Aloitteista puhtia uurnille

Dokumentaristi Michael Mooren kansanliike yrittää houkutella politiikkaan pettyneitä yhdysvaltalaisia äänestämään. Ratkaisuksi tarjotaan kansalaisaloitteita.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Benita Heiskanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvalloissa on virinnyt kansanliike, jonka tavoitteena on herättää kansalaiset osallistumaan politiikkaan ruohonjuuritasolla. Yhä useampi yhdysvaltalainen katsoo perinteisen puoluepolitiikan pettäneen heidät eikä usko kummankaan pääpuolueista ajavan etuaan. Tyytymättömyys kanavoituu usein nukkumiseksi vaaleissa.

Kansanliike uskoo, ettei tilanne korjaannu perinteisen politiikan keinoin eivätkä poliitikot yksin kykene saamaan äänestäjiä liikkeelle. Washingtonin nykyinen pattitilanne ei sekään ole omiaan innostamaan ihmisiä uurnille.

Liike esittää ratkaisuksi sitä, että vaalien yhteyteen kytkettäisiin äänestäjiä koskettavia kansalaisaloitteita. Yhdysvalloissa laki mahdollistaa osavaltiotason kansalaisaloitteet presidentin- ja kongressivaalien yhteydessä.

Tällaisia aloitteita tehdään jo nykyisin, ja ne koskettavat monenkirjavia asioita. Aloitteet valaisevat hyvin sitä, millaisen poliittisen osallistumisen monimuotoisuuden yhdysvaltalainen järjestelmä sallii.

Esimerkiksi Michiganissa kansalaiset saivat vuoden 2018 kongressivaalien ohella äänestää kolmesta kansalaisaloitteesta: kannabiksen laillistamisesta, vaalipiiriuudistuksesta sekä osavaltion äänestyskäytänteistä. Kaikki aloitteet menivät läpi. Kahta vuotta aiemmin Kaliforniassa äänestettiin aseen ostoon liittyvistä taustaselvityksistä, tupakkaverosta, muovikasseista ja kondomien käytöstä pornoelokuvissa (viimeksi mainittu ei mennyt läpi).

Kansanliikkeen priimusmoottorina toimii dokumentaristi Michael Moore. Hän johti vastaavaa liikettä kotiosavaltiossaan Michiganissa jo vuoden 2018 kongressivaalien yhteydessä.

Loppuvuodesta 2019 ohjaaja kertoi pistävänsä kulttuurihankkeensa jäihin ja panostavansa täyspäiväisesti tulevien presidentinvaalien kansalaisaktivismiin. Hänen tavoitteenaan on, että eri osavaltioiden asukkaat saisivat äänestää vaaleissa itseään koskettavista kysymyksistä ja ikään kuin ohimennen myös presidentistä.

Vaikka kansalaisaloitteet koskisivat osavaltioita, vaikutukset tuntuisivat liittovaltion tasolla äänestysprosentin nousun myötä.

 

Mooren aktivismiliike kuvaa tälle vuosituhannelle ominaista politiikan ja populaarikulttuurin vuorovaikutteisuutta. Kutsun ilmiötä populaaripolitiikaksi.

Ilmiö on ollut havaittavissa Yhdysvalloissa kaikissa 2000-luvun vaaleissa, mutta sen merkitys korostui vuoden 2016 presidentinvaaleissa sekä demokraattien että republikaanien kampanjoinnissa.

Trumpin Twitter-presidenttiys on vaikuttanut keskeisesti siihen, että Yhdysvaltain päivänpolitiikkaa ei tehdä enää perinteisissä politiikan kanavissa. Poliittinen viestintä on siirtynyt sosiaaliseen mediaan, verkkoalustoille ja digiviestimiin.

Moore lanseerasi joulun alla podcastin Rumble with Michael Moore, joka on aktivismiliikkeen päätiedotusväylä.

Kukin jakso perustuu osallistavaan agendaan, jossa kuuntelijoille tarjotaan avaimia poliittiseen vaikuttamiseen. Moore esimerkiksi jakaa kongressin vaihteen puhelinnumeroa, jotta jokainen voi soittaa osavaltionsa senaattoreille ja tehdä asiansa tunnetuksi.

Podcast nousi muutamassa päivässä kuuntelutilastojen kärkeen sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa.

 

Liikkeen kohdeyleisöä eivät ole Trumpin äänestäjäkunta tai maltilliset demokraatit. Tärkein pyrkimys on saada aktivoitua nukkuvien ja sitoutumattomien massoja vaaliuurnille.

Moore oli yksi harvoista kommentaattoreista, joka osasi ennustaa presidentti Trumpin voiton vuoden 2016 vaaleissa. Vuoden 2020 vaaleissa hän tukee demokraattien riveissä kampanjoivaa sitoutumatonta Vermontin senaattoria Bernie Sandersia.

Populaaripolitiikan todellisia vaikutuksia presidentinvaalien lopputulokseen on vielä liian varhaista ennakoida.

Helmikuusta kesäkuuhun käytävistä esivaaleista voidaan tehdä jo jonkinlaisia johtopäätöksiä.

Jotta aktivisteilla olisi vaikutusmahdollisuuksia, heidän on ensin saatava taakseen demokraattien puoluekoneiston tuki. Juuri tähän Sanders kompastui, kun edellisen kerran pyrki presidentiksi vuoden 2016 vaaleissa.

Joka tapauksessa Mooren liikkeen saama huomio on jo tässä vaiheessa kiinnostavaa. Kaksi edellistä presidenttiä on tullut valituksi juuri voimakkaan kansalaisliikkeen ansiosta.

Kymmeniä esivaaleja, tuhansia delegaatteja ja yli vuoden kampanja – Näin mutkikasta on presidenttiehdokkaan valinta Yhdysvalloissa