Tuhansia päättäjän paikkoja

Maakuntauudistus on vaalikauden suurin lehmänkauppa, joka luo Suomeen uuden poliittisen rälssin.

maakunnat
Teksti
Heikki Vento
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maakuntahallinnosta on tulossa merkittävä valtakeskittymä, jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat. Kansanvallan ja avoimuuden varmistamiseksi maakuntien hallintoon tulee tuhansia uusia poliittisia tehtäviä, joista puolueet kamppailevat ankarasti.

Neljän kuukauden kuluttua 28. lokakuuta Suomeen on tarkoitus valita 1 202 poliitikkoa maakuntavaltuustoihin. Puolueet valmistautuvat jo nyt vaaleihin, vaikka sekä vaalien ajankohta että maakuntien tehtävät ovat edelleen lopullisesti ratkaisematta.

Manner-Suomen kahdeksastatoista maakunnasta tulisi suomalaisen päätöksenteon kolmas taso, joka ryhtyy hoitamaan aiemmin kuntien vastuulla olleita sosiaali- ja terveyspalveluita. Samalla maakunnille siirtyy kiinteistöjä yli kahden miljardin euron arvosta.

Valtiolta ja kunnista lähtee maakuntien palvelukseen noin 225 000 työntekijää. Joka kymmenennen työssä käyvän suomalaisen työnantaja vaihtuu.

Maakuntavaltuustoihin ja maakuntahallituksiin valittavista tulee uusi poliittinen rälssi. Vaalitutkija Sami Borgin mukaan järjestelmä lisää avoimuutta ja vahvistaa kansanvaltaa. Hän kuitenkin korostaa, että uudistus pitää tehdä kunnolla.

”Lähtökohtaisesti pidän sitä hyvänä, koska maakuntatason päätöksenteko ei ole ollut kovin avointa. Meillähän on jo sellainen (rälssi). Ei se kokonaan uusi olisi.”

Ehdokkaista ei ole puutetta, koska maakuntavaaleissa on tarjolla vaikutusvaltaisia tehtäviä. Lisäksi vuoden 2019 eduskuntavaalit ovat lähellä, vain kuusi kuukautta maakuntavaalien jälkeen. Vaalien läheisyys pakottaa monen kansanedustajan ja eduskuntapaikkaa havittelevan lähtemään myös maakuntavaaleihin, koska ehdokkuus pohjustaisi eduskuntavaalityötä.

Sosiaalidemokraattien puoluesihteerin Antton Rönnholmin mielestä ensimmäisissä valtuustoissa tarvitaan kansanedustajiakin. Ensimmäiset valtuustot joutuvat käytännössä perustamaan uuden hallintoportaan. Valtuutetut päättävät jopa vuosikymmeniksi eteenpäin, miten maakuntia johdetaan. ”He ovat luomassa uutta arkkitehtuuria. Siinä tarvitaan kaikkia niitä, joilla on kokemusta julkisesta hallinnosta”, Rönnholm sanoo.

Joka kymmenennen työssä käyvän suomalaisen työnantaja vaihtuu.

Oppositiopuolueiden kansanedustajat ovat pysyneet vaiti maakuntavaalien ehdokkuuksista, koska ovat keskittyneet hallituksen esityksen arvosteluun. Ehdokasilmoitukset täyttynevät pian sen jälkeen, kun maakuntauudistus on hyväksytty eduskunnassa.

Hallituspuolueet keskusta ja kokoomus aikovat asettaa vaaleihin täydet listat. Se tarkoittaisi, että kolmella suurimmalla puolueella olisi noin 1 800 ehdokasta kullakin. Yksi puolue tai valitsijayhdistys voi asettaa ehdokkaita puolitoista kertaa enemmän kuin valtuustoon valitaan.

Viime vuoden kuntavaalien tuloksen perusteella kokoomus, sosiaalidemokraatit ja vihreät taistelevat vallasta Etelä-Suomen maakunnissa ja yrittävät horjuttaa keskustan asemia idässä ja pohjoisessa. Ruotsalainen kansanpuolue pitänee Pohjanmaan otteessaan.

Maakuntauudistus kelpaa jokaiselle eduskuntapuolueelle, vaikka ne ovat lähes kaikesta eri mieltä. Puolueet eivät ole päässeet yksimielisyyteen edes siitä, milloin ensimmäiset vaalit pitäisi järjestää.

Keskusta pitää tiukasti kiinni kuluvan vuoden lokakuusta. Puoluesihteeri Jouni Ovaska uskoo, että uudistus menee maaliin ja vaalit ovat syksyllä. Silloin uudet valtuustot voisivat aloittaa 1. tammikuuta 2019.

