Aktiivimallin kivisen tien syyt

Onnistumisesta palkitseminen olisi kannustavampaa kuin epäonnistumisesta rankaiseminen.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Työttömyysturvan aktiivimalli on ollut voimassa kaksi kuukautta. Maaliskuun lopussa päättyy mallin ensimmäinen tarkastelujakso. Huhtikuussa työttömyyspäivärahaan tulee yhden päivän karenssi niille työttömille, jotka eivät tammi–maaliskuussa ole tehneet vähintään kahdeksaatoista tuntia palkkatyötä tai olleet vähintään viittä päivää TE-toimistojen järjestämissä työllistämistä edistävissä palveluissa.

Aktiivimalli on osa eduskunnan hyväksymää työttömyysturvan uudistusta. Uudistuksen takana on eduskunnan enemmistö, mikä edustuksellisen demokratian pelisääntöjen mukaan tarkoittaa myös kansalaisten enemmistöä. Aktiivimallia kuitenkin vastustetaan kiivaammin kuin mitään muuta viime aikojen työttömyysturvan uudistusta. SAK järjesti Senaatintorilla mielenosoituksen aktiivimallia vastaan helmikuun alussa. Työttömyysturvalain kumoamista vaativan kansalaisaloitteen on allekirjoittanut 140 000 suomalaista. Näistä allekirjoituksista puolet kertyi kolmessa päivässä 27.–29. joulukuuta. Eduskuntakin joutuu siis ottamaan kantaa juuri säätämäänsä lakiin vielä uudestaan.

Aktiivimallin kumoamista vaativan kansalaisaloitteen perustelujen mukaan aktiivimalli rankaisee asioista, joihin työnhakija ei voi vaikuttaa. Aktiivinenkaan työnhaku ei välttämättä johda edes lyhytkestoiseen työpaikkaan, eikä kaikkialla välttämättä ole tarjolla sopivia työllistymistä edistäviä palveluita.

Oppositiopuolueet ja SAK heräsivät vastustamaan aktiivimallia oikeastaan vasta sen jälkeen kun kansalaisaloite oli kerännyt yli 100 000 allekirjoitusta. Toki eduskuntakeskustelussa oppositio asiaankuuluvasti moitti hallitusta työttömien kyykyttämisestä ja SAK kirjoitutti työllisyystyöryhmän raporttiin eriävän mielipiteen.