Tarina huumeparonista
Kun korruptio rehottaa, tuomiot eivät pysäytä huumekauppaa.
New Yorkin Brooklynissa todistettiin viime kuukaudet vuosisadan oikeudenkäynniksi kutsuttua jännitysnäytelmää.
Meksikon kuuluisin narco eli huumeparoni Joaquín Archivaldo ”El Chapo” Guzmán Loera oli syytettynä useista rikoksista liittyen huumekauppaan, rahanpesuun, salaliittoon ja väkivallantekoihin.
Media retosteee Chapon eli ”Pätkän” oikeudenkäynnissä paljastuneita yksityiskohtia väkivallasta, huimista vankilapaoista ja rakastajattarien liehittelyistä. Netflix tarjoaa jopa kaksi huumeparonia käsittelevää televisiosarjaa.
Mitä tapaus kertoo Yhdysvaltojen ja Meksikon huumekaupasta?
Tutustuin Guzmánin hahmoon tutkimuksessani, joka käsitteli Texasin El Pason ja Chihuahuan Ciudad Juárezin rajalla vuosina 2008–2012 tapahtunutta väkivallan aaltoa.
Presidentti Felipe Calderonin hallinto aloitti järjestäytyneeseen rikollisuuteen kohdistetun huumesodan vuonna 2006. Sen seurauksena kaupungissa koettiin järisyttävä veritekojen suma.
Vicente Carrillo Fuentesin johtama Juárezin kartelli ja Chapo Guzmánin Sinaloan kartelli kävivät taistoon Yhdysvaltojen markkinoiden herruudesta.
Neljän vuoden aikana Juárezissa kuoli väkivaltaisesti arviolta 10 882 ihmistä, piikkinä vuosi 2010, jolloin huumesodan vuoksi menehtyi 3 622. Vain osa uhreista oli kytköksissä rikollisjengeihin.
Kenttätyöni yksi veret seisauttavimmista hetkistä oli 2010, kun luin El Diario de Juárez -sanomalehdestä narcoille osoitetun pääkirjoituksen. ”Mitä te haluatte meidän julkaisevan tai olevan julkaisematta? Kertokaa, niin voimme huomioida vaateenne. Te olette tämän kaupungin todelliset auktoriteetit”, kirjoituksessa luki.
Lehden vetoomus oli hätähuuto huumesodan uhreiksi joutuneiden toimittajien puolesta. Viranomaisiin ei ollut luottamista, koska heitä syytettiin korruptiosta ja narcojen avustamisesta. Erään kyselyn mukaan 73 prosenttia juárezilaisista epäili virkavaltaa korruptiosta.
Haastattelemieni rajaseudun asukkaiden mukaan paikallinen ja liittovaltion poliisi osallistuivat väkivallan aaltoon, ja armeijan joukkojen tulon myötä ihmiset kokivat rikosten räjähtävän käsiin.
Kysyin haastateltaviltani, mikä olisi ratkaisu. Moni totesi ykskantaan: ”El Chapo.” Sinaloan kartellin nähtiin olevan sodassa niskan päällä, siksi Chapo määräsi marssijärjestyksen.
Narcoista kiersi rajaseudulla hurjia kertomuksia. Erään tarinan mukaan Chapo saapui paikalliseen Diana-ravintolaan villin lännen tyyliin. Hänen lakeijansa keräsivät asiakkaiden kännykät ja kielsivät ketään poistumasta paikalta. Lopetettuaan ateriansa Chapo maksoi kaikkien ruuat ja määräsi, että ravintolasta saa poistua vasta puolen tunnin kuluttua hänen lähtönsä jälkeen.
Merkityksellistä ei ollut, olivatko tarinat totta, vaan vaikutus, joka tarinoilla oli ihmisiin.
Korruptiosyytökset saivat uuden ulottuvuuden, kun meksikolainen entinen poliisipäällikkö todisti yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa, että huumekartellien palkkalistoilla on poliiseja. Viranomaisten tiedonantajaksi ryhtynyt entinen kartellin jäsen jopa väitti poliisien toimivan palkkamurhaajina. Tutkimusta tehdessäni nämä paljastukset tyrmistyttivät. Nyt ne ovat Netflixin El Chapo -sarjan peruskauraa.
Vähemmän keskustelua on herättänyt korruptio Yhdysvalloissa. 2000-luvun aikana yli sata rajavartiolaitoksen työntekijää on pidätetty epäiltyinä huumeiden salakuljetuksesta, rahanpesusta tai ihmiskaupasta. Korruptiota on selitetty vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeisellä tilanteella, jolloin uusia rajavartijoita palkattiin runsaasti. Rekrytoinneissa ei tehty riittäviä taustaselvityksiä, ja palkattujen työhön perehdytyksessä oli puutteita.
Vuonna 2011 julkisuuteen vuoti kuohuttava aseiden salakuljetusjupakka nimeltä Operation Fast and the Furious. Operaation aikana Yhdysvaltojen alkoholin, tupakan ja tuliaseiden viennistä vastaava viranomaiselin tietoisesti salli Yhdysvalloista hankittujen aseiden salakuljetuksen Meksikoon. Salakuljetetuissa aseissa oli paikannuslaitteet, joiden piti johtaa meksikolaisiin rikollisliigoihin. Laitteet eivät toimineet: 2 020 tuliaseesta 1 430 joutui teille tietämättömille.
Skandaali paljastui, kun yksi kadonneista AK-47-sarjatuliaseista löydettiin Yhdysvaltojen rajavartiolaitoksen henkilökunnan murhapaikalta. Nelisenkymmentä asetta tuli esiin meksikolaisessa huumeratsiassa, ja vähitellen niitä ilmaantui rikospaikoille ympäri Meksikoa.
Fast and the Furious -operaatio lopetettiin julkisen polemiikin keskellä vuonna 2011, mutta se sai sekä yhdysvaltalaiset että meksikolaiset miettimään maiden keskinäisen huumepolitiikan mielekkyyttä. Haastateltavani suhtautuivat kyynisesti maiden tahtoon saada huumekauppa kuriin. Rahavirroista hyötyivät liian monet.
Valamiehistö totesi 12. helmikuuta Guzmánin syylliseksi kaikkiin kanteisiin.
Häntä odottaa elinkautinen vankeustuomio. Kuolemantuomiota ei voida langettaa, sillä Meksiko asetti sen Chapon maasta luovuttamisen ehdoksi.
Legenda aikamme kuuluisimmasta huumeparonista tulee eittämättä inspiroimaan media- ja populaarikuultturia vuosikymmeniksi eteenpäin. Meksikon ja Yhdysvaltain väliseen huumekauppaan tuomio ei tuo pienintäkään lovea.
Niin kauan kun korruptio rehottaa rajan molemmin puolin, narco-julkkisten oikeudenkäynneillä ei ole muuta merkitystä kuin tarjota sirkushuveja seuraajilleen.
Chapo Guzmán ei luonut vallitsevaa järjestelmää, vaan käytti sitä hyväkseen.