Loppusiivous

Anttila

Anttilan konkurssi oli jättimäinen. Tuhannet jäivät odottamaan rahojaan ja ostoksiaan. Pitkät työurat katkesivat. Pesänselvittäjät aloittivat urakan, joka jatkuu yhä.

Teksti
Salla Vuorikoski
Kuvat
Hanna-Kaisa Hämäläinen Jarmo Wright
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lilli Gorski oli muuttanut perheensä kanssa Kuopiossa vastikään uuteen asuntoon ja etsi sinne sohvaa. Huonekalutehdas Hakolan mallistossa oli konstailemattoman tyylikäs, harmaa kangassohva. Ja kotimainen, se oli tärkeää.

Oli heinäkuun 9. päivä 2016. Kätilönä työskentelevä Gorski avasi yövuoron tauolla Anttilan verkkokaupan. Juuri se sohva oli 40 prosentin kesäalennuksessa, sen sai nyt tuhannella eurolla. Päätös oli nopea.

”Maksan aina kaiken luottokortilla, mutta nyt ajattelin, että maksan tämän pois tästä, kun se raha oli tilillä.”

Gorski uskalsi poiketa tavoistaan, koska Anttila oli perinteikäs, luotettava yhtiö.

”Anttila oli ollut niin kauan kuin minä olin ollut.”

Pesänhoitaja, asianajaja Mikko Tiilikka ja lakimies Jens Lindén.
Pesänhoitaja, asianajaja Mikko Tiilikka ja lakimies Jens Lindén. © Jarmo Wright

Kun asianajaja Mikko Tiilikan puhelin soi purjeveneessä Turun saaristossa perjantaina 15. heinäkuuta 2016, hän oli ehtinyt lomailla puolisentoista viikkoa. Soittaja oli kollega, joka kertoi edustavansa tavarataloyhtiö Anttilaa ja sen suurimpia velkojia. Hän kertoi, että Tiilikkaa haluttiin esittää pesänhoitajaksi.

Tiilikka ei empinyt hetkeäkään. Tarjolla ollut tehtävä oli hänen edustamalleen Krogeruksen toimistolle loistojuttu, ”jumalattoman mielenkiintoinen ja iso toimeksianto”.

Jo samana päivänä hän käänsi veneen Kustavin edustalta kohti Helsinkiä.

Seuraavat päivät Tiilikka googlasi. Mitä enemmän hän tietäisi Anttilasta, sen organisaatiorakenteesta ja toimintatavoista, sitä paremmin hänen ryhmänsä pääsisi työssä alkuun.

Perjantain ja viikonlopun aikana Anttilan asianajaja keräsi pesänhoitajan valintaan suostumukset suurimmilta velkojilta eli Keskolta, Nordealta, Postilta ja eläkeyhtiö Varmalta. Ne edustivat 40:tä prosenttia velasta, yhteensä 16:ta miljoonaa euroa.

Maanantaina 18. heinäkuuta Anttilan hallitus järjesti puhelinkokouksen. Konkurssihakemusluonnoksen läpikäynnin jälkeen tehtiin nopea päätös.

Yhtiön taloudellisesta tilasta johtuen yhtiön hallitus on päättänyt hakea yhtiön konkurssiin”, pöytäkirjaan kirjattiin.

Tiistaina Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Simo Kolehmainen tuomitsi Anttilan konkurssiin.

Suomessa tapahtuu vuosittain pari tuhatta konkurssia, joista noin joka neljäs osuu kaupan alalle. Uusia yrityksiä ei tule entiseen tahtiin. Vähittäiskaupan alan yrityksistä on ennustettu häviävän viidennes vuoteen 2030 mennessä.

64-vuotias Anttila oli monella tavalla poikkeus. Kalle Anttilan Amerikan-matkallaan saamasta ideasta syntynyt yhtiö oli iso osa suomalaisten kaupunkimaisemien, kuluttamisen ja halpakauppojen historiaa. Koteihin kannetuista postimyyntikuvastoista tuli keräilykohteita.

Konkurssin hetkellä Anttila- ja Kodin 1-tavarataloja oli 36 ja työntekijöitä 1 250.

