Vapaan tieteen sato vapaalle kansalle

Vapaa tiede ja syvä sivistys ovat merkittäviä kansallisia päämääriä, mutta yliopistojen arki ei tarjoa juuri enää kenellekään vapautta, tilaa eikä aikaa.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hiski Haukkala

Usein ihmisen identiteetti muovautuu erityisen voimakkaiden henkilökohtaisten kokemusten kautta. Itselläni eräs sellainen koitti aloittaessani opinnot Turun yliopistossa 1990-luvun alussa.

Koronavuoden opiskelijoista tämä voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa, mutta muistikuviani opintojeni ajalta värittävät kokemus vapaudesta, tilasta ja ajasta.

Turun yliopiston päärakennuksen seinään ikuistetut sanat Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle kertoivat sekä yliopiston syntyhistoriasta että vangitsivat sanoiksi tenhoavan eetoksen: vapaa tiede ja syvä sivistys ovat itseisarvoja, mutta myös merkittäviä kansallisia päämääriä.

Erityisen valoisat eivät näkymät tuolloinkaan olleet. Suomi kävi juuri lävitse syvää lamaa, ja tiedekuntasihteeri Liisa Santti toivottikin uudet ylioppilaat tervetulleiksi toteamalla, kuinka työllistymistä opintojen jälkeen hän ei voi luvata, mutta että keskimääräistä tyytyväisempiä työttömiä Turusta kuitenkin valmistuu.