Ota kotiisi ventovieraita – sitä on jakamistalous

Nuorten kaupunkilaisten puuhastelusta on kasvamassa vakavasti otettava tapa tuottaa palveluja ja työtä.

Airbnb
Teksti
Päivi Ängeslevä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kolmio Helsingin Töölössä oli saanut uuden ilmeen. Kodinhoitohuone oli purettu. Seiniä oli maalattu valkoisiksi, keittiön täyspuiset kaapit kunnostettu.

Viikkojen remontti oli vihdoin ohi.

Teija Fontell istahti tyytyväisenä keittiöön. Hienolta näytti. Vain yksi asia vaivasi häntä. Koti jäisi seuraavana kesänä tyhjilleen, sillä hän aikoi kiertää Suomea ja Viron saaria.

Miksei hän vuokraisi asuntoaan? Ajatus tuntui kutkuttavalta. Hän työskenteli freelance-kouluttajana eikä saisi palkkioita kesä- eikä heinäkuulta. Vuokraaminen toisi lisätuloja, joilla voisi kattaa osan asuntolainan lyhennyksestä ja yhtiövastikkeesta.

Fontell pyyhki kätensä ja avasi läppärinsä. Hän tutki majoituspalvelu Airbnb:n sivustoa. Toivota matkailijat naapuristoosi tervetulleeksi ja ansaitse rahaa. 350 000 majoittajaa, 15 miljoonaa matkaa ja 190 maata. Ja vielä: Luottamus saa sen toimimaan.

Luottaisiko hän? Ehdottomasti. Ei haittaisi, jos jokunen astia särkyisi. Hän oli oppinut, että mitä lujemmin ihmisiin luottaa, sitä enemmän he tahtovat olla luottamuksen arvoisia. Arvotavaroita ei juurikaan ollut. Ne harvat voisi lukita kaappeihin.

Fontell ilmoitti kotinsa Airbnb:hen tammikuussa 2015.

Sinä hetkenä hän liittyi osaksi jakamis- tai vertaistaloutta, 2010-luvun megatrendiä, jolla tarkoitetaan yksityisten ihmisten välistä palvelujen ja tuotteiden vaihdantaa. On autojen vertaisvuokrausta, vertaislainoja, joukkoistettua tavarankuljetusta.

Jotkut puhuvat yhdestä, toiset useasta ilmiöstä. Tulos on silti sama. Yhteiskunta muuttuu, kun vertaiset asioivat yhä enemmän toistensa kanssa.

 

Viime toukokuussa Teija Fontell otti vastaan ensimmäiset Airbnb-vieraansa, ranskalaisen pariskunnan, joka oli vuokrannut asunnon kahdeksi yöksi. Perheen aikuinen tytär esiintyisi konsertissa Helsingissä.

Fontell halusi, että vieraat tuntisivat olonsa kotoisaksi.

Asunto oli siivottu, sängyissä olivat puhtaat lakanat. Fontell oli hakenut Helsingin matkailuneuvonnasta esitteitä ja karttoja, joihin hän oli merkinnyt kivoja kahviloita ja nähtävyyksiä. Aamupalaa sai ottaa, polkupyörää lainata maksutta.

Vieraat saisivat arvostella Fontellin majoituksen Airbnb:n sivustolla. Arvion lisäksi voi antaa yhdestä viiteen tähteä. Mitä parempi tähtiluokitus, sitä enemmän majoittujia.

Teija Fontell sai pariskunnalta täydet viisi tähteä.

Jakamistalous perustuu luottamuksen lisäksi maineeseen. Myös kuljetuspalvelu Uberissa korkein arvio on viisi tähteä. Kuljettaja ansaitsee tuloja autollaan ja veloittaa vähemmän kuin taksit. Jos tähtien keskiarvo laskee liian alas, hän saa Uberista potkut.

Kuluttaja on kuningas, etenkin 2010-luvulla. Edellisellä vuosikymmenellä näkyi jo merkkejä siitä, että kuluttajien käytös oli muuttumassa.

Maailmanlaajuinen talouskriisi karsi yletöntä törsäystä. Kierrätys ja jakaminen yleistyivät, ja samalla liiasta tavarasta haluttiin eroon. Syntyi tavaranjärjestäjän ammatti. Kuka tahansa pystyi perustamaan kirpputorin vaikka sosiaaliseen mediaan, kuten Facebookiin.

Kansainväliset jättiyritykset ja taloudellinen eriarvoisuus ärsyttivät.

Teknologia kehittyi. Uber ja Airbnb ovat digitaalisia markkinapaikkoja, jotka yhdistävät asiakkaat ja palveluntarjoajat toisiinsa. Uber hyödyntää myös paikkatietoa.