Anttila oli ollut viimeiset vuotensa rajussa pudotuksessa. Viidessä vuodessa liikevaihto oli romahtanut puoleen. Tilikaudella 2015 Anttilan kassojen kautta kulki 246 miljoonaa euroa. Viimeisen puolen vuoden aikana tappiota oli syntynyt noin 33 miljoonaa.

Suuntaa oli yritetty muuttaa. Ensin siinä epäonnistui omistaja Kesko. Aikansa yritettyään se myi Anttilan saksalaiselle 4K Investille vuonna 2015.

4K Investin liiketoimintamalli tiedettiin. Se hankkii rapakunnossa olevia yrityksiä, yrittää trimmata ne myyntikuntoon ja tehdä samalla itselleen voittoa.

Uusi omistaja toi Anttilaan toimitusjohtajan, hallituksen ja muita asiantuntijoita. Suomalaiset johtoryhmän jäsenet saivat näin päällystakit, jotka huolehtivat siitä, että toimintaa viedään joka alueella uuden omistajan haluamaan suuntaan.

Alkoi kiihkeä saneeraaminen. Saksalaiset tekivät pitkää päivää yrittäessään päästä selville Anttilan toiminnasta.

Yhteistyö sujui välillä takkuisesti. Osa työntekijöistä piti saksalaisten linjauksia tervetulleina. Saksalaiset halusivat tarkempaa suunnittelua ja seurantaa. Ohjeet menivät lattiatasolle asti: myymälätyöntekijöitä ohjeistettiin jopa asiakkaiden tervehtimisessä.

”Jotkut kokivat, että kertynyttä ammattitaitoa ei arvostettu”, kertoo Anttilan pääluottamusmiehenä toiminut Kai Vauhkala.

Neuvotteluhuoneeseen oli koottu johtoryhmän jäseniä. Fläppitaululle kirjoitettiin konkurssituomion päivämäärä ja kellonaika: 19.7.2016 kello 12.50.

Kun oikeus oli tehnyt päätöksensä, Helsingin Uudenmaankadulla joukko Krogeruksen toimiston juristeja ahtautui pesänhoitaja Tiilikan autoon. Tunnelma oli jännittynyt.

Ensimmäinen kohtaaminen konkurssiyhtiön henkilökunnan kanssa on aina arvoitus, ”kuin ensitreffeille menisi”. Pesänhoitaja voidaan kokea viholliseksi.

”Mehän emme ole siellä tuhoamassa heidän työpaikkojaan, vaan olemme siellä, koska liiketoiminnassa on epäonnistuttu”, Tiilikka sanoo.

Pitäjänmäen pääkonttorissa Anttilan talousjohtaja oli koonnut johtoryhmän jäseniä neuvotteluhuoneeseen. Osa oli pyydetty kesälomalta töihin.

Aurinko paistoi ikkunan takana. Huoneen ulkopuolella Anttilan työntekijät jatkoivat töitään tietämättä lainkaan, mitä oli tulossa.

Johtajat istuivat huoneessa ja odottivat. Fläppitaululle kirjoitettiin konkurssituomion päivämäärä ja kellonaika:

19.7.2016 kello 12.50.

Toimitusjohtaja Markus Roschelia lukuun ottamatta saksalaisia ei enää näkynyt. He olivat edellisenä iltana jättäneet pöydälle luottokortit ja auton avaimet.

Kun Krogeruksen juristit astuivat sisään taloon ja neuvotteluhuoneeseen, valta Anttilassa vaihtui viimeisen kerran. Tiilikka selitti vakavailmeisille johtajille, mitä konkurssi tarkoittaa. Kaikki työntekijät pitää irtisanoa. On valmistauduttava loppuunmyyntiin.

Yhden puhelimeen piippasi iltapäivälehden ilmoitus. Uutisotsikko kertoi Anttilan konkurssista.

Teija Poutiainen oli matkalla töistä kotiin, kun puhelin kilahti. Uutista oli vaikea uskoa. Hetkeä aiemmin hän oli suunnitellut loppukesän kampanjoita.

Teija Poutiainen oli tullut Lahden Anttilaan 1990-luvun lopussa ensin työllistymiskurssin harjoittelijaksi, pian vakituiseksi työntekijäksi. Eri osastot olivat tulleet tutuiksi.

