Mestariampuja Tiia Törmälä ja tylysti tuhottu ura: ”Turha tässä on enää jossitella”

Entinen ampujalupaus Törmälä ei haikaile takaisin kilpakentille mutta toivoo muutoksia lajiliiton käytäntöihin nuorten urheilijoiden takia.
Kotimaa 21.8.2016 15:15
Mestariampuja Tiia Törmälä toukokuussa 2013. © Marjo Tynkkynen

Seitsemän vuotta sitten Tiia Törmälä havahtui siihen, ettei Suomen Ampumaurheiluliitto enää valinnut häntä maajoukkueeseen. Takana oli ollut pitkä vääntö sponsoreista ja valmennuksesta.

Törmälä olisi tahtonut jatkaa toimivaa järjestelyä, jossa hän ampui RUAG Ammotecin panoksilla ja treenasi vanhempiensa valmennuksessa, mutta liitolla oli muuta mielessään.

Suomen Kuvalehti kertoi Törmälän uran vaiheista ja loppumisesta toukokuussa 2013. Voit lukea koko tarinan täältä.

Törmälää ei ole näkynyt kisoissa tapahtuneen jälkeen. Se on sääli, sillä aiemmilla tuloksillaan hän olisi pärjännyt Riossa asti. Mutta missä Törmälä nykyään on?

 

Tiia Lammela”, vastaa reipas naisääni puhelimessa.

Törmälästä on tullut Lammela, sillä hän on mennyt naimisiin. Myös työelämässä on koettu uusia tuulia.

Lammela, 25, työskentelee nykyään ravintolapäällikkönä Hesburgerissa Rovaniemellä.

”Tämä on tuntunut ihan kivalta. Ravintolan pyörittäminen on pitkälti asiakaspalvelua, kun taas urheilu oli vähän sellaista yksin puurtamista”, Lammela toteaa.

Lammela on opiskellut myös laborantiksi, mutta ei ole tehnyt alan töitä valmistumisensa jälkeen.

”Olen innostunut tästä asiakaspalvelusta. Se on tuntunut omalta jutulta. Voisin kyllä ehkä harkita uudestaan, jos tänne tulisi laborantin hommia tarjolle.”

Ampumaurheilu on ollut yhä Lammelan elämässä läsnä, mutta ei samalla tavalla kuin aiemmin. Hän ei enää kilpaile.

Nykyään Lammela ampuu enää haulikolla ja metsästysaseella omaksi huvikseen.

Kisoja hän seuraa aktiivisesti, mutta vain kotisohvalta.

 

Riossa suomalaisampujat eivät menestyneet. Vika ei välttämättä ole vain urheilijoissa. Myös liitolla voi olla osuutta asiaan.

”Tulostasoa kun vertailee, niin tuntuu, että homma on mennyt siellä vain huonompaan suuntaan”, Lammela snoo.

”Olen kentältäkin kuullut, ettei meininki siellä ole muuttunut yhtään. Liitossa täytyisi tapahtua aika isoja muutoksia, että asiat lähtisivät rullaamaan. Oli aikamoinen pohjanoteeraus, ettei olympialaisiin lähtenyt kuin haulikkoampujia.”

Mikä liiton ongelma sitten on?

”Siellä täytyisi laajentaa katsontakantaa. Asiat voi tehdä monella tavalla. Pitäisi antaa urheilijan valita se itselle sopivin. Jostain syystä kilpailuihin myös lähetetään hirveän vähän urheilijoita. Turha on odottaa menestystä, jos ketään ei edes lähetetä paikalle. Lapua-sopimuksetkin ovat yhä voimassa.”

Lammelan vielä kilpaillessa liitto yritti painostaa häntä vaihtamaan Nammo-Lapuan patruunoihin. Sen jälkeen vaadittiin, että ampuja kuljettaisi käyttämänsä RUAG Ammotecin patruunat Lapuan laatikoissa eli esiintyisi sen sponsoroimana ampujana.

Tapahtuuko tällaista paljonkin?

”En osaa nykytilanteesta sanoa”, Lammela vastaa.

”Minun aikani oli kyllä todella iso juttu, jos ei halunnut käyttää Lapuan panoksia. Jos joku muu panos kävi paremmin, niin varmasti urheilijat säilyttivät niitä Lapuan laatikoissa. Tosin sanktioilla ja sakoilla uhkailun vuoksi moni ei varmasti edes uskaltanut kokeilla muita.”

 

Ampumaurheiluliitto perustelee Lapuan panosten käyttöpakkoa sillä, että se on liiton sponsoroija.

Yleistä tällainen ei ampumaurheilussa ole.

Esimerkiksi Saksan ampumaurheiluliiton sponsorina toimii RWS, mutta silti pienoiskiväärin makuun olympiakullan voittaja Henri Junghänel ampui Eley-patruunoilla.

”Suomen kokoisessa valtiossa ei nykyjärjestelyyn olisi hirveästi varaa. Tuollaisella sopimuksella tehdään vain hallaa itselle. Mutta jos he haluavat sen, niin eihän sille minkään voi.”

Törmälät veivät asian markkinaoikeuteen asti, mutta lain mukaan Ampumaurheiluliiton Lapua-vaatimukset ovat sallittuja.

Lammela hyväksyi oikeuden päätöksen ja alkoi rakentaa elämäänsä toiseen suuntaan. Nykyään ampumaurheilu ei enää houkuttele, mutta hän näkisi mielellään poliitikkojen tarttuvan epäkohtaan.

Ei enää itsensä, vaan nuorten urheilijalupausten takia.

”Ei ole oikein, että lahjakkuuden ura katkeaa tällaisiin asioihin”, Lammela tiivistää.

 

Liiton kanssa Tiia Lammela ei ole ollut missään tekemisissä tapahtuneen jälkeen.

Lammela ei ole katkera, eikä hän tekisi mitään toisin. Joskus on haikea olo, mutta elämässä on päästy eteenpäin.

Muistot nousevat yhä mieleen ampumaurheilua seuratessa. Silloin tulee mietittyä, missä sitä olisi, jos asiat olisivat menneet toisin.

Missä ampujalupaus Tiia Törmälä olisi?

”No, silloin olisin toivottavasti ollut olympiakisoissa ja vaikka finaalissakin. Eihän sitä koskaan voi sanoa varmaksi, mutta tulokset nyt ainakin viittasivat siihen. Tuskin olisin huonomminkaan alkanut ampumaan.”

”Se tie kuitenkin katkesi, joten turha tässä on enää jossitella”, Lammela naurahtaa.