Kiitä tai kärsi

Maria Nordin tarjoaa kurssia, joka opettaa olemaan kiitollinen sairauksista. Oireet parantuvat ajatuksen voimalla ja rintakehää taputtelemalla.

Kotimaa 04.10.2019 06:00
Teksti Aurora rämö kuvitus Pauliina Mäkelä

Nainen ruudulla vastaanottaa hymyillen ja innokkaasti.

”Moi!”

Hän istuu tummalla sohvalla vaaleanpunainen läppäri edessään ja puhuu paljon käsillään.

”Mä oon tosi iloinen, että sä oot tullut mukaan tänne Eroon oireista -kurssille!”

Ääni on tuttu. Maria Nordin on esiintynyt tosi-tv-sarjoissa ja keskusteluohjelmissa. Hän on entinen ympäristöyliherkkä, nykyinen hyvinvointiyrittäjä ja bloggari.

Eroon oireista on Nordinin uusi nettikurssi, toukokuussa kuvattu, joka sisältää kymmenen videota. Kun ne katsoo viiden viikon aikana, pääsee, no, eroon oireista.

Mistä tahansa oireista, mainoksessa luvataan: yliherkkyyksistä, paniikkioireista, pakkoliikkeistä, kroonisesta kivusta, migreenistä, näköongelmista, Parkinsonista, ykköstyypin diabeteksestä… Listassa on neljäkymmentä vaivaa ja sairautta ihmissuhdeongelmista syöpähoitojen sivuvaikutuksiin.

89 euroa – ja kaikki huolet voivat kadota. Jo tuhansia tyytyväisiä!

Nordin on tarkka muotoiluissaan: hän ei väitä suoraan, että menetelmä parantaa, vaan että asiakkaat ovat sanoneet, että menetelmä parantaa.

Kurssi perustuu aivojen plastisuuteen, Nordin selittää videolla. Kannamme sisällämme tietoa, joka on peräisin edellisiltä sukupolvilta. Altistumme jo kohdussa äidin kokemalle stressille.

Stressireaktiot aiheuttavat kuulemma vääränlaisia yhteyksiä aivojen tiedostamattomassa osassa.

”Joku kutsuu sitä egoksi, joku limbiseksi järjestelmäksi, joku sisäiseksi suojelijaksi… Musta se sisäinen suojelija on aika hyvä, me ehkä pidättäydytään siinä tän kurssin ajan!”

Aivoja muokkaamalla voimme päästä rajoittavista opeista eroon.

Viiden viikon aikana on tehtävä harjoituksia. On yritettävä löytää haasteista – oire on negatiivinen sana – hyviä asioita.

”Siitepöly on oikeesti ihana asia!” Nordin sanoo kameralle.

Aina, kun tulee mieleen oireita aiheuttava asia, ehkä siitepöly, ehkä syöpähoito, tulee yrittää tavoittaa kiitollisuuden tunne. Pitää sulkea silmät, laittaa kädet yhteen rinnan eteen ja sanoa ”kiitos, kiitos, kiitos”.

Vuorokauden harjoittelun jälkeen rimpsua jatketaan ”itsepuheella”.

Nordin sulkee silmät ja näyttää, mitä on toisteltava ääneen: ”Kiitos tästä mahdollisuudesta. Aion nyt muuttaa reaktioni.”

Hän taputtelee sormenpäillä solisluiden alle.

”Ja sitten tehdään tällainen pieni kannustusjuttu itselle. Vähän niinkun bileet, jeeee!”

Nordin tanssii, tuulettaa ja hokee: ”Hyvä minä, ihan mahtava päätös! Mä oon tosi rohkee!”

”Sit voidaan vielä muistaa sitä meidän sisäistä suojelijaa ja sanoa sille, et kiitos hei tästä kaikesta työstä, kiitos tästä suojelusta, mut nyt ei enää tarvitse.”

Harjoitus on toistettava vähintään viisikymmentä kertaa päivässä.

 

Maria Nordin kurssi puoskarilaki

”Ja sitten tehdään tällainen pieni kannustusjuttu itselle. Vähän niinkun bileet, jeeee!”

Kun ihminen saa pahan allergisen reaktion, iho alkaa kihelmöidä. Ehkä ensin kämmenissä, sitten päänahassa.

