Mikään ei ole kuin ennen

kunnat

Edessä ovat kuntien hullut päivät. Kun vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista poistuu, köyhästä voi tulla rikas ja rasitteesta lottovoitto. Tuleeko Lestijärvestä veroparatiisi? Teoriassa kuntavero voitaisiin pudottaa nollaan.

Teksti
Eeva-Liisa Hynynen
Kuvitus ja Infografiikka
Hannu Kyyriäinen

Sote-uudistuksen jälkeen kunnista voi kehkeytyä veroparatiiseja, velkajättiläisiä – tai mitä vain niiden väliltä. Monen kunnan tulopohja muuttuu dramaattisesti parempaan tai huonompaan suuntaan.

Kuntatalouteen pitkään perehtynyt FCG Oy:n konsultti Eero Laesterä laati kollegansa Tuomas Hanhelan kanssa Suomen Kuvalehdelle aineiston, joka paljastaa kuntien hurjan muutoksen sote-uudistuksen astuessa voimaan vuoden 2023 alusta.

Monet totuudet kääntyvät päälaelleen.

Pienet ja vähäväkiset kunnat voivat tuulivoiman ansiosta jatkossa jopa välttyä perimästä asukkailtaan kunnallisveroa. Osa suurista kaupungeista tulee nykyistä riippuvaisemmiksi valtionosuuksista.

Ja kun sote-menot poistuvat kuntien vastuulta, eläkeikäiset asukkaat voivat olla kunnalle lähes lottovoitto.

”Kuntien suurimmat menot syntyvät jatkossa lapsista ja nuorista. Päivähoito, koulut ja vapaa-ajan palvelut jäävät kuntien vastuulle”, Laesterä sanoo.

Valtio on vuosikymmenten ajan tasoittanut harvaan asuttujen alueiden väestön suuria sote-menoja kunnissa. Nyt tasoittaminen jatkuu hyvinvointialueilla.

”Mutta tasoittaako valtio myös kasvavien kuntien taloudellista ahdinkoa, joka syntyy paineesta rakentaa päiväkoteja ja kouluja sekä paineesta palkata lisää henkilöstöä lainsäätäjän edellyttämien mitoitusten mukaan?”

Voikin sanoa, että varhaiskasvatus ja koulutus ovat kuntien ”uusi sote”, iso lakisääteinen tehtävä.

 

Kun kansalaiset, helsinkiläisiä lukuun ottamatta, käyvät tammikuun aluevaaleissa uurnille, ryhdymme lausumaan jäähyväisiä kuntaperustaiselle järjestelmälle sellaisena kuin olemme sen aina tunteneet.

Kunnat syntyivät köyhien ja sairaiden hoidon ympärille. Lääketieteen kehittyessä kuntalaisten terveyden vaaliminen on muuttunut koko ajan laajemmaksi tehtäväksi, ja terveydenhuollolle on toistuvasti haettu ”leveämpiä hartioita”. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat rasittaneet kuntia hyvin eri tavoin väestön terveyserojen takia.

Lopulta kuntapohjainen sote ajoi seinään.

Sote-uudistusta yritettiin toteuttaa viidentoista vuoden ajan seitsemän hallituksen ja kuuden pääministerin johdolla.

Kesäkuussa 2021 eduskunta lopulta hyväksyi Sanna Marinin (sd) hallituksen esityksen. Hallituspuolueiden mukaan sote-ratkaisulla pyritään turvaamaan kansalaisille nykyistä yhdenvertaisemmat palvelut.

Suomeen tulee 21 hyvinvointialuetta, jotka vastaavat terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluista. Helsingin kaupunki on oma alueensa, jonka luottamushenkilöt valittiin jo kuntavaalien yhteydessä keväällä 2021.

Uudellamaalla aloittaa peräti neljä hyvinvointialuetta. Muut 17 ovat nykyisten maakuntien laajuisia. Varsinaisen toimintansa alueet aloittavat vuoden 2023 alussa, mutta uudet aluevaltuutetut ryhtyvät työhön jo maaliskuussa 2022.

 

Edessä on Suomen julkishallinnon ja -palveluiden kautta aikojen suurin uusjako. Myös rahat jaetaan uudelleen.

