Niukasti tuomioita lahjusjutuista

Lahjussyyte on Suomessa todellinen harvinaisuus. Vielä harvinaisempi on lahjustuomio. Korkein oikeus ei ole koskaan antanut ennakkopäätöstä elinkeinoelämän lahjusrikoksista.

Kotimaa
Teksti
Jarno Liski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa Vantaan entisen kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen (sd) lahjusjutussa. Syyskuinen päätös on herättänyt suurta närkästystä poliisin ja syyttäjien piirissä, kertovat Suomen Kuvalehden haastattelemat viranomaiset.

”Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö olisi todella tervetullutta sekä virkamiehen lahjontaa että elinkeinoelämän lahjontaa koskevissa tapauksissa. Tämänhetkisen tilanteen valossa, alempien oikeusasteiden ratkaisujen perusteella nämä rikostunnusmerkistöt ovat erittäin vaikea näyttää. Syyksilukeva näyttökynnys on nostettu niin korkealle”, sanoo valtionsyyttäjä Tuire Tamminiemi, joka Peltomäen jutun syytteitä ajoi.

Hovioikeus lievensi Peltomäen tuomion törkeästä lahjuksen ottamisesta lahjusrikkomukseksi. Päätöksen pelätään nostavan lahjustuomion rimaa yhä ylemmäs. Kansainvälisissä arvioinneissa Suomea on moitittu korruptiorikosten tuomitsemiskynnyksen korkeudesta.

Viime vuosina poliisin tutkittavaksi on Tilastokeskuksen mukaan tullut noin 20–40 lahjusrikosepäilyä vuodessa. Syytteitä on nostettu keskimäärin toistakymmentä vuodessa. Käräjäoikeudessa yli puolet niistä on hylätty.

”Poliisille ylipäätään tehdään vähän tutkintapyyntöjä liittyen lahjusepäilyyn virkamiehen toiminnassa tai elinkeinotoiminnassa. Rikosilmoitusten vähäistä määrää selittänee se, että lahjus- tai korruptioluonteista toimintaa ei tunnisteta tai se ei tule lainkaan esille esimerkiksi puutteellisten valvontatoimien takia tai siitä on havaintoja, mutta asiaan ei puututa organisaatiossa tai sitä ei riittävän aktiivisesti oteta selvittelyyn. Esimerkiksi elinkeinoelämässä yhtiöt ovat huolissaan yhtiön imagosta ja mieluummin sisäisen selvityksen jälkeen päättävät työntekijän työsuhteen, eivätkä koe tarpeelliseksi sen lisäksi tehdä asiasta rikosilmoitusta”, syyttäjä Tamminiemi sanoo.

Korkein oikeus ei koskaan ole antanut ennakkopäätöstä elinkeinoelämän lahjusrikoksista. Virkamiesten ja muiden julkista valtaa käyttävien lahjusrikoksista ennakkopäätöksiä on vain vähän. Törkeästä lahjuksen antamisesta ei ole ainuttakaan ennakkotapausta, törkeästä lahjuksen ottamisesta vain kaksi vuosilta 1997 ja 2016.

 

käräjäoikeus tuomitsi arkkitehtitoimisto Forma Futuran omistajan Leila Tuomisen miltei kolmeksi vuodeksi vankeuteen törkeästä lahjuksen antamisesta. Tuomisen katsottiin tukeneen Vantaan apulaiskaupunginjohtajana vuosina 2007–2011 toiminutta Jukka Peltomäkeä rahalla ja alihintaisilla vuokrilla lähes 200 000 eurolla.

Käräjäoikeus tuomitsi Peltomäen kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen törkeästä lahjuksen ottamisesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä toimineelle Tapio Päiviselle Tuomisen katsottiin antaneen lähes 35 000 euroa Istanbuliin suuntautuneen formulamatkan ja autourheilusponsoroinnin muodossa. Päivinen tuomittiin ehdolliseen vankeuteen törkeästä lahjusten otosta.

Päivisen tuomio jäi lainvoimaiseksi, mutta Peltomäen ja Tuomisen osalta asia käsiteltiin hovioikeudessa. Se vapautti Tuomisen syytteistä. Peltomäen osalta tuomio muuttui sakkotuomioksi lahjusrikkomuksesta.

 

Ero lahjuksen ottamisen ja lahjusrikkomuksen välillä on lain mukaan se, että lahjuksen ottaja ottaa palvelussuhteessa vastaan edun, joka ”on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa” palvelussuhteessa.

Lahjusrikkomuksesta tuomitsemiseen riittää, että etu ”on omiaan heikentämään luottamusta” viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

Peltomäen tapauksessa käsiteltiin lahjusjuttujen ydinkysymystä. Saiko Peltomäki Tuomiselta rahaa asemansa vuoksi vai muuten vain?

Hovioikeuden mukaan näyttö ei riittänyt osoittamaan Tuomisen antaneen Peltomäelle rahaa vaikuttamistarkoituksessa. Oikeuden mukaan ei osoitettu, että Peltomäki olisi suosinut tai edes käytännössä pystynyt suosimaan Tuomisen hankkeita virkatoimissaan.

 

Peltomäki oli 70-luvulta asti vaikutusvaltainen henkilö Vantaan kuntapolitiikassa, kunnes hän kesällä 1992 jätti paikkansa valtuuston puheenjohtajana kesken kokouksen ja muutti Portugaliin pakoon miljoonavelkojaan.

Vuonna 1994 hän palasi Suomeen ja seuraavana vuonna aloitti työt Forma Futurassa pyrkien järjestelemään yhtiölle töitä. Tuominen myös vuokrasi Peltomäelle suuren asunnon alihintaan ja antoi tälle vakuudettomia lainoja, joita Peltomäki ei lyhentänyt.

