Kipeän tappion kokenut ääniharava sisuuntui ja pyysi apua ministeriöstä – tältä vaalitulos olisi näyttänyt uudella menetelmällä
Vaalijärjestelmässä on korjattavaa, sanoo vaalijohtaja. Lapista on liian vaikeaa päästä eduskuntaan, Uudeltamaalta liian helppoa.
Eduskuntavaalien kenties viiltävimmän tappion koki lappilainen vihreiden ehdokas Riikka Karppinen, joka jäi vain yhdeksän äänen päähän kansanedustajan paikasta. Hän sai vaalipiirissään toiseksi eniten ääniä ja peittosi valtakunnallisesti kaikki muut vihreät ehdokkaat paitsi puheenjohtaja Pekka Haaviston ja varapuheenjohtaja Maria Ohisalon.
Karppisen edeltä eduskuntaan nousi Lapista lähes 3 000 ääntä vähemmän kerännyt keskustan Markus Lohi.
”Kyllä se harmittaa, mutta tiedossa oli, että äänikynnys on hyvin korkea eikä lujakaan yksilösuoritus välttämättä riitä. Missä tahansa muussa vaalipiirissä olisin mennyt läpi tällä tuloksella”, Karppinen sanoo.
Karppinen kertoo olleensa heti vaalien jälkeen yhteydessä oikeusministeriön vaalijohtajaan Arto Jääskeläiseen kysyäkseen, millä tavalla äänikynnystä saataisiin yhdenvertaistettua valtakunnallisesti.
Karppinen toivoo, että oma puolue ottaisi vaalitavan uudistamisen asialistalleen, mikäli vihreät päätyy hallitukseen.
Jääskeläinen on Karppisen kanssa samoilla linjoilla. Lapin vaalipiirissä äänikynnys on liian korkealla ja suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla liian matalalla.
Lapissa puolueen olisi pitänyt kerätä vähintään 9,7 prosenttia äänistä saadakseen yhden edustajan läpi. Uudellamaalla vastaava äänikynnys oli 2,3 prosenttia. Voi siis sanoa, että Lapissa yhdellä äänellä on selvästi vähemmän painoarvoa kuin Uudellamaalla.
Ongelma koskee Lapin lisäksi Satakuntaa ja Keski-Suomea.
”Tilanne on vähän rämettynyt. Uusimaa kasvaa koko ajan ja siitä aiheutuu muitakin ongelmia”, Jääskeläinen sanoo.
Jääskeläinen viittaa siihen, että ennakkoäänien laskeminen kestää Uudellamaalla kauan niiden suuren määrän vuoksi. Lisäksi äänestyskoppeihin kiinnitettävien ehdokaslistayhdistelmän laatimisessa on ongelmia, kun iso ehdokasmäärä pitää saada mahtumaan lakanaan. Matala äänikynnys kutsuu kaikkia pienimpiäkin ryhmiä yrittämään läpipääsyä nimenomaan Uudellamaalla.
Jos Lapissa olisi ollut käytössä Jääskeläisen ehdottama menetelmä, Karppinen olisi mennyt läpi ja Lohi jäänyt rannalle.
Erot äänikynnyksissä liittyvät siihen, että nykyisellä d’Hondtin vaalitavalla on taipumus suosia suuria puolueita pienissä vaalipiireissä. Jääskeläinen on ehdottanut, että kolmessa pienessä vaalipiirissä otettaisiin käyttöön Sainte-Laguën menetelmä, jota sovelletaan esimerkiksi Ruotsissa.
Ehdokkaan läpipääsyn ratkaisee hänen saamansa vertausluku. Se muodostuu niin, että ensin lasketaan yhteen kunkin puolueen ehdokkaiden äänet. Vaalipiirissään eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmän koko äänimäärän. D’Hondtin menetelmässä toiseksi eniten ryhmässään ääniä saaneen ehdokkaan vertausluku on puolet yhteisestä äänimäärästä. Kolmannen vertausluku on kolmannes koko äänimäärästä, ja niin edelleen.
