Näin rikastut kullalla: Helppoa kuin heinänteko?

Jukka Ukkola
Kotimaa 15.7.2010 11:14

Katso kuvakertomus: Kultaa Ivalojoelta 1931 ja 2010

Ivalojoki Kultamuseosäätiön asiamies Kauko Launonen tallentaa kultahistoriaa Ivalojoella. Kuva Jarkko Virtanen.

Periaatteessa ja byrokratiassa Lapin kullalla rikastuminen on tänä päivänä paljon helpompaa kuin vuonna 1869, kun Ervastin Jaako ja Lepistön Nisse joutuivat sutkin nimismiehen huijaamiksi valtausta hakiessaan.

Nyt valtauksia on myytävänä jopa nettihuutokaupoissa, ja sellaisen voi varata työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta. Sieltä löytyy kullankaivun ja malminetsinnän historiaa ja yleistietoja, valtausraportitkin yli sadan vuoden ajalta, karttoja ja linkki kaivoslakiin sekä tietysti valtauksen hakulomake ohjeineen.

Alan tietoa on yllin kyllin myös Geologian tutkimuskeskuksen ja Kullankaivajain liiton sivuilla.

Viisi vuotta kerrallaan voimassa olevan valtauksen (jonka koko on yleensä noin hehtaari) kustannuksiksi lasketaan noin tuhat euroa, johon tulee lisäksi pieniä vuosimaksuja sekä polttopuut ja elinkustannukset.

Kun kullan grammahinta on runsaat 30 euroa, sitä tarvittaisiin kulujen kattamiseen kesässä ehkä noin 30-50 grammaa. Useimmat saaliit jäänevät tämän alle.

Konekaivussa kustannukset ovat aivan toista luokkaa, koneineen ja vaadittavine takuusummineen helposti 100 000 euroa.

On laskettu, että nykyisin Lapin kullankaivajista on satunnaisia harrastajia lähes kaksi kolmasosaa, ”elämäntapakullankaivajia” kolmannes ja päätoimisia ammattilaisia vain muutama prosentti.

Valtaosa kaivaa pelkän lapion avulla, koneita tai imureita on muutamilla kymmenillä. Harrastusluonteestaan huolimatta kullankaivu näyttää usein kestävän pitkään, Jenni Kärjen gradu-tutkimuksen (pdf-tiedosto) mukaan 40 prosentilla yli 20 vuotta.

Ivalojoki vuonna 1931

”Suomen valtasi kultakuume”, kertoi Suomen Kuvalehti otsikossaan vuonna 1931. Silloin kultakuume tosin oli pientä nykyisen rinnalla. SK lähetti oikein retkikunnan Ivalojoelle kesällä 1931 tutkimaan kullankaivua.

Julkaisemme nyt uudestaan vuoden 1931 juttuja pdf-tiedostoina. Klikkaa otsikkoa.

– Todella kultainen tiedonanto lukijoillemme

Kullanetsijämme lähtöpuuhissa

– Nimismies ja insinööri löytävät kultaa

Kun Suomen valtasi kultakuume…

Neljän sällin alkutunnelmia osa 1

Neljän sällin alkutunnelmia osa 2

Neljän sällin alkutunnelmia osa 3

Kultakämppien valtakuntaan

Kuinka kultaa huuhdotaan osa 1

– Kuinka kultaa huuhdotaan osa 2

– Kultala ja sen nykyinen herra

”Kulta-tuliainen” annettu

Aiheesta lisää SK:sssa 28/2010 (ilm. 16.7.)

Katso kuvakertomus: Kultaa Ivalojoelta 1931 ja 2010

Keskustelu

Tämän jutun otsikko on kyllä sukua iltapäivälehtien lööpeille. Tai ehkä tarkoitus oli vain provosoida keskustelua.

Oikeastihan kullalla rikastuminen on epätodennäköistä ja vielä tosi työlästä. Rikastuminen uhkaa lähinnä konekaivajaa, joka on sattunut tavallista paremmalle paikalle – tai käsinkaivajaa, jonka kohdalle sattuu useampi kuin yksi komea isomushippu. Niidenkin todennäköisyys on lottovoiton luokkaa.

Joskus on tullut käsinkaivuakin huvin vuoksi kokeiltua – tosin tuttavan valtauksella. Huvi oli hommasta kyllä kaukana: kovempaa työtä, etenkin kesähelteellä, on vaikea keksiä. Heinänteko on siihen verrattuna lasten leikkiä.

Aleksanterille:

Heinänteko on tosi työlästä. ”Helppoa kuin heinänteko” on siis toiminta, joka ei ole varsinaisesti vaikeata, mutta raskasta silti. Tämä voi olla nuoremmille outoa, kun heinän seivästäminen on loppunut jo 1970-luvun alkuun mennessä.

Kullankaivuun sato kootaan muiden kuin kaivajien plakkariin. Niin Lännelläkin ravintolat, onnenonkijat, viihdeväki ja kauppiaat tekivät tilin, kaivajien kustannuksella.

Täsmennyksenä muille kommentoijille voin kertoa, että heinänteko on allekirjoittaneelle vielä tutumpaa puuhaa kuin kullankaivuu. Sellaista ikäluokkaa tässä ollaan.

Kukaan ei kaiva käsin kultaa.. Kaikki kaivaa lapiolla tai jollain muulla työkalulla.