Hyvinvointialueiden toiminnan rahoittaa valtio. Sitä varten kunnilta leikataan arviolta noin 20,6 miljardia euroa vuosittaisia verotuloja, valtionosuuksia ja yhteisöverotuottoja. Ne siirretään hyvinvointialueiden rahoituspohjaan. Kunnallisveroprosenttia alennetaan näillä näkymin 12,39 prosenttiyksikköä. Lopullinen leikkaus tarkentuu kevään aikana.

Valtio rahoittaa alueiden toiminnan kokonaan ainakin vuoteen 2026 asti.

Marinin hallitus selvittää parhaillaan, voisivatko alueet periä ”maakuntaveroa”, jonka osuus jäisi todennäköisesti pienehköksi. Hyvinvointialueille halutaan mahdollisuus kerätä edes vähän omaa rahaa, saada liikkumavaraa toimintansa kehittämiseksi.

Verojen leikkaus koskee myös Helsinkiä, vaikka se järjestää omat sote-palvelunsa. Jatkossa kaupunki saa sote-rahansa valtiolta muiden hyvinvointialueiden tapaan.

Pääkaupungin tilanne on kuitenkin poikkeuksellinen: se voi halutessaan käyttää omia verotulojaan sote-palveluihin. Ilman maakuntaveroa hyvinvointialueilla ei ole tällaista mahdollisuutta.

Verorahoituksen leikkaus kohtelee kuntia eri tavoin. Siksi suuria kuntakohtaisia eroja tasoitetaan viiden vuoden siirtymäkauden ajan.

Mitä kunnista jää jäljelle?

Yhden sloganin mukaan pian ”kunnat keksivät itsensä uudelleen”. Toisen mukaan kunnista kehkeytyy ”elinvoimakuntia”.

Kuntien vastuulle jäävät sivistyspalvelut, kaavoitus ja maankäyttö, elinkeino- ja työllisyyspalvelut sekä keskeiset infrapalvelut.

Kun sote irtoaa kunnista, kunnat erilaistuvat entisestään. Jo usean vuoden ajan valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolla on arvioitu kuntien eriytymiskehitystä ja mahdollisuutta tunnistaa tilanne myös lainsäädännöllisesti.

Erilaisilla kunnilla voisi jatkossa olla erilaisia tehtäviä. Asiantuntijoiden mukaan perustuslaki ei nousisi tässä esteeksi.

 

Eero Laesterä aloitti 1990-luvulla työnsä kuntakonsulttina suoraan syvästä päädystä. Hän oli mukana asiantuntijatyöryhmässä, joka lähti pelastamaan Karkkilan kaupungin taloutta vuonna 1994. Kaupunki oli kaatua teollisuuskylälle antamiinsa takauksiin.

Tuolloin säädettiin määräaikainen Lex Karkkila, ensimmäinen kriisikuntalaki, jonka turvin valtio auttoi kaupungin jaloilleen. Karkkilan opetukset ovat painuneet mieleen.

Miltä kuntien meno näyttää ennen tulevaa suurta uusjakoa?

”Kirjavalta.”

Monissa kunnissa pitkäjänteinen elinkeinopolitiikka on saanut väistyä. Sen ovat korvanneet erilaiset matkailu- ja kehitysprojektit, joissa jokainen kunta yrittää ylläpitää vetovoimaansa – ja kasvattaa pitovoimaansa.

”On kaavailtu turisteille niliaittoja tolpan päähän metsän keskelle, on visioitu sateenkaarisiltoja, saunakyliä, on rakennettu erittäin kalliita eläinpuistoja ja tehty monenlaisia ylisuuria rakennushankkeita, jotka ovat velkaannuttaneet kuntia”, Laesterä luettelee.

Nämä projektit tapahtuvat usein palveluiden kustannuksella. Laesterä ei edes yritä ynnätä kunnissa kohtaamiensa riskihankkeiden loppusummaa.

