Onko prostituutio rikos? Oikeusministeri haluaa lopettaa ilotyttöjen bisnekset

Laura Koljonen
Kotimaa 4.1.2013 07:00

Oikeusministeri valmistelee esitystä, jolla seksin ostamisesta tehtäisiin rikos. Vähentäisikö uusi laki ihmiskauppaa?

Kuvitus Marjo Tynkkynen.

Joulukuun alussa internetissä julkaistiin video, jossa Paula Vesala tulkitsi Unto MonosenSatumaa-tangon. ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…”

Video on osa Ihmiskauppa ei ole satua -kampanjaa. Nuori, ilmeisesti ulkomaalainen nainen lähtee tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta Helsinkiin. Perillä kaksi miestä vie naiselta passin ja pakottaa hänet työskentelemään prostituoituna. Videon lopussa muistutetaan, että ”ihmiskauppa voi olla joko seksuaalista tai työperäistä”.

Ihmiskaupasta puhuttaessa yleisin mielikuva on seksiorjaksi myyty nuorehko nainen. Siksi moni vetää prostituution ja ihmiskaupan väliin yhtäläisyysmerkin.

Videolle olisi voinut valikoitua yhtä hyvin tarina tapauksesta, jossa ulkomaalainen, kielitaidoton ja paperiton rakennusmies raataa suomalaisella rakennustyömaalla pitkää päivää parin euron tuntipalkalla.

Suomessa ja maailmalla ihmiskaupan määrästä on vain arvioita. Kuinka moni ihmiskaupan uhri on pakotettu seksityöhön? Työskenteleekö ehkä suurin osa uhreista ravintola- tai rakennusalalla?

Sanapari ”seksinoston kriminalisointi” pulpahtaa poliittiseen keskusteluun muutaman vuoden välein.

Suomessa asiasta keskusteltiin viimeksi vuonna 2006, jolloin päädyttiin nykyiseen lainsäädäntöön eli osittaiseen ostokieltoon. Sen mukaan on kiellettyä ostaa seksiä parituksen ja ihmiskaupan uhreilta sekä alaikäisiltä. Alun perin hallitus esitti yleistä seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia eli niin kutsuttua täyskieltoa. Hallituksen esitys lieveni eduskunnassa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) ryhtyi viime kesänä ajamaan lain tiukennusta. Koska asiasta ei ole päätetty hallitusohjelmassa, hallituksen enemmistön on oltava lakimuutoksen takana. Vain kristillisdemokraatit ovat tähän mennessä ilmoittaneet puoltavansa seksinoston kriminalisointia. Oikeusministeriöstä kerrotaan, että osa muistakin ministereistä on ilmaissut tukensa Henrikssonille.

Hallituksen viime kesänä hyväksymän tasa-arvo-ohjelman mukaan ensin arvioidaan seksin ostoa koskeva lainsäädäntö. Siinä otetaan huomioon myös Ruotsin kokemukset seksinoston kokonaan kieltävästä laista. Tämän selvityksen on tarkoitus valmistua kevään 2013 aikana. Jos selvitys saa valtioneuvoston enemmistön kannatuksen, siitä mahdollisesti tehdään hallituksen esitys.

Sekä oikeusministeri että kristillisdemokraatit perustelevat oston kriminalisointia ihmiskaupan ja parituksen vastustamisella ja alaikäisten suojelemisella.

Ihmiskauppa on Euroopassa kasvava bisnes. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että maailmassa on noin 20,9 miljoonaa ihmiskaupan uhria. Heistä 22 prosenttia, eli 4,5 miljoonaa, on pakotettu prostituutioon.

Käynnissä on myös kaksi muuta ihmiskauppaan liittyvää lakiprosessia.

Pisimmällä on oikeusministeriön työryhmä. Sen tehtävä on muun muassa selkiyttää parituksen ja ihmiskaupan välistä rajanvetoa. Sen lisäksi sisäasiainministeriön asettama ihmiskauppalainsäädännön uudistamista valmisteleva työryhmä aloitti tänä syksynä. Sen tavoitteeksi on nimetty ihmiskauppaan liittyvän erillislain säätäminen, jossa keskitytään erityisesti uhrien auttamisjärjestelmän parantamiseen.

Miksi nämä parituksen kohteen ja ihmiskaupparikoksen uhrin oikeudellista asemaa parantavat lakialoitteet eivät riitä? Miksi myös seksinosto pitäisi kriminalisoida?
Oikeusministerin erityisavustaja Robin Harms huomauttaa, että kaksi edellä mainittua lakia eivät tarjoa riittävää suojaa ihmiskaupan ja parituksen uhreille, eivätkä ne puutu kysynnän vähentämiseen.

”Täyskriminalisointi taas puuttuisi siihen tehokkaasti”, Harms sanoo.

Eli: jos seksin ostosta tulee rikos, kukaan ei uskalla enää ostaa seksiä, ja kysyntä laskee. Ja koska kysyntä laskee, ihmiskauppa vähenee automaattisesti.

Oikeusministerin hankkeesta ollaan kahta mieltä. Joidenkin mielestä se puuttuu konkreettisesti ihmiskauppaan, toisten mielestä se on hyväntahtoinen mutta tietämätön yritys ratkaista monimutkaista asiaa liian yksinkertaisilla keinoilla.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin kanta on selvä: prostituutio on tiukasti sidoksissa ihmiskauppaan.

”Voi olla että meillä on marginaalinen ryhmä, joka haluaa myydä seksiä omasta halustaan”, Henriksson sanoo. ”Ryhmä on äärettömän pieni verrattuna siihen ryhmään, jota käytetään hyväksi.”

Hän uskoo, että muutamat julkitulleet ihmiskauppatapaukset ovat olleet vain jäävuoren huippu.

”Näitä tapauksia kun on niin vaikea tunnistaa, sillä eihän kenessäkään lue, että olen ihmiskaupan uhri.”

Henriksson kertoo tapauksesta, joka sai hänet vakuuttumaan lainmuutoksen tarpeellisuudesta.

Keväällä Korkein oikeus teki päätöksen jutusta, jossa Suomeen tuotu 21-vuotias ulkomaalaistaustainen nainen oli pakotettu myymään seksiä. Tuomioistuin totesi ihmiskaupan ja ne, jotka pakottivat naisen jäämään Suomeen, vangittiin. Seksinostosta syytetyt sen sijaan vapautettiin, koska ei voitu osoittaa toteen, että he olisivat olleet tietoisia naisen tilanteesta.

”Asiakirjojen mukaan uhri ei puhunut suomea, vaikutti erittäin nuorelta, ujolta ja poissaolevalta. Näytti siltä, ettei häntä kiinnostanut seksi”, Henriksson luettelee.

KKO kuitenkin katsoi, ettei tämä riittänyt näytöksi. Laki ei siis suojellut uhria. Oikeusministerin mielestä se on väärin.

Henrikssonin Suomeen ajamaa seksinoston kieltoa kutsutaan Ruotsin malliksi. Ruotsi sääti lain jo vuonna 1999 ja on markkinoinut sitä menestystarinana. Laista tehdyn raportin mukaan Ruotsin katuprostituutio on vähentynyt 50 prosenttia, yhä useampi ruotsalainen sanoo kannattavansa oston kriminalisointia ja yhä harvempi ruotsalaismies sanoo ostaneensa seksiä. Raportin mukaan muunkaan kuin katuprostituution ei voida katsoa lisääntyneen mitenkään huomattavasti.

Pohjoismaista Ruotsin mallia ovat seuranneet Norja ja Islanti. Sen sijaan Tanska torjui seksin oston täyskriminalisointiin liittyvän lakialoitteen. Tanskan oikeusministeriön mukaan täyskielto leimaisi seksityöläisiä ja laajentaisi lainsäädännöllisesti harmaata aluetta.

Henriksson on kuitenkin vakuuttunut Ruotsin mallin toimivuudesta.

”Olennaista on se, että yritämme tehdä sen, minkä pystymme tekemään, jotta suojelisimme paremmin ihmiskaupan ja parituksen uhreja. Ja ettei Suomi olisi tulevaisuudessa maa, johon kannattaisi tulla harjoittamaan tämänkaltaista toimintaa. Jos luulemme, että Suomi on jotenkin erilainen maa kuin muut Euroopan maat, niin herätys, haloo.”

Muun muassa YK:n aids-komissio vastustaa seksin ostamiseen ja myymiseen liittyvää kriminalisointia, koska se vaarantaa seksityöntekijöiden oikeuden terveyteen ja hyvinvointiin. Komissiota tukee myös pääsihteeri Ban Ki-moon.

Lain vastustajien mielestä oikeusministerin tarkoitus onkin näpäyttää seksityötä tekeviä. Heidän mielestään oston kriminalisoinnin on tarkoitus olla viesti, ettei seksityö ole soveliasta työtä, vaikkei siitä laitonta tehtäisikään.

Henriksson myöntää, että hänen mielestään prostituutio sopii huonosti yhteen pohjoismaisen hyvinvointivaltion kanssa.

”En kuitenkaan ole halunnut tässä keskustelussa lähteä moralisoimaan.”

Prostituutio ei edelleenkään olisi laitonta, vaikka nykyistä lakia tiukennettaisiin. Myyminen ei olisi rangaistavaa, ostaminen olisi. Lain läpimeno kuitenkin hankaloittaisi monen tulonhankintaa.

Oikeusministeri ja lain kritisoijat eivät tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, ovatko Suomessa toimivat prostituoidut ihmiskaupan uhreja vai itsenäisiä yrittäjiä, jotka tekevät seksityötä vapaasta tahdostaan. Vai jotain siltä väliltä?

Seksityötä tekevälle, 33-vuotiaalle Tiinalle asiakas ei ole hyväksikäyttäjä, vaan puhdas tulonlähde.

Tiina ei esiinny jutussa oikealla nimellään, sillä hän myy seksiä sivutyönään.

