Onko luomuruoka todella meille niin hyvää kuin annetaan ymmärtää?

Hanna Leivonniemi
Kotimaa 21.11.2011 11:00
SK Somerolaisilla luomulehmillä on tilaa köllötellä. Makuutilojen alla ei saa olla lantaritilöitä, ja ikkunapinta-alakin on suurempi kuin tavallisessa navetassa. Kuvat Petri Kaipiainen.

SK Pinaatinlehdet ovat pieniä, nahistuneita ja luomua. Ne köllöttelevät somassa pärekorissa, harvinaisina ja kallisarvoisina. Korin kylkeen pahvinpalalle on käsin tekstattu tuotteen hinta: 45 euroa kilo.

On tavallinen maanantai, rauhallinen lounasaika, mutta lähi- ja luomuruokaan keskittynyt Eat&Joy-kauppahalli Helsingin ydinkeskustassa on tupaten täynnä ihmisiä.

Vanhoihin Hankkijan lippalakkeihin sonnustautuneet lihamestarit myyvät luomukyyttöä keski-ikäiselle naiselle. Eläkeläismies sormeilee Onnellisten omenoiden mehua, empii ostaako valkeaa kuulasta vai raikea. 1,2 litran purkki maksaa melkein 10 euroa.

Yläkerran Muuu-maitobaarissa nuori opiskelija ostaa raakamaitoa. Sitä myydään hanasta suoraan tonkkaan, kymmenellä eurolla litra.

Kauppahallin kaiuttimista raikuu Säkkijärven polkka, ja lounasravintolan pöydille on siroteltu vanhoja Kotiliesiä vuodelta 1939. Kaikkialla huokuu kaipuu ja nostalgia.

Kassalla tulee järkytys. Neljän hengen luomukasvissosekeiton ainekset maksavat parikymmentä euroa. Enää ei hymyilytä edes seinälle takkapuiden yläpuolelle aseteltu neonkyltti. Se julistaa: ”Oikeus puhtaaseen ruokaan.”

Herää kysymys: mistä me luomussa oikein maksamme? Ja onko luomu todella meille niin hyvää kuin annetaan ymmärtää?

Suomalaiset ovat hurahtaneet luomuun. Vaikka kotiin ostettujen elintarvikkeiden kokonaisarvosta luomua oli viime vuonna vain noin prosentin verran, euromääräisesti luomua ostettiin viime vuonna jo 80 miljoonalla eurolla.

Pieniä luomuun erikoistuneita liikkeitä on noussut erityisesti pääkaupunkiseudulle, mutta myös isot marketit ovat keksineet luomun. SOK:n myymälöissä luomutuotteiden myynti on kasvanut tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana 50 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Erilaisia tuotteita on jo 1 500.

Muutos on ollut nopea ja raju. Vielä muutama vuosi sitten Valio kaatoi luomumaidon tavallisen maidon sekaan, koska menekkiä ei ollut. Luomuviljaa taas rahdattiin halvalla Saksaan, jossa luomuun oli jo kiinnostusta ja markkinat. Luomujauhelihaa ei saanut juuri mistään.

Nyt luomujauhelihaa ei uskalleta mainostaa, koska tuotteet loppuisivat kesken. Ilman mainostamistakin tuottajilta tahtoo loppua liha kesken.

Myös viljelijät ovat innostuneet luomusta. Suomessa on tällä hetkellä noin 4 000 luomumaatilaa, pelloista lähes kahdeksan prosenttia on siirtynyt tai siirtymässä luomuviljelyyn. Ja lisää on tulossa. Esimerkiksi Valio etsii jatkuvasti uusia luomumaidon tuottajia.

SK Eat&Joy -kauppahalli myy lähi- ja luomuruokaa niille, joilla on siitä  varaa maksaa.

Myös valtio haluaa Suomesta luomumaan. Luomun edistäminen on kirjattu hallitusohjelmaan, luomun tutkimista varten halutaan perustaa Luomuinstituutti ja maabrändityöryhmä antoi raportissaan Suomelle tehtävän: vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet peltoalasta pitäisi olla luomutuotannossa.

Toteutuessaan se tarkoittaisi täydellistä suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan.

Millainen se olisi, maabrändityöryhmän visioima luomu-Suomi? Onnelliset lehmät kirmaisivat luomulaitumilla, kanat vetelisivät muhevia matoja ravinteikkaasta luomumullasta, pellot lainehtisivat luomuviljaa. Terveet ihmiset söisivät puhdasta, turvallista, hyvänmakuista ja ekologisesti kestävää ruokaa. Näinkö?

Ei, sanovat monet asiantuntijat.

