Ymmärrän Pirkko Saisiota

Kommunismin kädenjälki on miljoonia ihmisiä runteleva trauma.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Venäjällä neukkunostalgia on arkea. Moskovan jalkapallohuminassa venäläiset fanit kantavat budionovkia, bolševikkien piippalakkia. Turisteille myydään karvahattuja punaisella tähdellä ja t-paitoja, joissa on sirppi ja vasara.

Nämä symbolit ovat tavallisia myös lännessä, missä monet – aivan kuten Venäjällä – pitävät niitä viattomina retrojuttuina. Opiskellessani Åbo Akademissa näin joskus opiskelijoita piippalakeissa. Ne saivat minut ajattelemaan Venäjän sisällissotaa, pakkokollektivisointeja ja Stalinin joukkoterroria. Nämä asiat tuskin olivat opiskelijoiden mielissä, kun he laittoivat lakit päihinsä.

Muodikkaiksi muuntuneet lakit tulivat mieleen, kun Juha Sipilä kesäkuun alussa vakuutti, että sote-uudistus viedään maaliin ”bolševistisella rauhallisuudella”. Kun Sipilältä tivattiin, mitä hän ilmaisulla tarkoitti, hän vastasi tyytyväisenä käyttäneensä termiä jo yli 30 vuotta. Se kuulemma tarkoittaa ”äärimmäistä rauhallisuutta”.