Tiina on ”hutsuillut”, kuten hän itse sanoo, kolme vuotta. Tiina on melko tyypillinen seksityöntekijä: hän ei tullut palkallaan toimeen pääkaupunkiseudulla. Suomalaisten tekemä seksityö on yleisimmin kausittaista ja sitä harjoittavat pienituloiset.

Periaatteessa Tiinakin olisi voinut kitkutella päivätyönsä palkalla, mutta silloin hänellä ei esimerkiksi olisi ollut varaa asua Helsingin keskustassa. Opintolainan ja monen kuukauden vuokratakuun maksuerä saivat hänet tekemään päätöksen: hän laittoi seksinmyynti-ilmoituksen nettiin. ”Ajattelin kokeilla ainakin kolme kuukautta.”

Tiinan seksi-ilmoitus on tarkka, sillä hän ei halua yllätyksiä. Ennen jokaista asiakastapaamista hän sopii yksityiskohtaisesti, mitä suostuu tekemään (suutelemaan, yhdyntään, seuralaiseksi) ja mistä tulee lisähintaa (anaaliyhdyntä, piiskaaminen).

Listassa on myös hinnat. Kun ulkomaalainen seksityöläinen laskuttaa tällä hetkellä noin 60-80 euroa per akti, puoli tuntia suomalaisen Tiinan seurassa maksaa ilman ekstrapalveluita 150 euroa. Viikonloppuisin, kun Tiina voi halutessaan keskittyä pelkkään sivutyöhönsä, hänellä voi olla kahdesta kahdeksaan asiakasta päivässä. Viikkotulot vaihtelevat 1 000 eurosta 3 000 euroon. Se on paljon puhtaana käteen.

Tiina ei aio lopettaa seksityötä lähiaikoina, mutta mahdollinen uusi laki huolestuttaa häntä.

”Kriminalisointi asettaa seksityöntekijät epätasa-arvoiseen asemaan lain edessä, jos verrataan muihin ammattikuntiin. Ja nyt ei kuitenkaan ole kyse rikollisesta toiminnasta.”
Jos seksin ostamisesta tulisi rikos, Tiina keskittyisi entistä enemmän vakituisiin asiakkaisiinsa.

”Jos asiakas pelkää kiinnijäämistä, hän ei halua soittaa näkyvästä numerosta eikä ole valmis tapaamaan näkyvällä paikalla. Ja hän voi vaatia ettei käytä kondomia, jottei rikospaikalle jäisi todistusaineistoa.”

Tiina ei ole valmis joustamaan turvallisuudestaan. Hänellä onkin siihen varaa. Hän tietää olevansa ”hutsujen” eliittiä. Hän on valkoihoinen suomalaisnainen, joka voi valita asiakkaansa.

Osa suomalaisista seksityöntekijöistä on sitä mieltä, että kriminalisointi olisi vain hyvä asia, sillä se pitäisi ulkomaalaiset ja etenkin laittomasti maahan tulleet ja paperittomat poissa markkinoilta.

Ajaisiko kriminalisointi siis pahimpaan jamaan juuri ne, joita sen pitäisi suojella?

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on tutkinut suomalaista prostituutiota ja profiloitunut seksityöntekijöiden oikeuksien puolustajaksi. Hän haluaa kuitenkin korostaa ideologista taustaansa.

”Olen vasemmistolainen ja mielestäni kaikkien ihmissuhteiden markkinoistuminen on negatiivinen asia. Poliitikkona tehtäväni ei kuitenkaan ole moralisoida vaan turvata ihmisten perusoikeuksien toteutuminen.”

Kontula ottaa prostituution vertailukohdaksi abortin.

”En ole tavannut monta ihmistä, joiden mielestä on hienoa, että ihmiset tekevät raskaudenkeskeytyksiä.”

”Mutta kun se osuu omalle kohdalle, on parempi, että sen voi tehdä lääkärin luona eikä laittomasti jossakin puoskarilla.”

Kontula ei usko, että ihmiskauppa vähenisi sillä, että Suomi ottaisi mallia Ruotsista.

Hänen mielestään hyvin kuvaavaa on pelkkä keskustelu aiheesta.

”Tavoite muuttuu koko ajan. Ensin lain puolustajat vetoavat ihmiskaupan ehkäisyyn. Mutta jos huomauttaa, ettei tällaisesta vaikutuksesta ole todisteita, tavoite muuttuu yleisen prostituution ehkäisyksi. Kun esittää, ettei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että laki ehkäisisi prostituutiota, sanotaan, että halutaan yleisesti vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.”

”Pitäisi päättää, mitä tavoitellaan, ja vasta sitten etsiä keinot sen tavoittelemiseksi.”

Jaana Kauppinen työskentelee toiminnanjohtajana Pro-tukipisteessä, joka tarjoaa muun muassa terveyspalveluita seksityöntekijöille.

Marraskuussa järjestetyssä Seksin osto rikoksena ja ilmiönä -seminaarissa todettiin, että jokaisen pitäisi tehdä päätös siitä, haluaisiko että yhteiskunnassa on prostituutiota.

”Eli jos olisi sitä mieltä, että ei halua, niin sitten pitää tehdä asioita sen vähentämiseksi. Mutta kannattaa miettiä, millä hinnalla ja erityisesti kenen kustannuksella haluaa poistaa jotakin sellaista, mistä ei pidä.”

Kauppisen kanta perustuu siihen, että prostituutio on jo osa tätä yhteiskuntaa. Hänen mielestään nyt on myöhäistä keskustella siitä, halutaanko sitä Suomeen vai ei.
Kauppisen maailmankuvaan ei mahdu argumentti ”prostituutio ei kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan”.

”Hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari on absoluuttinen inkluusio, mukaan ottaminen. En kestä ollenkaan sellaista puhetta, että ’vastustan ilmiötä, mutta hyväksyn ne ihmiset’. Ne ihmiset kantavat sen ilmiön itsessään.”

Kauppisen mielestä pitäisi puhua seksityöläisten oikeuksista.

”Meillä keskustelu loppuu siihen, ettei seksityötä pidä olla eikä sitä pidä kutsua seksityöksi. Se ei voi olla työtä. Me emme koskaan pääse edes keskustelemaan seksityötä tekevien oikeuksista, emmekä siis myöskään heihin kohdistuvista oikeuksien loukkauksista.”

Kauppinen on kuitenkin nähnyt, että monille seksityö on ainoa mahdollinen työ hankkia toimeentulo.

”Ne, jotka tippuvat kaiken ulkopuolelle, ovat todella ulkopuolella. Esimerkiksi ne nuoret, jotka eivät mene kouluun, töihin tai armeijaan, menettävät kaikki tuet. Me Pro-tukipisteessä näemme niitä nuoria prostituoituina. Eikä niitä ole yksi tai kaksi. Suomessa on useita tällaisia rakenteellisia loukkuja.”

Pro-tukipisteellä on vuosittain noin 10 000 kontaktia eli sen palveluita käyttää parituhatta seksityöntekijää. Kaikki eivät ole Suomesta.

Kauppinen arvioi, että Suomessa seksityöntekijöitä on ”tuhansia, mutta alle 10 000”. Ihmiskauppaan hän on työssään törmännyt kymmeniä kertoja.

”Olemme tunnistaneet 31 ihmiskaupparikoksen uhriksi joutunutta. Olemme ottaneet ihmiskaupan puheeksi henkilön itsensä kanssa.”

Ihmiskaupan uhri ohjataan auttamisjärjestelmään, mutta vain jos hän itse suostuu.

Kauppinen uskoo, että osa ihmiskaupan uhreista on varmasti jäänyt tunnistamatta, mutta potentiaalisten uhrien määrien arvioinnissa pitää olla varovainen.

”Kriminalisointikeskustelussa käytetään tätä ihmiskauppakorttia turhan löysästi.”

”Ihmiskauppa on vakava asia, ja siksi siitä puhumista ei tulisi käyttää väärin muiden asioiden ajamiseen. Oli sitten kyse prostituutio- tai maahanmuuttopolitiikasta.”

Helsingin poliisin rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson on ollut työssään tekemisissä helsinkiläisen prostituutiokentän kanssa 15 vuotta. Useimmat seksityöntekijät ottavat häneen suoraan yhteyttä, jos kohtaavat väkivaltaa tai epäasiallista kohtelua.

Erikssonin tietoon ovat tulleet myös kaikki Helsingissä tutkittavana olleet ihmiskauppatapaukset, joihin poliisi on viime vuosina törmännyt. Kahdeksasta tapauksesta seitsemän on liittynyt seksuaaliseen ihmiskauppaan.

Erikssonin mielestä Henrikssonin toivoma lakimuutos on omalla tavallaan selkeä.

”Ymmärrän ministeriä hyvin. Lailla pyritään vähentämään asiakaskuntaa. Jokainen, joka antaa tytölle rahaa seksistä, tietää syyllistyneensä rikokseen. Pitää kuitenkin muistaa, että valtaosa ulkomaisistakin tytöistä on täällä vapaaehtoisesti.”

Eriksson arvelee, että Helsingin ulkomaalaisista prostituoiduista noin 70 prosenttia – joista suurin osa on virolaisia, venäläisiä ja tšekkejä – työskentelee omin päin. Heitä ei tarvitse erikseen ”värvätä”. Loput 30 prosenttia tarvitsevat jonkinasteista parittajaa.

Tänä päivänä parittajan yleisin työ on hommata ulkomailta tulevalle prostituoidulle asunto. Lisäksi parittaja saattaa auttaa ilmoituksen tekemisessä ja puhelimen, niin sanotun ”huoraluurin”, hankinnassa.

Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi romanialaiset prostituoidut ovat yleensä isojen paritusrenkaiden maahantuomia.

”Nykyajan paritus on eräänlaista konsulttitoimintaa. Prostituoidut ovat aika pitkälti tavallisia tyttöjä, jotka tekevät tätä työtä hankkiakseen rahaa. Heitä voi kiristää sillä, että jos et maksa vaadittuja maksuja, kerromme omaisillesi, mitä teet. Väkivallan käyttö on alalla jo vanhanaikaista.”

