Kristiinankaupunki – miksi sieltä ei haluta pois

SK:n arkistosta: Suomen ensimmäinen Cittaslow-kaupunki houkuttaa sekä paluumuuttajia että uusia asukkaita.

Teksti
Aune Waronen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Palaan työmatkalta kotiini Kristiinankaupunkiin. Sisääntulotien loppupäässä vanhalla rautatiesillalla tuttu näkymä avautuu yhtäkkiä eteeni.

Koko pikkukaupunki on merenlahden toisella puolen kuin isolla kämmenellä. Se näkyy yhdellä silmäyksellä.

Leveässä siluetissa piirtyvät ylimmäksi kirkkojen ja raatihuoneen tornit sekä Lars Sonckin suunnittelema koulurakennus. Niiden alapuolella ovat isot kauppiaantalot, jotka ovat olleet paikoillaan 1700- ja 1800-lukujen merenkulkuajoista saakka.

Vaikka ilta-aurinko paistaa kaupungin takaa silmiini, erotan kauppiaantalojen ympärillä värikkäitä puutaloja, toinen toistaan pienempiä. Niiden edessä välkehtii meri.

Ajan pitkän sillan yli ja kaupungin läpi parissa minuutissa. Kannan tavarat sisään vuonna 1844 rakennettuun merikapteenin taloon ja istun kuistille.