Hallituskriisin anatomia: Valtapeliä ja höpinää arvoista – Eikä yhtään muutosta
KOMMENTTI: Vanhan vaihtoehdon kutsuminen uudeksi ei hävitä hallituksen ongelmia.
Olipahan ”hallituskriisi”. Parin päivän sekamelska, jonka lopputuloksena hallituksessa mikään ei muutu.
Vielä maanantaina 12. kesäkuuta kokoomus- ja keskustapomot saivat rauhassa puhua pyhistä ja loukkaamattomista arvoistaan, jotka pakottivat ajamaan hallituksen alas.
Jo seuraavana päivänä kävi kuitenkin harvinaisen selväksi, että oikea ahdistus taisi kohdistua mestari Halla-Ahoon ja tämän Brysselin käsiohjauksen varassa koheltavaan apukolmikkoon Huhtasaari–Eerola–Hakkarainen.
Sillä jos kyse olisi oikeasti ollut ylittämättömästä arvomaailman kuilusta, ei kai yhteistyökumppaniksi kelpaisi myöskään EU-erolla flirttaileva ja rotuoppejaan julkaisemaankin ehtinyt Sampo Terho. Tai hyvin samanlaiselle agendalle uransa rakentanut Simon Elo.
Eivätkä nyt ainakaan nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat Vesa-Matti Saarakkala ja Maria Lohela. Tai koko uransa ajan kovia puheita ihmisarvosta ja EU:sta harrastanut entinen puheenjohtaja.
Uuden vaihtoehdon vanhat naamat ovat ansiokkaasti yrittäneet saada itsensä näyttämään natsien polttamasta talosta pakenevilta reppanoilta. Silti he ovat edelleen ihan samoja persuja kuin viikko sitten.
EU- ja maahanmuuttovastaisuus ei ole mikään sivupolku, vaan tämän liikkeen ydintä. Molemmat ovat olleet avainasemassa, kun Timo Soini on vuosien varrella kasvattanut puolueensa kannatusta.
Kriisikohelluksen lopputulemana Soinin porukka kuitenkin joka tapauksessa riemuhuudettiin takaisin hallitukseen. Ja ikään kuin likaisuuden maksimoimiseksi koko homma saatiin näyttämään täysin käsikirjoitetulta.
Kaiken kruunasi se, etteivät Juha Sipilä ja Petteri Orpo vaivautuneet peluuttamaan edes kosmeettisia hallitusneuvotteluita. Kaikki oli herttaisen selvää sillä samalla sekunnilla, kun hallitukseen oli taas tarjolla tuttua ja turvallista Soinia.
Edes se ei yskityttänyt, että lähes puolet paikoistaan hukannut hallituskumppani jatkaa samalla salkkumäärällä.
Puhuttiin arvoista. Ja Sipilän lennosta ja upeasta u-käännöksestä.
Väliä on ennen kaikkea sillä, miltä asiat näyttävät.
Kaikki tämä pelaa lähes täydellisesti Jussi Halla-ahon käsiin. Hän tukijoukkoineen tekee nyt kaikkensa saadakseen loikkarit näyttämään vain omasta asemastaan kiinnostuneilta valtapoliitikoilta, jotka eivät halunneet kuulla kentän ääntä.
Lopulta on aivan sama, kuinka pitkään persuedustajien joukkopakoa tai hallituksen hajoittamista oikeasti oli suunniteltu tai ketkä kaikki asiaa masinoivat. Tai sillä, oliko halla-aholaisten vallankumous masinoitu vai aito kentän syvien rivien kapina.
Poliittisen retoriikan näkökulmasta väliä on ennen kaikkea sillä, miltä asiat näyttävät.
Ja tämä kaikki on erittäin helppo saada näyttämään todella pahalta.
Nyt hallitus joka tapauksessa jatkaa siitä, mihin se jäi. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
On ehkä hyvä muistella sitä, millainen parin viikon takainen tilanne oli.
Ennen perussuomalaisten puoluekokousta ja ”hallituskriisiä” hallitus oli juuri saanut itsensä sisäiseen umpisolmuun alkoholilaista. Lähitulevaisuudessa odotti ja odottaa edelleen muun muassa vääntö sote-uudistuksen perustuslaillisista ongelmista ja todennäköisesti myös keskustelu EU-integraation syventämisesetä.
Myös kaikki hallituskauden aiemmat sotkut aina umpisurkeasta lainvalmistelusta toistuvaan omien päätösten perumiseen on saatu aikaan nyt jatkavan porukan voimin. Ei siihen ole Halla-ahoa tai Hakkaraista tarvittu.
Että onnea vain tuleviin haasteisiin uusien vaihtoehtojen kera!
Yksi selkeä voittaja koko kuviossa kuitenkin on. Hänen nimensä on Timo Soini.
Soini onnistui manööverissään täydellisesti. Halla-aholaiset saivat koston oikein isän kädestä, ja samalla eduskuntaryhmän Soinin kannalta hankalimmista tapauksista päästiin eroon. Ministeriryhmän paimennuksenkin hoitaa jatkossa Sampo Terho.
Iivisniemen isäntä sen sijaan voi keskittyä unelmatyöhönsä ulkoministerinä. Ja kun ministeriauto kahden vuoden päästä pysähtyy, alkavat eläkepäivät.
Soinin ei siis edes tarvitse miettiä, mitä nyt nähty hässäkkä tekee kannatukselle. Sellainen jää Elon, Lindströmin, Terhon ja kumppaneiden huoleksi.
Timo Soini on eittämättä Suomen taitavin poliittinen pelaaja ainakin silloin, kun tavoitteena on järjestää asioita Timo Soinille.
Toisaalta ehkä mies myös aidosti ansaitsi palkinnon pitkästä urastaan. Tiedä häntä, mutta sen hän joka tapauksessa kyselemättä otti.