”Luomua myydään usein mielikuvilla, jotka eivät vastaa todellisuutta. Luomu ei ole tae terveellisyydestä, ja puhtauden suhteenkin vaihtelu on suurta, aivan kuten tavanomaissakin tuotteissa”, sanoo ympäristöterveyden emeritusprofessori Jouko Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Hän johti vuonna 2003 silloisen Kansanterveyslaitoksen laajaa tutkimusta, jossa käytiin läpi maailmalta kaikki mahdolliset tieteellisesti pitävät tutkimukset luomun terveysvaikutuksista.
Tulos oli se, että mitään tieteellistä näyttöä luomun terveellisyydestä – tai toisaalta haitallisuudesta – ei löytynyt.

Luomun ja tavanomaisten tuotteiden koostumus poikkesi toisistaan tilastollisesti merkittävästi vain muutaman ainesosan osalta – c-vitamiinin, nitraatin ja seleenin – ja seleenin osalta tavanomainen tuote itse asiassa päihitti luomun.

”Viljelytapaa huomattavasti suurempi vaikutus oli sillä, minkälaisessa maaperässä kasvi kasvoi, oliko kesä ollut kuiva vai kostea ja oliko vihannekset poimittu raakoina vai kypsinä”, Tuomisto sanoo.

Erot olivat lisäksi pienet. C-vitamiinin osalta sama vaikutus saadaan syömällä vihanneksia hiukan enemmän.

”Jos taas syö nitraattipitoista makkaraa luomun ohella, nitraatin saannin kannalta on ihan sama, syökö luomua vai ei.”

SK Helsinkiläinen 170 ihmisen ruokapiiri hankki sähköpostitilausten perusteella ruuat alueen tuottajilta ja jakaa ne autotallista kerran viikossa. Moni on kiinnostunut luomusta omien lasten syntymän myötä.

Viime vuonna American Journal of Clinical Nutrition kohautti ruokamaailmaa julkaisemalla tuoreen tutkimusyhteenvedon samasta aihepiiristä. Siinä käytiin läpi lähes satatuhatta artikkelia, joista vain 12 todettiin tieteellisesti päteviksi.

Niiden perusteella tehdyt johtopäätökset olivat täysin samat kuin mihin Tuomisto työryhmineen päätyi vuonna 2003: luomu ei ole ihmiselle parempaa, jos ei huonompaakaan, kuin tavanomaisesti tuotettu ruoka.

Raskasmetallit tai dioksiinit eivät valitse, laskeutuvatko ne luomu- vai tavanomaiselle pellolle. Ne leviävät ilman välityksellä: tehtaiden savupiipuista, autojen pakoputkista ja jätteenpolttolaitoksilta.

Joissain luomutuotteissa, kuten kananmunissa, dioksiinipitoisuudet ovat jopa suuremmat kuin tavallisissa.

”Luomuun kuuluu logiikka, että eläimen pitää päästä ulos. Näin ollen dioksiinia löytyy luomukanojen munista enemmän kuin säkkirehulla ruokittujen”, Tuomisto sanoo. ”Mitään terveysvaikutuksia tällä ei tiedetä olevan, lähinnä kyse on kuriositeetista.”

Torjunta-ainejäämiä luomussa on luonnollisesti vähemmän, sillä kemiallisia torjunta-aineita ei luomussa saa käyttää. Näidenkin osalta Tuomisto toppuuttelee kansalaisten huolta.

”Ihmiset usein liittävät tavanomaisten tuotteiden torjunta-ainejäämät allergioihin ja syöpään. Totta on, että herkimmillä voi esiintyä allergisia reaktioita, mutta paljon yleisempiä ovat allergiat joillekin ruoka-aineille. Syövän osalta suurin sallittu riski on yksi miljoonasta.”

Se tarkoittaa sitä, että mikäli syntyvyys pysyisi Suomessa noin 50 000 vauvan tasolla, 20 vuoden aikana syntyvissä ikäpolvissa olisi enintään yksi ihminen, joka saisi torjunta-ainejäämien takia syövän.

”Todellisuudessa suurimpia sallittuja annoksia ei jäämistä saada, joten todennäköinen riski on nolla.”

Onnellinen, vastuullinen, edelläkävijä. Kukapa meistä ei haluaisi olla sellainen? TNS Gallupin luomubarometri 2010 kertoo, että näitä määreitä ihmiset liittävät luomutuotteita ostaviin ihmisiin.

Muutos on ollut nopea. Vielä muutama vuosi sitten luomua suosivia kuluttajia pidettiin viherpiipertäjinä tai hippeinä.

Tutkimus kertoo myös, että luomun käyttö lisääntyy huomattavasti perheissä, joihin on syntymässä esikoislapsi. Tuleva äiti haluaa syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, sillä syöty ruoka vaikuttaa kohdussa olevaan lapseen.

Myöhemmin perheet jatkavat luomun syömistä, sillä he haluavat taata lapsilleen puhtaamman ympäristön tekemällä kaupassa luomuvalintoja.

Helsinkiläinen Olli Repo on tyypillinen luomukuluttaja. Hän kiinnostui luomusta omien lasten synnyttyä.