”Sinä aikana lapset lähtivät kouluun, pääsivät koulusta, menivät ammattikouluun, vanhimmat pojat menivät naimisiin ja musta tuli mummi. Koko elämän skaala.”

Viimeiset pari vuotta hän oli vastannut muun muassa siitä, miltä myymälätilat näyttivät.

Poutiainen oli matkalla töistä kotiin, kun puhelin kilahti auton penkillä. Liikennevaloissa hän vilkaisi sitä.

Anttila Oy asetettu konkurssiin. (- -) Lisätietoja henkilökunnalle annetaan mahdollisimman pikaisesti.

Poutiainen alkoi soittaa tauotta esimiehensä puhelimeen. Linja oli varattu.

Asiaa oli vaikea ymmärtää. Vasta hetkeä aiemmin hän oli istunut Lahden tavaratalon johtajan kanssa suunnittelemassa loppukesän koululaiskampanjoita.

Vuosi oli tuonut mullistuksia uuden johdon myötä. Saksalainen asiantuntija oli tullut neuvomaan myös Poutiaista myymälän ilmeen järjestämisessä.

”Ei luotettu siihen meidän silmään enää.”

”Sieltä saattoi tulla pelkkää puseroa myyntiin. Ei suomalaiset osta pelkkää puseroa. En koskaan päässyt jyvälle, mitä ne halusivat.”

Poutiainen oli yrittänyt silti tsempata, sitä tavaratalon johto oli häneltä toivonut. Työtä oli ollut paljon. Vaikka Poutiainen oli toivonut, että ahkeroinnilla suunta kääntyisi, tulevaisuus ei ollut näyttänyt hyvältä.

”Myynnit eivät olleet sitä, mitä toivottiin. Asiakkaat vain odottivat poistopisteen alennettuja tuotteita.”

Tieto konkurssista tuli silti sokkina. Lopulta Poutiainen sai esimiehensä puhelimeen.

”Mä sanoin, että miksi hemmetissä et voinut mitään sanoa, mutta ei hänkään ollut tiennyt. Hän varmaan sai sen sähköpostin samaan aikaan.”

Kun ei muutakaan keksinyt, Poutiainen ajoi Alkoon ja osti kaksi lonkeroa. Ne jäivät jääkaappiin, kun hänet pyydettiin takaisin Lahteen. Helsingistä oli tullut käsky, että osa kotimaisista tuotemerkeistä piti ottaa välittömästi pois myynnistä.

Sukkamestarit Oy:n toimitusjohtaja Jussi Koskinen.
Sukkamestarit Oy:n toimitusjohtaja Jussi Koskinen. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

”Olisi pitänyt tajuta.”

Kun Sukkamestarit Oy:n toimitusjohtaja Jussi Koskinen sai sähköpostilla tiedon konkurssista, hän alkoi kerrata lähiaikojen tapahtumia.

Sukkamestarit oli toimittanut sukkalähetyksensä Anttilan logistiikkakeskukseen, mutta tuotteet olikin pyydetty toimittamaan uudestaan suoraan tavarataloihin.

Viimeisinä kuukausina Anttila oli maksanut joitain laskuja myöhässä. Yleensä isojen ostajien maksut pystyi ennakoimaan lähes kellon tarkkuudella.

Anttila ei ollut suurin asiakas, mutta se oli pitkäaikainen ja tärkeä. Lomien takia tehtaalla oli tehty sukkia Anttilalle varastoon normaalia enemmän.

Koskinen keskeytti työt. Anttilan velkalistan jatkoksi kirjattiin Sukkamestareiden 42 000 euron saatava. Kaikkiaan Anttilalla oli konkurssihetkellä velkaa 30 miljoonaa euroa.

 

Anttilan puhelimet soivat ja sähköposti ruuhkautui.

Verkkokauppa on auki, mitä sille tehdään? Pannaan toistaiseksi kiinni ja huoltokatko päälle, selvitetään asiaa.

Satamaan on juuri tulossa laiva, jossa on lähetys Kiinasta. Voidaanko se ottaa vastaan? Selvitetään verot, tullit, huolitsijan oikeudet ja vastuut, myyntimahdollisuudet.

