Näsijärven elävä jää: ”Sen vaistoaa, kun vesi kangistuu, muuttuu vähän öljymäiseksi”

Kotimaa 12.1.2012 09:49
Matti Joki, satamamestari: ”Purjehduskausi alkaa, kun emäselät, Näsi- ja Koljonselkä, ovat vapaat. Jäänlähdön seuraaminen on näillä rannoilla suositumpaa kuin Kauniit ja rohkeat. Näsiselkä jäätyy lähes viimeisenä, mutta sulaa ensimmäisenä. Täällä keskustan lähellä on paljon lauhdeputkia, ja jo kaupunki on sellainen lämmittävä patteri. Jäälle kertynyt noki ja saaste kiihdyttävät sulamista. En voi lupaa antaa kenellekään, vaikka tietäisin, että jää kestää. Jokainen liikkuu omalla vastuullaan.” Kuvat Markus Pentikäinen.

SK Voiko vainajan tuhkat levittää jäälle?

Tampereen satamamestari Matti Joki täytti aikoinaan kuolevan miehen toiveen: sirottele tuhkattu ruumis Näsijärven aalloille.

Taas on pyydetty viimeistä palvelusta. Mutta ei kai uurnaa tohdi valkoiselle lumelle tyhjentää? Entä jään alle? Satamamestarin alaisena on ammattisukeltaja.

”En ole vielä keksinyt ratkaisua.”

Sen Joki tietää, että kelluva, avara kansi joustaa moneksi. Näsijärvellä on juhlittu viisikymppisiä teltassa.

”Vastaanotto kesti viikon. Kävin paikalla.”

Helmi-maaliskuu on jään huippusesonki. Kun katsoo Näsinneulan näköalatasanteelta, 120 metristä, näkee ihmismuurahaisten mustat jonot lumilakeudella.

Kevätaurinko vetää kävelijöitä ja hiihtäjiä, luistelijoita ja kelkkailijoita, kalastajia ja avantouimareita, leijalautailijoita ja lennokkiharrastajia. Joki, touhukas virkamies ja valtuutettu, kehittäisi lisää kylmiä rientoja. Miksei myös raveja, golfia, rallia, veistostapahtumia ja uusia, pitkiä luisteluratoja?

”Jos oikein markkinoidaan, saadaan väkeä jäälle Euroopan eri puolilta.”

Satamatoimisto on pieni, punainen puutalo Naistenlahden rannassa. Pöydällä lojuu venepaikkakarttoja, merikortteja, paperilappusia. Luulisi, että satamamestarin talvi on hiljaiseloa. Mitä vielä, kännykkä kilisee alinomaa.

”Jäät työllistävät hirveästi. Taito kulkea järvellä talvisaikaan on kadonnut.”

Joki on Tampereen virallinen jäämies. Hän ilmoittaa Näsijärven jääntulot ja -lähdöt.

Järven säähistoria on taltioitu tarkasti. Käsin kirjoitettuihin päiväkirjoihin on kirjattu tuulet, pakkaset, tuiskut ja jään paksuudet. Jäätymisiä ja sulamisia on seurattu jo vuodesta 1836, sisäjärvistä vain Kallavedeltä on pidempi yhtenäinen havaintosarja.

Näsijärven harvinainen tilasto on ilmaston peili. Se kertoo, että 1800-luvun lopulla oli pieni jääkausi. Jäät lähtivät vuosina 1850-1900 vain kerran ennen vappua.
Myös lämpeneminen paljastuu käyristä.

Jääntulo on viivästynyt lähelle joulua ja jäänlähtö aikaistunut lähes kolme viikkoa, vapun tienoille. Kymmenen viime vuoden aikana Näsijärvi on kovettunut kuudesti vuodenvaihteen jälkeen, kaksi vuotta sitten tammikuun viimeisenä päivänä.

Paikallisradion järjestämä jäätymisveikkaus on suosittu hupi, puheenaihe. Taas ennakoitiin myöhäistä talvea, sillä syksy oli lämmin. Satamamestari Joki ui vastavirtaan.

”Sanoin julkisesti marraskuussa, että järvi jäätyy ennen joulua.”

”Moni ajatteli, että nyt se on seonnut lopullisesti.”

Näsijärvi kuroutui kiinni 18. joulukuuta. Kukapa olisi odottanut idän kylmää, Siperia-talvea.