Huulia ja kieltä saattaa kutittaa, silmäluomet turpoavat. Kurkussa tuntuu pala. Vatsa menee sekaisin, ääni käheytyy. Kasvoihin nousee ihottumaa.

Voi olla vaikeaa saada henkeä. Verenpaine laskee, sydän tykyttää.

Anafylaksia, sitä kutsutaan. Se on usein seurausta ampiaisenpistosta tai vaikeasta pähkinäallergiasta. Mitä suurempi annos, sitä voimakkaampi reaktio.

Kohtauksen sattuessa tulisi soittaa hätänumeroon ja saada adrenaliiniruiske lihakseen.

Reaktio on hengenvaarallinen.

Nordin istuu kahvilan sohvalla ja selittää kovaan ääneen.

Hän kertoo saman tarinan kuin kaikissa haastatteluissa, tarinan siitä, miten ei olisi vielä kaksi vuotta sitten voinut tulla lähelle koko kahvilaa tai mitään muutakaan kahvilaa.

”Mä tosiaan itse sairastuin kun olin Espanjassa vaihto-opiskelijana. Se oli mielenkiintoista, koska opiskelin silloin arkkitehtuurin filosofiaa ja estetiikkaa, eli näkemisen filosofiaa. Siinä on just ajatus, miten arkkitehtuuri on manifestaatio meidän tietoisuudesta ja miten se muuttuu jatkuvasti tietoisuuden evoluution myötä ja miten rakennukset vaikuttavat mieleemme.”

Home- ja kemikaaliyliherkkyydet olivat ajoittain niin pahoja, että väärästä ympäristöstä tuotu esine aiheutti oksennusrefleksin. Jalat menivät alta, joskus oli maattava kotona viikko. Nordinin perhe joutui muuttamaan vuoden aikana kymmenen kertaa.

Sitten Nordin löysi tuttavansa kautta metodin, jolla parani lähes kokonaan. Sen nimi on DNRS ja sen on kehittänyt kanadalainen kokemusasiantuntija. Sekin perustuu ”aivojen plastisuuteen”, hermoratojen uudelleenohjelmointiin. Helsingin Sanomat ja Lääkärilehti ovat kirjoittaneet siitä myötämielisiä artikkeleita.

”Sain siitä tosi isoja hyötyjä, paranin yliherkkyyksistä ja muista asioista. Mutta mä huomasin, että siinä on tiettyjä rajoituksia ja opiskelin ja tutkin lisää.”

Nordin sanoo perehtyneensä neuroplastisuuteen ja epigenetiikkaan syöttämällä itseään kiinnostavia hakusanoja tutkimustietokantoihin ja hakukoneisiin. Aihepiiriä käsittelevistä Facebook-ryhmistä sai myös hyviä kirjavinkkejä.

Hänelle selvisi, että noin 95 prosenttia sairauksista johtuu samasta asiasta: stressistä.

”Pohjimmiltaan kyllä. Eli puolustusjärjestelmän valpastumisesta ja sen aiheuttamista seurauksista. Jotkut kutsuvat sitä stressiksi, mutta se ei ole tiedostettua stressiä.”

Koko kahvila kuulee, kun Nordin puhuu. Tekisi mieli sanoa, että tajuatko, mitä kaikki ajattelevat. Mutta se on varmaankin vanhentuneen maailmankuvan mukainen reaktio, uusi tieto valpastuttaa puolustusjärjestelmän, Nordin on selittänyt videoilla. Kurssilla reaktiosta pääsee eroon.

Nordin on ottanut kengät pois ja ristinyt ajelemattomat säärensä sohvalle. Karvat ovat kannanotto kauneusihanteita vastaan, eikä Nordin häpeä niitä, niin hän on videoillaan kertonut.

Miksi hän häpeäisi omasta kurssistaan puhumista, ties vaikka joku kahvilan asiakkaista innostuisi.

Ja kyllä Nordin tietää, mitä kaikki ajattelevat.

”Suomessa näistä ollaan kiinnostuneita siinä mielessä, että halutaan ampua alas ja sanoa, että tämä ei ole mahdollista. Mun mielestä ei riitä, että joku sanoo, että tämä ei pidä paikkaansa. Jos on kiinnostunut, ottaa selvää itse.”