Yhä useammin kuntien strategioissa tavoitteena on pitää nykyisistä asukkaista kiinni ja houkutella samalla uusia. Siksi kuntalaisille on tarjolla paljon ”ilmaista” houkutinta, vaikka lopulta ne maksavat kuntalaiset, veronmaksajat. Uusin esimerkki ”ilmaisesta” on Kurikan kaupungin päivähoito.

 

Sote-uudistus leikkaa monen kunnan miltei ”luurangoksi”. Kunnassa käytetty valta ja raha vähenevät huomattavasti.

Muutosta voi tarkastella toimintakatteen kautta. Se kertoo, miten paljon kunnan käyttötalouden kuluista pitää kattaa verotuloilla ja valtionosuuksilla. Vahva asukaskohtainen toimintakate viestii elinvoimaisuudesta.

”Pieni luku kuvaa sitä, kuinka vähäiseksi esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen sekä vapaa-aikapalveluiden tarjonta on kunnassa kuihtunut”, Laesterä kuvaa.

”Sote on vienyt kaiken hapen kunnasta. Jos tällaisessa tilanteessa mennään sote-aikakauteen alijäämäisinä, ei palveluissa ole enää sopeutusvaraa.”

Osalla kunnista vuosien 2022 ja 2023 väliset muutokset ovat kohtuuttoman suuria.

Eteläsavolaisen, vajaan 1 600 asukkaan Pertunmaan toimintakatteen muutos on peräti 83 prosenttia. Kun vielä 2022 luku on asukasta kohden 7 557 euroa, seuraavana vuonna jäljellä on enää 1 333 euroa.

Hankalin tilanne on Laesterän mukaan keskikokoisilla seutukaupungeilla, joiden pitäisi kyetä kehittämään toimintaansa.

Kuten kovia kokeneella Savonlinnalla, jonka toimintakateesta jää jäljelle vain 28 prosenttia. Opettajankoulutuslaitos lähti kaupungista vuonna 2018, ja lähes 1 000 opiskelijaa ja opettajakunta siirtyivät Joensuuhun.

Savonlinna lähteekin suureen uudistukseen huomattavalta takamatkalta.

Sote-uudistuksen jälkeiseen aikaan liittyy Laesterän mukaan isoja riskejä.

Marinin hallituksen sote-uudistuksen laskelmista puuttuu aiempien hallitusten linjaama menojen sopeuttamistarve. Hallitus ei siis kerro, miten väestön ikääntymisen aiheuttama sote-menojen kasvu taitetaan.

Sote-menoja uhkaavat nostaa henkilöstöpula, laissa säädetyt mitoitukset sekä vaatimukset hoitoon pääsystä. Hallituksen marraskuussa lausunnolle lähettämä lakiluonnos hoitotakuusta ehdottaa kansalaisille oikeutta päästä kiireettömään hoitoon seitsemän vuorokauden sisällä.

Terveydenhuoltoalalla on kysytty, mistä löytyy henkilöstö tällaiseen uudistukseen.

Laesterä arvelee, että piikki on tuskin pysyvästi auki hyvinvointialueillekaan. Jos palveluista ei suoriuduta lainsäätäjän tahdon mukaisesti, seuraava kysymys on, löytyykö valtiolta lisärahoitusta alueille.

”Ja jos löytyy, leikataanko se kuntien valtionosuuksista?”

Laesterä muistuttaa, että sote-hyvinvointialueet ovat syntyessään ”valtion lapsia”, joita valtion on ruokittava.

”Mutta kunnat eivät ole. Kunnilla on verotusoikeus, ja viime kädessä ne joutuvat kattamaan menojaan kunnallisveroprosenttia korottamalla.”

On mahdollista, että suuri uudistus nostaa lopulta veroastetta.

”Järjestelmämuutos on niin iso, että kukaan ei aidosti tiedä, millaisia ongelmia kunnilla ja hyvinvointialueilla on yhä edessään. Uusia kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastausta, kysytään meiltäkin viikottain.”

Laesterä toivoo, että kunnat harkitsevat puolitetun budjetin ääressä vastuitaan.

”Joskus jokainen laina on maksettava, ja kannattaa toivoa, että jos ottaa uutta lainaa kuitatakseen vanhan, korko olisi alhainen.”

Tuulivoiman joillekin kunnille tuomat mahdollisuudet ovat yllättäneet kokeneen konsultinkin.