Näsijärvi on pitkä, seliltään syvä allas. Matalissa, suojaisissa lahdissa saatetaan ajaa autolla, kun ulapat höyryävät vapaina. Vasta kun on ollut tyyntä ja reipasta pakkasta viikon, selät jähmettyvät riitteeseen, Näsiselkä kolme päivää ennen Koljonselkää.

”Sen vaistoaa, kun vesi kangistuu, muuttuu vähän öljymäiseksi”, Joki sanoo.

”Jos järvi jäätyy tuuleen, elävään veteen, se on aika ropinaa.”

Paljas kansi paksunee alapinnaltaan hämmästyttävän ripeästi. Järvellä aiemmin kuin merellä, sillä suola hidastaa veden kiteytymistä. Stefanin laki kuvaa jään syntyä ihanneoloissa: 40 vuorokaudessa kymmenen asteen pakkasessa kertyy 60 sentin kerros.

Teoriassa Perämeren pohjukkaan voi jämähtää talven aikana 135 senttiä jäätä. Näsijärven ennätys on 74 senttiä.

”Teräsjää paksunee kolme senttiä vuorokaudessa kymmenen päivän ajan. Sitten tahti hidastuu”, satamamestari kertoo.

Näsijärven jääpeite kestää nykyään nelisen kuukautta, noin kuukauden vähemmän kuin mittaushistorian alussa, 1830-luvulla, Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Johanna Korhonen ennustaa, että järven jäätalvet hupenevat lyhimmillään reiluun kahteen kuukauteen tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Joen, 55, lapsuudessa teräsjää oli vielä hyödyke, kirkas kauppatavara. Syystalvella aurattiin kaistale Näsijärveä. Kannen annettiin vahvistua, sitten sahalla lohkottiin vajaan kuution kimpaleita. Niitä kuskattiin oluttehtaille, sairaaloihin, meijereihin ja maitokauppoihin.

Joki muistaa, että varastoja säilytettiin purun alla.”Se oli sen ajan jääkaappi.”

Alkutalven teräsjää houkuttelee. Peite rauhoittaa aallokon Näsijärven avantouimarille. Liukas pinta kiidättää retkiluistelijaa. Ja kalastajalla on kiire uittamaan verkkoja kannen alle, sillä saalis ui pyydykseen hapekkaassa vedessä.

Rautajää varoittaa kulkijaa. Jalan alla risahtelee, lyötäessä se kilahtaa. Vasta kun pintaan murtuu rengasmainen halkeama, kansi on vaarallisen ohut.

Kalamiesten mukaan viisisenttinen teräsjää kantaa tavallisen ihmisen mutta kaksisenttinen pilkkijän.

Uhossa on pisara totuutta. Kantavuus määritellään kaavalla: jään paksuus potenssiin kaksi kertaa viisi. Näin viiden sentin kansi kestää 125 kilon taakan (5x5x5=125). Kaava on laadittu varman päälle.

”Kolmen sentin teräsjää kantaa ihmisen, seitsemän senttiä moottorikelkan”, Joki sanoo kokemuksesta.

Mutta kova kansi on yhtä vahva kuin sen heikoin kohta.

Pyhäjärvi on naapuriaan petollisempi yllättävien virtausten takia. Mutta myös Näsijärvellä on lauhdeputkien, salmien ja matalikkojen heikentämiä paikkoja. Kokenut kulkija tuntee järvensä morfologian, rannan ja pohjan muodot ja syvyydet.

Muutos on aina riski. Näsijärven satamia ruopataan poikkeuksellisen matalan vedenkorkeuden takia.

”Ruoppaukset siirtävät virtauksia”, Joki sanoo. ”Vuosikymmeniä turvallinen lahdenpohjukka voi olla nyt vaarallinen.”

Tyhjä ulappa houkuttelee hurjastelemaan, mutta liikkuva auto tai kelkka nostattaa kannen alle aallon. Syntyy resonanssi, myötäväreily, ja jää voi taipua vaarallisesti.

”Peräaalto rikkoo matalassa vahvankin jään”, Joki muistuttaa.

Jää elää. Napakassa pakkasessa se supistuu, sään lauhtuessa laajenee.

Kymmenen kilometriä pitkälle Näsiselälle voi revetä kerralla kymmenen metriä railoa, ei yhtä isoa vaan lukuisia pieniä. Vyöhykkeet ilmestyvät joka talvi samojen saarien ja niemenkärkien väliin, kapeimpiin kohtiin. Sinne missä jännite on suurin.