Mikään ei saanut jäädä ulkomuistin varaan. Krogeruksen toimiston lakimiesharjoittelija Jens Lindén ryhtyi kirjuriksi. Oli merkittävä tarkasti muistiin, mitä kiireellisiä asioita oli hoidettava ja mitä pesänhoitaja oli jo päättänyt tehdä.

Pesänhoitajan on hankittava velkojille takaisin mahdollisimman iso määrä heidän saatavistaan. Lakia on noudatettava tarkasti, yhtäkään velkojaa ei saa suosia toisen kustannuksella. Väärä päätös konkurssin alkumetreillä voi kostautua myöhemmin.

Moni tavarantoimittaja ilmoitti tulevansa saman tien hakemaan pois tavarat, joista eivät olleet vielä saaneet maksua.

”Piti sanoa, että turha tulla, täältä ei mitään saa ulos. Piti ensin selvittää, kenellä on oikeus tavaroihin”, Tiilikka kertoo.

Työntekijät koottiin tiedotustilaisuuteen, Tiilikka vastaili kysymyksiin. Mitä tapahtuu työsuhteelleni? Jatkuuko Anttilan toiminta?

Yleensä pesä saa parhaan tuloksen, jos liiketoiminnan voi myydä kokonaisuutena pois. Se osoittautui nopeasti turhaksi toiveeksi. Viimeisinä vuosina Anttilan eri toimintoja oli jo yritetty myydä. Ostajaehdokkaat oli kammattu läpi, eikä niillä ollut ruusuinen kuva siitä, mitä Anttila oli. Tavaratalot olivat vaikeuksissa, Anttila ei ollut onnistunut uudistumaan riittävän nopeasti.

Työntekijöiden irtisanominen piti järjestää nopeasti. Esimiehet alkoivat irtisanoa alaisiaan ja johto irtisanoi esimiehet. Moni sai puhelun kesken kesäloman. Osaa helpotti tieto siitä, että työtä oli kuitenkin tiedossa pidempään kuin vain irtisanomisajan kaksi viikkoa.

Heti ensimmäisenä päivänä piti päättää, pidetäänkö kaikki myymälät auki.

It-henkilöstö alkoi selvittää, pysyvätkö tietojärjestelmät käynnissä. Konkurssi saa usein yhteistyökumppanit hätääntymään. Järjestelmiä saatetaan sulkea, vuokranantaja voi katkaista sähköt, puhelimet voivat mykistyä.

Tavarataloihin tarvittiin lisää vartijoita.

Kassajärjestelmäänkin piti tehdä muutos: konkurssipesän myynnistä ei maksettu arvonlisäveroa, ja se täytyi kertoa kuitissa.

Lopulta kaikki oli järjestyksessä. Pesänhoitaja Tiilikka päätti, että kaikki myymälät pidetään auki.

 

Anttilan 36 myymälän vuokrasopimukset olivat iso syy tavarataloketjun alamäkeen. Ne olivat pitkiä ja kalliita.

Pesänhoitaja Tiilikka halusi, että myymälöiden vuokraa alennetaan heti reilusti. Osa vuokranantajista ei suostunut edes keskustelemaan asiasta.

Tiilikka päätti, että kun myymälöitä aletaan sulkea, ensin luovutaan niistä, joiden vuokraa ei ole saatu laskettua.

Neuvotteluja käytiin myös Postin kanssa. Konkurssihetkellä logistiikkakeskuksessa Orimattilan Pennalassa oli Anttilan tavaroita 14,5 miljoonan euron arvosta. Anttilan keskusvarasto oli muuttanut sinne konkurssia edeltäneenä keväänä.

Anttila oli valtionyhtiölle tärkeä uusi asiakas, jonka takia oli tehty isoja investointeja ja etsitty yhdessä uusia toimintatapoja. Posti pidätti tavarat vakuutenaan. Siihen sillä oli sopimuksen ja lain mukaan oikeus.

Tilanne oli vaikea. Konkurssipesälle jokainen päivä, jonka tavarat seisoivat varastolla, oli rahaa. Myymälöistä tavarat hupenisivat vauhdilla.

Neuvottelut jatkuivat muutaman viikon.

Lopulta Pennalan portit aukesivat ja tavarat saatiin Anttiloihin.

 

”Vuosisadan valtavin konkurssiloppuunmyynti alkoi… tule ennen kuin loppuu!”