Kun Revon lähimarket muuttui pienemmäksi muutama vuosi sitten ja valikoima suppeni, Repo päätti uudenvuodenlupauksenaan perustaa ruokapiirin.

Tarkoitus oli tilata vihanneksia, jauhoja ja lihaa suoraan alueen tuottajilta, mielellään luomuna, mutta jos sitä ei olisi tarjolla, niin lähellä tuotettu kelpaisi myös.

Ruskeat paperipussit seisovat rivissä itähelsinkiläisen autotallin lattialla, sulassa sovussa rumpusetin ja autotallitarvikkeiden kanssa. Jokaisessa pussissa on leipää, mehua, perunaa, porkkanaa, sipulia, kaskinauriita, raakamaitoa ja kananmunia.

Autotallin ovet ovat auki, ja ihmisiä virtaa sisään ja ulos. Trendikästä herttoniemeläistä keskiluokkaa: graafikoita, tutkijoita, toimittajia ja valokuvaajia. Äidit antavat lastensa valita seinustan isoista laareista kurpitsaa, palsternakkaa ja omenoita. Joku vanhempi nainen kävelee paikalle kottikärryn kanssa. Kaikki ovat tulleet hakemaan viikoittaista ruokatilaustaan.

Tiskillä pusseja ojentelee Olli Repo. Alun perin kolmen perheen ruokapiiri on parissa vuodessa laajentunut noin 170 ihmisen piiriksi. Suuri osa on kiinnostunut nimenomaan luomusta.

”Sillä on älytön lisäarvo tuotteelle. Meilläkin on ollut lihatuotteita, jotka eivät ole olleet luomua. Ihmiset eivät ole ostaneet. Ja heti, jos unohdan laittaa sähköpostiin, onko tuote luomua vai lähiruokaa, ihmiset kysyvät.”

Ruokaskandaalit, taudit ja lehdissä jatkuvasti näkyvät tuotteiden takaisinvetoilmoitukset ovat saaneet kuluttajat entistä kiinnostuneemmiksi ruokansa alkuperästä.

”Ruualle on käymässä kuten rahalle: me emme tajua siitä mitään. Ruoka pitäisi palauttaa siihen, että tiedämme, mistä se tulee.”

Repo kertoo Allu-sonnista, jonka jauhelihaa piirissä myytiin muutama kuukausi sitten.

”Olen nähnyt sen sonnin. Minut on esitelty sille. On se ihan eri asia kuin ostaa marketista jotain sika-nautaa.”

Viime keväänä osa piiriläisistä perusti osuuskunnan, vuokrasi Vantaalta pellon ja sille puutarhurin.

Syksyllä nostettiin oman pellon ensimmäiset perunat, porkkanat, punajuuret, sipulit, maissit, kesäkurpitsat ja yrtit.

Kaikki tuotteet on viljelty luonnonmukaisesti, ilman torjunta-aineita ja kemiallisia lannoitteita.

”Sato on ollut vähän pettymys, mutta työ on ollut valtavan hauskaa.”

Luomuviljelyn idea on tämä: ravinteet kierrätetään esimerkiksi eläimen lantana takaisin peltoon, kasvin kasvuunsa tarvitsema typpi tuotetaan lannoitteiden sijaan typensitojakasvien avulla, kemiallisia lannoitteita ja rikkakasvien ja hyönteisten torjuntaan tarkoitettuja aineita ei käytetä.

Eri kasvilajeja vuorotellaan. Se vähentää eroosiota ja parantaa maaperää. Eläintuotannossa kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin ja eettiseen kohteluun.

SK Ruoan alkuperä kiinnostaa ihmisiä. Luomuun ja lähiruokaan keskittyviä erikoiskauppoja on noussut erityisesti pääkaupunkiseudulle, mutta myös isojen markettien luomuvalikoimat ovat laajentuneet huimasti viime vuosina.

Yksi keskeinen argumentti luomun puolesta onkin sen positiivinen vaikutus ympäristön ja eläinten hyvinvointiin.

”Kasviravinteiden ja fossiilisen energian massiivinen käyttö johtaa järvien, merien ja vesistöjen rehevöitymiseen, ilmakehän saastumiseen ja kiihdyttää myös ilmastonmuutosta”, sanoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi.

Niemi listaa lisää ongelmia. Öljy loppuu maapallolta kansainvälisten arvioiden mukaan seuraavien 50 vuoden aikana, ellei uusia öljyvaroja löydetä. Öljy taas on koneiden ja lannoitteiden kemiallinen raaka-aine. Fosfori, toinen lannoitteissa käytettävä raaka-aine, loppuu vielä nopeammin.

Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.

”Ei luomu tarjoa ratkaisua siihen keskeiseen kysymykseen, riittääkö energia”, tyrmää maatalouspolitiikan tutkija, professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT).