”Kun tähän asti on puhuttu kuntien veroprosenttien eriytymisestä, emme ole nähneet vielä mitään siihen verrattuna, mitä saattaa olla kohta edessä.”

 

Eläkeläinen, muuta meille!

Ikäihmisten hoivapalvelut ovat vieneet paljon rahaa kunnilta. Jatkossa on toisin.

Suomi harmaantuu vauhdilla, eikä ilmiö kosketa ainoastaan harvaan asuttujen alueiden pikkukuntia.

Manner-Suomessa on 30 kuntaa, joissa syntyi vuosina 2017–2020 keskimäärin alle kymmenen vauvaa vuodessa.

Hailuodossa ja Luhangassa keskimäärin kaksi, Pelkosenniemellä yksi.

Peräti 84:ssä kunnassa syntyi samalla ajanjaksolla keskimäärin 1–19 lasta vuodessa.

Yksinkertainen laskutoimitus paljastaa karun totuuden. Useammassa kuin joka neljännessä kunnassa lapsia syntyi hädin tuskin koululuokallinen.

 

Ikärakenteen muutos on nopeaa. Vauhti avautuu tarkastelemalla, mitä kuntalaisten mediaani-iälle tapahtuu vuosien 2020 ja 2030 välillä.

Jos kunnan asukkaat pannaan riviin, joukon keskimmäisen henkilön ikä on mediaani-ikä.

Nopeiten ikääntyvien listan kärkipäähän asettuvissa kunnissa tämä mediaani-ikä nousee kymmenessä vuodessa peräti kuudella vuodella.

Kannonkoskella mediaani-ikä oli viime vuonna 57 vuotta, mutta vuonna 2030 se on jo 63. Silloin puolet Kannonkosken väestöstä olisi alle 63-vuotiaita ja puolet jo yli. Toiseksi suurin muutos tapahtuu Tampereen seudun suositussa Vesilahden kunnassa, jossa mediaani-ikä nousee 44 vuodesta 50 vuoteen.

Nopeaa nousu on myös Heinolassa, Hangossa, Inkoossa ja Salossa. Maakuntakeskuksista nopeiten vanhenevat Kotka ja Mikkeli.

 

 

Väen harmaantumiseen liittyy hyvä uutinen kuntien kannalta.

Vielä 2000-luvun alussa muutamissa kunnissa laskeskeltiin, että hyväkuntoiset ja aktiiviset yli 75-vuotiaat kuntalaiset olisivat kunnan tulopohjassa erinomainen asia – lähes lottovoitto. Heistä on saanut korkeimmat sote-valtionosuudet.

Huonokuntoinen, paljon sote-palveluita tarvitseva eläkeläinen sen sijaan ei ole ollut talousmielessä tavoittelemisen arvoinen muuttaja, koska hänen palvelemisensa maksaa kunnalle.

Jatkossa asetelma muuttuu. Kun sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden maksettaviksi ja järjestettäviksi, kuntien ei tarvitse kantaa aiempaan tapaan huolta siitä, miten ikääntyvien eläkeläisten hoivapalvelut rasittavat taloutta.

”Eläkeläiset tuovat mukanaan usein hyvääkin tuloa, ja menot menevät hyvinvointialueelle. Tällainen houkutin voi nopeastikin muuttaa kunnan ja kunnan yritysten palveluntarjontaa”, sanoo kuntatalouden asiantuntija Eero Laesterä.

 

Tuuli puhaltaa rahaa kunnan kassaan

Tuleeko Lestijärvestä veroparatiisi? Teoriassa kuntavero voitaisiin pudottaa nollaan.

 

 

Vielä vuosikymmen sitten pienehköjen maaseutukuntien tuulivoimahankkeille olisi hymähdelty. Nyt hiilipäästöjen torjunta ja vihreän talouden mahdollisuudet otetaan kunnissa vakavasti, koska niillä voi parantaa kunnan tulopohjaa.

Jos hyvin käy, tuulivoima voi tehdä Halsuasta ja Lestijärvestä uusia ”kauniaisia”, alhaisen kunnallisveron kuntia.