”Kun tässä ei ole kyse siitä, että ajatellaan! Tässä on tosi paljon syvällisemmästä asiasta kyse.”

Nordin on tyypillinen vaihtoehtohoitojen käyttäjä: korkeakoulutettu nainen, joka ei halua kutsua vaihtoehtohoitoja vaihtoehtoisiksi eikä hoidoiksi.

Vaikka Suomessa on tutkittu aihetta hyvin vähän, sen verran tiedetään: käyttäjä on todennäköisemmin nainen ja korkeakoulutettu. Sekin tiedetään, että vain noin kahdeksan prosenttia heistä käyttää hoitoja vaihtoehtona koululääketieteelle. Yli 90 prosenttia käyttää niitä rinnalla, täydentävinä hoitoina.

Hoitojen – tai menetelmien, riippuu keneltä kysyy – onnistumista ei valvo kukaan.

Nordinin kurssin viidentenä päivänä ryhdytään harjoittelemaan allergeeneille altistumista. Yksin kotona, videon ääressä. Eikö Nordinia pelota, että joku tukehtuu vaikkapa pähkinään?

”Mm…” Nordin hymyilee ja kallistaa päätään.

”Sä et ole nyt kyllä tutustunut siihen kurssiin.”

Hän huokaisee ja puree huultaan.

”Kukaan, jolla on pieniäkään epäilyksiä siitä, että voisi saada oireita, ei varmasti sellaista tee. Tässä on jatkuvasti kyse siitä, että kuunnellaan itseä.”

Jos silti syö pähkinää?

”Sä et kyllä ole tutustunut kurssiin.”

Jos ajattelee olevansa parantunut?

”Kun tässä ei ole kyse siitä, että ajatellaan! Tässä on tosi paljon syvällisemmästä asiasta kyse. Meidän kokemus ympäristöstä vaikuttaa siihen, miten meidän geenit muokkautuu ja ilmenee.”

”Tämä ohjelma on siis ihan Husin ja kansallisen allergiaohjelman ja suositusten mukainen. Tarkoituksena on muuttaa suhtautumista altisteeseen ja lisätä sietokykyä. Oikeasti tämä perustuu täysin tieteelle. Kaikilta osin.”

 

Ennen tapaamista Nordin on vaatinut lukemaan kaksi kirjaa.

”Vähän mietin, riittääkö taustatietosi tähän aiheeseen”, hän on kirjoittanut sähköpostissa. Pitäisi ymmärtää tarpeeksi tieteestä. Asia on monimutkainen.

Ensimmäinen lukuläksy on nimeltään Läsnäolon voima. Sen kirjoittaja Eckhart Tolle on yksi maailman myydyimmistä self-help-guruista. Kirjassa annetaan ohjeita ”henkiseen heräämiseen” ja ”valaistuneen tietoisuuden tilaan astumiseen”.

Toinen kirja on Nordinin mielestä tärkeämpi. Se on solubiologi Bruce H. Liptonin Ajatuksen biologia.

Professori Lipton oli ihastellut 1990-luvulla Karibian auringonlaskua ja saanut oivalluksen irtautua sivistyksen kahlitsemista oppijärjestelmistä. Hän käy omakohtaisen henkistymisensä kautta läpi koko evoluutiokäsityksen alkulimasta epigenetiikkaan.

Kirjojen tarjoamat keinot ja perustelut eroavat, mutta molempien keskeinen viesti on sama: ajattele positiivisemmin, voit paremmin.

Yhdysvalloissa moisen parannuskeinon ympärille on kehittynyt kokonainen kultti. Ajatellaan, että esimerkiksi rintasyöpä on mahdollisuus, josta tulee olla kiitollinen. Paraneminen on itsestä kiinni. Ajattelutavalla ei ole marttyyreitä: sairaat ja menehtyneet eivät ole yrittäneet tarpeeksi. On vain selviytyjiä.

Nordiniakin on syytetty sairaiden syyllistämisestä: että he ovat itse aiheuttaneet tautinsa. Jos kerran solisluita naputtelemalla voi parantua Parkinsonista, taudin puhkeamisenkin täytyy olla omasta asenteesta kiinni.