Hänen mielestään on selvää, että nykyinen suuntaus maataloudessa ei ole kaikilta osin kestävä, mutta ratkaisu ei ole luomussa.

”Luomu ei ole nykylajikkeilla kyllin tehokasta. Se on myös liian riippuvaista eläinten lannasta.”

Pitäisikin kehittää kasveja, jotka kuormittavat ympäristöä vähemmän ja kestävät paremmin niin kuivuutta kuin tauteja.

Jos biotekniikan avulla saataisiin kasvit vastustuskykyisiksi tuholaisille, päästäisiin eroon myrkkyjen käytöstä. Jos viljoihin taas saataisiin siirrettyä hernekasvien typensidontageeni, voitaisiin typpilannoitusta merkittävästi vähentää.

Samalla lähennyttäisiin luomua, kun kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita tarvittaisiin entistä vähemmän.

”Kyse ei ole tavanomaisen ja luomun vastakkaisuudesta, vaan tavanomaisen sisällä pitäisi kehittää uusia tapoja toimia.”

Tutkimukset luomun ympäristökuormituksista eivät vahvista, että luomu olisi automaattisesti ympäristölle se parempi vaihtoehto. Luomuhehtaari kyllä tuottaa vähemmän päästöjä vesistöihin, mutta kun asiaa tarkastellaan per tuotettu elintarvikekilo, edut häviävät, tai jopa kääntyvät päinvastaisiksi.

Luomukin voi rehevöittää vesistöjä. Porkkana ja peruna tarvitsevat ilmakehän typpeä kasvaakseen isoiksi. Viljelymaahan sitä lisätään lannoitteina, mutta luomuviljelyssä lannoitteiden typpi korvataan kasvattamalla pellossa typensitojakasveja, kuten härkäpapua tai puna-apilaa. Puna-apilan juurinystyrät keräävät ilmakehän typpeä talteen ja luovuttavat sitä sitten kasvien käyttöön.

Mutta onko se ekologisempaa?

MTT on verrannut luomupellon ja tavanomaisesti viljellyn pellon ravinnepäästöjä. Luomupelto voittaa, mikäli typensitojakasvit on syksyllä korjattu talteen.

Mikäli ne jäävät syksyllä maahan, tulos on täysin päinvastainen. Talven aikana typpi vapautuu maahan ja keväällä se huuhtoutuu sulamisvesien mukana vesistöihin.

Tavanomaisessa maataloudessa typpilannoite annetaan keväällä kevätkylvöjen aikaan, ja silloin se alkaa heti vapautua kasvien käyttöön.

Sitä ei tiedetä, kuinka suuri osa tiloista jättää typensitojakasvit maahan. Tyypillisesti niin tapahtuu, jos maatilalla tai naapurissa ei ole märehtijöitä, joille kasvit voisi syöttää.

Ilmastopäästöjen osalta luomun ja tavanomaisen eroja vasta tutkitaan, ja tulos on kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Luomuviljelijänkin traktori kulkee bensalla.

Somerolainen luomumaitotilallinen Janne Soini kertoo kevättalvesta 2011: tuolloin Suomesta loppui eläinten kasvun kannalta tärkeä luomuvalkuainen. Lopulta valkuaista löytyi Oulusta, jonne se oli toimitettu Romaniasta. Oulusta se olisi vielä pitänyt kuskata Somerolle.

”Kuinka ekologista se olisi ollut?”

Soini korvasi romanialaiset valkuaiset omatekoisella herne-vehnäsekoituksella.

Keväällä 2010 Soini siirsi tilan viitisenkymmentä lehmää kokonaan luomuun, pellot hän oli siirtänyt jo aiemmin.

”Kolmasosa päätöksestä liittyi ekologiaan, kolmasosa ekonomiaan ja kolmasosa keski-iän kriisiin.”

Soinia kiinnosti myös ajatus siitä, että luomutilalla ravinteet kiertävät tilan sisällä.

Hän on ollut tyytyväinen muutokseen. Vaikka lehmät lypsävät nyt vähemmän maitoa kuin ennen ja luomurehut maksavat tavanomaisia rehuja enemmän, tila tuottaa paremmin.

Aikaisemmin Soini sai erilaisia viljelytukia noin 550 euroa hehtaarilta. Siirrettyään pellot ja eläimet luomuun tuet nousivat 270 eurolla hehtaarilta. Vuodessa se tarkoittaa 17 000 euroa enemmän tukirahaa.

Säästöä tulee siitä, että lannoitteisiin ja torjunta-aineisiin ei mene rahaa. Lisäksi Valio maksaa luomumaidosta enemmän kuin tavanomaisesta.

”En halua antaa kuvaa, että tämä on jotain hippiukkojen touhua. Kyllä tätä tehdään siksi, että kuluttaja sitä haluaa ja viljelijä saa tästä elannon. En olisi ryhtynyt tähän, jos en uskoisi, että tämä kannattaa.”

