Mitään ei saa enää sanoa – suomalainen loukkaantuu aina

”Miten tämmöistä voi tehdä? Ettekö ymmärrä?”

ilmaisunvapaus
Teksti
Aurora Rämö Vappu Kaarenoja
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Joukko Helsingin yliopiston slaavilaisten kielten ja kulttuurien opiskelijoita kerääntyi elokuussa helsinkiläiseen olutravintolaan. Kuukauden päästä järjestettäville fuksiaisille piti keksiä teema.

Joku ehdotti turvapaikanhakijoita: ajankohtainen aihe, selvä symboliikka. Ensimmäisen vuoden opiskelijat eivät vielä tunne yliopistomaailman tapoja, mutta vanhojen opiskelijoiden lämmin vastaanotto auttaa kotoutumaan. Syyskuun alussa kirjoitettiin Facebook-kutsu: Olette lunastaneet opiskelupaikkanne, nyt on tullut aika lunastaa turvapaikka yliopiston ja rakkaiden ainejärjestöjemme hellässä huomassa. Varmista paikkasi vankassa kumiveneessämme tai kuorma-autossa. Vaarallinen matka alkakoon!

Slavistiikan laitos on pieni; uusia opiskelijoita aloitti yhteensä reilu 30, eikä kutsulistalla ollut kuin osa heistä. Tapahtumasta tehtiin julkinen, jotta loputkin löytäisivät sen. Loppuun pantiin kehotus suhtautua asiaan leikkimielisesti, ihan varmuuden vuoksi.

Ensin kommentteja tuli vain muutamilta tuntemattomilta. Ettekö ymmärrä, miten loukkaava tällainen on? Miten tämmöistä voi tehdä?

Miten etuoikeutettua elämää vaatii, että kykenee näin täydelliseen empatiattomuuteen?