Tuulivoimaloista kertyy kunnille kiinteistöverotuottoa. Summat voivat kohota niin merkittäviksi, että soten jälkeen kunnallisveroprosentti voitaisiin joissain kunnissa pudottaa pariin prosenttiin, jopa nollan tuntumaan.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan 150–160 kuntaa kaavailee, että vuosina 2021–2030 niiden maaperälle rakennettaisiin noin 4 400 tuulivoimalaa.

Tuulivoimahankkeisiin liittyy kuitenkin kiistoja ja poliittista vääntöä. On siis todennäköistä, että kaikki suunnitelmat eivät toteudu.

Jos kaikki toteutuisivat, voimaloiden kiinteistöverotuotot olisivat yhteensä ainakin noin 150 miljoonaa euroa, mahdollisesti enemmän. Laskelmassa ei huomioida aiemmin toteutettujen tuulivoimaloiden kiinteistöverotuottoja.

Suomen suurimman tuulipuiston rakennustyöt ovat jo alkaneet Lestijärvellä, Keski-Pohjanmaalla. Rakenteilla on 69 tuulivoimalaa, ja valmista pitäisi olla vuoden 2024 lopulla. Puiston energiantuotannon uskotaan olevan vuodessa yli 1,3 terawattituntia.

Noin 700 asukkaan pikkukunnalle tuulipuisto on kuin lottovoitto. Usein käytetyn arviolaskelman mukaan yhden tuulivoimalan kiinteistöveron keskimääräinen vuosituotto on noin 35 000 euroa. Kunnan verotuotot tuulipuistosta kohoavat siis noin 2,4 miljoonaan euroon. Mahdollista on, että kiinteistöveroa kertyy tätäkin enemmän.

Teoriassa Lestijärven ei tarvitsisi tuulipuiston valmistuttua periä kunnallisveroa lainkaan. Tuleeko Lestijärvestä oikeasti uusi veroparatiisi vai paratiisi ainoastaan tilastoissa?

”Ei tule aivan vielä. Kunnan talous on ollut vuosia tiukalla. Taseessa on velkaa, koska olemme hiljattain rakentaneet uuden, modernin koulun ja päiväkodin”, sanoo kunnanjohtaja Anne Kurkela.

Kurkelan mukaan kunnan talous kääntyy plussalle vuonna 2026. ”Silloin helpottaa.”

Vielä kunnanjohtaja ei ennakoi, mihin kunnallisveroprosentti asettuu tuulipuiston valmistumisen jälkeen. Mahdollista kuitenkin on, että ajan mittaan se jää alhaisemmaksi kuin Kauniaisissa.

”Toistaiseksi taloutemme on yhtä tiukalla kuin monen muun pienen kunnan.”

Kuvitellaan, että Lestijärven veroprosentti laskettaisiin tuulitulojen avulla tulevaisuudessa lähelle nollaa. Kuntaan muuttaminen voisi tällöin tuoda keskituloiselle ihmiselle vuodessa tuhansien eurojen taloudellisen hyödyn verrattuna toiseen, keskimääräisesti verottavaan kuntaan.

Kuulostaa helpolta rahalta, mutta tuulivoimapuistot eivät synny nopeasti. Kurkela kertoo, että hänen edeltäjänsä sai ensimmäiset yhteydenotot aiheesta vuonna 2012.

 

Merkittävä osa tuulivoimahankkeista sijoittuu länsirannikolle, Pohjanmaan maakuntiin, Lappiin sekä Keski-Suomeen.

”Pohjanlahtea voi sanoa kohta jo Persianlahdeksi”, kuvaili elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) MTV:n uutisille marraskuussa.

Kaikki kunnat eivät voi ripustautua tuulivoimaan. Pitää olla oikeanlaiset tuuliolosuhteet. Mutta tarvitaan muutakin: sopiva sijainti maanpuolustuksen näkökulmasta.

Itä-Suomi on jäänyt katveeseen, koska Puolustusvoimien arvion mukaan hankkeet haittaavat tutkavalvontaa.

 

Velkalastissa uuteen aikaan

Monessa kunnassa katse kääntyy tytäryhtiöihin: niistä pitäisi saada lisää tuottoa.