Äkkinäisen railon synty säikäyttää. Kohdalla kuuluu pamaus, kuin salamanisku. Kauempana kansi moikuu, ulvahtaa, vonkuu.

”Se on sellaista ukkosenjyrinää”, Joki kuvaa.

Risteävät halkeamat voivat heikentää jään. Näsijärven 5-10 senttiä leveät railot ovat retkiluistelijalle loukkuja. Haljenneet jäälevyt voivat myös ajautua limittäin vaarallisiksi kanteiksi tai aukaista syviä vesihautoja.

Railo saattaa pelästyttää myös maalla.

Satamamestari Joki sai kaksi vuotta sitten useita hätääntyneitä ilmoituksia jäällä liikkuneesta karhusta. Murisevaa otsoa lähdettiin etsimään hydrokopterilla. Karhu paljastui joulukuuseksi, joka könötti leveässä halkeamassa.

Ehkä se ääntely oli railon urahtelua.

”Hei sammakko, tuo se lappu!”

Sukeltaja Jarmo Seppälä ja satamamies Tony Isaksson ovat piipahtaneet Joen puheille. He ovat kairanneet aamulla virallisen mittauksen Naistenlahdella. Kolme reikää tutkitaan kymmenen päivän välein. Satamamestari täyttää Suomen ympäristökeskuksen lomakkeen, sukeltaja toimittaa sen postiin.

Tilanne helmikuun puolivälissä: teräsjäätä 31 senttiä, kohvaa kahdeksan senttiä.

”Vahvuus on nyt siinä, mihin se suunnilleen pääsee”, Joki sanoo.

”Alkaa kääntyä kevättä kohti.”

Lopputalvesta kertyy enää lumesta ja vedestä kohvajäätä. Kohvassa on paljon ilmakuplia, siksi se kestää vain puolet teräsjäästä.

Näsijärvi haurastuu hitaasti niin kauan kuin hanki heijastaa aurinkoa. Lumeton, musta pinta on jään surma, se imee lämpöä. Kuusikulmaiset kiteet syöpyvät pylväiksi, puikkoontuvat.

”Kun vesi on mennyt kerran läpi, 30-senttinen kerros ei kestä mitään.”

Verkkokalastaja käyttää terävää keksiä, tietää iskujen määrästä, milloin kohva pettää. Retkiluistelija ja hiihtäjä hyödyntävät yöpakkasen kovettaman aamukahon.

Ruotsalaisilla on osuva nimi kevätjäälle, rutten is, mätäjää. Se ei valita eikä varoita. Viime vaiheessa puikot ovat kuin musiikkia, kilisevät ja helisevät.

”Jos ei ymmärrä jäistä mitään, Näsijärvelle ei ole asiaa maaliskuun puolivälin jälkeen”, Joki sanoo.

Itämeren jäävyöhyke on laajin kymmeneen vuoteen. Tuuli ajaa ja ahtaa, murtajat puskevat väyliä vapaiksi laivoille. Näsijärven jääpeite voisi olla historiallisen vahva, silti se on normaalia ohuempi.

Tammikuu oli Tampereella kylmä, keskilämpötila -12,8 astetta. Kun pakkanen kiri kahteenkymmeneen ja tuuli vihoitteli kymmenessä metrissä, Näsiselällä saattoi kuvitella olevansa Grönlannissa.

Mutta järveä peittää 50 sentin puuteri. Kevyt lumi on tehokas eriste, kuin styroksilevy.

Ja lumi painaa. Myös höttö, kun tuuli pakkaa sitä kasaan.

Lumen vesiarvo Näsijärvellä on noin 70-80 kiloa neliöllä. Se vastaa sitä, että 250 miljoonaa ihmistä seisoo yhtä aikaa järven jäällä.

Vettä kevyempi jää kelluu. Jo 20 sentin lumikerros alkaa taivuttaa puolimetristä kantta, saati ohuempaa. Vesi kulkeutuu halkeamista ja railoista lumen alle. Paukkupakkasella on toivoton työ kasvattaa teräsjäätä kahden eristekerroksen, lumen ja veden, lävitse.

Pakkastalven kummallisuus: järvellä olisi kaivattu kunnon suojasäätä. ”Vesisade olisi painanut hötön kasaan”, Joki sanoo.Seuraava pakkanen olisi kovettanut sohjoksi tiivistyneen lumen ja veden kohvajääksi. Mutta lämpömittari sinnitteli miinuksella koko alkuvuoden aivan helmikuun lopulle, poikkeuksellista sekin.