Mutta auttaisiko uusi laki löytämään ihmiskaupan uhreja?

”Kieltolailla ei heitä löydetä”, Eriksson vastaa. ”Suomessa tutkinnassa olleet ihmiskauppatapaukset ovat tulleet esille nimenomaan kenttätyön kautta.”

Eriksson pelkää, että seksinoston kriminalisointi vaikuttaisi niin, että naisista tulisi puheissaan varovaisempia. ”He kuitenkin suojelevat asiakkaitaan”, Eriksson sanoo.

Vaikka Euroopassa on satojatuhansia ihmiskaupan uhreja, Erikssonin mielestä Suomen ja muun Euroopan vertailu ei ole ongelmatonta.

”On hyvä, että pidämme silmät auki, mutta emme voi verrata tilannetta muuhun Eurooppaan. Tärkeintä on, että tiedämme, mitä omalla ’takapihallamme’ tapahtuu.”

Yhtenä ratkaisuna ihmiskauppaan on ehdotettu maahanmuuttopykälän muuttamista.

Tutkija Niina Vuolajärvi selittää.

”Suomessa seksin myyntiä ei ole kriminalisoitu, mutta EU:n ulkopuolelta tulevalle ulkomaalaiselle epäilys seksinmyynnistä toimii käännytysperiaatteena.”

Vuolajärvi valmistelee väitöskirjaansa siirtolaisuuden ja seksityön yhtymäkohdista. Hän kuuluu myös Feministinen aloite! -verkostoon, joka vastustaa seksinoston kriminalisointia ja vaatii seksityöntekijöille oikeuksia.

Vuolajärven mielestä kriminalisoinnin sijaan pitäisi kiinnittää huomiota maahanmuuttopolitiikkaan, kiristyneisiin rajakontrolleihin ja viisumipolitiikkaan. Hänestä Suomen ”luokkaperusteinen maahanmuuttopolitiikka” suosii koulutettuja, muille laillisia liikkumaväyliä on vähän. Mutta jos maahan ei pääse laillisesti, siirtolaiset turvautuvat välikäsiin.

”Useimmat ihmiskaupan uhrit ovat jääneet salakuljetuksesta velkaa tai ovat muuten riippuvaisia niistä, jotka heidät tuovat maahan. Huomiota ei pitäisi kiinnittää yksittäisiin hyväksikäyttäjiin, vaan miettiä enemmän valtion ja rajapolitiikan roolia. Mielestäni seksikauppaa koskevat lait eivät ole ensisijaisia.”

Ruotsin mallia Vuolajärvi ei kannata, sillä hän ei ole vakuuttunut sen toimivuudesta. Hän, kuten monet muutkin asiantuntijat, on epäillyt lain toimivuudesta tehdyn raportin luotettavuutta.

”Jos katuprostituutio Ruotsissa on laskenut 50 prosenttia ja sisätiloissa tapahtuvasta prostituutiosta ei ole lukuja, ei mielestäni voida väittää, että prostituution määrä on laskenut.”

Lue myös

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 50/2012.

Keskustelu

”Hän, kuten monet muutkin asiantuntijat, on epäillyt lain toimivuudesta tehdyn raportin luotettavuutta.”

Hyi helkkari, wirallista totuutta epäileväthän ovat kerettiläisiä, denialisteja!

Tue Suomen seksityöntekijöitä ja SANO EI

-Seksityöntekijöiden ja heidän asiakkaidensa vainoamiselle

-Seksityöntekijöiden asiakkuuden kriminalisoimiselle

-Seksityöntekijöiden ihmis-, perus- ja itsemääräämisoikeuksien loukkauksille

-Seksityöntekijöiden kohtaamalle syrjinnälle ja väkivallalle

Meitä kohdellaan ylimielisesti, meitä halveksitaan, meidät sivuutetaan ja eristetään yhteiskunnasta

Meille sanotaan että elämämme on vailla arvokkuutta, että olemme saastaisia

Meille sanotaan että myymme sielujamme ja ruumiitamme
Meille sanottaan, että elämme synnissä
Meille sanotaan, että antaudumme haureuteen
Meille sanotaan, että elämme häpeättömässä rieuttaudessa ja irstaudessa
Meille sanotaan, että tulemme syvimmästä Hornasta

Me olemme kokeneet tätä vainoamista jo aikojen alusta lähtien, Sodoman ja Gomorran ja ”Maria Magdalenan” ajoista lähtien,
Meitä on vainottu ja jahdattu noitina, poltettu roviolla ja kivitetty kuoliaaksi, ruoskittu häpeäpaalussa, karkotettu asuinyhteisöistä ikuisiksi ajoiksi
Meitä on nimitelty huoralutkiksi, Paholaisen tyttäriksi, Saatanan palvelijoiksi, irtolaisiksi
Meitä on haukuttu moraalin vihollisiksi
Meitä on solvattu säädyttömiksi oppimattomiksi piioiksi
Meitä on kirottu pyhän hengen temppelin turmelijoiksi
Meitä on syytetty avioliiton ja rakkauden pettureiksi
Meidät on tuomittu kerettiläisinä iankaikiseen kadotukseen Helvetin tulijärvessä
Meistä on pidetty valvontalistoja
Meitä on noudettu ja suljettu huoltopoliisin toimesta pakkotyölaitoksiin
Meitä on teljetty mielisairaloihin
Meitä on passitettu vankiloihin uudestaan ja uudestaan, kunnes kunnes ristikot ikkunoissa ovat vaihtuneet risteihin hautausmaalla

Meidät leimataan epäsiveellisiksi kevytmielisiksi, rikkioleviksi ”langenneiksi naisiksi”
Meidät leimataan omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi vähämielisikei holhokeiksi
Meidät työnnetän uhrin rooliin, jos me yrittämme saada äänemme kuuluviin

Me emme halua tulla kutsutuksi nykyajan seksiorjiksi
Me emme halua tulla niputetuksi avuttomiksi patiarkaatin sorron uhreiksi
Me emme tulla kutsutuksi myöskään ”onnellisiksi huoriksi”

Me olemme tavallisia ihmisiä, naisia, miehiä, heteroja, homoja ja transseksuaalejaja Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla kuulluksi ja oikeus unelmiin

Me vaadimme tasavertaisuutta, kunnioitusta, ihmisarvoa ja tukea
Me haluamme omat edustajamme, omat yhdistyksemme

Me uneksimme yhteiskunnasta, jossa ei ole syrjintää, stigmatisointia, väkivaltaa eikä murhia
Me toivomme, että olisimme vapaita kaikenlaisesta kaikkitietävästä meitä kohtaan tehtävästä uskonnollisesta lähetystyöstä, kaikenlaisesta valkonauhaliittojen meitä kohtaan tekemästä kaikkitietävästä parannustyöstä ja kaikenlaisesta siveellysseurojen meitä kohtaan tekemästä kaikkitietävästä syntisen elämän katumusharjoituksista
Me toivomme, että olisimme vapaita kaikenlaisesta kaikkitietävästä meitä ja asiakkaitamme vastaan tehtävästä naisunioneiden ja abolitionististen antiprostituutiofeministien mustamaalaus- ja pelottelukamppanjoista
Me toivomme, että olisimme vapaita kaikenlaisesta kaikkitietävästä oikeusministerin ja sisäministerin meihin ja asiakkaisiimme kohdistamasta disinformaatiosta
Me toivomme, että olisimme vapaita kaikenlaisesta meitä ja asiakkaitamme vastaan tehtävästä kaikenlaisten siveys- ja huoltopoliisien ja ohjesääntö- ja tarkastuskomiteoiden hotellihuone- ja makuukammariratsiosta ja tarkkailukortistoista
Me peräänkuulutamme oikeutta harrastaa seksiä omilla ehdoillamme, millä tavalla me itse haluamme
Me peräänkuulutamme oikeutta harrastaa seksiä kenen kanssa me itse haluamme ja niin usein tahansa kuin me itse haluamme
Me peränkuulutamme oikeutta saada harrastaa seksiä myös sellaisen kanssa, joka on antanut meille rahaa tai joka on tarjonnut hänelle päivällisen
Me peräänkuulutamme oikeutta maksulliseeen seksiin silloin kun se perustuu vapaehtoisuuteen ja molemminpuolisen suostumukseen ja yhteisymmärrykseen

Me haluamme itse päättää omasta elämästämme ja seksuaalisuudestamme
Me haluamme itse päättää myymmekö seksiä vai emme myy
Me haluamme pitää oman ruumiimme, itsemme, vapaan tahtomme ja itsemääräämisoikeuden itsellämme
Me vastustamme kaikkia ihmisen itsemääräämisoikeuden tuomitsemisyrityksiä, koskipa se sitten meitä seksityöntekijöitä tai ketä tahansa

Me emme halua Ruotsin, Norjan tai Amerikan kaltaisia meitä ja asiakkaitamme haavoittavia, vahingollisia kieltolaki olosuhteita ja yleistä uskonnollisiin, moraalisiin ja abolitionistisiin dogmeihin perustuvaa seksivihamielisyyttä
Me emme halua nykyajan Suomeen Mooseksen lain, sharia-lain, Paavalin, Pyhän Augustinuksen kehittämiä kuolemansyntihierarkioita, sielujen markkinakursseja ja noitavainoja ja noitaoikeudenkäyntejä
Me emme halua nykyajan Suomeen Valerie Solanaksen, Andrea Dworkinin ja Sheila Jeffreysin seksuaalisuuteen liittyviä moraalipanikkiaaltoja ja ajojahteja
Me emme halua asiakkaillemme samaa vainoa, jota me olemme ja homoseksuaalit ovat kokeneet vuosituhansien ajan
Me emme halua enää yhtään uutta irtolaislakia

