Mia Takula ylittää puron susireviirin ytimessä Raaseporissa. Imettävällä naarassudella pitää olla vettä lähellä.

Suden luona kylässä

Mia Takula on viettänyt 150 yötä metsissä, joissa sudet saalistavat ja puolustavat reviiriään. ”Suomen turvallisin paikka”, hän sanoo.

Mia Takula ylittää puron susireviirin ytimessä Raaseporissa. Imettävällä naarassudella pitää olla vettä lähellä.
Kotimaa 20.03.2020 06:00
Teksti ja kuvat Petri Pöntinen

Pesä näyttää lasten leikkimajalta.

Seinä on jääkauden muovaama siirtolohkare. Kuusen pitkät oksat laskeutuvat vihreäksi katoksi.

Mia Takula ryömii sisään ja haistelee neulasmattoa.

”Kyllä tässä jokin tuoksuu.”

Jossain täällä, Raaseporin takametsissä Uudellamaalla, jolkottaa luultavasti tiine naarassusi.

Pennut syntyvät huhtikuun lopulla juuri tällaisessa kuusisopessa tai onkalossa. Muutaman viikon kuluttua emo siirtää ne uuteen pesään. Ehkä häiriön takia, ehkä naaras karttaa luontaisesti tauteja.

Imetyksen loputtua maito vaihtuu lihaan, aluksi emon oksentamana mössönä.

Silmissä kasvavat sudenpennut telmivät kuin ihmistenavat. Leikkivät hippaa ja painia kisailevat.

Sisältö