Maakuntahallinto ja terveydenhoidon uudistus on toteutettava asteittain

PUHEENVUORO: Peruskoulun asteittaista toteuttamista on pidetty onnistuneena, kirjoittavat Juhani Kivelä ja Jaakko Numminen.
Juhani Kivelä ja Jaakko Numminen
Mielipide 25.3.2017 16:57

Jo kauan on ollut selvää, että kansalaisten ja alueiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää terveydenhuoltojärjestelmämme kehittämistä. Nykyinen hallitus on rohkeasti lähtenyt tekemään uudistusta maakuntapohjaisesti ja liittänyt siihen palveluiden valinnanvapauden sekä sosiaalipalvelujen integraation. Kokonaisuuteen näyttää sisältyvän monia vaikeuksia.

Oppositio on uhannut mahdollisesti valtaan päästyään kumota uudistuksen ja tehdä uuden. Tällaiseen ”trumpilaiseen” hallintoon meillä ei ole varaa mennä. Suuri uudistus tulee toteuttaa mahdollisimman laajalla konsensuksella.

Yhdeksi vertailukohdaksi tarjoutuu peruskoulu-uudistus. Se toteutettiin asteittain viiden vuoden kuluessa 1972–1977 Lapista alkaen. Uudistusta oli sitä ennen valmisteltu useissa parlamentaarisissa komiteoissa ja kokeiltu käytännössä.

Jälkikäteisarvioissa peruskoulun asteittaista alueellista toteuttamista on pidetty onnistuneena.

 

Vastaavaa kaavaa voitaisiin ajatella myös maakuntahallinnon ja terveydenhoitouudistuksen toteuttamisessa. Uudistus voisi edetä yliopistollisten keskussairaala-alueiden eli maakuntalakiesityksen mukaisten yhteistoiminta-alueiden puitteissa.

Uuteen järjestelmään voitaisiin ensin siirtyä esimerkiksi Oulun keskussairaalan alueen maakunnissa Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-ja Keski-Pohjanmaalla. Seuraavana vuonna saattaisivat kysymykseen tulla Kuopion ja kolmantena vuonna Tampereen yliopistollisen keskussairaalan alueen maakunnat ja neljäntenä vuonna Turun ja Helsingin keskussairaaloiden alueet ja maakunnat. Neljä vuotta saattaisi olla riittävä siirtymäaika.

Tällainen malli antaisi mahdollisuudet myös siihen, että pääkaupunkialueen erityistarpeet ehdittäisiin riittävässä määrin ottaa huomioon.

Asteittainen siirtyminen tarjoaisi enemmän aikaa julkisten palvelujen yhtiöittämiselle ja palveluiden järjestämiselle. Riittävä valmisteluaika antaisi myös julkisille toimijoille mahdollisuuksia tasaveroiseen kilpailuun kansainvälisten terveystalojen kanssa, joilla on jo käytettävissä valmiit koneistot.

Sosiaalipalvelut integroitaisiin uuteen järjestelmään vasta kun terveydenhoitopalvelut ja niiden valinnanvapaus on saatu käytännössä toimimaan.

Asteittaista siirtymistä puoltaa myös uudistuksen taloudellinen pohja. Uudistus vaatii vähintään kahden miljardin investointikustannukset, joten sille asetettu kolmen miljardin säästötavoite tuskin ainakaan helpolla toteutuu. Myöskään uudistuksen vaikutuksia kuntatalouteen ei toistaiseksi pystytä arvioimaan.

Hallintojärjestelmän vakautta on syytä vaalia.

Ulkoisessa turvallisuus- ja talousympäristössämme on poikkeuksellisen paljon arvaamattomia tekijöitä. Suomen velkaantumisen kasvun arvioidaan taittuvan vasta vuonna 2021, ja silloinkin varsin korkealla velkatasolla, johon sisältyy suuri korkoriski. On kyseenalaista, kannattaako ”kertarysäys-uudistuksella” lisätä taloudellisia riskejä vai olisiko järkevämpää käyttää ensi vaiheessa niin taloudelliset kuin henkilöresurssitkin vaikean ja vaativan terveydenhuollon järjestämiseen.

Hallintojärjestelmän vakaus on ollut yksi maamme luottokelpoisuuden oleellinen elementti. Sitä on syytä vaalia. Hallintojärjestelmä on vaalikausista ja hallituskoalitioista riippumaton yhteiskunnan demokraattisen hallinnan perusta.

 

Kirjoittajista Juhani Kivelä on VM:n entinen hallinnollinen alivaltiosihteeri ja Jaakko Numminen opetusministeriön entinen kansliapäällikkö.