Ope, mitä tarkoittaa toi kuulas?
Jos kirjassa on niin outoja sanoja kuin leuto, anorakki tai pudistaa, nuoren lukeminen voi tyssätä siihen, tietää äidinkielenopettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen.
Kävelen pitkin luokan käytävää. Oppilaiden päät ovat painuneet kohti oppikirjan novellia. Yksi on kai jo päässyt loppuun, sillä hän on nostanut katseensa ylös. En ole aiemmin huomannutkaan, että hän olisi niin nopea lukija.
”Oletko sä jo lukenut?” kuiskaan.
”Joo.”
”Mitä pidit?”
”Se oli jotenkin outo. Loppui kesken.”
”Kesken? Luitko sä koko tekstin?”
”Joo.”
”Sitä oli monta sivua.”
”Oliko?”
”Etkö sä huomannut, että se jatkui?”
”En.”
”Etkä ihmetellyt, että eka sivun viimeinen sana loppui tavuviivaan ja koko lause jäi vajaaksi?”
”No joo. Mähän sanoin, että se loppui jotenkin kesken.”
Äikänluokassa huomaa, että lukeminen takkuaa yhä useammalla. Suomessa mekaanisen lukutaidon oppii melkein jokainen, mutta ongelmia on tekstin ymmärtämisessä.
Lauri muutti maalle, Anni lopetti harrastukset – Onko suurissa kaupungeissa jo liian vaikeaa päästä lukioon?
”Jee-sus nou-si kuol-leis-ta” – Miksi uskontoa opetetaan jo ekaluokkalaisille mutta historiaa ei?
Kirjallisuuskriitikko meni amikseen – ja vaihtoi unelmaa: ”He vain istuvat ja odottavat, kuka lyö lisää”