Me vaadimme, että lakeja 2000-luvulla ei perusteta enää Raamatun haureuskäsityksiin
Me vaadimme, että lakeja 2000-luvulla ei perusteta noitavainojen aikaisiin taikauskoisiin myytteihin Kyöpelinvuoren orgioissa noitasapatissa yhdynnällä sinetyidyistä noitien sielukaupasta Saatanan kanssa
Me vaadimme, että lakeja 2000-luvulla ei perusteta fiktiivisiin Lilja4ever -elokuviin
Me vaadimme, että lakeja 2000-luvulla ei perusteta scum-manifesteihin
Me vaadimme, että 2000-luvulla ei perusteta Suomen enää uutta siveyspoliisia
Me vaadimme, että lainsäädäntö 2000-luvulla pohjautuu monipuoliseen laajaan asialliseen objektiiviseen tutkimustietoon
Me vaadimme lakeja, jotka tukevat meidän emansipaatiota ja voimaantumista
Me vaadimme, että lainsäädännössä aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa ei saa sekoittaa ihmiskauppaan, raiskauksiin, väkivaltaan, hyväksikäyttöön, lapsiprostituutioon, koska aikuisten vapaaehtoisessa seksipalvelujen kaupassa sekä naiset että miehet, myyvät seksi-, erotiikka- ja escortpalveluita ja seksuaalisia tekoja, heidän ”itse”, sielunsa ja vartalonsa pysyvät edelleen heillä itsellään, eivätkä hukkaannu mihinkään

Me vaadimme, että niille siirtolaisnaisille ja siirtolaismiehille, jotka joutuvat alttiiksi pakkotyölle, törkeälle parittamisele tai työsyrjinnälle, tarjotaan apua, annetaan oleskeluluvat
Me vaadimme, että ulkomaalaislakia muutetaan – liian monta kondomipakettia laukussa ei saa riittää käännytysperusteeksi
Me vaadimme, että niille naisille ja miehille, jotka voivat huonosti seksialalla, tarjotaan heidän tarvitsemaansa apua
Me vaadimme että kaikille huumeiden käyttäjille seksialalla tarjotaan ammatti apua ja tukea

Me pyydämme sinulta tukea seksityöntekijöiden vastaisten syrjintä kanpanjoiden vastustamiseen, tukea meidän asiakkaidemme kriminalisoimisvaatimusten vastustamiseen.
Asiakkuuden kriminalisointi vahingoittaisi elämäämme, työtämme, turvallisuuttamme, terveyttämme ja ihmisarvoamme, ja vaikuttaisi myös vahingollisesti siirtolaissiskojemme tilanteeseen

Me toivomme, että yhteiskunta tarjoaisi meille samat ihmisoikeudet oikeudet kuin muillekin kansalaisille
Me toivomme, että yhteiskunta auttaisi meitä saamaan turvalliset ja kunnolliset työolosuhteet
Me toivomme, että Suomi myös tulevaisuudessa pysyy avoimena, suvaitsevana ja liberaalina länsimaisena maana, missä jokaisen ihmisen vapaaehtoisia valintoja kunnioitetaan, samalla kun apua tarjotaan niille, jotka sitä tarvitsevat

Tukemalla tätä vetomusta, annat tukesi seksityöntekijöiden elämäntilanteen parantamiseksi kaikkialla Suomessa

AIKUISTEN VAPAAEHTOINEN SEKSI EI OLE SATUA – SE ON TUHANSIEN IHMISTEN VALINTANA, MAHDOLLISUUTENA TYÖLLISTÄÄ ITSE ITSENSÄ, HARRASTUKSENA ERI PUOLILLA MAAILMAA

Olipa kerran Suomessa ja Ruotsissa

Tapaus 1

”Eskoa” ei ole ihmiskauppias houkutellut vääryydellä ja viekkaudella Suomeen, eikä häntä ole väkivaltaa käyttämällä tai sen uhan alaisena velvoitettu tekemään seksinmyynti työtä.
49-vuotias Esko on suomalainen rattopoika. Hän myy seksipalveluja naisille internetissä. Miehen ”salaisesta paheesta” ei tiedä kuin muutama ystävä. Niin Esko haluaa asian olevankin, ei siksi, että hän häpeäisi toista ammattiaan, vaan siksi, että se saattaisi haitata hänen porvarillista työtään. Esko rakastaa rattopoikana olemista.
Esko on saanut pitää kaikki seksityöllä ansaitsemansa rahat itsellään. Hän on itse määrännyt oman työtahtinsa, kukaan ihmiskauppias ei ole ollut valvomassa hänen työntekoaan, ei käyttänyt väkivaltaa, sen uhkaa sekä kavaluutta. Esko tekee tätä siksi, että se on kivaa ja siitä maksetaan vielä rahaakin. Hupi on tärkeintä, ei raha. Naisena hän olisi varmasti ammattidomina. Miehillä ei ole sellaista kysyntää, että seksiä voisi myydä kokopäivä hommana. Esko aloitti seksipalvelujen myymisen muutama vuosi sitten. En lähde väittämään, että olisin kyvykkäämpi tai pystyvämpi kuin keskivertomies, mutta ymmärrän taatusti naisia paremmin kuin keskivertomiehet. Olen aina halunnut olla hyvä rakastaja. Haluan, että luokseni tullaan toistekin. Se on minulle kunnia-asia, Esko sanoo. Homma täytyy tehdä hyvin. Naisen täytyy saada rahoilleen vastinetta. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335793065.html

Tapaus 2

Tapaus 2 on 49 vuotias, myynyt seksiä, toiminut erotiikka-alalla mm. myynyt dominapalveluita ja muuta turvaseksiä 15 vuotta omasta halustaan. Kukaan parittaja tai rikollispomo ei ole värvännyt tai erehdyttänyt kavaluudella häntä seksialalle. Kukaan ihmiskauppias ei häntä ole väkivaltaa käyttämällä tai sen uhan alaisena velvoittanut tekemään seksinmyynti työtä.

Hän aloitti seksityön saatuaan tarpeeksi toimistotöistä. Hän halusi vaihtelua, parempia ansioita ja vähän seikkailua. Seksin myyminen oli päätyö kymmenen vuotta. Sittemmin se on vähentynyt, ja tilalle on tullut kirjanpito. Hän on kielitaitoinen, kouluttautunut. Yrittäjän käyntikortissa ovat myös nimikkeet seksuaalineuvoja ja koulutettu hieroja, lisäksi hän toimi aktiivina seksityöläisten etujärjestössä Sallissa, mutta hänellä on edelleen vakituisia seksiasiakkaita. Hän ei ole joutunut hankaluuksiin ammattinsa vuoksi. Hän toimii ammatillisesti selvinpäin ja pitää huolta turvallisuudesta.

Tapaus 2 on saanut pitää kaikki seksityöllä ansaitsemansa rahat itsellään. Mitä nyt verottaja on vienyt osansa välistä. Ammattilaisena hän on toiminut yksityisyrittäjänä ja pitänyt huolen niin eläkkeestään kuin veroistaan. Hän on itse määrännyt oman työtahtinsa, kukaan ihmiskauppias ei ole ollut valvomassa hänen työntekoaan, ei käyttänyt väkivaltaa, sen uhkaa sekä kavaluutta.

Tapaus 2 vertaa väittelyä prostituution olemassaolon oikeutuksesta homokeskusteluun. Moniarvoisen yhteiskunnan pitäisi hyväksyä seksityö. Seksityöläisiä tarvitaan ja prostituutio on oikeutettua. On törkeää puhua siitä, miten prostituutio saataisiin parhaiten hävitetyksi ilman, että ihmisiltä itseltään kysytään. Millä oikeudella joku voi kyseenalaistaa toisen ihmisen valinnan tehdä seksityötä. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä voi aloittaa keskustelun vaatimalla, että prostituoitu hankkii muita töitä. EU:n ulkopuolelta tulevalla seksin myyjällä on huonoin tilanne, tulijat eivät saa Suomeen työlupaa. Ruotsin malli seksin oston kriminalisoimisesta on huono. Lisäksi laki parituksesta on tiukempi kuin Suomessa. Siksi vuokranantaja voi saada paritussyytteen, jos vuokralainen on seksityöläinen. Se tarkoittaa myyjälle jatkuvaa häätöuhkaa. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011091014356122_uu.shtml

Tapaus 3

”Linnea” ei ole törkeästä parittajasta ja ihmiskauppiaasta nähnyt vilaustakaan, häntä ei ole huijaamalla houkuteltu seksityötä tekemään, ei painostamalla, eikä väkivaltaa käyttämällä tai sen uhan alaisena velvoitettu tekemään seksinmyynti työtä.

”Linnea Evertsdotter” on viisikymppinen ruotsalainen, hyvän koulutuksen saanut, kielitaitoinen, aikuinen sinkku, jolla on oma yksityisyritys ja joka on myynyt turvaseksiä muun työnsä ohessa vuodesta 2003. Hän nauttii seksin myynnistä ja haluaisi että hänen harrastuksensa olisi laillista ja asiakkaansa eivät olisi tehty rikollisiksi ruotsin seksinoston kieltolailla. Hän sanoo, että onnellisia seksin myyjiä on, hän on itse paras esimerkki siitä: maalla lapsuutensa viettänyt, ei traumaattista lapsuutta, rakastavat vanhemmat, aikuiset lapset, hyvä koulutus jne.

Linnea on saanut pitää kaikki seksityöllä ansaitsemansa rahat itsellään. Hän on itse määrännyt oman työtahtinsa noin pari kolme asiakasta viikossa, harrastuksenaan extrana vapaa-aikana. Kukaan ihmiskauppias ei ole ollut valvomassa hänen työntekoaan, ei käyttänyt väkivaltaa, sen uhkaa sekä kavaluutta.