Anttiloiden ja Kodin 1-myymälöiden tyhjentämistä vauhditettiin jopa tv-mainoskampanjalla. ”Huikea Konkurssiloppuunmyynti” alkoi 27. heinäkuuta.

Lahdessa Teija Poutiainen oli tullut aamulla töihin ja ryhtynyt työkavereidensa kanssa tulostamaan alennuslappuja.

Tuotteiden laputtaminen oli vielä kesken, kun Poutiainen käveli tavaratalon suljetun verkko-oven luokse. Sen takana koko ala-aula oli täynnä ihmisiä, ja joukko kiemurteli naapuriliikkeen pihalle asti.

”Mulle tuli itku kurkkuun, kun yritin selittää, että me ei olla valmiita.”

Ihmiset rynnivät sisään. Osa pettyi tarjouksiin. Jotkut luulivat, että kaikki oli 80 prosentin alennuksessa.

”Se vihamielisyys oli käsinkosketeltavaa, ihan hirveää.”

Oli myös hauskoja hetkiä. Eräs mies puhkesi kovaääniseen jee-huutoon saavuttuaan täyden kärryn kanssa Poutiaisen kassalle.

”Hän kertoi jonottaneensa kaksi ja puoli tuntia. Minäkin huusin jee, kun sain hänet rahastettua. Se oli monta tuhatta euroa.”

Kouvolan Anttilassa Sanna Holm tuli kesälomalta töihin, kun konkurssimyynti oli jatkunut jo jonkin aikaa. Vastassa oli kaaos.

”Se ihana, vaivalla rakentamani osasto oli asiakkaiden toimesta revitty täysin paskaksi.”

Postimyyntipakettejaan kaipaavat asiakkaat soittelivat ja jotkut huusivat kasvotusten myyjille. Tuotteiden loppumisesta valitettiin. Myyntipaketteja revittiin auki, ja kuoret jäivät myyjien siivottavaksi, Holm kertoo.

”Vanhemmat eivät vahtineet lapsiaan, vaan heidän annettiin kiipeillä hyllyillä ja tikkailla.”

Jyväskylässä yksi asiakas uhkasi tulla myymälään aseen kanssa, jos ei saa verkkokaupasta ostamaansa tuotetta, kertoo entinen pääluottamusmies Vauhkala.

Kun verkko-ovi laski, Anttilan kaiuttimista soivat hautajaiskellot. Kuusi kumahdusta, yksi jokaiselle vuosikymmenelle.

Pesänhoitaja Tiilikka näki nopeasti, että loppuunmyynti oli menestys. Kun aiemmin Anttilan yhden päivän myynti saattoi olla 400 000 euroa, konkurssimyynnissä sitä syntyi päivässä jopa 4,6 miljoona euroa.

Esimerkiksi Lego-tuotteissa tehtiin myyntiennätys, vaikka hintaa ei alennettu lainkaan.

”Se on se ostohuuma”, Tiilikka sanoo.

Pitäjänmäen pääkonttorilla seurattiin tarkasti tavaroiden menekkiä. Kun joku myymälä veti paremmin, tuotteita siirrettiin sinne. Tiloja suljettiin vähitellen. Ensimmäisenä ovensa sulki Citycenterin myymälä Helsingin keskustassa 15. elokuuta, viimeisenä Itäkeskuksen myymälä 14. joulukuuta 2016.

Lahden Anttila oli viimeisen kerran auki asiakkaille elokuun 24. päivänä 2016. Tavaratalon viimeinen asiakas oli Teija Poutiaisen siskon mies. Hän osti cd-levyn, The Smiths -yhtyeen kokoelma-albumin.

Kun verkko-ovi laski, Anttilan kaiuttimista soivat hautajaiskellot. Kuusi kumahdusta, yksi jokaiselle Anttilan vuosikymmenelle.

Poutiainen meni muiden kanssa pihalle. He sytyttivät kynttilän. Otettiin valokuvia ja oltiin. Viimeisenä vitsinä kaiuttimista soitettiin Suvi Teräsniskan kappale Erinomanlaisia. Se oli soinut tavaratalossa joulumyyntien aikana ja koetellut työntekijöiden hermoja.