Huoli ympäristöstä kasvoi. Kaupunkien boheemit porvarit luopuivat autoistaan ja liittyivät yhteiskäyttöpalveluihin, kuten City Car Clubiin.

Samalla yhteisöllisyys lisääntyi.

 

Mutta hurjin muutos saattaa olla vasta edessä.

Lähes 400 000 suomalaista on vailla työtä. Keskipalkkainen työ vähenee edelleen, koska sitä korvataan koneilla, tietotekniikalla tai siirtämällä ulkomaille. Osa työnsä menettäneistä löytää uuden ammatin, toiset keräävät tulonsa pienistä puroista.

Muutos koskee monia, sillä lähes puolet suomalaisista kuuluu keskiluokkaan. Se omistaa puolet Suomen kokonaisvarallisuudesta.

On paljon sellaista, jota voi jakaa. Kolme neljästä suomalaisesta asuu omistusasunnossa. Joka seitsemäs omistaa mökin, jota käytetään keskimäärin 76 päivää vuodessa. Henkilöautoja on reilut kolme miljoonaa, ja ne seisovat valtaosan ajasta käyttämättöminä.

Kiinteistösijoittaja Paul Nyberg pohti ankarasti joutilaita autoja viime keväänä.

Hän oli perehtynyt yksityisautojen vuokraukseen, joka oli levinnyt Yhdysvaltoihin ja moniin Euroopan maihin. Ilmiö kasvoi myös Ruotsissa. Suomessa oli vain yksi yritys, Kortteliauto, joka oli puhtaasti vertaisvuokrauspalvelu.

Kortteliauto aloitti keväällä 2012. Vuokrattavia autoja on vain kymmenen, joista kuusi on Helsingissä. On Škoda Octaviaa, Hyundai Getziä, Volvo 460:tä. Tuntihinta, johon sisältyy polttoaine ja 20 ajokilometriä, pyörii kymmenessä eurossa.

Käyttäjiä on parisataa, liikevaihto 8 000 euroa. Autonomistajat ovat ansainneet muutamia satasia, korkeintaan parituhatta euroa vuodessa.

Nyberg ei piitannut luvuista. Hän osti Kortteliauton heinäkuussa.

Samalla yrityksen nimi vaihtui Shareit Blox Cariksi. Nimen pitää olla kansainvälinen, jolloin markkinointi on helpompaa ja voi hallita ”suuria määriä asiakkaita”.

Kaupan jälkeen Nyberg tarttui ongelmiin. Suomalaiset empivät autojensa vuokrausta, ja lisäksi auton vakuuttaminen vertaisvuokraukseen on yksityiskäyttöä kalliimpaa. Nyberg ryhtyi neuvottelemaan uudesta vakuutusmallista vakuutusyhtiön kanssa.

Vakuutusmalli astuu voimaan tänä vuonna.

Paul Nyberg sanoo, että yksityisautojen vuokraaminen on kohta ”helpompaa ja turvallisempaa”. Siitä hyötyy kilpailijakin, syyskuussa aloittanut P2P rental.

 

Uusi tapa luoda ja tuottaa palveluja töksähtää helposti säädöksiin.

Kuljetuspalvelu Uber ja sen pääkilpailija Lyft ovat vaikeuksissa Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa, koska kuljettajilla ei ole taksilupia. Myös Suomessa poliisi tutkii, onko Uber ammattimaista henkilönkuljetusta vai järjestäytynyttä kimppakyydin tarjoamista.

Uber myllertää henkilönkuljetuksen käytäntöjä. Airbnb raivostuttaa, sillä kodinvuokraajien ei tarvitse noudattaa majoitustoiminnan lainsäädäntöä eikä maksaa työnantajamaksuja.

Säädökset jarruttavat jakamistalouden kasvua. Mutta kuinka kauan?

Vuonna 2013 jakamistalouden liikevaihto oli karkeasti 13 miljardia ja perinteisen vuokraustoiminnan 217 miljardia euroa. Konsulttiyhtiö PricewaterhouseCoopers jatkaa arviossaan, että vuoteen 2025 mennessä kummankin liikevaihto on 303 miljardia euroa.

Uber ja Airbnb ovat lähtöisin Yhdysvaltojen Piilaaksosta. Nyt Uber on arvoltaan noin 45 ja Airbnb 22 miljardia euroa.

Menestyvät startup-yritykset jakavat mielipiteitä.

Arvostelijoiden mielestä ne kiertävät lainsäädäntöä ja hyödyntävät härskisti pieni- ja keskituloisten taitoja ja omaisuutta. Esimerkiksi RelayRiders, yhdysvaltalainen autojen vertaisvuokrauspalvelu, lohkaisee neljänneksen autojen vuokratuloista.

Shareit Blox Car vie 30 prosenttia, Uber viidenneksen. Airbnb veloittaa kolme prosenttia, ja lisäksi satunnaisesta vuokratulosta on maksettava 30 prosentin pääomatuloveroa.

