Suosikki joutui haastajaksi

Vähemmistöhallitus on kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon mielestä parempi vaihtoehto kuin väkisin kasattu kirjava enemmistö. Kataisen sixpack-hallituksen tuskaa ei haluta enää toistaa.

Politiikka 25.05.2018 06:00
teksti Heikki Vento Kuvat Jonne Räsänen
Valtiovarainministeri Petteri Orpo on johtanut kokoomusta kaksi vuotta.
Valtiovarainministeri Petteri Orpo on johtanut kokoomusta kaksi vuotta.

Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Petteri Orpolla on kaksi suurta tavoitetta: seuraavan hallituksen pääministerin tehtävä ja sitä ennen sote. Kumpikin yritys saattaa mennä satamaan tai ajautua karille.

Orpo valitaan 9. kesäkuuta uudelleen kokoomuksen puheenjohtajaksi. Jatkokausi tarkoittaa sitä, että hänestä tulee pääministeriehdokas. Orpon tehtävänä on estää sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen nousu seuraavan hallituksen johtoon.

Ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen koottavan hallituksen pohjasta Orpo sanoo ensin vain pakollisen.

Hän varoo sulkemasta mitään todellista vaihtoehtoa pois.

”Vaalit ja ohjelma ratkaisevat”, Orpo tokaisee.

Yleisimmin esillä on ollut kaksi vaihtoehtoa hallituksen pohjaksi. Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien yhteistyöhön perustuva sinipuna ja edellisen kerran 2003 kokeiltu punamultaministeristö, jossa runkona ovat Sdp ja keskusta.

Orpon mielestä sinipuna on mahdollinen, vaikka hän varoitteleekin Rinnettä ovien sulkemisesta. Puheessa sekoittuvat valtiovarainministerin virallinen nuukailu ja silkka taktiikka, jolla Orpo yrittää suojata hallitusta opposition tulelta.

”Kun Sdp on lähtenyt vaalivoiton ostamisen tielle, heidän ei kannattaisi laittaa lukkoja, joita on mahdoton avata.”

Vuonna 2011 kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen joutui ottamaan hallitukseensa koko vasemmiston. Kuuden puolueen sixpack-ministeristön työtä leimasivat jatkuvat erimielisyydet. Vaalikausi päättyi eduskunnassa surkeaan näytelmään, kun hallituspuolueet äänestivät omia esityksiään vastaan.

Kokoomus ei halua uusia 2011 maratonkeskusteluja, joiden aikana Säätytalon edustan variksenpesän munat ehtivät kehittyä lentokykyisiksi linnuiksi.

Orpo vieroksuu kokoonpanoa, jonka puolueet olisivat aatteellisesti kaukana toisistaan.

”En kannata niin laajaa pohjaa. Kyse ei ollut pelkästään puolueiden määrästä vaan siitä, että olimme ideologisesti kaukana toisistamme.”

Käytännössä se tarkoittaa ainakin vasemmistoliittoa. Ilmeisesti myös perussuomalaisia, jotka pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja Orpo heittivät vuosi sitten hallituksesta ulos.

 

Yhtenäinen vähemmistöhallitus on Orpolle mieluisampi vaihtoehto kuin väkisin koottu kirjava enemmistö. Hän muistuttaa, että Ruotsissa vähemmistöhallitus on usein käytetty ratkaisu.

”Oleellisinta on se, että hallitusohjelmassa näkyy selkeästi talouden ja työllisyyden sininen lanka. Kuuden puolueen hallituksessa kaikki vetivät eri suuntiin. Jos kimurantissa tilanteessa ratkaisu on vähemmistöhallitus, sitä on sitten pohdittava.”

Sipilän porvarihallituksen suosio on alamaissa. Keskustan kannatus on laskenut niin paljon, että se voi joutua vaalien jälkeen oppositioon. Siniset saattavat kadota hallituksen lisäksi myös eduskunnasta.

Orpo myöntää nykyisen hallituksen ongelmat. Hän ei kuitenkaan halua kaventaa pelitilaansa vaan pitää myös kokoomuksen ja keskustan hallitusyhteistyön jatkumista mahdollisena.

”Vaalit ja ohjelma ratkaisevat. Huolimatta vaikeuksista, se ansaitsee tasavertaisen mahdollisuuden.”

Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) on ehdottanut, että vasemmisto ja vihreät menisivät Ruotsin mallin mukaan hallitusneuvotteluihin yhtenä blokkina. Ajatus ei tietenkään innosta Orpoa, koska se sysäisi kokoomuksen samaan rakoon, jonne Katainen joutui 2011.

Kataisen hallituksen pohjan ratkaisivat käytännössä vihreät ja Sdp. Orpo haluaa pitää auki myös sellaisen hallitusvaihtoehdon, jossa Sdp suurimpana puolueena jäisi oppositioon.