Keskustelupalstojen kommenteista päätellen erityisen herkästi syyllistämiseen reagoivat ihmiset, joiden vaivoille ei löydy selvää syytä. Esimerkiksi homeallergiasta ei ole tieteellistä näyttöä, mutta ihmiset oireilevat silti.

Nordin on koulutukseltaan arkkitehti, ja ennen kurssille omistautumista hän konsultoi oman yrityksensä kautta muita homeesta kärsiviä. Hän tarkisti piirustuksia, valitsi sopivampia materiaaleja.

Hänellä oli tarjota jotain, mitä monella muulla ei: hän uskoi asiakkaitaan.

Nordin tiesi oman kokemuksensa kautta, että oireet olivat todellisia. Lääkärit eivät olleet alun perin löytäneet hänestäkään mitään vikaa.

 

Elokuussa Nordinin kurssin sivuille ilmestyi merkintä.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes oli pyytänyt selvitystä.

”Kunnes menetelmän turvallisuus on varmistettu, pyydän kurssilaisilta erityistä harkintaa”, sivuilla lukee.

Nordin on vakuuttunut, että Tukesille tehty ilmoitus on peräisin eräästä Facebookin sisäilmaryhmästä, johon hän itsekin kuului.

”He kokevat niin vahvana sen sisäilmasairaan identiteetin. Ja kokevat, että jos puhutaan mahdollisuudesta parantua, se syyllistää, vaikka ei ole kyse siitä.”

Tukes on ainoita paikkoja, joihin epäilyttävistä hoitomenetelmistä voi ilmoittaa. Valvira valvoo vain terveydenhuollon ammattilaisia, Fimea lääkealaa, kuluttajavirasto markkinointia.

Vaihtoehtohoitoja – tai uskomushoitoja, kokemushoitoja, menetelmiä – on niin monenlaisia, että niputtava nimitys aiheuttaa hankaluuksia. Joissain käytetään lääkkeitä, toisissa ei.

Suosiota on vaikeaa arvioida, sillä nekin harvat kyselytutkimukset, joita on tehty, eivät ole keskenään verrannollisia. Samaan joukkoon on saatettu niputtaa rukous ja hieronta.

Kategorioita voi katsoa olevan viisi, sanoo tutkija Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta. Hänen vetämässään hankkeessa selvitetään vaihtoehtohoitoihin ja rokotevastaisuuteen liittyvää lääketiedekriittisyyttä.

On energiahoitoja, kuten reiki ja terapeuttinen kosketus. On manipulatiivisia hoitoja, kuten jäsenkorjaus. Kehomielihoitoja, kuten hypnoosi. Sitten ovat luontaistuotteet ja kokonaiset hoitojärjestelmät, kuten kiinalainen lääketiede.

Hieman samanlainen luokittelu tehtiin valtionhallinnossa, kun vaihtoehtohoitojen sääntelytarvetta viimeksi selvitettiin.

Niin sanotusta puoskarilaista oli esitetty eduskunnassa kirjallinen kysymys jo vuonna 2001, mutta asiaa ryhdyttiin valmistelemaan vasta vuonna 2008.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdotti, että ensivaiheessa tietyt vakavat sairaudet rajattaisiin vain terveydenhuollon ammattilaisten hoidettaviksi. Toisessa vaiheessa tulisivat säännökset hoitojen valvonnasta.

Maailman terveysjärjestö WHO on kehottanut maita tarttumaan asiaan, tekemään sille jotain. Kaikissa muissa Pohjoismaissa jonkinlaista sääntelyä on.

Tuumailujen jälkeen Suomessa kuitenkin todettiin, ettei lakia tarvita.

Se kaivettiin esiin taas viime hallituskauden lopussa, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) päätti käynnistää valmistelun.

Hallitukselle tuli muita kiireitä ja valmistelu jäi.

 

Professori Juhani Knuuti tuntee Maria Nordinin kurssin hyvin. Hän on kliinisen fysiologian erikoislääkäri ja johtaa Turussa valtakunnallista PET-keskusta, jossa tutkitaan esimerkiksi syövän levinneisyyttä, ja on perustanut yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa nettisivusto Antidootin. Se oikoo virheellisiä terveysväitteitä.

