
Suden luona kylässä
Mia Takula on viettänyt 150 yötä metsissä, joissa sudet saalistavat ja puolustavat reviiriään. ”Suomen turvallisin paikka”, hän sanoo.
Pesä näyttää lasten leikkimajalta.
Seinä on jääkauden muovaama siirtolohkare. Kuusen pitkät oksat laskeutuvat vihreäksi katoksi.
Mia Takula ryömii sisään ja haistelee neulasmattoa.
”Kyllä tässä jokin tuoksuu.”
Jossain täällä, Raaseporin takametsissä Uudellamaalla, jolkottaa luultavasti tiine naarassusi.
Pennut syntyvät huhtikuun lopulla juuri tällaisessa kuusisopessa tai onkalossa. Muutaman viikon kuluttua emo siirtää ne uuteen pesään. Ehkä häiriön takia, ehkä naaras karttaa luontaisesti tauteja.
Imetyksen loputtua maito vaihtuu lihaan, aluksi emon oksentamana mössönä.
Silmissä kasvavat sudenpennut telmivät kuin ihmistenavat. Leikkivät hippaa ja painia kisailevat.
Salametsästyksen laajuus paljastui: Yli puolet metsästetyistä pantasusista on tapettu laittomasti
Susien paikantaminen lopetettiin – taustalla vihapuhetta ja metsästäjien tyytymättömyyttä
Sata vuotta sitten susi haluttiin hävittää kokonaan, nyt eläin on suojeltu – suomalaisten susisuhde muuttuu, mutta pysyy hankalana
Susisuunnitelma: Metsästäjät ja luontojärjestöt tekevät aiempaa enemmän yhteistyötä, mutta kitka ei ole kokonaan kadonnut