”Blokkivaaleissa on paljon hyvää, mutta niin on suomalaisessakin järjestelmässä. Meillä voisi oikeisto–vasemmisto-akselin sijaan blokkiin ajatella kokoomusta, vihreitä ja ruotsalaista kansanpuoluetta. Ne ovat moderneja, liberaaleja, kansainvälisiä ja EU-myönteisiä. Koulutus on kaikille yhteinen asia, vaikka siitä olemme ottaneet yhteen.”

”Meillä voisi oikeisto–vasemmisto-akselin sijaan blokkiin ajatella kokoomusta, vihreitä ja ruotsalaista kansanpuoluetta.”

Vuosikymmeniä myötätuulessa ollut kokoomus on joutunut politiikan akanvirtaan. Puheenjohtajaksi 2016 valitun Orpon piti korjata kurssi, jolle puolue oli ajautunut Kataisen kauden lopussa ja Alexander Stubbin aikana.

Orpon alku oli siedettävä. Kokoomus pysyi suurimpana puolueena 2017 kuntavaaleissa ja paistatteli kannatusmittausten kärjessä. Uudesta puheenjohtajasta povattiin yleisesti seuraavaa pääministeriä.

Marras-joulukuussa 2017 tunnelmat viilenivät, kun Sdp kipusi suosituimmaksi puolueeksi. Kokoomuksen kannatus on liukunut sekä Yleisradion Taloustutkimukselta että Helsingin Sanomien TNS-gallupilta tilaamissa mittauksissa kaksi prosenttiyksikköä alaspäin. Käännettä on selitetty kokoomuksen riidoilla, hallituksen aktiivimallilla ja pyrkimyksillä helpottaa alle 30-vuotiaiden työntekijöiden irtisanomista.

Puolueiden yhteisessä puoluebarometrissa suunta on sama. Kokoomus on vasta kolmanneksi houkuttelevin äänestysvaihtoehto eduskunta- ja maakuntavaaleissa. Vihreät on kiinnostavin, Sdp on toisena.

”Kannatus on taittunut alaviistoon. Alkuvuosi on ollut haastava. Olemme viemässä loppusuoralla sotea. Se herättää väkisin intohimoja ja keskustelua kokoomuksessakin”, Orpo myöntää.

Kokoomuksen sisällä arvosteltiin voimakkaasti silloista sisäministeriä Paula Risikkoa yhteydenpidosta yksityisiin terveysalan yrityksiin, erityisesti Mehiläiseen. Pörriäiskohun selitettiin kääntäneen puolueen suosion laskuun.

”Tämä on ollut opposition ja sotea vastustavien kritiikin pääaihe. Se ei ole totta. Me hyödynnämme yksityistä ja kolmatta sektoria peruspalveluiden tuotannoissa.”

Viimeisin luoti omaan jalkaan oli kansanedustaja Susanna Kosken televisiokeskustelu työttömän kanssa. Kosken esiintyminen haukuttiin ylimieliseksi ja kolkoksi. Kohu harmittaa edelleen.

”Olen nähnyt siitä pienen klipin.”

Seuraa yli kahdenkymmenen sekunnin hiljaisuus.

”Sanotaan, että en ollut siitä hirveän ilahtunut. Hän on paljon empaattisempi… En olisi sanonut niin.”

Jan Vapaavuori, Anni Sinnemäki ja Jyrki Kasvi pääkaupunkiseudun kuntien valtuustojen yhteiskokouksessa Vantaalla 15.5.

Jan Vapaavuori, Anni Sinnemäki ja Jyrki Kasvi pääkaupunkiseudun kuntien valtuustojen yhteiskokouksessa Vantaalla 15.5.

Kokoomusta on ravistellut eniten Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok) johtama neljän pääkaupunkiseudun kunnan yritys kaataa koko sote- ja maakuntauudistus. Maaliksi on joutunut myös Orpo.

Vapaavuori ilkkui Twitterissä, että ”keskustalainen pääministeri johtaa kahta hallituspuoluetta kolmesta ja kolmannella ei ole näkemystä”. Maanantaina 21. toukokuuta tulitus jatkui, kun Vapaavuori muistutti soten epämääräisistä kustannusarvioista.

”Kauanko VM-puolue vielä jaksaa?”, Vapaavuori kyseli.

Orpo vaivautuu, kun puhe kääntyy Vapaavuoreen, jota hän tuki Kataisen seuraajaksi 2014 puoluekokouksessa. Miehet ovat yhä puheväleissä, mutta eri puolilla rintamaa.

”Minä jätän sen twiitin ihan omaan arvoonsa. Keskusteluja käydään muulla tasolla kuin Twitterissä.”

Vapaavuoren lisäksi uusmaalainen kansanedustaja Elina Lepomäki on arvostellut voimakkaasti sote-uudistusta. Hän aikoo äänestää eduskunnassa vastaan.