”Ei se laulu siinä pihalla enää ollutkaan niin hirveä.”

Asiakkaat olivat poissa, mutta työntekijöiden urakka jatkui.

”Jokainen noppeli, nappeli ja varaston nurkka siivottiin. Kaikki tulivat töihin. Se oli meille kunniatehtävä.”

 

Anttilan entinen työntekijä Teija Poutiainen.
Anttilan entinen työntekijä Teija Poutiainen. © Jarmo Wright

Teija Poutiainen kertoo Lahden Anttilan viimeisestä päivästä:

Verkkokaupasta oli tehty 4 000 tilausta niin, että asiakas oli maksanut, mutta tuotetta ei ollut ehditty toimittaa ennen konkurssia. Tuotteiden omistusoikeuden selvittäminen oli yksi konkurssipesän isoista urakoista.

Oli osin sattumastakin kiinni, kuka sai ostamansa tuotteet. Lopputulos riippui siitä, missä vaiheessa tilauksen käsittely oli konkurssihetkellä ollut. Välillä juridiikkaa oli vaikeaa selittää asiakkaille.

Yksi tavaraa odottaneista oli sohvan tilannut Lilli Gorski. Gorski oli yhteydessä Hakolan huonekalutehtaaseen, sohvan valmistajaan. Selvisi, että sohva oli pakattuna osoitelappu kyljessään tehtaan ovensuussa.

”Päiväkin olisi muuttanut sitä, että se olisi ehtinyt lähteä eteenpäin.”

Koska Gorski oli maksanut sohvan suoraan pankkitililtään, hänestä tuli Anttilan velkoja.

Hakola tarjoutui myymään jo paketoidun sohvan Gorskille taas tuhannella eurolla. Gorski tarttui tarjoukseen.

Verkkokaupan asiakkaat kävivät keskustelua Facebookissa ”Anttilan konkurssin uhrit” -ryhmässä. Jaettiin neuvoja ja valiteltiin tiedon puutetta. Osa epäili, että juuri ennen konkurssia annetuissa isoissa alennuksissa oli jotain hämärää.

Jotkut näkivät, kuinka konkurssipesä myi heidän tilaamiaan tuotteita myymälöissä.

Tytär totesi, että eikös me voitais ottaa tavarat kun ne on kerran maksettukin”, kirjoitti yksi velkojaksi päätynyt asiakas.

Joissain keskusteluissa pesänhoitajaa syytettiin varkaaksi ja huijariksi.

Kiireisimpinä päivinä Tiilikan vastaajaan kertyi useita kymmeniä viestejä, ja hän kuunteli ne päivän päätteeksi. Yksi on jäänyt mieleen. Möreä ääni kysyi: ”Tiedättekö te Tiilikka, mitä arabimaissa varkaille tehdään?”

Monelle vuokranantajalle Anttilan myymälöistä tuli riesa. Tiloja on vaikea muunnella, ne ovat Anttiloita.

Pääkonttorilla Pitäjänmäessä työpäivät olivat pitkiä. Iltaisin kun talo oli tyhjentynyt, Tiilikalla oli tapana ottaa kengät pois jalasta ja mennä makaamaan aulan näyttelysohvalle läppäri sylissään.

”Mietin siinä, että kyllä tämä työnteko joskus voi olla niin hienoa. Että saa tällaista tehdä.”

Poikkeuksellisessa tilanteessa syntyi poikkeuksellisia ideoita. Pesä jopa tarjosi Anttilan myymäläkalusteita myytäväksi Huutokauppakeisari-tv-ohjelmassa. Se jäi toteutumatta, kun rahasta ei päästy sopuun.

Tiilikka vaikuttui anttilalaisten toiminnasta.

”He olivat jumalattoman avuliaita, venyviä ja idearikkaita. Tekivät paljon, paljon enemmän mitä heidän työsopimukseensa olisi kuulunutkaan”.

Konkurssipesä järjesti jopa omakustanteiset pikkujoulut pääkonttorilla. Henkilökunnasta koottu bändi soitti. Tanssittiin ja muisteltiin.

”Parannettiin velkojien asemaa, koska oli entistä motivoituneempia työntekijöitä.”