Luomukotieläintuotannossa kiinnitetään erityistä huomiota eläinten hyvinvointiin.

Soinikin joutui laajentamaan navettaansa, lisäämään ikkunapinta-alaa ja vaihtamaan osan lantaritilöistä kiinteään lattiaan. Eläimillä on nyt enemmän tilaa nukkua ja liikkua, ja ne laiduntavat säännöllisesti.

Onnellisempia eläimiä? Kyllä, sanoo Soini.

Silti ongelmiakin on ollut. Viime kevättalvella kolme Soinin lehmää halvaantui pian poikimisen jälkeen. Soini yritti nostaa niitä ylös, mutta ne lyyhistyivät takaisin maahan. Selitystä ei löytynyt, mutta eläinlääkäri epäili seleenin puutetta. Yksi lehmistä jouduttiin lopettamaan.

Eläinlääkärit ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että luomueläimet saattavat jäädä vaille niille elintärkeää hivenainetta, seleeniä. Sitä ei Suomen maaperässä ole. Seleeniä lisätään lannoitteisiin, mutta luomurehua syövät eläimet eivät sitä automaattisesti saa.

Seleenin puute saattaa aiheuttaa eläimille vakavia, jopa kuolemaan johtavia lihasrappeumia. Myös luomueläintuotantoa valvova Evira kertoo olevansa tietoinen asiasta, tosin tilastotietoa he eivät seleenin puutteesta kärsivistä eläimistä kerää.

Helsingin yliopiston eläinlääkäri Sanni Kallio kertoo, että luomukarjatiloilla on tavanomaisia tiloja enemmän lievästä seleeninpuutteesta kärsiviä eläimiä. Vaikeita puutostiloja sen sijaan tavataan harvoin. Kallion käsityksen mukaan luomueläintilat ovat hyvin tietoisia seleenilisän tarpeesta ja lisäävät seleeniä eläinten ravintoon.

Maanviljelijä Janne Soini kertoo, että hän ei edes tiennyt, että seleenilisää saa antaa eläimille omin päin. Hän oli luullut, että seleeniä voi määrätä vain eläinlääkäri. Soinin tilallakin seleeniä ovat saaneet vain yksittäiset lehmät, ei koko karja.

Meitä on maailmassa seitsemän miljardia ihmistä. 40 vuoden kuluttua meitä on vielä kaksi miljardia lisää.

Merkittäviä uusia peltoaloja ei maailmassa ole tarjolla, ellei hakata tropiikin sademetsiä. Se taas olisi ympäristön kannalta tuhoisaa.

Samaan aikaan tiedetään, että ilmastonmuutos aiheuttaa ennusteiden mukaan merkittävää kuivuuden lisääntymistä ja satojen pienenemistä.

Pitäisikin saada samalta peltoalalta enemmän ruokaa.

Keväällä runsaasti huomiota sai YK:n raportti, jonka mukaan luomuviljely voisi jopa tuplata sadon monissa köyhimmissä maissa. Lähes 60 maassa toteutetuissa ekoviljelyprojekteissa huomattiin, että sadot kasvoivat tuntuvasti, kun viljelijät ryhtyivät käyttämään luonnonmukaisia keinoja maaperän muokkaukseen ja tuholaisten torjuntaan.

MTT:n Jyrki Niemi tyrmää raportin ideologisena haihatteluna. Hän kertoo, että tutkimuksessa vertailukohtana olivat hyvin alkeellinen ja ilman lannoitusta tapahtunut tavanomainen viljely ja hyvin kehittynyt luomuviljely.

”Tutkimusta on tulkittu niin, että luomu tuottaisi parempia satoja kuin tavallinen viljely. Se ei pidä paikkaansa.”

Niemen mukaan luomusta ei ole ratkaisemaan maailman ruokapulaa.

Jos kaikki maailman pellot siirrettäisiin luomuun, ruokaa riittäisi 3-4 miljardille ihmiselle, puolelle maapallon väestöstä.

Siirtyminen luomuun pienentää satoja väistämättä. Suomessa luomusadot ovat keskimäärin 30, jopa 50 prosenttia pienempiä kuin tavanomaisesti tuotetut sadot.

’Luomu – kaikkea hyvää”, julistaa lounasravintolan seinälle kiinnitetty, maa- ja metsätalousministeriön tuella julkaistu juliste. Se kertoo paljon yleisistä asenteista luomua kohtaan.

Luomu yhdistyy ihmisten mielessä luontoon ja luonnollisuuteen. Ne taas tarkoittavat meille jotain puhdasta ja hyvää.

”On rationaalista, että ajattelemme suurpiirteisesti asioista, joista emme tiedä tarpeeksi. Samalla se on virhealtista”, sanoo psykologian tohtori Marieke Saher.

