Poliitikot syövät lupauksiaan – yliopistot etsivät hätärahaa: Lahjoitukset eivät kata leikkauksia
Uutisanalyysi: Yliopistojen toimintaa odottavat saneeraukset. Innovoi siinä nyt sitten.
Kun yliopistolaki vuonna 2010 uudistettiin, helpotettiin sen osana yliopistojen varainhankintaa.
Ajatus oli kaunis. Yliopistot voisivat hankkia yksityisiltä tahoilta lisärahoitusta toimintansa kehittämiseen.
Perusrahoitukseen tällä ei pitänyt olla vaikutusta. Siitä valtio huolehtisi kuten ennenkin. Rahoitus myös sidottiin indeksiin, jotta se ei heikkenisi esimerkiksi inflaation vaikutuksesta.
Mutta kuinkas kävikään. Edes ensimmäinen, yliopistojen pääomittamiseen tähdännyt varainhankintakampanja ei ollut päättynyt, kun rahoitusindeksi ensin vuonna 2011 puolitettiin ja vuonna 2013 jäädytettiin kokonaan.
Vaalien jälkeen uusi hallitus on jatkanut edeltäjänsä viitoittamalla tiellä. Vaalikauden loppuun mennessä Juha Sipilän (kesk) hallituksen suunnittelemat toimenpiteet leikkaavat korkeakouluilta ja tutkimuksesta arviolta yhteensä 500 miljoonaa euroa.
Suorien leikkausten lisäksi yliopistojen rahoitusta syövät Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimusrahoituksen vähentäminen sekä Helsingin yliopiston osalta apteekkirahoituksen poisto.
Kun valtion perusrahoitusta lupauksista huolimatta leikataan, onko yliopistojen omasta varainhankinnasta korvikkeeksi?
Ainakin valtio jatkaa varainhankintaan kannustamista ja lupaa porkkanaa käynnissä olevaan varainhankintakampanjaan.
Yliopistoja on luvattu pääomittaa kolminkertaistamalla summa, jonka ne saavat kerättyä kesäkuun 2017 loppuun mennessä – kuitenkin yhteensä enintään 150 miljoonalla eurolla.
Valtion pääomituksen ehtona on, että yksityiset lahjoitukset on kohdistettava ilman erityisehtoja yliopistojen toiminnan kehittämiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla. Tosin yli 10 000 euroa lahjoittamalla saa valita, minkä tieteenalan hyväksi lahjoitus käytetään.
Toisin kuin yksityiset rahalahjoitukset, valtion niin sanottu vastinraha ei ole suoraan yliopistojen käytettävissä, vaan se lisätään niiden peruspääomaan. Toimintamenoihinsa yliopistot voivat käyttää vasta pääoman mahdollisia sijoitustuottoja.
Yliopistot eivät siis ole saamassa valtiolta suoraa 150 miljoonan euron lisärahoitusta.
Leikkausten takia myös yksityiset lahjoitukset uhkaavat valua kehittämisen sijaan leikkausten hätäensiavuksi.
Kehittämishankkeita varten kerätyt yksityiset rahat käytetään tällä hetkellä Lapin yliopistossa pitkälti leikkausten aiheuttaman budjettivajeen paikkaamiseen, vahvistaa varainhankinnasta vastaava hallintojohtaja Markus Aarto.
Tie ei hänen mukaansa ole kestävä, mikäli yliopistojen halutaan samalla kehittävän kilpailukykyään.
Valtion rahoituksen korvaajaksi omasta varainhankinnasta ei ole, sillä summat eivät ole riittävän suuria.
”Varsinkaan tällaisessa taloustilanteessa yrityksiltä ei vain voi saada samanlaisia summia, mitä valtio on leikannut”, Aarto toteaa.
Hän myös muistuttaa, etteivät eri yliopistot ole tasapäisessä asemassa rahoituksen hankkimisen suhteen.
Tekniikan ja lääketieteen tutkimukseen on huomattavasti helpompi saada yksityistä rahoitusta kuin humanistisille tai yhteiskunnallisille aloille.
Aarron mukaan esimerkiksi Lapin yliopistolle juuri oppiainevalikoima aiheuttaa suurempia haasteita kuin koko tai sijainti.
Tästä on myös näyttöä.
Edellisessä, vuosina 2008–2013 toteutetussa varainhankintakampanjassa Lapin yliopisto keräsi valtion vastinrahaan oikeuttaneita lahjoituksia 1,3 miljoonaa euroa. Aalto-yliopiston keräämä rahamäärä oli 150-kertainen, noin 200 miljoonaa euroa.
Aarto kuitenkin muistuttaa, että pienelläkin on omat etunsa. Varsinkin, jos valtio toteuttaa leikkauksensa juustohöylällä.
”Jos valtio leikkaa rahoituksesta esimerkiksi prosentin, euromääräinen summa on pienelle yliopistolle paljon pienempi kuin suurelle.”
Heikko taloustilanne vaikuttaa silti yleisesti yritysten halukkuutteen tehdä rahalahjoituksia. Immuuni ei ole edes aiemmin keräyksissä menestynyt Aalto-yliopisto.
Kun nykyistä kampanjaa on jäljellä hieman yli vuosi, Aalto-yliopisto on toistaiseksi saanut omasta 20 miljoonan euron keräystavoitteestaan kasaan vasta reilut 7 miljoonaa.
Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja Teppo Heiskanen kuitenkin uskoo loppukirin voimaan. Hänen mukaansa vastinrahakampanjat ovat luoneet Suomeen antamisen kulttuurin.
”Suomalaiset yritykset ja yksityishenkilöt ovat yhteiskuntavastuullisia. He haluavat, että Suomessa on jatkossakin laadukas yliopistolaitos”, hän muotoilee.
Valtion rahoituksen korvaajaksi yliopistojen omasta varainhankinnasta ei kuitenkaan Heiskasenkaan mielestä ole.
”Oma varainhankinta auttaa paikkaamaan rahoitusvajetta, mutta eivät suomalaiset yliopistot jatkossakaan selviä ilman valtion rahoitusta.”
Heiskanen kertoo näkevänsä omassa varainhankinnassa lähinnä mahdollisuuksia. Silti ainakin ulkopuolisen silmin kokonaiskuva näyttää karulta.
Aalto-yliopiston budjetista on arvioitu katoavan jo tämän vuoden aikana yhteensä 25 miljoonaa euroa. Jo lyhyellä matematiikalla käy selväksi, että tätä aukkoa ei paikata keräämällä kolmen vuoden aikana lahjoituksia 20 miljoonalla eurolla.
Jos valtion rahoituspolitiikka jatkuu nykyisenlaisena, on selvää, että yliopistojen toimintaa odottavat saneeraukset. Innovoi siinä nyt sitten.