Tiilikan mukaan konkurssipesästä tuli velkojien kannalta menestys: keskimäärin konkurssipesien velkojat saavat saatavistaan viitisen prosenttia, Anttilan kohdalla arvio on tällä hetkellä noin 50 prosenttia.

Asiakkaiden vihainen palaute ja päivämyyntien moninkertaistuminen tekivät Anttilan henkilökunnan työstä aiempaa vaativampaa ja raskaampaa. Pesänhoitaja päätti antaa heille loppuajaksi kymmenen prosentin palkankorotuksen.

Se kääntyi työntekijöitä vastaan. Työttömyyskassat ja Finanssivalvonta tulkitsivat korotuksen kultaiseksi kädenpuristukseksi. Työttömien karenssipäivät lisääntyivät, eikä korotettua palkkaa otettu huomioon korvauksen laskennassa.

”Siitä kärsivät eniten he, jotka olisivat eniten työttömyysturvaa tarvinneet”, Tiilikka sanoo.

Asiakas Lilli Gorski.
Asiakas Lilli Gorski. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Loppukesästä 2019 konkurssipesä lähetti ehdotuksen Lilli Gorskille. Velasta saisi puolet eli 500 euroa takaisin.

”Miehen kanssa oltiin yhteistuumin sitä mieltä, että todellakin otetaan puolet.”

Samanlaisen viestin sai 1 700 muuta pienvelkojaa. Lähes kaikki vastasivat myöntävästi.

Gorskin mielipaha oli lopulta pieni.

”Käytännössä maksoimme sohvasta saman hinnan kuin se olisi ollut tehtaan normaalihinnalla ostettuna. Keittiöremontista vähän nipistettiin.”

Anttilan pesän selvittäminen on edelleen kesken.

Ylöjärveläinen Sukkamestarit on saanut neljänneksen velastaan takaisin. Lisää on vielä luvassa.

Pitkäaikaisen asiakkaan konkurssi oli osasyynä siihen, että Sukkamestarit hakeutui yrityssaneeraukseen.

Nyt tilanne näyttää toimitusjohtaja Koskisen mukaan hyvältä, ja Sukkamestarit hakee kasvua myös kansainvälisiltä markkinoilta.

Sukkatehtailija epäili, että ennen konkurssia Anttiloihin olisi tilattu tarkoituksella ylimääräistä tavaraa ja kasvatettu näin velkamäärää. Pesänhoitaja Tiilikka kertoo, ettei ole löytänyt viitteitä epäilyttävistä järjestelyistä. Konkurssia edeltävät isot alennusmyynnit olivat nekin hänen mukaansa normaaleja kesäaikaan.

Monelle vuokranantajalle Anttilan myymälöistä tuli riesa. Osa tiloista on yhä tyhjillään. Anttila oli halunnut, että kaikki myymälät näyttävät samanlaisilta: kaksikerroksinen tila, liukuportaat keskellä. Tiloja on ollut vaikea muunnella sopiviksi muuhun – ne ovat Anttiloita.

Osa vuokranantajista riitelee pesänhoitajan kanssa saatavistaan.

Kun jokaisesta velkaeurosta on näillä näkymin tulossa puolet takaisin, moni esittää mielellään velkasumman mahdollisimman isona.

”Velkojilla voi olla halu paisuttaa saataviaan”, Tiilikka sanoo.

Anttilan logistiikkaa pyörittänyt Posti esitti vaatimuksekseen yhteensä yli 17 miljoonaa euroa. Pesänhoitaja ilmoitti hyväksyvänsä vain neljänneksen summasta.

Posti luopui lopulta ylimääräisistä vaatimuksistaan eikä ole enää Anttilan velkojana.

Nykyään ammattiliitto Pamissa työskentelevä entinen pääluottamusmies Kai Vauhkala arvioi, että 70 prosenttia entisistä anttilalaisista on löytänyt uutta työtä. Entisiä työkavereita on kaupan alalla, kiinteistöpuolella, hoiva-alalla.

Lahden myymälän Teija Poutiainen työskentelee myyjänä toisessa tavaratalossa. Kouvolan myymälän Sanna Holm tekee hänkin kaupan töitä ja haaveilee rikosseuraamusalan opinnoista.

Anttilan konkurssipesä: Keskusrikospoliisi tutkii rikosepäilyä