Hän tutki ihmisten luomuun liittämiä mielikuvia muutama vuosi sitten väitöskirjassaan ja havaitsi, että ihmisten mielissä luomu oli jotain absoluuttisen hyvää, sellaista, mistä kellään ei ollut negatiivisia mielikuvia. Luomua pidettiin turvallisena, terveellisenä, puhtaana ja paremman makuisena.

”Makuväitteille ei kuitenkaan löydy vahvistusta tutkimuksista”, Saher sanoo. Sokkotesteissä luomu ei suinkaan aina ole voittanut tavanomaista tuotetta. Mutta jos ihmiset tiesivät tuotteen olevan luomua, he myös testatessa sanoivat sen olevan paremman makuista.

”Oma positiivinen käsityksemme vaikuttaa siihen, miten maun havaitsemme.”

Usein ajatellaan, että luomu on jotain pientä ja kaunista, monimuotoisuutta edistävää ja vastakohta tehomaataloudelle. Näin ei aina ole. Suomessakin luomumaatilat ovat keskimääräistä hieman isompia.

Maailmalla taas tuotetaan jo bulkkiluomutuotteita, suuret firmat ovat haistaneet luomussa hyvän bisneksen.

Le Monde Diplomatique -lehti julkaisi hiljattain laajan artikkelin, joka kertoi Espanjan Andalusian luomumansikkaviljelmistä. Satojen hehtaarien suuruisilla kasvimailla kasvatettiin luomumansikkaa. Maaperä köyhtyi, poimijat tulivat Romaniasta ja Filippiineiltä ja elivät täydessä eristyksessä kasvihuonemeren keskellä.

Lopullinen tuote oli sertifioitua luomumansikkaa.

Sille lätkäistään EU:n luomuleima ja luomuhinta. Kuluttaja ostaa sen kuvitellen tukevansa reilua ja ympäristöstä huolehtivaa tuotantoa.

Hellalla poreilee kahdenkympin keitto. Se näyttää ja tuoksuu herkulliselta.

Keittoa hämmentäessä on aikaa miettiä. Mikäli puolet Suomen 2,2 miljoonasta peltohehtaarista muutettaisiin maabrändityöryhmän toiveiden mukaan luomuksi, tuotantotukia maksettaisiin jopa 300 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Iso osa siitä kerättäisiin verotuksella. Sen lisäksi luomu todennäköisesti nostaisi ruuan hintaa.

Luomussa on paljon hyvää. Se on saanut ihmiset puhumaan ruuan puhtaudesta ja alkuperästä. Se on saanut ihmiset kiinnittämään huomiota eläinten hyvinvointiin.

Mikäli luomu on tuotettu lähellä ostajaa, se on usein tuoretta, poimittu kypsänä ja antaa lähellä asuvalle viljelijälle toimeentulon.

Onpa moni allergikko kertonut pystyvänsä juomaan luomumaitoa, vaikka tavanomaista ei pystykään.

On toki aivan sallittua maksaa luomusta, jos siihen on varaa tai niin haluaa tehdä maun tai eläinten eettisen kohtelun nimissä.

Silti moni päättää ostaa luomua nimenomaan siksi, että kuvittelee sen olevan automaattisesti ihmiselle ja ympäristölle turvallisempaa ja terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotetun ruuan.

Näin ei siis aina ole.

Emeritusprofessori Jouko Tuomisto nostaa esiin vielä yhden, tärkeän näkökulman: lopulta ruuassa vaarallisinta on se, jos siitä saa liikaa suolaa, rasvaa, sokeria tai helposti sulavia hiilihydraatteja.

Terveyden kannalta kauppareissulla on siis tärkeintä ostaa vihannes – oli se luomua tai ei.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehden numerossa 46/2011.

Keskustelu

Kuluttajalle: Luomua (luonnonmukaisesti tuotettua) on ollut ehkä 13000 vuotta. Sinulla on miljoonakertainen virhe luvussasi. Maapallon ikäkin on vain 4,5 miljardia vuotta.

Luomutuotteiden historiallisia terveysvaikutuksia voi arvioida oheisesta elinajan odotekäyrästä. Kun tehomaataloutta ei vielä ollut suomalaisten elinajanodote sahasi 35-40 vuoden välillä, säistä riippuen. Oli karmeita nälänhätiä.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00474

Kun siirryttiin tehomaatalouteen ja lisä- ja torjunta-aineita alettiin kunnolla käyttämään elinajan odote lähti kovaan nousuun!

Nousee muuten edelleenkin.

@esalil

Kyllä minä luomun virallisen määritelmän tunnen ja tiedän mitä se tarkoittaa ja mitä ei tarkoita.