Keskustan penseys vaalien siirtämiseen johtuu siitä, että puolue haluaa hellimänsä maakuntauudistuksen mahdollisimman nopeasti eduskunnasta läpi. Hallituspuolueiden tavoitteena on saada maakunta- ja sote-lait valmiiksi ennen kesäkuun 8.–10. pidettäviä keskustan ja kokoomuksen puoluekokouksia.

Kiireisellä aikataululla hallitus ja erityisesti keskusta haluavat estää sen, että puoluekokouksille jäisi mahdollisuus kajota hankkeisiin. Näkyvimmin sote- ja maakuntauudistusta on arvostellut Helsingin vaikutusvaltainen pormestari Jan Vapaavuori (kok), jonka suunnitelmista kokoomuksen johdolla ei ole varmuutta.

Muut puolueet ovat keskustaa selvästi halukkaampia eduskunta- ja maakuntavaalien yhdistämiseen. Sosiaalidemokraatit ja siniset ovat vaatineet maakuntavaalien pitämistä yhtä aikaa kevään 2019 eduskuntavaalien kanssa. Sdp:n Rönnholmin mielestä vaalien yhdistäminen vaikuttaisi myönteisesti maakuntavaalien äänestysintoon.

Puoluesihteeri Matti Torvinen (sin) yllätti hallituskumppaninsa pari viikkoa sitten, kun hän hyppäsi opposition riveihin vaatimaan vaalien ajankohdan siirtämistä. Syitä on kaksi: sinisiltä puuttuvat eurot ja ehdokkaat.

Vaalien lykkäys säästäisi rahaa ja antaisi sinisille aikaa täyttää ehdokaslistoja. Puoluetuki jäi perussuomalaisten lippaaseen eikä sinisen eduskuntaryhmän varoja voi käyttää vaalityöhön.

Kolmella suurella puolueella, keskustalla, kokoomuksella ja sosiaalidemokraateilla raha ei ole este, vaikka puolen vuoden sisällä järjestetään maakunta-, eduskunta ja eurovaalit. Keskusta ja Sdp ovat varanneet maakuntavaaleihin puoli miljoonaa euroa kumpikin. Kokoomuksen vaalibudjetti on noin 400 000 euroa.

 

Puolueiden Kantar TNS:ltä tilaama puoluebarometri on maakuntavaalien kannalta synkkää luettavaa. Sen mukaan äänestysinto olisi jäämässä vuoden 2014 eurovaalien 40,9 prosentin alapuolelle. Keskustan kannattajat ovat poikkeus, sillä heitä vaalit kiinnostavat. Borg on barometriä toiveikkaampi.

”Äänestysprosentti sijoittuu eurovaalien ja kuntavaalien äänestysprosenttien väliin, noin 50 prosenttiin. Voi olla, että tämäkin on optimismia”, Borg pohtii.

Jos vaalit pidetään lokakuussa, Suomi rikkoo Euroopan neuvoston suositusta, jonka mukaan lainsäädännön tulisi olla voimassa vuosi ennen vaaleja. Nyt aikaa lakien voimaantulon ja vaalien väliin on jäämässä vain alle neljä kuukautta.

Borgin mukaan Euroopan neuvoston suosituksista poikkeaminen ei olisi vakava virhe. Hänen mielestään on perusteltua, että ensimmäisiä maakuntavaaleja ei järjestetä samanaikaisesti toisen vaalin kanssa.

”Maakuntahallinnolle olisi tärkeää, että ensimmäiset vaalit pidettäisiin itsenäisinä. Se antaisi kansalaisille mahdollisuuden keskustella ja puolueille mahdollisuuden perehtyä asioihin. Vaalien siirtäminen ei ole hyvä idea, koska seuraavat kevät olisi tavattoman ruuhkainen.”

Kansanedustajasta voi teoriassa tulla supervaikuttaja, joka on mukana kaikilla kolmella päätöksenteon tasolla: kunnallisvaltuustossa, maakuntavaltuustossa ja eduskunnassa. Tehtäviä olisi käytännössä mahdoton hoitaa, mutta lakiesityksessä kolmoisroolille ei ole muodollista estettä.

Puolueissa myönnetään, että kolmen tehtävän hoitaminen olisi ylivoimaista. Rajoituksista ei puhuta ennen vaaleja, koska jokainen puolue yrittää houkutella mahdollisimman monta edustajaa listoilleen.

Taustakeskusteluissa on ollut esillä Ruotsin malli. Sen mukaan kansanedustaja voisi olla mukana eduskunnan lisäksi joko kunnan tai maakunnan valtuustossa, mutta ei kaikissa kolmessa.

Maakuntahallituksen jäsenet voisivat olla jopa päätoimisia “maakunnan ministereitä”.

