Robotit eivät voi korvata ihmistä

puheenvuoro 13.04.2018 06:00
Marjukka Pajulo

Useat kognitiotieteilijät ennustavat supertekoälyn tuhoavan ihmiskunnan pian. Monet tekoälytutkijat puolestaan luottavat datalähtöisen koneoppimisen loputtomiin mahdollisuuksiin, ja pitävät ns. ”välittävän” tekoälyn kehittämistä pelastuksenamme.

Roboteista kaavaillaan ihmistä parempaa suhdekumppania, ja niitä mainostetaan jo itsestään selvänä osana lähitulevaisuutta. Robottien uskotaan ratkaisevan yksinäisyyden ongelman ja lisäävän onnellisuutta. Niiden saatavuus jakaantuu demokraattisemmin, ne tuottavat vain mielihyvää, eivätkä ne edellytä rasittavaa huomiointia, joustamista ja neuvottelemista.

Tässä kohden viimeistään on pakko älähtää. Mielihyvä, avioliitto, seksi, rakkaus, ihminen ja kone niputetaan robottivisioissa yhdeksi ja samaksi alentavaksi mössöksi. Inhimillisyyden syvin ja ainutlaatuisin piirre ohitetaan täysin.

 

Ihminen on ainoa olento, joka kykenee ns. metakognitioon: tarkastelemaan omaa ajatteluaan, pohtimaan kokemuksen ja käyttäytymisen välistä yhteyttä ja miettimään, miltä sama asia voi tuntua toisesta ihmisestä tai luontokappaleesta. Vain ihminen pystyy huomioimaan, että toisen kokemus samasta asiasta voi olla aivan eri kuin oma ja olemaan utelias sen suhteen, mitä sellaista toinen saattaa odottaa tai kokea, joka tekee hänen reagointinsa ymmärrettäväksi. Ihminen on myös valmis hyväksymään sen, että koskaan ei voi täysin varmasti lukea toisen mieltä.

Aivotutkimusten mukaan tällaisen pohdinnan mahdollistaa vain lukuisten eri aivoalueiden ja hermoradastojen monimutkainen ja jäljittelemätön yhteistoiminta. Sellaiseen ei mikään teknologia pysty. Eikä sen tarvitsekaan: tämä upea systeemi rakentuu ihmisaivoihin ilmaiseksi normaalikehityksen kuluessa. Ihmisen tehtävä on ”vain” käyttää ja hioa sitä. Käytön puutteessa se kuihtuu.

Kykyä kutsutaan mentalisaatioksi. Se kehittyy aste asteelta varhaislapsuudesta lähtien, mm. vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa ja aidoissa kaverisuhteissa. Mentalisaation kehittyminen antaa mahdollisuuden pohtia toisen ihmisen ja luontokappaleen perspektiiviä, kokea empatiaa, ottaa aikalisää ennen kuin toimii ja säädellä impulsiivisuutta ja tunnetiloja.

 

Hyvä mentalisaatio on yhteydessä terveeseen psyykkiseen kehitykseen, sujuvaan kommunikaatioon ja tyytyväisyyteen parisuhteessa. Joillakin kyvyn kehittyminen on jäänyt vajaaksi, ja toisinaan se on tilapäisesti sammunut. Joskus vain emme muista, viitsi tai jaksa käyttää sitä, sillä se edellyttää ponnistelua. Tällöin ajaudumme riitoihin, kiusaamiseen ja konflikteihin, ja pahimmillaan aiheutamme syvää turvattomuutta ja kärsimystä.

Kyvyn vahvistamista pidetään kaikkien psykoterapiamuotojen vaikuttavuuden ytimenä. Se on myös avaintekijä syrjäytymisen ja psyykkisten ongelmien ennaltaehkäisyssä ja konfliktien ratkaisussa. Miksi siis satsaamme niin kovasti teknologiaan, jonka avulla ei koskaan kyetä tavoittamaan samaa? Onko sen kanssa operointi vain niin paljon hauskempaa (ja rahakkaampaa) kuin inhimillisyyden käyttöönotto ja lisäkehittäminen?

Ihmisen ainutlaatuinen kyky empatiaan, vastavuoroiseen kommunikaatioon ja toisen ihmisen perspektiivin huomiointiin tulee kiireesti ottaa kaikkein uhanalaisimpien ja tarkimmin suojeltavien asioiden listalle. Vain siten voimme oikeasti vähentää yksinäisyyttä ja suojata ihmislajin säilymistä.

Marjukka Pajulo

Kirjoittaja on Turun yliopiston varhaislapsuuden psykiatrian dosentti.

Miksi satsaamme niin kovasti teknologiaan?

Sisältö