Osa kunnista lähtee soten jälkeiseen aikakauteen raskaiden konsernivelkojen painamina.

”Kun verotulot pienenevät mutta velkavastuut jäävät, liittyy tällaiseen yhtälöön aina riskejä”, konsultti Eero Laesterä sanoo.

Yllä olevassa infografiikassa tarkastellaan tiettyjen kuntakonsernien nettovelkaa suhteessa kuntien omiin verotuloihin ja sitä, miten velkaisuus muuttuu vuoden 2023 järjestelmäuudistuksessa.

Arkisemmin ilmaistuna: grafiikka näyttää, kuinka paljon kunnalla on velkaa verrattuna tuloihin.

Vuonna 2023 viidentoista nettovelkaisimman konsernin joukossa ovat Jyväskylä, Turku, Tampere, Lahti ja Espoo. Niiden velkataakat syvenevät entisestään sote-uudistuksen myötä.

Listan piikkipaikan valtaa Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Halsua, jonka konsernivelka suhteessa verorahoitukseen nousee peräti 460 prosenttiin. Seuraavina listalta löytyvät Kotka (449 %), Lestijärvi (436 %) ja Kyyjärvi (428 %).

Lestijärvellä ei pitäisi olla isosta velkalastista huolimatta hätää: se kääntää taloutensa suunnan tuulipuiston tuomilla merkittävillä kiinteistöverotuotoilla. Samaa tavoittelevat Halsua ja Kyyjärvi.

Suuret kaupungit ovat päätyneet listalle pääosin suurten investointiensa vuoksi. Tampere on tästä erinomainen esimerkki: on rakennettu rantatunneli, raitiotie, on oltu mukana paljon julkisuutta saaneessa Kansi ja areena -hankkeessa. Puhutaan yhteensä miljardi-investoinneista.

Tampereella uskotaan, että järeät investoinnit luovat kaupunkiin uutta kasvua.

 

Made with Flourish

Sanotaan, että kuntatalous on maantiedettä. Kuntien elinvoimaa ja taloutta siivittävät myös tulevaisuudessa suotuisa sijainti kasvavalla kaupunkiseudulla, liikenneväylien varrella ja korkeakoulujen äärellä.

Laesterän mukaan suuretkaan kaupungit eivät ole suojassa, jos talouden kokonaiskuvassa tapahtuu ikäviä muutoksia.

Kun käyttötalous puolitetaan, mutta konsernivelat jäävät taseeseen, suurilla kaupungeilla on silti jotakin, mistä hakea liikkumavaraa ja kasvua: isot tytäryhtiöt. Niitä ovat tyypillisesti kuntien liikelaitoksina tai konserniyhtiöinä toimivat sähkölaitokset.

Yrityksistä pitäisi saada enemmän tuottoa kunnan kukkaroon. Katseet kohdistuvat yhtiöiden hallituksiin. Laesterä kysyykin, olisiko kunnissa viimein aika nimittää yhtiöiden hallituksiin alan asiantuntemusta ja luopua käytännöstä, jonka mukaan hallituspaikat jaetaan poliittisin perustein.

 

On myös kuntia, jotka ovat varautuneet järjestelmäuudistukseen jo usean vuoden ajan.

Oulu on systemaattisesti pyrkinyt skaalaamaan kaupunkikonsernia uusiin, pienempiin mittoihin. On ulkoistettu ja tehty isoja liikkeenluovutuksia markkinoille.

Kuvaavaa on, että Oulun kaupungin 1,5 miljardin euron budjetista sote-uudistus vie 700 miljoonaa euroa. Kaupunkikonsernin nettovelka suhteessa verorahoitukseen on vuoden 2022 järjestelmässä 84 prosenttia ja uudistuksen jälkeen 195 prosenttia. Luku on suurelle toimijalle maltillinen.

Kaikki kunnat eivät suuntaa velkalastissa sote-uudistuksen jälkeiseen aikaan. Suomessa on 14 velatonta kuntaa, joukossa ydinvoiman ansiosta menestyvä Eurajoki.

