Professori Roope Uusitalo jatkaa hävittäjäkeskustelua: Puolustusvoimilla ei ole budjetissa omaa piikkiä
Uusia kansanedustajia odottaa poikkeuksellisen suuri ja vaativa päätös.
Viime sunnuntaina Twitteriin kirjoittamani kommentti Suomen tulevien hävittäjähankintojen kustannuksista näkyy herättäneen melkoisesti keskustelua.
Normaalien some-aktivistien lisäksi myös puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) on ehtinyt ottaa teemaan kantaa.
Twitterissä käydäänkin taas uusintana talvisodan ratkaisutaisteluja malli Cajanderin kokardit Jääkärimarssin tahdissa heiluen.
Kuten verkkokeskusteluissa helposti käy, tämäkin keskustelu ajautui saman tien sivuraiteelle, jossa ihmetellään taloustieteen professorin pätevyyttä ilmasodan organisoinnissa.
Tämän osuuden pitäisi olla äkkiä hoidettu. En ole yhtään modernia hävittäjää edes läheltä nähnyt. Yhtään enempää en osaa arvioida ohjusten tai hävittäjien suorituskykyä tai Puolustusvoimien strategisten ryhmitysten tarkoituksenmukaisuutta.
Julkisen talouden tilanteesta minulla sen sijaan on jonkinlainen käsitys.
Hävittäjähankinta on millä tahansa konemäärällä sen suuruusluokan investointi, että se heilauttaa julkisen talouden tilannetta merkittävällä tavalla. Nykyarvioiden mukaan pelkän hankinnan hintalappu on 7–10 miljardia euroa.
Käyttökustannukset mukaan lukien hävittäjien elinkaarikustannukset saattavat olla helposti kolminkertaiset. Summa on huikea verrattuna esimerkiksi nykyiseen Puolustusvoimien kolmen miljardin euron vuosibudjettiin.
Puolustusvoimat on hoitanut oman osuutensa maanpuolustuksesta mallikkaasti. Myös julkisuuskuva on kunnossa, mitä osoittaa esimerkiksi suomalaisten poikkeuksellisen korkea maanpuolustustahto ja yleisen asevelvollisuuden laaja kannatus.
Julkisuuskuvaa parantaa edelleen puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajan kenraalimajuri Lauri Purasen asiallinen vastaus virinneeseen some-keskusteluun hävittäjähankkeen verkkosivulla.
Puolustusvoimat osaa arvioida maanpuolustuksen tarpeita ja hävittäjähankinnan merkitystä uskottavalle puolustukselle, mutta niiden lisäksi ymmärtää myös taloudelliset rajoitteet. Jälkimmäisenkin todennäköisesti useimpia siviilejä paremmin.
Ylivertaisesta asiantuntemuksesta huolimatta puolustusmenoista päättäminen ei demokratiassa kuulu Puolustusvoimille sen paremmin kuin koulutusmenoista päättäminen Opetushallitukselle, julkisista menoista päättäminen ekonomisteille tai eläkkeiden suuruudesta päättäminen eläkeläisille.
Puolustusvoimilla ei myöskään ole valtion budjetissa omaa piikkiä, vaan sen menot maksetaan samoista verorahoista kuin kaikkien muidenkin hallinnonalojen menot.
Tilanne ei muutu, vaikka hankinnat rahoitettaisiin puolustusbudjetin ulkopuolelta.
Tarpeita on rajattomasti, resursseja rajallisesti. Demokratiassa päätöksen resurssien allokoinnista tekee kansan valitsema eduskunta.
Hävittäjien määrän päättäminen ennen kustannusten tuntemista rajoittaisi väkisinkin vaihtoehtoja.
Suomen nykyinen hävittäjämäärä perustuu Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 Ilmavoimien koolle asetettuun rajoitukseen.
Hornet-hankinta 1990-luvun alussa mitoitettiin samansuuruiseksi, vaikka Suomi oli jo yksipuolisesti irtisanoutunut rauhansopimuksen sotilasartikloista. Viimeisimmän puolustusselonteon mukaan Hornet-hävittäjien suorituskyky korvataan täysimääräisesti nykykaluston vanhentuessa vuoteen 2030 mennessä.
Suomi on pyytänyt tarjouksia hävittäjäkaluston korvaamisesta nykyisen 64 hävittäjän suuruisen määrän mukaisesti. Tarjouspyyntöihin on odotettavissa vastauksia vuoden 2019 alussa. Sen jälkeen käsitys eri vaihtoehtojen kustannuksista on astetta konkreettisempi.
Hävittäjien määrän päättäminen ennen kustannusten tuntemista rajoittaisi väkisinkin vaihtoehtoja. Sen sijaan Puolustusvoimien asiantuntijat ovat parhaita arvioimaan, miten rajalliset resurssit tehokkaimmin käytetään – ja minkä tasoinen puolustuskyky voidaan milläkin resurssien tasolla saavuttaa.
Päätöksen hankinnasta tulee tekemään keväällä valittava eduskunta.
Tulevilla kansanedustajilla on edessään vaikea päätös. Päätöksen tueksi tarvitaan paitsi huolellista valmistelua, myös julkista keskustelua.
Sen aika on nyt, kun eduskuntaan etsitään kahtasataa uutta päättäjää. He tulevat olemaan vastuussa maanpuolustuksen riittävistä resursseista, mutta heidän tulee pystyä arvioimaan maanpuolustuksen tarpeita suhteissa muihin yhteisiin tarpeisiin sekä hahmottamaan poikkeuksellisen suuria lukuja.