Strategia

Perussuomalaisten rakettimainen nousu ei johdu vain muiden puolueiden epäonnistumisesta ja maahanmuutto- tai ilmastokeskustelusta.

Kotimaa 20.12.2019 06:00
Teksti Aurora Rämö kuvat Klaus Welp

Riikka Purra vain ilmestyi jostain. Kesäkuussa 2016 hän oli kevyesti ruskettunut ja pukeutunut vaaleaan kukkapaitaan. Matti Putkonen toivotti hänet tervetulleeksi kameran eteen.

Purra oli kirjoittanut perussuomalaisten ajatuspajalle raportin kansainvälisistä pakolaissopimuksista ja ”semihumanitaarisen” maahanmuuton torjumisesta. Nyt se julkaistiin Työmiehen tuumaustunnilla, puoluetyöntekijä Putkosen kuukausittaisessa videolähetyksessä.

Purraa tituleerattiin maahanmuuttotutkijaksi.

Hän puhui legaaleista prinsiipeistä, geopoliittisista asemista, järjestelmän legitemiteetistä.

On oleellista ymmärtää, Purra sanoi usein.

Perussuomalaiset ei ollut enää vuosiin ollut pelkästään aseen kanssa sekoilevia tonyhalmeita ja minareettikutsuja möliseviä hakkaraisia. Se oli hallitusneuvotteluita ja tärkeitä valiokuntia. Puolueella oli neljä ministeriä. Se oli onnistunut sanelemaan hallituksen pakolaispolitiikan – suomalaisittain hyvin tiukan.

Sisältö