Vuoden sana
Kolumni: Korona on kuningas, ja vuoden sanan voisi valita jo nyt, kirjoittaa Lari Kotilainen.
Huhtikuun alkupuolella yhdestä maailman suljetuimmista valtioista kuului erikoisia kieliuutisia. Turkmenistanin hallinnon kerrottiin kieltäneen sanan koronavirus käyttäminen. Parin päivän päästä paljastui, että kyse oli ilmeisesti vain paikallisen lehdistön itsesensuurista. Korjaus ei tosin enää ylittänyt länsimedioiden uutiskynnystä.
Niin tai näin, meillä Suomessa ei ole pelkoa sanojen kieltämisestä. Suomen kieli peilaa tehokkaasti puhujiensa maailmaa, eikä Sanna Marinilla ole siihen sen kummempaa sananvaltaa – ei edes valmiuslain aikaan.
Ja voi pojat, suomi on todellakin ottanut kriisistä kaiken irti. Vuoden sanan voisi valita jo nyt, vaikka olemme vasta alkuvuodessa.
Ei sillä, etteikö viime aikoina olisi noussut kilpailua. Esimerkkinä vaikkapa informaatioarvoltaan vähäinen valmiuslaki, kömpelö käännössana itsekaranteeni tai lukuisat etä-sanat etäkoululaisesta etävappuun ja etävirvontaan.