”Kokemushoidoissa ei ole mitään vikaa silloin, kun vaiva on sellainen, että ihminen pystyy arvioimaan hoidon vaikutukset pelkästään kokemuksensa kautta”, Knuuti sanoo.

Ajatuksessa, että mielellä olisi vaikutusta kehoon ja oireisiin, ei ole mitään omituista. Eikä uutta.

Kurssissa on toki huomattava määrä tieteellisesti kestämättömiä väitteitä, Knuuti sanoo, tiedehtäviä tulkintoja: ne kuulostavat tieteeltä, mutta eivät ole.

”On melkein sääntö, että tällaisissa hoidoissa lainataan termejä ja sovelletaan ne omaan viitekehykseen täysin virheellisesti.”

Se ei välttämättä ole vaarallista, mutta harhaanjohtavaa se on. On mahdotonta sanoa, mikä osuus on yksityisajattelua ja mikä ei.

Esimerkiksi Nordinin suosittelemassa solubiologi Liptonin kirjassa kerrotaan, että PET-kuvantamisella luetaan ihmisen ”energiaspektriä”. Tosiasiassa kuvantamisella kyllä tarkastellaan syöpäsolujen käyttämää energian määrää – ne käyttävät paljon enemmän sokeria kuin terveet solut. Mitään mystistä spektriä kuvista ei lueta.

Nordin puhuu paljon epigenetiikasta – siitä, mikä geeni on milloinkin toiminnassa ja miten ympäristö vaikuttaa mekanismiin. Hän väittää, että aktivoitumiseen vaikuttaa se, miten ”itse aistii ympäristöä”. Ikään kuin ihminen voisi päättää, milloin mikäkin piirre ilmenee.

”Epigeneettisiä mekanismeja ei tällaisessa hoidossa kyllä ole todistettu, sen voin sanoa ihan varmasti”, sanoo kliinisen kemian professori ja epigenetiikan tutkija Terho Lehtimäki.

Sen todistaminen, että tietyllä menetelmällä voisi ohjemoida aivojen neuroverkkoja tietyllä tavalla, olisi mahdotonta: elävän ihmisen aivoista ei voi ottaa koepalaa.

Kuten vaihtoehtohoidoissa yleensä, haitat ovat epäsuoria.

Nordin antaa ymmärtää, että pienen vauvan allergiaa voisi hoitaa vanhemman mielikuvaharjoittelulla. Ja että sukupuolitaudin tarttumiseen vaikuttaa, onko ”tunnetasolla yhteydessä” omiin sukuelimiinsä.

Aidosti haitallista on väittää edes epäsuorasti, että menetelmä auttaisi diabetekseen, Parkinsonin tautiin tai syöpään, professorit sanovat. Kroonisesti etenevien tautien patologia tunnetaan, eikä sitä voi muuttaa positiivisella ajattelulla.

”Ja jos ihminen kotioloissa pari päivää ajateltuaan päättää, että pähkinäallergia on ajatuksilla poistettavissa ja ottaa pähkinän, niin…” Knuuti sanoo.

”Kuka vastaa, jos jotain käy?”

 

Puoskarilaki on sanana ikävä. Se ei kuitenkaan tarkoita koululääketieteen ulkopuolisten hoitojen kieltämistä.

”Voisi ajatella, että siten asialle myös tehdään näkyvyyttä”, sanoo Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta.

Vaihtoehtohoitojen käyttäjät eivät Vuolannon tutkimustulosten mukaan ole välttämättä tiedevastaisia, päinvastoin. He ovat hyvinkin kiinnostuneita tieteestä, tutkivat itse ja haluavat osallistua hoitojen kehittämiseen.

Vaihtoehtohoitoja sääntelevän lain myötä Norjaan perustettiin kansallinen täydentävien ja vaihtoehtohoitojen tutkimuskeskus, joka toimii lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä. Sitä rahoittaa muun muassa terveysministeriö.

Muissa Pohjoismaissa vaihtoehtohoitoja tutkitaan, vähän yli sadan tieteellisen artikkelin verran vuodessa. Niiden vaikuttavuudesta ja vaaroista saadaan enemmän tietoa kuin Suomessa.

”Kaiken leimaamisella huuhaaksi vältetään keskustelua hoidoista ja niiden määrittelyä. Käyttäjän näkökulma on aika ohut, ollaan sellaisella juupas–eipäs-tasolla”, Vuolanto sanoo.

