Ojasta allikkoon? Tieteen tulosten tiivistäminen yleistajuisiksi voi johtaa asiantuntijoiden väheksymiseen

KOLUMNI: Tutkijoiden kannattaa kertoa suurelle yleisölle myös siitä, miten tiedettä tehdään, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Mielipide 17.9.2017 14:23
Tiina Raevaara - avatar
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kun tieteellistä tietoa yksinkertaistetaan ymmärrettäväksi, maallikot alkavat luottaa jo liikaakin omaan kykyynsä arvioida tieteeseen liittyviä väittämiä, sanoo tutkimus.

Onko tieteen yleistajuistaminen eli popularisointi siis huono asia?

 

Yliopistot ja tutkimuslaitokset yllyttävät tutkijoitaan viestimään tutkimustuloksistaan. Media tarvitsee kiinnostavaa tiedesisältöä ja siten myös sujuvasanaisia tieteentekijöitä. Tiedettä rahoittava valtio haluaa tieteen tulokset päivänvaloon kaikkien saataville ja poliitikkojen hyödynnettäviksi.

Miten meidän kaikkien yllyttäjien tulisi suhtautua tutkimustulokseen, jonka mukaan tieteen popularisointi antaa maallikoille harhaisen kuvan heidän osaamisestaan?

Public Understanding of Science -lehdessä marraskuussa 2016 julkaistussa tutkimuksessa Lisa Scharre kollegoineen antoi koehenkilöille erilaisia tiedettä käsitteleviä tekstejä ja vertasi sitä, kuinka tekstien lukeminen vaikutti koehenkilöiden mielipiteisiin tieteellisistä väitteistä.

Kun koehenkilöt saivat luettavakseen yleistajuisia tiedetekstejä, he olivat useammin samaa mieltä testissä esitettyjen tieteellisten väittämien kanssa verrattuna tilanteeseen, jossa he saivat luettavakseen tieteellisiä tekstejä, jotka oli tarkoitettu toisille tutkijoille.

Varmuus omasta osaamisesta syntyi siis nimenomaan yleistajuistetun sisällön kautta.

Tiede takaisin norsunluutorniin?

Sinänsä tulos kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tässä valeuutisten, vaihtoehtoisten faktojen ja tee-se-itse-asiantuntijoiden ajassa sen pohtimiseen kannattaa käyttää hetki.

Onko käynyt niin, että tutkijoiden pyrkimys auttaa ihmisiä ymmärtämään tiedettä onkin ajanut tieteen ojasta allikkoon ja saanut suuren yleisön väheksymään tutkijoiden asiantuntemusta?

Kun monimutkainen asia on tiivistetty yksinkertaiseen, ymmärrettävään muotoon, lukija alkaa luulla, että tieteenala on kokonaisuudessaan yksinkertaista ja ymmärrettävää.

Ei ihme, jos maallikon oma mielipide alkaa tuntua yhtä asiantuntevalta kuin tutkijan kertoma tieto.

Olisiko äärimmäisen vastaliikkeen aika: tiede takaisin norsunluutorniin, ja tiedetekstit täyteen vaikeita termejä, pitkiä lauserakenteita, puuduttavaa yksityiskohtaisuutta?

Samalla voisi lopettaa open access -hankkeet, tiedekeskukset, kansalaistieteen, tieteiden yöt sekä tietokirjallisuuden – kaiken, joka uhkaa tehdä tieteestä helposti saavutettavaa.

 

Väitän kuitenkin, että esimerkiksi tieteenvastaiset sekoilut sosiaalisessa mediassa ja poliitikkojen puheissa johtuvat ennen kaikkea some-keskustelukulttuurista ja populistisesta politiikasta, eivät yleistajuisesta tieteestä. Syyt ovat ensisijaisesti niissä, jotka levittävät tahallaan väärää tietoa.

Monella tieteenalalla popularisointia on sitä paitsi harrastettu pitkään ilman sen suurempia tieteentekijöitä vastaan esitettyjä hyökkäyksiä. Ongelma on tässä ajassa.

Syytän myös median murrosta: kun rahoista taistellaan kohauttavilla otsikoilla ja yt-neuvotteluista selvinneillä toimittajilla on liikaa töitä, perehtymistä vaativa tiedeuutisointi kärsii enemmän kuin muut aihealueet.

Riski, että tiedettä yksinkertaistetaan virheellisesti, on suurempi silloin, kun yleistajuistajana on toimittaja tutkijan sijaan.

Itse uskon, että tutkijoiden kannattaa tutkimustulosten lisäksi kertoa suurelle yleisölle siitä, kuinka tiedettä tehdään. Prosessin avaaminen paljastaa väistämättä sen, kuinka ainutlaatuinen tiedonhankintamenetelmä tiede pohjimmiltaan on. 

 

Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija sekä Suomen Kuvalehden Tarinoita tieteestä -blogisti.