. Lisäksi hän on kaksinkertainen presidenttiehdokas.

Puolueessa epäillään Haaviston innokkuutta osallistua sisäpoliittisiin kahinoihin, joista hän on pysynyt syrjässä vuosikausia. Haaviston kiinnostus on kansainvälisissä asioissa.

Ärhäkkään ja sitkeään Niinistöön verrattuna Haavisto on rauhallinen ja sovitteleva. Ikäkin voi olla hidaste, Haavisto täytti maaliskuussa 60 vuotta.

 

Vaikeuksia vihreissä on lisännyt se, että puolueen kärki näyttää ulospäin hyvin kapealta. Käytännössä se on kaksi henkilöä. Aalto on hallinnut iltapäivälehtijulkisuutta, ja Niinistö on hyökännyt sosiaalisessa mediassa ja eduskunnan täysistunnoissa hallitusta vastaan.

Jotain kertoo sekin, että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mikkonen on jäänyt tuntemattomaksi. Hän oli sivussa, kun Aalto selitteli lentokoneessa protestoineen Aino Pennasen toimia, vaikka tämä on Mikkosen alainen.

Vihreillä on kokenut eduskuntaryhmä, mutta esimeriksi Haavisto ja Satu Hassi ovat vaiteliaita.

Särmikäs Outi Alanko-Kahiluoto on esillä sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Välillä Alanko-Kahiluoto on hämmentänyt myös vihreiden omaa pesää. Esimerkiksi silloin, kun arvosteli Niinistöä Emma Karin tukemisesta puheenjohtajavaalissa.

Ohisalo ei hyväksy väitettä, että vihreistä tunnettaisiin vain Aalto ja Niinistö.

”No jaa. Sama pätee kaikkiin puolueisiin. Puheenjohtaja on tietenkin eniten esillä. Mikkonen on tehnyt hyvää työtä, ja meillä on hierarkiat matalalla”, hän sanoo.

 

Vaalikauden alussa 2015 vihreät taisteli sosiaalidemokraattien kanssa johtavan oppositiopuolueen asemasta. Vihreillä oli aluksi yliote siitäkin huolimatta, että Sdp:llä on 35 kansanedustajaa ja vihreillä vain 15. Nyt opposition valtikka on siirtynyt rivinsä koonneelle Sdp:lle, joka ottaa tukea ammattiyhdistysliikkeestä.

Vihreiden kannatuksella on ollut tapana notkahtaa syksyisin samaan aikaan, kun Sdp:n suosio kääntyy nousuun. Silloin on esillä paljon talouteen ja työmarkkinoihin liittyviä asioita. Esimerkiksi valtion seuraavan vuoden talousarvio.

Vaikeuksiensa aikana vihreät on yrittänyt turvautua asioihin, jotka se parhaiten osaa. Palaaminen pelkäksi ympäristöpuolueeksi on kuitenkin suuri riski. Yhdellä asialla, joka löytyy myös muiden puolueiden ohjelmista, ei voiteta vaaleja ja ministeripaikkoja.

Talouspolitiikkaa on pidetty vihreiden suurimpana heikkoutena. Puolueella ei ole selkeää vaihtoehtoa hallituksen linjalle ja Sdp:lle.

Syitä epämääräiseen linjaan on löydetty ainakin kaksi: talous ei kiinnosta eikä vihreillä ole siitä yhteistä näkemystä. Puolueen eduskuntaryhmässä toinen laita myötäilee vasemmistoliiton näkemyksiä, kun toinen on lähes hallituksen linjoilla.

Ohisalo torjuu väitteen. Hän vakuuttaa, että puolueen oikean laidan kansanedustaja Antero Vartia hyväksyy vihreiden viralliset tavoitteet, joissa talous on vain väline.

”Talous ei ole itseisarvo. Meidän keskeisiä asioitamme ovat ilmastonmuutos, köyhyys ja koulutus. Talous on kaikkien niiden taustalla. Se tarkoittaa sitä, että emme tee talouden vaan ihmisten hyvinvoinnin puolesta kaikkemme.”

Väliaikainen puoluejohtaja Ohisalo sijoitetaan vihreiden vasemmistosiipeen.

”Tähän saa vastata usein. Vihreitä on vaikea asemoida oikeisto–vasemmisto-janalle, koska ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos eivät asetu siihen asteikkoon.”

 

Touko Aalto tavoitteli puheenjohtajakautensa alussa toimivia suhteita kaikkiin suuriin puolueisiin, myös kokoomukseen ja keskustaan.

Ohisalolla on erilainen näkemys mieluisimmasta hallituskumppanista.

”Luottoa on kokoomukseen, että siellä on halua leikata tehottomia yritystukia. Keskustan metsähakkuut ovat syömässä muut hyvät ilmastotavoitteet. Hyvinvointivaltion ja koulutuksen näkökulmasta sosiaalidemokraattien kanssa meillä on kaikkein eniten yhteistä.”

 

Juttua päivitetty 4.10. klo 8.35: Lisätty vihreiden kannatus Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa mittauksessa.