Väysynyt toimittajakunta on epäonnistunut: Sote ja tiedustelulaki vaatisivat enemmän aikaa ja huomiota

KOLUMNI: Isoista uudistuksista pitäisi keskustella hitaasti, paneutuen ja ajoittain kansalaisia valistaen, kirjoittaa Hanna Nikkanen.
Hanna Nikkanen
Mielipide 18.6.2017 20:52

Seurasimme juuri hämmästyttävää hallituskriisiteatteria, jolla haluttiin mitä ilmeisimmin pelastaa sote-uudistus. Vaikka hallitus seisoo taas pystyssä, sote voi silti vielä kaatua.

Toimittajakuntaa väsyttää.

Toimituksia on supistettu pian kymmenen kriisivuoden ajan. Yt-piiskatuissa toimituksissa moni tekee ihailtavaa työtä, mutta resurssit eivät riitä läheskään kaikkeen.

Taistelu-uupumus näkyy sote-uudistuksen käsittelyssä. Olisi pitänyt olla enemmän resurssisyöppöä tutkivaa journalismia, enemmän jokapäiväistä uutisointia – enemmän toimittajia, joilla on aikaa hankalille aiheille. Sellainen vastuu ei voi levätä muutaman työmyyrän harteilla, vaan sitä kantamaan tarvittaisiin kokonainen hyvinvoiva mediakenttä.

Urheista yrityksistä huolimatta tiedotusvälineet ovat epäonnistuneet. Uudistus on yleisölle käsittämätön, ja silloin se on sitä myös poliitikoille.

 

Tämän lehden taannoisessa jutussa luvattiin, että Tapani Tölli ja Li Andersson olisivat yhteishaastattelussaan ”kahta mieltä” tiedustelulaista. Mutta eivät he olleet: molemmat puhuivat varovaisesti ja yksityiskohditta, erimielisyyttä välttäen. Puolueella ei vielä ole lopullista kantaa, Andersson sanoi.

Tiedustelulakikin on järkyttävän suuri asia. Lakia tehdään tilanteeseen, jossa teknologian kehitys on nopeasti muuttanut valvonnan luonnetta. 1900-luvun ajatukset perusoikeuksista ja 2000-luvun koneet eivät sovi toistensa jengoihin.

Voisi ajatella, että uuden lain luominen on hyvä asia jo siksi, että saamme siinä luotua pelisääntöjä. Valvojien valvonta, oikeus yksityisyyteen sekä turvallisuuden ja vapauden välinen tasapaino ovat länsimaisen demokratian peruskiviä, eikä niihin liittyviä käytäntöjä ole hyvä jättää päivittämättä.

Mutta silloin laista pitäisi keskustella. 1900-luvun tyyliin. Hitaasti, paneutuen ja ajoittain kansalaisia valistaen.

Ei yt-kierteessä kituuttava media ehdi sitä tehdä.

 

Tiedustelulaki ja sote-uudistus ovat kaikkein kovimpia aiheita. Jos mediahuomio jää pinnalliseksi, kukaan ei patista poliitikkoja ottamaan kantaa ja erottumaan toisistaan. Linjat jäävät vetämättä, epäkohdat huomaamatta eikä kunnon oppositiota synny.

Silloin erilaiset huterasti valmistellut uudistukset painelevat eteenpäin kuin virtahevot, ympärilleen vilkuilematta ja oman kunnioitusta herättävän momentuminsa voimalla.

Törmäävät sitten perustuslakiin, ja kaikki yllättyvät. 

 

Kirjoittaja Hanna Nikkanen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa.

Keskustelu

Kukin valitsee aiheensa. Sivullisesta näyttää Manun sopuliefekti vaivaavan edelleen toimittajia. Yksi mies jättää yhdet jäljet, sama lienee naisten suhteen. Jonkun on paneuduttava asiaan,pelkona lienee muiden tekemä tiedon varastaminen. Onko tässä syy väsymiseen?

Suomessahan ei ole perustuslakia vaan ”perustuslaki”. Ilman perustuslakituomioistuinta kyseessä on ainoastaan illuusio ko. lain olemassaolosta.
Mitä tulee toimittajien rooliin vallan vahtikoirina, kyse on tavallaan samasta asiasta kuin yrityksessä tilintarkastajilla. Jos tilintarkastajat eivät puutu tarvittaessa tiukallakin kädellä yritysjohdon kirjanpitokikkailuun ja muihin ”puliveivauksiin”, yritys joutuu lopulta takuuvarmasti vaikeuksiin.

Onneksi maahamme on perustettu vaihtoehtoisia medioita väsyneen valtamedian harmiksi mutta myös kirittäjäksi. Joihinkin niistä kirjoittavat arvostetut ja korkeastikin koulutetut alojensa parhaimmistoon kuuluvat henkilöt.
Perinteisestä mediasta Seura-lehti terästäytyi arvostelemaan pääministeri Sipilää hänen yritystensä valtiolta saamista 30 miljoonasta tukieurosta ja Yle uskaltaui uutisoimaan myös asiasta, mahdollisesti koska Atte Jääskeläinen ei ole enää valvomassa.