Yhdysvalloissa oppii, miksi julkiset, kaikille kuuluvat palvelut ovat erinomainen idea

KOLUMNI: Kun palvelut kuuluvat samanlaisina kaikille, jokainen voi rakentaa elämäänsä ilman muiden lupaa, kirjoittaa Anu Partanen.
Mielipide 24.9.2017 13:13
Anu Partanen
Suomen Kuvalehti - avatar
Suomen Kuvalehti

Miksi valtio jakaa tukia keskiluokalle ja rikkaille? Miksi pakottaa ihmiset ensin luovuttamaan osa tuloistaan byrokraateille, jotka sitten jakavat samat rahat takaisin lapsilisinä, opintotukena, vanhempainrahoina ja muina etuuksina ja palveluina?

Ensivilkaisulla moisessa rahan kierrättämisessä ei olekaan järkeä. Lisäksi siitä voisi kuvitella olevan suorastaan vahinkoa, koska poliitikot ja virkamiehet päättävät, millainen palvelu ihmisille tarjotaan.

Koko ajatus tuntuu sotivan nykyisiä yksilöllisyyden ja valinnanvapauden ihanteita vastaan. Lisäksi julkisten palvelujen ylivalta vie markkinoita yrityksiltä ja estää siten kenties tehokkaampien ja monipuolisempien palvelujen syntymisen.

Voisi siis ajatella, että verovaroilla on turvattava kaikkein heikoimpien perusturva, mutta muiden pitää kantaa itse vastuu elämänsä järjestämisestä ja rahoittamisesta. Valtio vetäytyköön. Eikö niin?

Julkiset palvelut ovat mainio idea.

YHDYSVALLOISSA ajatellaan juuri näin: turvaverkon on tarkoitus palvella vain kaikkein köyhimpiä ja muut rahoittavat itse oman ja perheensä elämän päivähoidosta yliopistoon, synnytyssalista vanhustentaloon.

Siksi Yhdysvalloissa oppiikin, miksi julkiset, kaikille kuuluvat palvelut ovat tosiasiassa erinomainen idea.

1. Yksilönvapaus.

Kaikille kuuluvat julkiset palvelut tukevat yksilöiden vapautta heidän perheestään, lapsuuden oloistaan ja hyväntekeväisyydestä.

Jos lapsen opinnot ovat kiinni vanhempien maksukyvystä ja -halusta, sekä köyhien että rikkaiden lasten tulevaisuus on heidän vanhempiensa oikkujen armoilla.Jos opiskelevan tai lasta kotona hoitavan aikuisen on pyydettävä vuokra- ja ruokarahaa puolisoltaan, opiskelija tai kotivanhempi on puolisonsa armoilla. Jos vanhuksen hoito on kiinni tämän lasten halusta hoitaa vanhempaansa tai maksaa hoidon kulut, moni vanhus jää ilman hoitoa.

Tasapainoinenkin ihmissuhde vääristyy, kun valta keskittyy yhdelle osapuolelle, eivätkä kaikki perheet ole niin tervehenkisiä, etteikö valtaa käytettäisi väärin. Jos taas köyhän on turvauduttava rikkaiden hyväntekeväisyyteen, köyhän on aina nöyristeltävä rikkaita ja pelättävä rikkaan mielen muuttumista.

Pohjoismaat ovat valinneet julkisten palvelujen tien vapauttaakseen yksilön tällaisista vanhanaikaisista riippuvaisuuksista, eivät viedäkseen yksilöltä vapauden. Kun palvelut kuuluvat samanlaisina kaikille, jokainen voi rakentaa elämäänsä tarvitsematta pyytää muilta lupaa siihen.

2. Oikeudenmukaisuus.

Jos keskiluokka tai rikkaat tuntevat, että he elättävät veroillaan köyhempiä saamatta itse mitään verojensa vastineeksi, heidän maksuhalunsa loppuvat.

Kun lapsilisät, verovaroilla rahoitetut opiskelut ja muut palvelut kuuluvat kaikille tuloihin katsomatta, kaikki voivat pitää järjestelyä oikeudenmukaisena, vaikka he eivät lapsilisää laskujen maksamiseen tarvitsisikaan.

3. Yksinkertaisuus.

Terveydenhoito, koulutus, päivä- ja vanhustenhoito ovat monimutkaisia palveluita ja kalliimpia järjestää kuin suomalaiset hahmottavat.

On harhaista kuvitella, että ihminen voisi maksaa syövän hoidon tai yliopisto-opiskelut itse tai että vanhukset tai sairaat pystyisivät kilpailuttamalla hoitolaitoksia varmistamaan etukäteen, että ostavat palvelut parhaalta yritykseltä parhaaseen hintaan eivätkä huijarilta.

Kun julkinen valta seuloo, rakentaa ja tarjoaa jokaiselle hyvälaatuisen palvelun kohtuuhinnalla, kaikki säästävät aikaa ja rahaa.

4. Elämänlaatu.

Kuka haluaa käyttää kaiken aikansa päiväkotien, koulujen, lääkärien, ja eläkesijoitusten tutkimiseen, kilpailuttamiseen ja vaihtamiseen?

Aika on rahaa, ja valmis, hyvä palvelu on parasta elämänlaatua rikkaallekin. 

 

Kirjoittaja Anu Partanen on New Yorkissa asuva toimittaja ja tietokirjailija.