Emme olleet alusmaa
Suomen tasavertaisuutta suhteessa Ruotsiin on turha korostaa. Se on itsestäänselvyys. Suomi ja Ruotsi kuuluivat yhteen satojen vuosien ajan: siksi kasvoimme länsimaaksi.
Lapsuuteni ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Tukholmaan. Ruotsinlaivalla sain ensimmäistä kertaa maistaa katkarapuja ja hunajamelonia. Niitä kokeiltuani en syönyt seisovasta pöydästä mitään muuta.
Tukholmaan tultiin aamulla, kun kaikki kaupat olivat vielä kiinni. Joimme kahvia Café Finlandiassa ja odotimme liikkeiden avautumista. Ostimme voita, joka oli jostain syystä Ruotsissa halvempaa. Vanhempiani kiinnosti Nordiska museet, siskoni kanssa halusimme McDonald’siin.
McDonald’s oli tullut Ruotsiin jo 1973. Suomeen se tuli vasta 1984. Tiesimme, että kaikki tuli Ruotsiin ennen Suomea. Siksi Tukholmassa käyminen oli aina jännittävää.
En tuntenut alemmuutta ruotsalaisiin verrattuna. En ymmärtänyt, miksi olisi pitänyt tuntea. Ruotsissa kaikki toki oli vähän hienompaa ja kansainvälisempää. Asiat vain olivat näin, ja siksi oli kiva käydä Ruotsissa. Pidin ruotsia murtaen puhuvia maahanmuuttajia kiehtovana ilmiönä. Sehän todisti, että he olivat tulleet Ruotsiin muualta.