Luomu on varattu sana jota saa käyttää ainoastaan viranomaisen valvomassa rajatulla alueella tapahtuvassa maatalousperustaisessa elintarviketuotannossa. Myös rajattu metsäalue (marjat) ja luomukasvatuskalat on nyt otettu luomun piiriin, vaikka ne eivät oikeasti siihen kuuluisi, kuten eivät mikään villieläinkään. Tällaista luomua ei ole ollut edes mahdollista tavoitella viime vuosituhannen puolivälissä, sillä analyysimenetelmät ja kansainvälisen jäljitettävyyden vaatimien kansallisten analyysi- ja kalibrointilaboratorioiden tieteellinen taso eivät olisi riittäneet valvontaan.

Sensijaan luonnonmukaisesti tuottamista, vaikkakin tiedostamatonta, ovat harrastaneet kaikki siemeniä tms. syövät eliöt niin maassa, ilmassa, vedessä, kuin muualla, siihen asti kunnes ihminen alkoi muuttamaan luontoa kemiallisesti. On siis mahdollista puhua luomusta myös ajalta ennen viranomaisia, koska kun ei ole ollut ihmisen teollisesti tuottamia kemiallisia aineita, niin ei ole ollut mitään valvottavaakaan. Kaikki oli silloin puhtaampaa kuin nyt millään luomutilalla.

Tunnetun maailmankaikkeuden ikä on 13,7 miljardia vuotta ja maapallon 4,54 miljardia vuotta. Ei ole syytä olettaa, että vain maapallolla on elämää ja tuotantoa. Aivan varmasti luomutuotantoa on ollut ja on muualla.

Jos mukaan otetaan ajatus multiversumista
en.wikipedia.org/wiki/Multiverse
ja kaikki tuntemattomat ja myös osittain sisäkkäiset maailmankaikkeudet miljardeine alkuräjähdyksineen ja muine syntymekanismeineen , päästään vielä utopistisimpiin mittasuhteisiin ajassa ja määrässä. Ei kannata aliarvioida luonnon mittasuhteita.

Eliö kehittyy sellaiseksi kuin kehittyy ympäristön vaikutuksesta. Jos eliö kasvatetaan uudella tavalla, se alkaa muuttua, sen maku muuttuu, rakenne muuttuu, koko muuttuu ja hetken päästä voi olla tilanne, että se ei enää sovellu ravinnoksi.

Täältäkin löytyy erikoista:
science.nasa.gov/science-news/science-at-nasa/2010/02dec_monolake/

Iät:
http://www.wolframalpha.com/input/?i=age+of+the+earth
http://www.wolframalpha.com/input/?i=age+of+the+universe

@solidarnosc

Myös jäätelön syönti lisää hukkumisonnettomuuksia Suomessa.

Voisi myös sanoa, että kun öljyä ei vielä pumpattu ja antibiootteja keksitty, suomalaisten elinajanodote oli matalampi kuin nykyisin. Elinajanodotteen kehittyminen on ollut kiinni monesta asiasta, kuten invisition loppumisesta 1834 Espanjassa tai puhelimen ja rautateiden tai kuorma-auton keksimisestä.

Kuluttaja: ”Kyllä minä luomun virallisen määritelmän tunnen ja tiedän mitä se tarkoittaa ja mitä ei tarkoita.” Miksi sitten höpötät eläimistä, universumeista ja miljardeista vuosista tällä foorumilla, joka käsittelee ihmisen tuottamaa luomua. Mitä tulee tuohon NASA-linkkiisi, niin tiedoksesi: tiedeyhteisö on laajasti sitä mieltä, että arseeniin perustuva elämä on täyttä soopaa ja eräs tutkijaryhmä on avoimesti yrittänyt toistaa NASAn rahoittamaa koetta. Avoimuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että heidän laboratoriopäiväkirjansa on reaaliaikaisesti kenen tahansa luettavissa ja koejärjestelyt kritisoitavissa. Linkki tähän löytyy NATUREsta, maailman arvostetuimmasta yleistiedelehdestä
http://www.nature.com/news/2011/110809/full/news.2011.469.html
Mutta mitä ihmettä tällä kaikella on tekemistä luomukeskustelun kanssa?

@esalil

”tiedeyhteisö on laajasti sitä mieltä, että arseeniin perustuva elämä on täyttä soopaa”

Tiedeyhteisö oli muinoin laajasti sitä mieltä, että maapallo on litteä.

”Mutta mitä ihmettä tällä kaikella on tekemistä luomukeskustelun kanssa?”

Emme pysty kunnolla analysoimaan luomua, koska emme näe kaikkea luonnosta
http://user.web.cern.ch/public/en/Science/Dark-en.html

kuluttaja:” Tiedeyhteisö oli muinoin laajasti sitä mieltä, että maapallo on litteä.” Kerrropa lähemmin tästä tiedeyhteisöstäj josta emme ole ennen kuulleetkaan. Paavin,kardinaalien ja inkvisition tekemiä tieteellisiä tutkimuksia ei löydy tieteen historiasta. Mitä tulee universumin pimeään aineeseen ja energiaan sinulla lienee tieteellisiä viitteitä siitäkin miten ne vaikuttavat eri tavoin luomutuotantoon ja tavanomaiseen tuotantoon.