Kirjassaan Att sälja sex, hän kertoo mm., että maksullinen seksi ei ole mustavalkoista, vaan siinä on nyansseja. Seksin myyntiä ei voi yleistää ihmiskaupaksi ja kaikkia seksin myyjiä ei voi niputtaa samaan nippuun. Ihmiskaupan torjunnassa täyskieltolaki on hampaaton ja syyllistää vain turhaan ostajia. http://www.tv4.se/efter-tio/artiklar/hennes-hobby-att-salja-sex-4fbfa61f04bf725194004c2d http://www.adlibris.com/se/product.aspx?isbn=9163364263

Tapaus 4

”Milla” on nuori Tampereella asuva nuori nainen, joka päätti ryhtyä myymään seksiä turhauttavan työllisyystilanteen vuoksi. Hän työskenteli pitkään erilaisissa pätkätöissä ja teki palkattomia harjoitteluita. Seksityö oli tapa työllistää itse itsensä. Seksityössä on se hyvä puoli, että voi itse päättää päivärytmin ja pitää lomia koska vain. Tällä hetkellä Milla tapaa kahdesta kolmeen asiakasta viikossa. Millaa ei ole kukaan ihmiskauppias tai törkeä parittaja vietellyt tai painostanut tekemään seksityötä.

Millan yritys on poikkeuksellinen. Suomessa rekisteröitiin ensimmäistä kertaa yritys, joka tarjoaa avoimesti seksipalveluita. Yrityksen perustaminen oli helppoa, mutta aloittelevan yrittäjän starttirahoja hän ei hakenut. Hän maksaa verot tuloistaan. Hän rekisteröi toiminimen, maksoi ennakkoverot ja hankki kuittikirjan. Yrityksen toimialakuvauksena lukee suorin sanoin seksin myynti. Tämä on periaatteessa ainoa laillinen tapa tehdä tätä työtä. Ja nyt minulle kertyy jopa eläkettä. Kun Milla lähtee asiakkaan luokse, matkaavat laukussa myös käsin kirjoitettavat kuitit. Kuittiin kirjataan y-tunnus, palvelun hinta, alv:n osuus ja asiakkaan kuittaus.

Millan mukaan lähes kaikki Tampereella työskentelevät seksityöntekijät ovat aivan tavallisen näköisiä naisia ja miehiä. Kadulla kävellessään he eivät mitenkään eroa muista. Kysyntä on kovaa, vaikka myös tarjoajia on paljon. Millan arvion mukaan seksiä myyviä ihmisiä on pelkästään Tampereella satoja. Suurin osa heistä tekee työtä osa-aikaisesti.

Asiakkaat Milla löytää internetistä. Sivustoilla myyjän on mahdollista asettaa asiakkailleen erilaisia ehtoja. Hän edellyttää asiakkailtaan hyvätapaisuutta ja hyvää hygieniaa. Lisäksi asiakkaan täytyy olla selvin päin ja täysi-ikäinen. Vielä Milla ei ole kohdannut niin nuorta seksin ostajaa, että hänen olisi täytynyt kysyä henkilöllisyystodistusta.
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194683835501/artikkeli/ensimmaisena+suomessa+seksia+myyva+milla+antaa+asiakkaalle+

Tunnista aikuisten vapaaehtoinen maksullinen seksi

Aikuisten vapaaehtoisessa seksin ostamisessa ja myymisessä on kysymys yksittäisten naisten ja miesten ihmis- ja perusoikeukeuksista, yksilön vapaudesta, itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa, toimia palveluntarjoajina.

Maksullinen seksi on laajakirjoinen, heterogeeninen, monisyinen ja monimuotoinen ilmiö, jonka toimijoita ei voi niputtaa ja yleistää yhdeksi ryhmäksi ja jonka tarkka määritteleminen, tunnistaminen ja tutkiminen on vaikeaa. Merkittäviä osa-alueita on niin piilossa, että tutkijat voivat tavoittaa niistä vain kaikuja. Maksullisesta seksistä näkyy julkisessa keskustelussa vain jäävuoren huippu. Kaikkea maksullista seksiä, johon ei liity pakkoa jne vähätellään valtamediassa ja politiikassa. http://www.rfsl.se/halsa/public/sexmansaljer.pdf http://yle.fi/uutiset/tutkimus_nuoret_miehet_myyvat_itseaan_tuplasti_naisia_enemman_ruotsissa/6373811

Maksullista seksiä on ollut olemassa tavalla tai toisella niin kauan kuin ihminen on lajina ollut olemassa. Seksiä on vaihdettu erilaisiin vastikkeisiin yhtä kauan kuin muitakin inhimillisiä toimintoja. Suppeassa merkityksessä kyse on sukupuoliyhteyteen ryhtymisestä käteistä vastaan, laajimmassa ymmärrettävässä merkityksessä kyse on aineellisten ja taloudelisten etujen ja vaihtamisesta erilaisiin seksuaalisiin tekoihin; jostain syystä vain nuorta komeaa miestä, joka nai rikkaan vanhan lesken, ei kutsuta prostituoiduksi, vaan hänen sanotaan tehneen hyvän naimakaupan.

mmattimaisen seksinmyyniin lisäksi on ei-ammattimaista harrastusmaista, tilapäistä seksinmyyntiä. Yhdynnän lisäksi seksialala on erilaisia erotiikka-, escort-, strip-tease-, fetissi- ja s/m-palveluja ja muita seksuaalisia tekoja. Toimijoiden motiivit, valtasuhteet, taustat, vapaaehtoisuuden asteet ja nyanssit jne. vaihtelee, menee pällekkäin, limittäin, rinnakkain samalla tavalla kuin muissakin ilmiössä ja elämässä yleensäkin. Vaikka raha on tärkein syy seksityöhön, seksityöntekijöilla voi olla hyvinkin erilaisia lähtökohtia ja motiiveja työhönsä. Se voi merkitä myös emansipaatiota ja laajentuneita mahdollisuuksia toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan, haluna rikkoa vallitsevia moraalikoodeja.

Rahakorvausten voi olla myös muita korvauksia ja vastikkeita ja vaihtosuhteita. Voidaan sanoa, että maksullista seksiä on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta ja erotiikkaa yleensäkin. Toisessa ääripäässä on emansipaatiota ja toisessa kurjuutta jne, mutta suurin osa on siltä välilltä – kuin elämästä yleensäkin. Keskiverto seksin myyjän saattaa tavata lenkkipolulla, bussipysäkillä, puistonpenkillä ja kirjastossa, keskivertoseksin myyjään saattaa törmätä ruokakaupassa, Prisman musiikkiosastolla ja kesäisellä hiekkarannalla, seksin myyjä asioi terveyskeskuksissa ja kunnan rakennuslupa viranomaisten kanssa, häneen saattaa törmätä uimahallin miesten puolen saunassa.

IHMISKAUPPA EI OLE SATUA – SE VOI OLLA IHMISTEN KOHTALONA – MYÖS SUOMESSA

Olipa kerran Suomessa

Suomalaisen keskisuuren ja menestyvän Vähäkyröläisen puualan yrityksen- vastikään valittu vuoden yritykseksi Vähässäkyrössä ja mm. urheiluseuran sponsori ja paikkakunnan suuri työllistäjätyön – työnjohtaja vastasi 3.12.2012 Pohjanmaan käräjäoikeudessa syytteisiin 26 kirgisialaisen ihmiskaupasta, törkeästä kavalluksesta ja pahoinpitelystä. Myös yrityksen johto saa syytteen ”kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä”.

Syyttäjän mukaan työnjohtaja on houkutellut 26 työntekijää lähtemään kotimaastaan Kirgisiasta Suomeen, 26 työntekijää on väkivaltaa käyttämällä ja sen uhanalaisena saatettu pakkotyöhön neljän vuoden ajan.
Kirgiisialaiset ovat joutuneet tekemään pitkää päivää ”lähes orjan asemassa”, ilman ylityökorvauksia ja vuosilomia neljän vuoden ajan. Syyttäjä katsoo, että yritys on käyttänyt hyväkseen köyhistä oloista tulevien työntekijöiden tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Työnjohtaja majoitti työntekijät keskustan tuntumassa sijainneen omakotitalonsa alakertaan tai tehtaan tuotantotiloihin lähes neljän vuoden ajan. Ahtaasti asuneet kirgiisialaiset eivät saaneet liikkua vapaa-aikanaan kylällä eivätkä ottaa yhteyttä kantaväestöön.

Työntekijät eivät saaneet pitää rahoja itsellään, työstään heille jäi rahaa 300–800 euroa kuussa, josta he lähettivät osan kotimaahansa. Työnjohtaja on varastanut työntekijöiden pankkikortit ja palkkarahoja yhteensä noin 240 000 euroa. Työnjohtaja keräsi myös kirgiisialaisten passit ja esti heitä palaamasta kotimaahansa. Työnjohtaja on määrännyt työtahdin ja ihmiskaupan toteutumista varten on lisäksi käytetty väkivaltaa, sen uhkaa sekä röyhkeää kavaluutta.
Pohjanmaan alueella kyseessä on jo kolmas ihmiskauppa-juttu lyhyen ajan sisällä. Asiat tulevat usein esiin ammattiliittojen kautta. Vastaavia syytteitä on muhimassa myös kasvihuone- ja maatalousalan yrityksille, joiden työvoima on Pohjanmaalla ulkomaalaistunut nopeasti. http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/11/1665512/torkea-ihmiskauppa-juttu-pohjanmaalla-tyonjohtaja-vei-pankkikortit-ja-varasti-rahat

Tunnista ihmiskauppa

Ihmiskauppa tarkoittaa ihmisten hankkimista, vastaanottamista ja käyttämistä sellaisessa tarkoituksessa, johon liittyy aina taloudellista kaltoinkohtelua, pakkotyötä, orjuuden kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaa työtä, kiskonnantapaista työsyrjintää, pimeitä työmarkkinoita, paperitonta sirtolaisuutta. Ihmiskauppaa voi esiintyä esim. ravintola-alalla, rakennusalalla, kotitalostyössä, siivousalalla, maanviljelyksessä, tehdastyössä, puutarha-aloilla, hedelmän- ja marjanpoiminnassa, seksialalla. Ihmiskauppaan kuuluu myös laittomia adoptiota, laitonta elinkauppaa, ihmisten värväämistä kerjääjiksi tai varkaiksi. Arvioijista ja määritettelijöistä riippuen ihmiskauppaan lasketaan myös ihmisten laiton salakuljetus. Ihmiskauppaan liittyy aina pakottamista, väkivaltaa ja/tai väkivallalla uhkaamista ja/tai petosta, erehdyttämistä työn luonteesta tai ehdoista ja/tai liikkumisvapauden rajoittamista ja/tai velkaannuttamista. Ihmiskaupan uhreja voivat olla hyvin erilaisissa tilanteissa olevat kaikenikäiset sekä miehet että naiset. Samoin ilmiön syyt ja juuret ovat moninaiset. Ihmiskaupan lähtöalueilla syyt ovat poliittisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa rakenteissa eli köyhyys, epätasa-arvo sekä koulutusmahdollisuuksien puute. Tästä seuraa siirtolaisuutta ja muuttoa paremmat elämisen mahdollisuudet tarjoaviin maihin. Tätä tilannetta kansainväliset rikollisuusjärjestöt käyttävät hyväkseen. Kohdealueilla ihmiskauppaa lisäävinä tekijöinä toimivat esim. harmaa talous.