Maakuntahallinnosta voi tulla erittäin kirjava, koska lakiehdotuksessa ei ole yksityiskohtaisia esityksiä hallinnon järjestämisestä. Ehdottomasti suurin vaiettu asia on maakunnan verotusoikeus. Maakuntaveroa ei uskallettu liittää uudistukseen, koska se olisi suututtanut äänestäjiä.

Asia noussee esille viimeistään eduskuntavaalien jälkeen alkavissa hallitusneuvotteluissa. Verotusoikeuden antaminen maakunnille kelpaa periaatteessa kaikille puolueille. Ne ovat samaa mieltä siitä, että maakuntavero ei saa nostaa kokonaisveroastetta.

Suurin epäilijä on kokoomus. Puoluetta hirvittää ajatus kolmen julkisen hallinnon tason itsenäisestä verotusoikeudesta. Kokoomus saattaisi hyväksyä maakuntaveron, jos kunnallisvero lakkautettaisiin kokonaan.

Sdp ja keskusta hyväksyvät periaatteessa sen, että maakuntaverosta huolimatta kunnilla säilyisi verotusoikeus. Puolueissa on pohdittu mallia, jossa osa kuntien verotusoikeudesta siirrettäisiin maakunnille.

Puolueet eivät ole ottaneet kantaa hallinnon yksityiskohtiin. Ratkaisematta ovat luottamushenkilöiden palkkiot ja maakuntahallituksen käytännön työn järjestäminen.

Eduskunnan käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan valtuustot valitsevat maakuntajohtajan ja maakuntahallituksen. Uudet valtuustot päättävät siitä, miten maakunnan työt jaetaan. Joka tapauksessa maakuntiin perustetaan tuhansien luottamushenkilöiden poliittinen koneisto.

Maakuntahallituksen puheenjohtajasta tulee alueen poliittinen johtaja. Hän on maakunnan ”pääministeri” ja maakuntajohtajan esimies.

Valtuusto päättää myös omasta roolistaan. Tulossa voi olla joko kunnanvaltuuston kaltainen, noin kerran kuukaudessa kokoontuva päätöksentekijä tai eräänlainen maakunnan hallintoneuvosto, joka on koolla vain muutaman kerran vuodessa.

Maakuntahallituksen jäsenet voisivat olla jopa päätoimisia ”maakunnan ministereitä”, joille maksettaisiin kuukausipalkkaa. Asia askarruttaa erityisesti suurissa maakunnissa. Pienemmissä maakunnissa hallituksen jäsenistä tullee luottamushenkilöitä.

Valintaruletti ei pysähdy hallituksen jäseniin tai virkamiehiin. Valtuustojen on ratkaistava, kuinka maakuntahallituksen sisäinen työ järjestetään.

Hallituksen avuksi on mahdollista koota valiokuntia. Toinen vaihtoehto on kunnissa käytettävä lautakuntamalli. Lautakuntapaikoilla olisi mahdollista palkita puolueaktiiveja, jotka olivat ehdolla vaaleissa.

Lautakuntien tai valiokuntien lisäksi maakuntahallituksen on perustettava avukseen ainakin kolme neuvostoa: nuorisovaltuusto, vanhusneuvosto ja vammaisneuvosto. Lappiin on tulossa saamenkielisten neuvosto, jonka jäsenistä kolmannes valitaan saamelaiskäräjien tarjoamista ehdokkaista.

Viiteen kaksikieliseen maakuntaan nimetään ”kielivähemmistön vaikuttamiselin”. Yhdessä maakunnassa eli Pohjanmaalla vähemmistökieli on suomi.

 

Maakuntauudistus ja sote ovat vaalikauden suurin lehmänkauppa.

Se tehtiin syksyllä 2015, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk) uhkasi kokoomuksen silloiselle puheenjohtajalle Alexander Stubbille, että Suomeen perustetaan 18 maakuntaa tai hallitus hajoaa. Stubb taipui ja sai lupauksen sote-palveluiden valinnanvapaudesta.

Maakuntien pitäisi ryhtyä järjestämään sote-palveluita 1.1.2020 alkaen. Niillä on vaalien ajankohdasta riippuen 8–12 kuukautta aikaa kasata koneisto.

Jättimäisen uudistuksen tiellä on kuitenkin vielä yksi este, eduskunta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja täysistunto ratkaisevat Sipilän hallituksen suurimman hankkeen kohtalon touko-kesäkuussa.

Sami Borgin mielestä vuosia eri hallituksissa valmisteltu uudistus pitäisi nyt hyväksyä.

”Osasta ei päästy yhteisymmärrykseen, mutta osasta on päästy lehmänkauppoihin. Totta on, että pienimmät maakunnat ovat todella pieniä, ja sitten on Uusimaa. Maakuntien määrästä tullaan varmasti keskustelemaan, mutta jostain pitää aloittaa.”