@esalil
Käypä nyt kuitenkin lukio ensin loppuun, niin jutellaan joskus sitten lisää.

Kuluttaja: loppuiko sinulta jo argumentit? En tuosta natsivideosta löytänyt mitään luomua puoltavaa.

Artikkelissa oli paljon asiaa, mutta ihan kaikki ei ollut virheetöntä.

Toimittajalta oli esimerkiksi unohtunut kasviopin peruskäsitteisiin kuuluva typensidontakasvien toiminta. Se on yhteistyötä maaperän typpibakteerien kanssa, jossa nämä kasvit luovuttavat ravinteita typpeä tuottaville bakteereille, jotka ottavat typen ilmasta ja antavat puolestaan siitä osan myös isäntäkasvilleen.

Maahan jäävän typen määrä ei siis ole juurikaan riippuvainen siitä, jääkö kasvi syksyllä peltoon vai ei. Olennaista on vain se, että kasvi on kasvukautenaan ruokkinut typpeä tuottavia bakteereja, joita maaperässä on luonnostaan, mutta luomutiloilla tietysti runsaammin, kun viljelykiertoon kuuluu bakteerien isäntäkasveja. Juuri siksi typpilannoitteita ei niillä tarvita.

Jotta typpibakteereilla olisi hyvät elinmahdollisuudet on tarpeen myös maan hyvä ilmavuus. Se edellyttää keveitä muokkausmenetelmiä ja suurta lierokantaa tekemässä maan LVI-töitä.

Ollaan luomusta sitä tai tätä mieltä, se on ainakin varmaa, että pelkällä tuotannon tehostamisella ei päästä puusta pitkään. Kun minä synnyin, maailmassa oli 3 miljardia ihmistä. Siitä lähtien on joka 12. vuosi tullut miljardi lisää ja sama meno jatkuu yhä. Nyt on seitsemän miljardia, 2035 jo yhdeksän.

Typpilannoitetta tehdään maakaasusta, jonka tuotantohuippu lähenee hyvää vauhtia, ja kaasua tarvitaan muuhunkin kuin ammoniakin tuotantoon ureaa ja muita typpilannoitteita varten.
Jossain vaiheessa lannoitteen hinta ylittää kipukynnyksen, minkä jälkeen ollaan jonkinlaisessa luomussa, haluttiin tai ei – ellei sitten keksitä mullistavia biologisia tuotantomuotoja, mikä ei ole kokonaan pois suljettu mahdollisuus. Parempi olisi keksiä inhimillinen tapa vähentää väestöä.

Eniten lisäännytään siellä, missä on köyhintä, niinpä. Muualla aika tuhlaantuu luonnottomaan työntekoon ja sen hedelmistä nauttimiseen, kuten töllön ja tietokoneen räpläämiseen, ja shoppailuun. Onpa tästä tutkimuskin: siinä missä afrikkalainen paritteli keskimäärin 6 kertaa yössä, sai japanilainen salaryman pesää vain kahdesti kuussa. Ameriikassa slummien työttömät hauskuttelivat non 4 kertaa tiheämmin kuin esikaupunkien omakotiasujat. Suomessa tulee onnellisuus lisääntymään (ainakin tässä valossa) sitä mukaa kun irtisanomiset lisääntyvät. Onko tällä mitään tekemistä luomun kanssa? No ei, mutta naiminen on aina hauskaa…

Onhan tässä tekstissä suorastaan hakemalla haettu luomun huonoja puolia. Mahdolliset hyvät puolet on todennäköisesti jätetty kertomatta, mutta ymmärtäähän sen jos tässä tarkoitus on luomua haukkua.
Itseäni ei mahdolliset terveysvaikutukset luomussa kiinnosta, enemminkin eläinten olot ja ekologisuus.

Onhan tässä tekstissä suorastaan hakemalla haettu luomun huonoja puolia. Mahdolliset hyvät puolet on todennäköisesti jätetty kertomatta, mutta ymmärtäähän sen jos tässä tarkoitus on luomua haukkua.
Itseäni ei mahdolliset terveysvaikutukset luomussa kiinnosta, enemminkin eläinten olot ja ekologisuus.

Luomu = Hyvää ja laadukasta; tämä kaava ei toimi.
Luomu on pikemminkin Orwellilainen tapa tuottaa kontrolloidusti elitarvikkeita, koska esimerkiksi hirven- ja poronliha, villi merilohi, -taimen ja -siika eivät voi olla luomua, koska kukaan ei kontrolloi mitä ne syövät elämänsä aikana.
Luomu ei ole sama kuin luonnossa kasvanut, vaan sikalassa, navetassa tai kassissa kasvatettu