Ihmiskauppakeskustelussa ja määritelmissä vilahtelevat virheellisesti usein sanat ihmiskauppa, prostituutio, paritus, ihmissalakuljetus ja kansainvälinen rikollisuus toistensa synonyymeina. Eri määrittelijät, raportoijat ja arviojat esittävät erilaisia määritelmiä ihmiskaupan luonteesta ja lukumääristä. Osa lukujen eroista johtuu eri laskentatavoista esim. siitä että jotkin raportoijat ja arviojat laskevat ihmiskauppaan kuuluvaksi myös ihmissalakuljetuksen eli laittoman maahantulon järjestämisen. Kansainvälisen Siirtolaisjärjestön IOM:n trafficking raportin 28.02.2007 mukaan n. 75 % kaikesta ihmiskaupasta ja orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä tapahtuu esim. ravintola-alalla, rakennusalalla, kotitalostyössä, siivousalalla, maanviljelyksessä, tehdastyössä, puutarha-aloilla, hedelmän- ja marjanpoiminnassa ja lisäksi kerjäämisessä, taskuvarkaukauksissa. Yle Uutisten mukaan viranomaisten apua hakevat ihmiskaupan uhrit Suomessa ovat useimmiten tavallisen työn tekijöitä. Etukäteen oletettiin, että apua hakisivat lähinnä seksinmyyjät. http://yle.fi/uutiset/ihmiskaupan_maarittely_ollut_vaikeaa/5793755

Suurin sekaannus oikeusmimisteriössä ja sisäministeriössä on, että ihmiskauppa -sanaa käytetään ja prostituutio -sanaa käytetään virheellisesti toistensa synonyymeina. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kumpikin ovat lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia eri asiota, jotka pitää erottaa selkeästi toisistaan niin käsitteellisesti kuin juridisesti. Aivan samalla tavalla kuin ravintolapalveluiden kauppa ja ihmiskauppa ovat lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia eri asioita.

Suomen Sisäministeriön ihmiskauppa määritelmässä http://www.intermin.fi/fi/turvallisuus/ihmiskauppa onkin selvä virhe: ”…Hyväksikäytön muotoja ovat muun muassa prostituutio ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö,….”. Tässä lauseessa annetaan ymmärtää, että prostituutio ilmiönä olisi sama kuin ihmiskauppa ja prostituutio ilmiönä olisi yksi seksuaalisen hyväksikäytön muoto. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan lause pitäisi kuulua (jos sitä edes erikseen tarvitaan): ”…Hyväksikäytön muotoja ovat muun muassa pakkotyö prostituutiossa”. Prostituutio ilmiönä ei kuulu ihmiskaupan määritelmään yhtään enempää kuin ravintolapalveluiden kauppa. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö on kokonaan oma rikoksensa, se ei ole ihmiskauppaa eikä maksullista seksiä. Sisäministeriö johtaa tässä kohtaa ihmisiä harhaan. Jos lukuisissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimusten ja eri asiantuntija järjestöjen suosituksissa suositellaan seksityön dekriminalisoimista tai laillistamista, jos prostituutio on lukuisissa maissa laillista, jos monet uudet tutkimukset osoittavat, että ajatus ja mielikuva maksullista seksistä (ja ihmiskaupasta) seksiorjuutena – että joku seksiorja on kytketty ketjuihin ja häntä ruoskitaan – on vanhentunut ja väärä jne., niin prostituutiota työnä ja ilmiönä ei voi lähtökohtaisesti rinnastaa ja verrata hyväksikäyttöön eikä ihmiskauppaan.

Jaana Kauppinen: ”Kriminalisointikeskustelussa käytetään tätä ihmiskauppakorttia turhan löysästi. Ihmiskauppa on vakava asia, ja siksi siitä puhumista ei tulisi käyttää väärin muiden asioiden ajamiseen. Oli sitten kyse prostituutio- tai maahanmuuttopolitiikasta.”

Ihmiskauppaa nimenomaan maksullisen seksin kohdalla, liiotellaan poliitisista syistä. Ihmiskauppa-käsitteen hyväksi- ja väärinkäyttö, misinformaatio, disinformaatio seksuaalisen ihmiskaupan luonteesta ja määristä näyttää olevan tietoista poliittista peliä. Taktiikka on tuttu monille radikaalia agendaa ja ääri-ideologiaa ajaville etujärjestöille: luomalla voimakas mielleyhtymä kahden asian välille pyritään rajamaan tilaa, jossa julkinen keskustelu käydään. Koska maksullinen seksi on enenemmän tai vähemmän laillista useimmissa maissa ja sen laillistamista suositellaan useissa kansainvälisissä päätöksissä ja suosituksissa, prostituutiota vastustavat tahot eivät voi vedota prostituution laittomuuteen. Ihmiskaupan suhteen sen sijan mitään liikkumavaraa tietenkään ei ole: jos kaikki maksullinen saadaan yleistettyä ja miellettyä ihmiskaupaksi/orjakaupaksi (väite, jota tutkittu ja tilastoitu tieto ei tue), seksin ostajan leimaaminen rikolliseksi on helpompaa. Perustelut olen esittänyt useita kertoja, ne voi lukea esim. http://eliasm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59487-7-syyta-miksi-seksinostoa-ei-pida-kieltaa kohdasta 6.

Miksei oikeusministeri esitä ihmiskaupan torjumiseksi, että Suomeen pitäisi saada puualan tuotteiden ja palveluiden oston täyskieltolaki. Miksi puualan asiakas saa kulkea vapaana kun samaan aikaan esim. pohjanmaalaisessa puualan yrityksessä työntekijät paiskivat pakkotyössä lähes orjan asemassa noin18 tuntista päivää neljän vuoden ajan. http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/11/1665512/torkea-ihmiskauppa-juttu-pohjanmaalla-tyonjohtaja-vei-pankkikortit-ja-varasti-rahat

Siksi, että siinä ei mitään järkeä, se ei toimi, se osuu harhaan.
Siksi, että jonkin alan koko asiakkuden kriminalisointi ei ole ase ihmiskauppaa vastaan, vaan päinvastoin vaikeuttaa sen torjuntaa. Kriminalisoinnit vain johtaa ongelmien pahenemiseen ja lisääntymiseen.
Siksi, että puualan tuotteiden ja palveluiden kysyntä ei ole ihmiskaupan syy yhtään enempää kuin maksullisten seksipalveluiden kysyntä on ihmiskaupan syy.

Ihmiskauppaa tapahtuu kaikilla aloilla ja se on työvoimapolitiikkaan, maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikkaan, paperittomaan siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin ja kytketyvä ilmiö, ei maksulliseen seksiin kytkeytyvä ilmiö. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, saimme kaupan päälle rajojen madaltamisen ja nykyisen ulkomaalais-, pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan, joista aiheutuu ihmiskaupan lisääntyminen.

Ihmisoikeuksien kannalta seksin oston täyskiellosta seuraisi täsmälleen samat ongelmat ja haitat jos esim. vaikka puu- tai ravintola-alan asiakkuus kriminalisoitaisiin yleisesti sillä perusteella, että alalla esiintyy sivu- ja lieveilmiötä, kuten esim. ihmiskauppaa.

Kukaan järkevä ihminen ei tälläistä totalitaristista puu- tai ravintola-alan asiakkuuden täyskieltoa esitä, koska

-se olisi ristiriidassa perustuslain takaamien ihmis- ja perusoikeuksien kanssa, se rajoittaisi mm. oikeutta tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa. Täyskielto kohdistuisi tilanteisiin, johon molemmat osapuolet osallistuvat vapaaehtoisesti, tilanteisiin, joiden kriminalisoimiseen ei ole mitään hyväksyttävää perustetta. Se tekee rikollisia ihmistä, joilla ei minkään oikeusvaltion periaatteiden perusteella pitäisi olla mitään osallisuutta rikokseen.

-tälläinen yleinen, liian laaja-alainen kriminalisointi olisi perustuslain 8 §:ssä vahvistetetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja lain oikeasuhtaisuuden vastainen. Perustuslain 8 §:ssä vahvistetun laillisuusperiaatteen tarkoitus on, että säädetään rangaistavaksi täsmällisesti ja tarkkarajaisesti vain se, minkä mukaisista teoista on tarkoitus myös rangaista.

-se veisi koko ravintola-alan maan alle, loisi turvattomuutta, heikentäisi vain mahdollisen ihmiskaupan uhrin asemaa ja uhriutumisen riskiä entisestään, vaikeuttaisi rikosten tutkintaa jne. ja johtaisi näyttövaikeuksiin jne.

Lyhyesti sanottuna seksinoston täyskielto kohdistuisi negatiivisesti eniten alalla jo kaikken huonoimmassa olevien asemaan, toiseksi pahiten täysin vapaaehtoiseen toimintaan ja vasta sitten ostajiin. Rikoslain käyttäminen moraalisten signaalien antamiseen, joiden mahdoliinen vaikutus voitaisiin todentaa vasta muutamien vuosikymmenten kuluttua, on eettisesti kestämätöntä, kun haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeudet ja turvallisuus samalla vaarantuvat. Seksityössä toimivien aseman heikentyminen ja turvattomuuden lisääntyminen on jo havaittavissa sekä Ruotsissa että Norjassa.