Keskustan yhteinen äänipotti Lapissa oli 29 145 ääntä. Se vei sisään Katri Kulmunin, Mikko Kärnän ja Markus Lohen.
Viimeisenä valituksi tulleen Lohen vertausluku oli kolmannes keskustan koko äänimäärästä eli 9 715. Vihreiden koko potti oli puolestaan 9 706 ääntä ja siitä muodostui siis listan ykkösen eli Riikka Karppisen vertausluku.
Jos Lapissa olisi ollut käytössä Jääskeläisen ehdottama Sainte-Laguën menetelmä, Karppinen olisi mennyt läpi ja Lohi jäänyt rannalle.
Sainte-Laguëssa toiseksi eniten ääniä saaneen vertausluku on ryhmän yhteinen äänimäärä jaettuna kolmella. Kolmanneksi tulleelle vertausluku lasketaan jakamalla viidellä, neljänneksi tulleelle seitsemällä – ja niin edelleen.
Myös Satakunnassa uuden menetelmän soveltaminen olisi tuonut vihreille lisäpaikan. Paikka olisi lähtenyt Sdp:ltä. Keski-Suomessa vaalitapa olisi puolestaan nostanut eduskuntaan kristillisdemokraatin ja pudottanut keskustan edustajan.
Myös koko eduskunnan paikkajakoon uudella menetelmällä olisi ollut keskeinen vaikutus: sekä Sdp:llä että perussuomalaisilla olisi ollut molemmilla 39 paikkaa. Vihreät olisi noussut 22 paikkaan ja KD kuuteen paikkaan. Keskusta olisi pudonnut 29 paikkaan.
”Kokemuksesta tiedän, että päättäjät ovat tässä olleet aika konservatiivisia.”
Jääskeläisen mukaan uuden menetelmän ottaminen käyttöön pienissä vaalipiireissä olisi lakiteknisesti ”helpohko”. Muutos tehtäisiin vain vaalilakiin. Perustuslakiin ei tarvitsisi kajota. Perustuslain muutokset vievät aikaa, sillä ne vaativat kahden eduskunnan hyväksynnän.
Toinen vaihtoehto äänikynnysten tasaamiseen on vaalipiirien yhdisteleminen. Niiden osalta perustuslaissa on vähemmän liikkumavaraa. Perustuslain mukaan Suomessa tulee olla vähintään 12 vaalipiiriä eli nykyinen määrä.
Toisaalta jos suuri Uudenmaan vaalipiiri jaettaisiin ensin kahteen osaan, vaalipiirien määrä nousisi kolmeentoista, minkä jälkeen esimerkiksi Lapin ja Oulun vaalipiirien yhdistäminen olisi mahdollista perustuslakia muuttamatta. Jääskeläinen ei silti innostu Pohjois-Suomen suuresta vaalipiiristä.
”Se on maantieteellisesti puoli Suomea. Se olisi vaalikampanjoinnin kannaltakin hankalaa.”
Olisiko pienten vaalipiirien oma menetelmä sitten poliittisesti realistinen hanke? Koska isot puolueet hyötyvät d’Hondtin menetelmästä, ne ymmärrettävästi eivät ole olleet innokkaita kajoamaan siihen.
”Se jää nähtäväksi. Kokemuksesta tiedän, että päättäjät ovat tässä olleet aika konservatiivisia”, Jääskeläinen sanoo.
Noin 4 000 kilometriä kampanjansa aikana Lapissa kiertänyt Riikka Karppinen kertoo olevansa vaalitavan muutoksen suhteen toiveikas.
”On varmasti puolueita, jotka eivät ole halukkaita siihen ryhtymään, mutta minusta tämä on ihan tilastollisesti katsottuna alueellista epätasa-arvoa. Kaikki demokratiaan liittyvät epätasa-arvokysymykset pitäisi korjata. Tämän ei pitäisi olla poliittisten puolueiden etupiiripolitiikkaa, vaan tämän pitäisi pohjautua siihen, että demokratia toteutuu oikeudenmukaisella tavalla.”