Pääkaupunkiseudun kuntien kampanjointi ärsyttää Orpoa. Hän myöntää, että riitely on hajottanut kokoomuksen myös Uudellamaalla.

Espoossa ja Vantaalla on kuitenkin keskeisissä asemissa kokoomuslaisia, jotka tukevat puoluejohtoa. Näkyvin on Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Markkula. Helsingin ja Espoon kokoomuksen suhteista kertoo espoolaisten murjaisu, että hallituksen pitää nauttia eduskunnan eikä Helsingin kaupunginvaltuuston luottamusta.

Vantaan valtuuston kokoomusryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Multala kannattaa soten hyväksymistä. Hän ja Markkula vastustivat julkisesti neljän valtuuston hyväksymää julkilausumaa.

Jyrkimpien arvioiden mukaan kokoomukseen on vaarassa revetä ikiaikainen jakolinja, jossa vastakkain ovat lounaissuomalaiset maltilliset ja pääkaupunkiseudun perinteiset oikeistolaiset. Turkulainen Orpo on kotoisin Satakunnasta.

”Olen lukenut Juha Vikatmaan kirjoituksia siitä, kuinka kokoomuksesta pitää tehdä keskituloisen palkansaajien puolue. Se ajattelu on minulla geeneissä.”

Tampereen yliopistossa 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan Vapaavuori oli 2007 valitun eduskunnan oikeistolaisin jäsen. Arvio perustui Ylen vaalikonevastauksiin.

Orpo kiistää jaon, vaikka ensimmäisten joukossa Vapaavuoren kimppuun kävi turkulainen kansanedustaja ja Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva. Hän moitti epäsuorasti Vapaavuorta kiihkomielisestä soten vastustamisesta.

”Vapaavuoren kannanotoilla ei ole mitään tekemistä markkinaliberalismin kanssa. Hänellä on hyvin vahvasti suuren kaupungin näkökulma. Lepomäki edustaa markkinaliberaalia siipeä, joka on tärkeä osa kokoomusta. Olen tyytyväinen, että se pysyy kokoomuksessa”, Orpo selittää.

 

Kokoomuksessa on tuskailtu siitä, että keskusta on tunkeutunut puolueen perinteiselle tontille. Pääministeri Sipilän, liikenneministeri Anne Bernerin (kesk) ja elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) väitetään napanneen yrittäjämyönteisimmän puolueen maineen kokoomukselta.

”No, ääh. Syy, miksi kokoomus lähti hallitukseen, oli hyvä hallitusohjelma. Sinne saatiin erinomainen talous-, vero-, työllisyys ja Eurooppa-politiikan linja. Sitä on haukuttu kokoomuslaiseksi. Mikään ei ole mukavampaa kuin se, että pääministeri, liikenneministeri ja elinkeinoministeri ajavat kokoomuksen arvojen mukaista politiikkaa.”

Orpon mukaan hallituksen politiikka on niin kokoomuslaista, että kokoomus on joutunut tukemaan keskustan ministereitä keskustaa vastaan.

”Esimerkiksi alkoholilain uudistus ja liikennekaari. Mitä enemmän meillä on samanmielisiä toisessa puolueessa, sitä enemmän meillä on vaikutusvaltaa.”

Kokoomuksen ministeriryhmää on arvosteltu näkymättömäksi. Orpon lisäksi eniten otsikoissa ovat opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja sisäministeri Kai Mykkänen.

”Kun lähdimme hallitukseen, olimme kolmas pyörä. Nyt olemme toiseksi suurin puolue ja meillä on pääministerin sijaisen tehtävä.”

 

Orpo kukitetaan puheenjohtajaksi kotikaupungissaan Turussa.

Valinnasta tuli käytännössä varma 14. huhtikuuta. Sinä päivänä sote-kapinallinen Vapaavuori ilmoitti, että ”minulla ei ole mitään pyrkimyksiä mihinkään”.

Edellisessä puoluekokouksessa puheenjohtajaksi pyrkinyt Elina Lepomäki pysyy tällä kertaa katsomossa. Vuonna 2014 Stubbin ja Vapaavuoren kanssa kilpaillut eduskunnan puhemies Risikko puolestaan keskittyy nykyiseen tehtäväänsä.

Vapaavuoren lisäksi tunnetuimmat arvostelijat ovat Lepomäki ja kansanedustaja Harry Harkimo, joka jätti puolueen perustaakseen oman liikkeensä.

Lepomäki on pysynyt kyydissä, vaikka hänen mielestään kokoomusta johtaa miesporukka, joka mahtuu mainiosti tilataksiin. Orpo hämmästelee.

”Hän viittasi enemmän kokoomuksen perinteeseen. Tähän mennessä kukaan ei ole moittinut minua autoritääriseksi. Enemmänkin siitä, että kuuntelen liiankin pitkään. En tunnista tätä, mutta puheenjohtajana minun pitää kestää se.”

Sisältö