Norjassa panikoiduttiin, kun Nigeriasta tuli naisia myymään seksipalveluita suurkaupunkien kaduille. Mutta täyskiellosta huolimatta nigerialaisia on edelleen kadulla, ja suurin osa on siirtynyt näkyviltä paikoilta piiloon ihmisten silmistä. Seksinmyyjät eivät uskalla enää turvautua poliisin apuun ongelmatilanteissa, vaan apua haetaan parittajilta ja ihmiskauppiaalta. Seksityöntekijät joutuvat hankkimaan asiakkaansa piilossa, mikä lisää turvattomuutta. Norjassa poliisi käyttää kondomeja todisteena että harjoitetaan seksityötä ja ulkomaalaisia naisia käännytetään rajalta sen vuoksi että laukussa liikaa kondomeja. Poliisi antaa hotellelleille listoja naisista, joille ei saa antaa majapaikkaa, jos heitä epäillään seksityöstä ja jahtaa ostajia ja myyjiä hotellien rapuissa jne. . http://www.sexwork.net/forum/showthread.php?t=108543&page=4

Norjan oppositiopuolueet ovat lain purkamisen kannalla. Lailla saavutetut tulokset eivät ole vastanneet tavoitteita. Jos valta vaihtuu Norjan seuraavien vaaleissa, seksinostokielto tullaan purkamaan. http://www.dn.se/nyheter/varlden/norska-partier-vill-spola-sexkopslag

Siveyspoliisi on ollut jo pitkään USA:n osavaltiossa, joissa on tiukat kriminalisoinnit, siellä siveyspoliisi jahtaa asiakkaita ja ratsaa seksin myjiä. New Yorkissa ja Los Angelesissa on tullut esiin lukuisia poliisien seksityöntekijöihin kohdistamia ahdistelu-, kiristys-, syrjintä- ja hyväksikäyttötapauksia. Tällä on ollut vakavia seurauksia: kun luottamus poliisiin laskee, seksityöntekijät eivät uskalla tehdä rikosilmoituksia joutuessaan esimerkiksi väkivallan uhriksi. Siveyspoliisi on tullut myös Ruotsiin ja nyt myös Norjaan seksinoston täyskiellon seurauksena.

Seksin osto ja myynti on ollut laillista Tanskassa vuodesta 1999 lähtien. Tanskassa on keskusteltu seksinoston kiellon mahdollisuudesta monta kertaa vuoden 2002 jälkeen ja on ehdotettu kopiota Ruotsin kieltolaista. Tanskan oikeusministeriön komitea tyrmäännyt seksin oston täyskriminalisointiin liittyvän lakialoitteen viime vuoden lopussa. Komitea on päättänyt seurata asiassa rikoslakineuvoston suositusta olla hyväksymättä täyskieltoa. Komitean mukaan seksinoston kielto vie prostituution maan alle, ja siten myös vaikeuttaa seksityöntekijöiden tavoittamista ja auttamista. Tanskan oikeusministeri Morten Bodskov vastustaa prostituution kriminalisointia. Seksin oston kiellolla ei ole myskään kansalaisten tukea. Jyllands-Post -lehden elokuussa teettämän mielipidemittauksen mukaan vain 20 % kansalaisista kannattaa kieltoa kun taas peräti 67 % vastustaa. http://politiken.dk/politik/ECE1732837/danskerne-vil-ikke-have-forbud-mod-koebesex/

Uusi Seelanti dekriminalisoi seksipalvelujen kaupan vuonna 2003. Kaikki vanhat seksialaan ja seksityöhön liittyvät kieltolait kumottiin ja ne korvattiin uudella lakireformilla PRA:lla (Prostitution Reform Act 2003), joka mahdollistaa seksipalvelujen kaupan laillisena yritystoimena ja seksityön tekemisen kadulla, kotona tai bordelleissa, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Seksityötä koskee samat lait kuin muitakin töitä. Bordellien perustaminen on laillista, kunnat voivat kuitenkin säädellä paikallisesti, mille alueille niitä voi perustaa. Lain lähtökohta ja tarkoitus on seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien tunnustaminen, turvaaminen ja kunnioittaminen – lain mukaan seksipalvelujen kauppa kuuluu ihmisoikeuksiin, useisiin perusoikeuksiin ja -vapauksiin kuten esim. oikeuteen määrätä itsestään ja ruumiistaan ja oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa – sekä samanaikaisesti seksialaan mahdollisesti liittyvien ongelmien ja lieveilmiöiden minimoiminen. Lain tarkoituksena on edistää seksityöntekijöiden hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä, mm. suojata seksityöläisiä hyväksikäytöltä, estää alle 18-vuotiaita työskentelemästä seksialalla, sekä edistää ihmisten yleistä terveyttä.

Moniin objektiivisiin tutkimuksiin perustuva lain uudelleen arviointi 2008 http://www.scoop.co.nz/stories/PA0805/S00449.htm osoittaa monet yleiset abolitionistiset käsitykset ja ideologiset hypoteesit seksialasta/seksipalvelujen kaupasta virheellisiksi ja vääriksi. Uuden Zeelannin Apulaisoikeusministeri Lianne Dalzielin mukaan uudelleen arvionti murskaa tavanomaiset myytit seksialasta kuten esim., että pakkoprostituutio on yleinen ilmiö seksialalla – 96 % seksityöntekijöistä on alalla vapaaehtoisesti, seksialan ja rikollisuuden yhteys ei ole niin ilmiselvää kuin yleisesti luullaan, syyt seksityöhön ovat moninaiset, ei pelkästään raha.

Uudellen arvionnin mukaan PRA toimii ja on saavuttanut monet sille asetetut tavoitteet. Seksityöntekijöiden asema on vahvistunut, lailla on ollut positiivisia vaikutuksia seksityöntekijöiden oikeuksien ja terveyden turvaamisessa.

RUOTSIN LAIN UUDELLEEN ARVIONTI

”Henriksson on kuitenkin vakuuttunut Ruotsin mallin toimivuudesta.”

Oikeusministeri ajaa nykylain tiukentamista Ruotsin lain uudelleen arvionnin perusteella. Minä kerron miten tämä uudelleen arvionti tehtiin:

Uudelleen arvionti tapahtui hallituksen tilausselvityksen perusteella. Tilausselvitys valmistui 2.12.2010.

24.04.2008 Ruotsin hallitus asetti ensin direktiivin selvityksestä, jonka perusteella seksinostolaki uudelleenarviodaan.

Tässä direktiivissä määrättiin selvityksen tekijäksi oikeusneuvos Anna Skarhed. Direktiivissä määrättiin, että selvityksen lähtökohta on oltava, että seksinostolaki säilyy jatkossakin ja että selvityksessä ei saa päätyä sellaiseen lopputulokseen, että seksinostolaki kumottaisiin. Direktiivissä sanottiin myös että selvittäjä saa selvityksen pohjalta vapaasti ehdottaa lakiin muutoksia tai jättää ehdotuksia muiksi toimenpiteiksi, mutta vain sellaisia muutoksia, jotka on tarkkaan etukäteen kirjattu direktiiviin, nimittäin onko tarvetta esim. rangaistusasteikon tiukentamiseen. Tutkimusmenetelmästä sanottiin, että selvittäjä saa vapaasti valita tutkimusmenetelmän, kunhan se on sellainen mikä arviodaan sopivaksi ja koko selvityksen on perustuttava tasa-arvoperspektiiviin, mikä tarkoittaa vain könmakts-teoriaa eli sukupuolituneen vallan teoriaa, joka pelkkä teoria ilman todisteita. Muut maksullista eksiä selittävät teoriat kuten naisten seksusuaalinen valta -teoria, sosiaalisen vaihdon teoria ja ns. kolmannen aallon feminismin eli seksiradikalismin näkemys maksullisesta seksistä valintana ja mahdollisuutena voimaantumiseen ja emansipaatioon ja miehet seksin myyjinä sivuutetaan kokonaan. Edelleen selvittäjä velvoittiin käyttämään lähteinään vain direktiivissa etukäteen listattuja tahojen, kuten poliisien ja muiden viranomaisten raportteja ja tutkimuksia ja tekemään yhteistyötä näiden tahojen kanssa selvitystä tehdessään. Samoin siitä puuttui myös kaikkein paras tietolähde, seksityöntekijöiden järjestö.