Muut ovat Outokumpu, Enonkoski, Hirvensalmi, Siikainen, Puumala, Ylitornio, Sotkamo, Tervola, Merikarvia, Savukoski, Koski Tl, Pyhäranta ja Kitee.

 

Kiinteistöt jauhavat verotuloa

Kesämökkien ja muiden kiinteistöjen merkitys kunnan tulolähteenä korostuu.

 

Kuntien talous eriytyy sote-uudistuksen jälkeisessä maailmassa myös kiinteistöverotuottojen kautta.

Kun kunnallisveroprosenttia leikataan, kiinteistöveron osuus tulopohjassa korostuu.

Tulevaisuudessa vahvoilla ovat kunnat, joissa sijaitsee esimerkiksi suuria voimalaitoksia, tuulipuistoja – tai runsaasti vapaa-ajan asuntoja.

Ydinvoimakunta Eurajoki on vuosien ajan ollut kiinteistöverokuntien aatelia. Kiinteistöveron osuus Eurajoen omista verotuloista vuonna 2022 on 39 prosenttia, mutta seuraavana vuonna peräti 64,2 prosenttia. Muutosta siis yli 25 prosenttiyksikköä.

Eurajoen lisäksi Pelkosenniemen (54,9 %) ja Kustavin (53,0 %) kiinteistöveron osuus on jatkossa yli puolet kunnan omista verotuloista.

Pelkosenniemen osuutta selittää erityisesti Kokkosnivan voimalaitos. Kustavin nostaa kärkikolmikkoon vapaa-ajan asuntojen suuri määrä: saaristokunnassa on keskimäärin lähes 20 mökkiä yhdellä neliökilometrillä.

Kiinteistöveron osuus korostuu erityisesti pienehköissä kunnissa, mutta muutos näkyy myös suurten kaupunkien tulopohjassa. Helsingin omista verotuloista kiinteistöveron osuus on vuonna 2022 vain 7,4 prosenttia, mutta vuonna 2023 jo 17,5 prosenttia.

Samankaltainen on Espoon tilanne: vuonna 2022 kiinteistöveron osuus on 7,5 prosenttia ja uudistuksen jälkeen 18,6 prosenttia.

Mitä tämä muutos kunnan käytännön elämässä tarkoittaa?

”Kiinteistövero on vakaa tulonlähde. Rakennukset pysyvät yleensä paikallaan”, sanoo kuntakonsultti Eero Laesterä.

Kunnat osaavat siis arvioida varsin hyvin tulevan verokertymän. Toisaalta mitä vetovoimaisempaa kaavoitus- ja elinkeinopolitiikkaa kunta osaa harjoittaa, sitä varmemmin tulos näkyy myös kiinteistöverotuottoina.

Kiinteistövero on ollut pitkään liikkuva pelinappula kuntien tulopohjassa.

Suomessa kuntien välisiä taloudellisia eroja tasataan: karkeasti ottaen rahaa siirretään hyvin pärjääviltä kunnilta muille kunnille.

Vuonna 2012 pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus poisti kiinteistöveron verotulotasauksesta. Kunnat saivat pitää omat kiinteistöverotulonsa täysimääräisesti. Tämä hyödytti erityisesti Helsinkiä, mutta samalla muutamalla muullakin kunnalla koitti hyvät päivät.

Myöhemmin ydinvoimaloiden kiinteistöverotuotot tosin palautettiin tasaukseen.

Sote-uudistuksessa puolet kiinteistöverosta palautetaan verotulotasauksen piiriin. Mielenkiintoista on, että muutos ei koske tuulivoimaa. Kunnat saavat pitää siitä saadut tulot kokonaan itsellään.

Ratkaisua selitetään muun muassa sillä, että näin kiinteistöverotuotot kannustavat kuntia edistämään siirtymää vihreään, uusiutuvaan energiatuotantoon.

Toisaalta jos kuntien erot taloudessa repeävät jatkossa ennennäkemättömän suuriksi, on jopa todennäköistä, että tuulivoimatulot otetaan osaksi kuntien välistä verotulotasausta.

Juttua on päivitetty 7.1.2021 kello 14.14: Lisätty lista kuntien asukaskohtaisista toimintakatteista.