Puolustajat pitävät jakamistaloutta ikään kuin protestiliikkeenä, jossa keski- ja pienituloiset voivat työllistyä omilla ehdoillaan ja ansaita kipeästi kaipaamiaan lisätuloja. Ansaita voi milloin haluaa, mistä haluaa ja sen verran kuin haluaa.

Eikä kyse ei ole vain rahasta.

Annika Sinervo toivoi työpöytää, mutta siihen ei ollut varaa.

Syntyi Facebook-ryhmä Huonekaluja annetaan ja otetaan vastaan ilmaiseksi Etelä-Suomi, johon on kahdessa vuodessa liittynyt yli 32 000 jäsentä. Lahjoittajalle ei saa antaa edes kahvipakettia. Pitää osata jakaa, joko ottaa tai antaa.

Sinervo ei löytänyt työpöytää. Hän etsi myös ruokapöydän tuoleja, jotka hän sai ja laittoi hetken kuluttua eteenpäin. Hakusessa on nyt lipasto. Ryhmässä jaetaan tiikkistä kirjoituspöytää, 1970-luvun valaisimia, vuodesohvaa, kahta itse tehtyä patjaa.

Yhteisöllinen kulutus on jakamistaloutta, vaikkei raha liikkuisikaan.

Yhteiskulutus voi muuttaa yhteiskuntaa yllättävällä tavalla. Jos uudet tuotteet eivät myy, niitä ei kannata myöskään tuottaa. Yritysten liiketoiminta kärsii, työpaikat vähenevät.

Kierrätys, jakaminen ja vaihtaminen vain kiihtyvät.

Huonekaluryhmässä nuori nainen etsii uuteen omaan asuntoon 160 cm sänkyä, mikroa, kahvinkeitintä, imuria ym mitä kaikkea tarviikaa!. Kuluu kahdeksan minuuttia, ja hänellä on leivänpaahdin ja kahvinkeitin. Kolme tuntia, ja hänellä on pyykinkuivausteline.

Yhden roina on toisen aarre.

Huonekaluryhmä on paisunut niin suureksi, että ilmoitusten selaaminen alkaa olla työlästä. Facebookissa tavaroita ei voi luokitella, kuten markkinapaikka Tori.fi:ssä. Sinervo valvoi ryhmänsä ilmoituksia yksin vuoden, kunnes sai mukaan kolme muuta ylläpitäjää.

Ryhmässä on tarjolla myös kalusteiden kuljetusapua. Annika Sinervo on poikkeuksellisesti lisännyt: bensat korvataan eli noin 45 senttiä/km plus muutama euro kahvirahaa.

 

Diplomi-insinööri Harri Paloheimo lähti eräänä päivänä työpaikaltaan Nokiasta tavallista varhemmin. Mikroaaltouuni oli hajonnut, ja se oli vietävä takuukorjaukseen.

Bussipysäkillä Kehä kolmosella hän ärsyyntyi.

Matka Espoosta huoltoliikkeeseen Vantaalle vie kaksi tuntia. Se oli järjetöntä. Paloheimo pohti Nokiassa kestävän kehityksen liiketoimintaa, kuten joukkoistettua henkilönkuljetusta. Eikö joku, jolla olisi auto, voisi kuljettaa mikron hänen puolestaan?

Syntyi idea tavaran kimppakuljetuksesta, joka jäi Nokialla pöytälaatikkoon.

Paloheimo sai lähteä Nokiasta vuonna 2012. Hän perusti entisen työkaverinsa Heikki Wariksen kanssa CoReorient-yrityksen, joka ryhtyi kehittämään joukkoistettua tavarankuljetusta. PiggyBaggy julkistettiin joulukuussa 2014. Se on yhä kokeiluvaiheessa.

Palvelu yhdistää tavaran lähettäjän ja kuljettajan, joka ajaa toivotulla reitillä. Öljyvarat säästyvät, autoilu tehostuu. Autottoman ihmisen arjesta tulee helpompaa.

Rekisteröityjä käyttäjiä on reilut 1 500 ja kuljettajia Helsingissä 350. Kuljetuksesta saa veloittaa kilometrikorvauksen tai enintään 20 euroa.

PiggyBaggya on kokeiltu Jyväskylässä kirjaston kirjojen kuljetukseen ja Espoossa ruoan jakeluun ruokapiirin jäsenille. Kokeilu jatkunee Tampereella, jossa Paloheimo haluaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria mukaan toimintaan.

Nuoret saisivat taskurahaa, jotain tekemistä. Itsetunto kasvaisi.

Tavarankuljetus ei pelkästään säästäisi luonnonvaroja vaan loisi hyvinvointia kestävästi.