Satamamestari punnertaa käsivarsille moottorisahalla järvestä irrotettua kimpaletta. Lasinen teräs- ja maitomaisen vaalea kohvajää erottuvat selvästi.
Kahden kuukauden kuluttua talvi on vain muisto.

”Veikkaisin, että Näsijärvi vapautuu huhtikuun 26. ja 28. päivän tienoilla”, Joki sanoo.

Ilmatieteen laitos ennustaa, että Pirkanmaan pakkaspäivät puolittuvat vuosisadan loppuun mennessä. Vesi on yhä lyhyemmän ajan kiinteässä olomuodossa. Ja on tuulisia ja leutoja talvia, jolloin Näsi- ja Koljonselkä pysyvät auki.

Vielä parikymmentä vuotta sitten Näsijärvellä oli jäätie, se oikaisi kaupungista Aitolahteen.

Nyt väylä on haave, teräskantta pitäisi olla puoli metriä.

”Etelä-Suomen isoilla järvillä jäätie onnistuu vain jäädyttämällä.”

Joki ei lannistu tynkätalvista. Jos ei ole jäätä, kehitetään sitten uistelua, risteilyjä ja purjehduksia talvisella Näsijärvellä.

”Musta järvi kiinnostaa ihmisiä.”

Pekka Tyllilä, retkiluisteluyrittäjä

”Retkiluistelijalle paras on Näsijärven talvi, jolloin on vesisateita. Silloin lumi sulaa jään pinnalta. Alkutalvesta menomatka uhrataan. On kairattava, jotta ei putoa jäihin. Paluu nautiskellaan, kuljetaan samoja jälkiä.”

”On perusjuttu, että tunnistaa jäätymisrajat, eri-ikäiset jäät. Tuuli läikyttää vettä vanhalle pinnalle.”

”Luistimilla pääsee liukumaan vaarallisen ohuelle jäälle. Silloin on vaikea myös päästä ylös, sillä jää pettää pitkältä matkalta.”

Markku Pöyhölä, avantouimari

”Kylmään karaistuu, kun avantoon menee ilman saunaa. Ruskeaa rasvaa ei kerry kastautumalla, se vaatii vähintään puolen minuutin uintia. Mutta hullutellakaan ei pidä, kammiovärinän riski kasvaa.”

”Kun tietää sietävänsä kylmää, jäihin tippuminen ei pelota. Osaa rauhoittaa mielensä, hengitys ei salpaudu.”

”Kerran putosin retkiluistimilla railojen väliseen vesihautaan Näsijärvellä. Nousin sauvoilla ylös ja lykin Rauhaniemen yleiselle saunalle 6-7 kilometriä. Kävin avannossa, vaihdoin kuivat ja lähdin kotiin.”

Jarmo Seppälä, ammattisukeltaja

”Korjaan jään alla sataman puupaalutuksia. Ennemmin sieltä ajaa pois vessahätä kuin kylmyys. Ylös pääsee yhdestä reiästä, joillekin se voi aiheuttaa ahtaanpaikankammoa.”

”Aurinko näyttää teräsjään alla isolta lampulta. Jää on kirkasta, vaikka vesi olisi likaista. Ihmisen hahmottaa kuin paksun vesilasin lävitse. Värit tunnistaa, tarkkoja piirteitä ei.”

”Äänet kannen päällä kuulee, mutta sitä ei osaa sanoa, mistä suunnasta ne tulevat.”

Pauli ja Kirsti Koski, verkkokalastajat

”Meidän mökin lähellä on Unnekivensalmi, Näsijärven kapein kohta. Niin vahvaa jäätalvea ei ole, että siellä kulkisin.”

”On kauheeta, kun näkee jonkun ajavan sulaan. Päällä on vain ohut lumilakeus. Mitään ei voi tehdä, sillä moottorikelkka peittää äänet. Viimeksi sinne putosi pastori. Pelastautui omin avuin, nuori mies ja suhteet kunnossa yläkertaan.”

”Salmeen on hukuttukin. Isä ja poika, autolla menivät. Virta oli kääntänyt auton ylösalaisin.”

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 9/2010.

Aiheesta lisää
Etelä-Suomen vesien pinta korkealla, jää ohutta: ”Järvelle ei ole asiaa, jos ei tunne paikkoja” (Suomenkuvalehti.fi 12.1.2012)