Selvityksen lopputulos, että laki on vähentänyt prostituution määrää Ruotsissa perustuu vain poliisin tietoihin, hallituksen perustamien prostituutioryhmien kokemuksiin kolmessa kaupungissa ja pohjoismaiden vertailuihin. Mutta poliisi tapaa sekstyöntekijöitä vain rikosten selvitysten yhteydessä, hallituksen prostituutioryhmät tapaavat vain harvoja huonossa asemassa olevia seksinmyyjiä ja kaiken kukkuraksi pohjoismaiden vertailusta vedetty johtopäätös kadulla olevien seksityöntekijöiden määrän vähenemisestä Ruotsista perustuu Tanskalaisiin virheellisiin vertailulukuihin, jotka paljastui vuosi sitten http://www.lauraagustin.com/swedish-report-based-on-wrong-danish-numbers-for-street-prostitution

Lain väitetään myös vähentäneen seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvaa ihmiskauppaa, mutta minkäänlaisia konkreettisia todisteita ja näyttöä ei esitetä. Ihmiskaupan lukumääristä on kiistelty pitkään maailmassa, johtuen käsite sekaannuksista, lukumäärien liioittelusta ja siitä että eri maat, instituutiot ja tutkijat ovat eri mieltä mitä ihmiskaupalla tarkoitetaan; esim kaikkialla ei hyväksytä YK:n sopimusta, että organisoitu rikollisuus jakantuu ihmiskauppaan ja paperittomaan siirtolaisuuten. Uudelleen arvionnissa väitetään lain vähentäneen ”organisoitua rikollisuutta”, mutta ei analysoida miten rikokset on määritelty, milloin ollut kyseessä ihmiskauppa, milloin pimeä siirtolaistyö, milloin ihmissalakuljetus ja miten ne ovat liittyneet todellisuudessa seksinoston lakiin. Yleiskiellon vaikutuksesta ihmiskaupan vähentymiseen ei ole olemassa riittävää ja luotettavaa näyttöä. Tähän on päätynyt muun muassa norjalainen riippumaton tutkimusinstituutti Fafo (Skillbrei ja Brunovskis 2012). http://fafo.no/pers/bio/mls.htm
Selvitys perustuu pitkälti kapeaan otantaan katuprostituutiosta. Katuprostituutio saikin liiallisen merkityksen uudelleen arvionnissa, vaikka se muodostaa vain pienen ja koko ajan pienenevän osan kaupallisesta seksistä ja sitä ei voi yleistää koko maksullisen kuvaksi. Uudelleen arvioinnissa esim. selostetaan yli kolmen sivun verran yhtä ääripäätä edustavan kurjassa asemassa olevan seksinmyyjän surullista kertomusta. Maksullinen seksi on ilmiö, josta tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän ja sen tieteellinen tutkiminen vaikeaa. Ongelmana onkin se, että tutkijoilla on vaikea saada tutkittavista luotettavaa otosta. Jos otos muodostetaan siten, että haastatellaan tutkimukseen vain niitä seksin myyjiä, jotka ovat hakeneet apua kriisi- tai tukikeskuksesta, niin tietenkin saadaan tulos, että myyjällä ei mene hyvin, sillä eihän hän muuten olisi hakeutunut kriisipalveluun. Jos otokseen valitaan vain poliisin kanssa tekemisiin joutuneet ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen liittyvät seksinmyyjät, tottakai saadaan tulos, että seksikauppa liittyy aina rikollisuuteen, Jos otokseen otetaan vain seksinmyyjiä, jotka hankkivat seksin myynnillä huumausaineuta, tottakai saadaan tulokseksi että narkomania ja seksinmyynti kulkevat käsi kädessä. Jos vain kaikkein kurjimmissa olosuhteissa olevista seksinmyyjistä maalatut kauhutarinat yleistetään koko maksullista seksiä koskevaksi, niin tottakai rikollisuuden, parituksen, huumeriippuvaisten, mielenterveysongelmaisten ja traumaattisen lapsuuden jne. osuus ylikorostuu ja kokonaiskuva maksullisesta seksistä vääristyy.

Maksullisen seksin muista osa-alueista on olemassa lukuisia tutkimuksia, mutta niistä selvityksessä vaietaan.
http://sti.bmj.com/content/81/3/201.full.pdf+html Anna Kontulan kolmen vuoden kenttätyön aikana tehtyihin 85 seksityöntekijän haastatteluihin/kirjoituksiin sekä noin 350 eri kirjallisuus/tutkimus/lähde viitteeseen perustuvasta väitöskirjasta, Punainen Exodus, käy ilmi ettei seksinmyyjä ole automaattisesti alistettu ja hyväksikäytetty uhri ja ihmisraunio. http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7579-5.pdf Queensland University of Technology tutkijan Charrlotte Seibin prostituutiosta tekemän tutkimuksen keskeisin havainto on että naispuolisilla seksityöntekijöillä on samanlainen työtyytyväisyys sekä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi seksityössä kuin naisilla väestössä yleensäkin on http://www.medicalnewstoday.com/medicalnews.php?newsid=64277 Tanskassa 2011 tehty tutkimus osoitti, että ei-kadulla työskentelevistä seksin myyjistä ns. klinikalla myyvistä 34 % ja 64 % eskortpalveluja myyvistä oli alalla rahan lisäksi oman seksuaalisuuden nautinnon ja uteliasuuden vuoksi, eli he näkivät seksin myymisen keinona yhdistää oma seksistä nauttiminen ja rahan saaminen http://videnskab.dk/kultur-samfund/prostituerede-gor-det-sex-og-penge Maissa esim. Hollanti ja Uusi Seelanti), jossa prostituutio/bordellit on laillistettua, valvottua ja näkyvää, alaan liittyvät psykologiset ja sosiologiset ongelmat ovat vähäisiä http://fleshtrade.blogspot.fi/2010/06/no-link-between-working-in-prostitution.html Uudelleen arvionnista puuttuu perusteellinen, kokonaisvaltainen, luotettava vertailu kaikkiin maihin joissa prostituutio on dekriminalisoitu tai laillistettu. Samoin seksin mynnin siirtyminen nettiin sivuutetaan lähes kokonaan.

Kaikkissa sosiaalisissa tutkimuksissa ja selvityksissä täytyy selvittää myös tutkimuksen metodologia, muten kyseessä on pelkkä spekulaatio. Tämän kaltaiselta tutkimukselta edyllytetään yksityiskohtaista tietoa otoksesta, jonka perusteella tutkimus on tehty. Jopa niinkin pienessä maassa kuin Ruotsissa ei tutkimuksen otos voi edustaa kaikkia, siksi tutkimuksen metodologiset normit vaativat selvityksen miten otokseen päädyttiin. Pitää selvittää miten, millä perusteella ja millä ehdoilla informantit valittiin, mitä heiltä kysyttiin ja miten kysyttiin, miten varmistuttiin, että informantit sanoivat mitä he todella tarkoittavat ja ajattelevat, kuinka moni kieltäytyi osallistumasta jne. Uudelleen arvionnista puuttuu kaikki tämä lähes kokonaan, ei ole mitään tietoa miten se metodologisesti tehtiin. Sensijaan uudelleen arvionti on tulvillaan ideologista irrelevanttia materiaalia ja moraalista poseerausta: mikä on ruotsin virallinen tasa-arvokäsitys, miksi prostituutio on moraalisesti tuomittavaa ja miksi uudelleen arvionnin pitää saada kansainvälistä huomiota jne.

Objektiivien tutkimuksen perusperiaatetta ja lähtökohtaa, että johtopäätökset ja loppulos tehdään todisteiden perusteella, eikä niin että ensin keksitään lopputuos ja sille yritetään keksiä todisteita, tämä tilausselvitys ei täytä. (toisin kuin esim. Uuden seelannin PRA.n uudelleenarvionti). Itsestäänselvästi selvittäjälle olisi pitänyt antaa vapaat kädet päätyä itse haluaamaansa lopputulokseen, joko lain kumoamiseen tai säilyttämiseen jne, jotta tällä uudelleen arvionnila olisi oikeasti jotain merkitystä. Monien toivomaa uskottavaa, riippumatonta, objektiivista lain uudellennarviontia tämän selvityksen pohjalta ei ollut odotettavissa eikä siitä sellaista tullut. Vain uskonnolisen julistuksen kaltaista poliittista ideologiaa, jonka lopputulos oli päätetty jo etukäteen. Eli uudeelleenarvionnista oli tarkoitus alunperinkin tehdä pelkkä poliittinen seksinostolain mainos lain myymiseksi ja lobbaamiseksi muihin maihin esim. Suomeen. Ruotsin hallitus mm. myönsi 2008-2010 Svenska instituutille (Svenska institutet (SI) är en statlig myndighet som ökar omvärldens intresse och förtroende för Sverige) 15 milj. kruunun määrärahan uudelleen arvioidun seksinostolain aktiiviseen lobbaamiseen ympäri maailmaa osana kansallista brandia, jota kutsutaan ”multi-faceted package to make Sweden attractive to the outside world”. Seksityöntekijöiden järjestöt ja monet seksityötä tutkivat voivat vain uneksia tälläisista rahamääristä omien näkemysten esiintuomiseen.

Tässä tilausselvityksessä on liian paljon tieteelliseen tutkimukseen liittyviä vakavia virheitä ja puutteita ja pelkkiä väitteitä ilman näyttöä, että sen perusteella ei voi sanoa Ruotsin seksinostolain olevan menestyksellinen. Voidaan hyvällä syyllä kysyä onko tälläisella lain uudelleenarvionnilla mitään uskottavuutta, jos sen lopputulos määriteltiin jo ennakkoon hallituksen etukäteen antamalla ohjeella, direktiivillä. Ja voi vain ihmetellä Suomen oikeusministeriä, joka perustelee suomen nykylain tiukentamista tälläisella uudellenarvionnilla. Naiivi pelkkiin toteamuksiin perustuva argumentointi, esim. että ilman kysyntää ei ole tarjontaa (samalla perusteella voitaisiin kieltää kaikkiin inhimillisiin toimintoihin, tarpeisiin ja nautintoihin liittyvä palvelu- ja liiketoiminta), ignoroi maksullisen seksin monimuotoisuuden ja laajuuden, typistää laajan kirjon seksuaalisuutta abstraktiksi teoreetiseksi mielikuvaksi seksuaalista väkivallasta ja sivuuttaa ihmisten itsemääräämisoikeuden, että ihmiset saavat itse päättää myyvätkö vai eivätkö myy. Tälläinen virheellinen, tarkoitushakuinen, asenteellinen, poliittisesti värittynyt tilausselvitys, jossa monimutkaiset kysymykset on yksinkertaistettu ja niputettu ja leivottu samaan pakettiin, ei ole vastuullista prostituutiopolitiikka ja se ei kelpaa lainsäädännön pohjaksi ja tälläisen selvityksen perusteella tehty lain uudelleen arvionti ei kelpaa malliksi muille maille.

http://www.thelocal.se/blogs/theotherswedishmodel/2010/07/19/smoke-gets-in-your-eyes-evaluation-of-swedish-anti-prostitution-law-offers-ideology-not-methodology/ http://www.thelocal.se/27962/20100723/

http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/tvivelaktig-rapport-om-sexkop_4994599.svd

http://www.lauraagustin.com/smoke-gets-in-your-eyes-evaluation-of-swedish-anti-prostitution-law-offers-ideology-not-methodology