 

Nuoret ja koulutetut kaupunkilaiset pitävät tavaran käyttöoikeutta tärkeämpänä kuin sen omistamista. Siitä lähti ilmiö, jota alettiin kutsua jakamistaloudeksi. Myös Facebook levisi nuorista, ja nyt se on yli nelikymppisten suosiossa.

Ehkä niin käy myös vertaispalvelujen tuottajille ja käyttäjille.

Paul Nyberg Shareit Blox Carista on 48-vuotias. Samoin Annika Sinervo, joka on perustanut kalusteiden, sälän ja vaatteiden ilmaisryhmät Facebookiin. PiggyBaggyn kehittäjä Harri Paloheimo on 40, Airbnb-majoittaja Teija Fontell 52-vuotias.

Sanomalehti The New York Timesin mukaan myös yli kuusikymppiset ovat vahvasti tulossa jakamistalouteen.

Helsinki Hacklab on vertaisoppimisen työpaja, joka yhdistää kaikenikäisiä metallin, puun, elektroniikan ja tietotekniikan värkkääjiä.

Helsingin Pitäjänmäessä on yli 200 neliön harrastetila, jossa työkalut ja koneet ovat yhteisessä käytössä. On 3d-tulostinta, tarraleikkuria ja uusimpana järkälemäinen cnc-työstökeskus, jonka yhdistyksen jäsenet ostivat äskettäin.

Vain harva on käyttänyt konetta, jolla voi valmistaa vaikka polkupyörän tai robotin osia. Se ei haittaa, sillä yhdessä oppii. Kurssikin voidaan järjestää.

Martti Paalanen, 63-vuotias insinööri, asentaa työstökeskusta. Toiset katselevat. Yksi heistä on Teppo Jussmäki, 29-vuotias väestötieteilijä, joka harrastaa elektroniikkaa. Kotona se ei onnistuisi, sillä hän jakaa kaksion vaimon ja kissan kanssa.

Hacklabeja on Suomessa nyt yhdeksän, joissa on vajaa tuhat jäsentä. Helsingin-yhdistys on ensimmäinen ja suurin, perustettu vuonna 2010. Jäseniä on yli 250, joista kukin maksaa 28 euroa vuodessa. Lisämaksusta saa oman avaimen työpajaan.

Toiminta perustuu vahvasti luottamukseen. Ilman sitä ei ole yhteisöllisyyttäkään.

 

Lokakuinen perjantai, kello on puoli kaksitoista.

Teija Fontell ja hänen Airbnb-vieraansa Shoko Kawase ovat syöneet aamiaista jo tunteja. Paljon teetä on kulunut. On puitu kulttuurieroja, perhesuhteita, maailmanpolitiikkaa.

Naiset ovat ystävystyneet. Kawase, 33-vuotias matkailualan asiantuntija, halusi Suomeen ja päätyi Fontellin kotiin. Hän aikoo Helsingin ”design districtiin”, josta hän etsii Arabiaa, Iittalaa ja Marimekkoa. Niillä hän aikoo sisustaa uutta Tokion-kotiaan.

Fontell ottaa kartan ja neuvoo. Kawase käy suihkussa, lähtee Galleria Esplanadiin.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Fontell ryhtyi Airbnb-majoittajaksi. Hän on tutustunut uusiin ihmisiin ja verestänyt englantiaan. Hänelle on tarjottu illallisia. On autettu, kun kellarikomero piti tyhjentää.

Lahjoja on tullut kasapäin. Käsintehtyä virolaista saippuaa, itse tehtyä sveitsiläistä hilloa, ranskalaisia juustoja, italialaisia viinejä.

Hongkongilainen nainen, kansainvälisen lääkeyrityksen Aasian johtaja, on tarjonnut lomaa huvilallaan Kiinan rannikolla. Hän on opiskellut lääketiedettä ja liiketaloutta, Fontell taidetta ja johtamista. Heistä tuli hetkessä sydänystäviä.

Naiset kehittävät parhaillaan liikeideaa, joka perustuu jakamistalouteen.

Fontell kertoo vain, että idea on ”täysin uudenlainen”. Hän aikoo esitellä sitä Uudenmaan ely-keskuksessa ja ottaa sen jälkeen yhteyttä Juho Makkoseen, Sharetriben perustajaan. Yrityksen sivuilla voi luoda hetkessä uuden vertaistalouden markkinapaikan.

Sharetribe julkisti palvelunsa vuosi sitten. Asiakkaita oli alkuvuodesta sata, nyt heitä on nelisensataa.

Teija Fontell odottaa ensi vuotta jännittyneenä.

Hän lopettaa Airbnb-majoituksensa talveksi. Vieraat ovat tervetulleita jälleen ensi kesänä, jolloin hän saattaa jo pyörittää uutta vertaisvaihdannan palvelua.