Terveydenhuollossa on perinteisesti suhtauduttu karsastaen vaihtoehtohoitoihin. Potilaat eivät välttämättä uskalla kertoa, missä ovat käyneet ja mitä kokeilleet.

”Lääkäreiden puheessa tai ruumiinkielessä tulee helposti, ihan tiedostamattakin, esiin, että he pitävät potilasta vähän tärähtäneenä”, sanoo ylilääkäri Risto Vataja Husista (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri).

”Kyllä meillä on selvää tarvetta asennemuutokselle ja tiedon tuottamiselle. Koululääkäreiden pitää olla armeliaita sille, että potilaat löytävät itse apua silloin, kun eivät meiltä sitä saa.”

Mutta samaan hengenvetoon: ”Eivät lääkärit voi suositella hoitomuotoja, joista ei ole näyttöä.”

Vataja kuuluu työryhmään, joka on ollut kehittämässä Helsingin sairaanhoitopiiriin uutta poliklinikkaa. Sitä kutsutaan toiminnallisten häiriöiden poliklinikaksi, vaikka sana on huono. Kaikki potilaat eivät pidä siitä.

”Siinä on vahva psykiatrinen kaiku”, Vataja sanoo.

Toiminnalliset häiriöt tarkoittavat selittämättömiä oireita. Jokaisella on sellaisia joskus: vatsakipua, stressiä, päänsärkyä. Ne ovat ohimeneviä, eikä syitä tarvitse selvittää.

Toisilla oireita on niin paljon, että toimintakyky menee, ehkä työkykykin. Lääkärit ovat pulassa, kun mitään somaattista tai psyykkistä syytä ei löydy. Mitä ryhtyä hoitamaan?

Lääketieteellisissä ei juuri opeteta, miten suhtautua. Siksi ajatellaan, että ongelma on psykiatrinen.

”Rajankäynti psyykkisen ja somaattisen välillä on mahdotonta”, Vataja sanoo.

”Otetaan vaikka muistisairaudet. Britanniassa ne ovat psykiatrien hoidossa, Suomessa neurologien.”

Potilaita autetaan Husissa esimerkiksi aivojen plastisuutta hyväksikäyttäen. Plastisuus, josta myös Nordin ja DNRS-menetelmä puhuvat, on hieno sana oppimisille.

”On totta, että monissa näistä häiriöistä on mukana pelko, huoli ja välttämiskäyttäytyminen, joka on joskus aiheettoman voimakas”, Vataja sanoo.

”Mikä taas aiheuttaa toimintakyvyn laskua.”

Maria Nordin on antanut nettikirjoittelussaan ymmärtää, että on mukana Husin kehitysryhmässä. Ja onkin ollut, Husin vetämässä e-kuntoutustalohankkeessa. Miettimässä, miten itsehoitosivujen kieli saataisiin sellaiseksi, että potilaat ymmärtävät ja hyväksyvät.

”On vähän kurjaa, että hänet liitetään toiminnallisten häiriöiden poliklinikkaan ja virallisiin kuvioihin”, Vataja sanoo.

”Hän on ansiokkaasti ollut mukana asiakasedustajana, mutta emme me hänen malliaan ole millään tavalla käyttämässä eikä se ole osa tätä meidän virallista hoitoa.”

”Menetelmässä on kyse ajattelusta. Olisi aika hurjaa, jos Suomessa jokin taho voisi sanoa, että sä et saa ajatella!”

Tukesin selvitys on yhä kesken, mutta Nordin ei ole huolissaan.

”Tässä menetelmässähän on kyse ajattelusta. Olisi aika hurjaa, jos Suomessa jokin taho voisi sanoa, että sä et saa ajatella!”

Hoidosta ei Nordinin mielestä ole kyse, eikä menetelmä ei sulje pois muita hoitoja.

Hoitojen ja menetelmien määrittely saattaa selkiytyä tällä hallituskaudella. Hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan vaihtoehtohoitojen sääntelytarvetta aletaan taas kerran tarkastella.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä arvioidaan, että lain valmistelun valmistelu alkaa todennäköisesti vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa. Aluksi pitää teettää selvitys.

Sisältö