Kun Peltomäki valittiin vuonna 2006 Vantaan apulaiskaupunginjohtajaksi, hänen taloutensa oli jo raiteillaan. Tästä huolimatta Tuomisen tuki Peltomäelle jatkui sen sijaan, että Peltomäki olisi alkanut maksaa Tuomiselta saamiaan lainoja takaisin.

Lopulta sekä apulaiskaupunginjohtaja Peltomäki että hänen kaksi aikuista poikaansa asuivat kaikki Tuomisen omistamissa, alihintaan vuokratuissa asunnoissa.

 

Hovioikeus kuitenkin katsoi virkaa edeltäneen tukemisen osoittaneen, että virkasuhteen aikana annettu tuki ei voinut osaksikaan johtua Peltomäen asemasta. Näin se ei täyttänyt lahjusrikoksen tunnusmerkistön kriteeriä ”palvelussuhteessa” otetusta edusta.

Edut oli hovioikeuden mukaan saatu puhtaasti ensin 1990-luvun lopulla seurusteluksi ja siitä läheiseksi ystävyydeksi muuttuneen ihmissuhteen vuoksi. Näin Peltomäki oli syyllistynyt vain lahjusrikkomukseen eikä Tuominen ollut syyllistynyt mihinkään.

”Hovioikeus ei ole pohtinut lainkaan, olisiko edun antajan ja virkamiehen läheisen ystävyyden lisäksi Peltomäen asema ja vaikuttamismahdollisuus Tuomisen ja Forma Futuran intressissä oleviin asioihin vaikuttanut myös etujen antamiseen ja vastaanottamiseen. Oikeudellinen moite menettelylle tuli sentään lahjusrikkomuksen muodossa mutta edun antajan osalta menettely hyväksyttiin läheisen ystävyyden perusteella”, syyttäjä Tuire Tamminiemi sanoo.

Törkeästä lahjuksen ottamisesta tuomitun Tapio Päivisen osalta Leila Tuominen ei hovioikeuden mukaan ollut syyllistynyt lahjuksen antamiseen siitä syystä, että Päivisellä oli kaupunkisuunnittelulautakunnan rivijäsenenä vain vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa lautakunnan ratkaisuihin. Näin ollen Tuomisen Päiviselle antamat edut oli annettu luottamustoimista riippumatta, eikä niitä voitu pitää lahjuksina.

 

Lokakuussa 2019 syyttäjä ja poliisi saivat uuden kylmän suihkun.

Peltomäen elämisen ja Päivisen sydäntä lähellä olleen autourheilun lisäksi Forma Futura oli tukenut myös HOK-Elannon kiinteistöjohtajan Jari Leivon tytärten hevosharrastusta.

Niin oli kiinteistöjohtajan pyynnöstä tehnyt moni muukin HOK-Elannon rakennusliike ja yhteistyökumppani – yhteensä lähes 800 000 euron edestä.

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki Leivoa, Tuomista ja muita vastaan nostetut lahjussyytteet. Elinkeinoelämän lahjusrikosten tunnusmerkistö on julkisen vallan käyttöön liittyviä lahjuksia tiukempi. Ei riitä, että lahja ”on omiaan” vaikuttamaan saajansa toimintaan.

”Elinkeinoelämän lahjusteko edellyttää antajalta ja edun ottajalta suosimistarkoitusta. Se, miten suosimistarkoitus näytetään ja arvioidaan on visainen kysymys”, sanoo syyttäjä Tuire Tamminiemi.

Näytöksi suosimistarkoituksesta ei riittänyt, että Leivo keräsi rahaa ilman työnantajan lupaa työsähköpostistaan lähettämillään viesteillä ja yksi todistaja kuvasi Leivon markkinoineen sponsorointia nimenomaan osuusliikkeen yhteistyökumppaneiden yhteisenä ponnistuksena.

Myöskään se ei tehnyt sponsorirahasta lahjusta, että monet yhtiöistä sponsoroivat urheilua muuten vain satasilla ja silloinkin seuroille, eivät yksittäisille urheilijoille.

Oikeuden antama viesti on se, että näin voi näköjään menetellä laillisesti, eli pyytää työnantajayhtiön liikekumppaneilta tukea henkilökohtaisiin menoihin, vaikka toimessaan käyttää tai on mahdollisuus käyttää päätös- ja vaikutusvaltaa antajayhtiöiden intressissä olevissa asioissa. Viesti on huolestuttava”, syyttäjä Tamminiemi sanoo.

Hän uskoo monen muun viranomaisen tavoin Peltomäen ja Leivon tapausten vaikuttavan intoon tutkia ja syyttää lahjusjuttuja.

“Varmasti kyseiset tuomiot huomioidaan esitutkintaa ja syyteharkintaa tehtäessä ja niiden antama viesti saattaa johtaa tutkimatta jättämiseen, esitutkinnan rajoittamisiin ja syyttämättäjättämisiin silloin, kun konkreettisesta vaikuttamistoimesta ei saada näyttöä”, Tamminiemi sanoo. 

SK:n tiedonhankinnassa eri poliisien ja syyttäjien näkemykset erosivat siinä, ovatko viranomaiset alkaneet jo karttaa vaikeasti todistettavia lahjusrikoksia.

Ohjaako korkea tuomitsemiskynnys tutkimaan ja syyttämään korruptiorikoksia mahdollisuuksien mukaan mieluummin esimerkiksi petoksina, kavalluksina ja virkavelvollisuuden rikkomisina? 

”Uskon, että ohjaa. Nykyäänkin kyseiset nimikkeet ovat usein vaihtoehtoisesti mukana esitutkinnassa ja syyteharkinnassa”, sanoo Tamminiemi.

Näin lahjusrikostilastotkin pysyvät puhtaampina.