Koulusurmat: Voiko pahuuden kitkeä pois ihmisestä?

Teksti
Jyrki Jantunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kynttilöitä Kauhajoella 250908

Yhden vastauksen antaa kirjailija Torsti Lehtinen: “Meitä ei voida pakottaa hyvään poliisivoimien tai ulkoisen pakon nojalla. Ilmeisesti ainoastaan vahva usko siihen, että joudumme kuoleman jälkeen vastuuseen teoistamme, vaikuttaisi käyttäytymiseemme ja valintoihimme radikaalilla tavalla.”

Kynttilöitä Kauhajoella 25. syyskuuta 2008.

Mies iskee veitsellä ohikulkijaa niskaan.

Perheenisä surmaa vaimonsa ja lapsensa.

Mies tappaa keittiöveitsellä ryyppytoverinsa mutta ei pysty selvin päin kertomaan motiiviaan.

Tavalliseksi luonnehdittu nuori ampuu koulussa kymmenen luokkatoveriaan ja itsensä.

Mistä paha nousee? Voiko pahuuden kitkeä meistä pois? Vai onko se hyväksyttävä osana meitä?

Näihin kysymyksiin Suomen Kuvalehden toimittaja Riitta Kylänpää etsi vastauksia syksyllä 2005.

Kysymykset ovat yhä ajankohtaisia – ja Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen entistä tärkeämpiä.

Tässä otteita Kylänpään jutusta Pahuus tekee meistä ihmisiä, joka on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 44/2005 (ilm. 3.11.2005). Koko juttu löytyy pdf:nä tämän koosteen lopusta.

Mikäli juttu herättää ajatuksia, osallistu keskusteluun. Linkki alla.

Itsestään selvä
pahuus

Filosofi-kirjailija Torsti Lehtiselle ihmisen pahuus on itsestään selvä asia. Sen kiistäminen johtaisi hänen mukaansa valheelliseen ihmiskuvaan.

“Olen taipuvainen ajattelemaan Dostojevskin tavoin, että todellisuuden syvässä olemuksessa käydään hyvän ja pahan välistä taistelua. Ristiriita on syvällä jumaluuden ytimessä: Jumalassa on saatanallinen selkäpuoli, ja ihminen on Jumalan kuva.”

Lehtisen mukaan tärkeintä on tunnistaa itsessä oleva pahuus. Hän on jopa sitä mieltä, ettei hyvyys ole edes mahdollista ennen kuin tunnistamme oman pahuutemme.

“Kaiken kulmakivi on se, että myönnämme oman heikkoutemme ja hyväksymme sen myös toisessa. Ihminen, joka on aidosti katsonut omaa tulevaa kuolemaansa, omaa heikkouttaan ja oman lihansa alttiutta, on taipuvainen käyttäytymään solidaarisemmin myös muita kohtaan.”

Pahinta on
itseriittoisuus

Lehtisen mukaan pahuus sijaitsee “sellaisissa metafyysisissä syvyyksissä, etteivät järjen, psykiatrien tai psykoanalyytikkojen näpit yllä ikinä sinne asti”. Hänestä meidän pitäisi suostua siihen, että ihminen ei tiedä kaikkea ja että meissä on myös syvempi mystinen ulottuvuus.

Lehtistä huolestuttaa pahuuden lisääntyminen ihan tavallisten ihmisten keskuudessa. “Pahinta on itseriittoisuus ja täydellinen välinpitämättömyys.”

“Yltiöyksilöllisessä kulttuurissamme mietitään vain, mitä teoistamme seuraa minulle, piittaamatta siitä, että monet asiat, jotka tuottavat minulle iloa ja nautintoa, saattavat tuottaa toisille surua ja huolta.”

Hän löytää kasvavan itseriittoisuuden syyt menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin meillä oli vallalla “yksilöä muottiin pakkaava, yksilövihamielinen järjestelmä”. Nyt heiluri on heilahtanut toiseen äärimmäisyyteen.

Suuri osa maailman pahuudesta on kuitenkin inhimillistä, ihmisen heikkoudesta johtuvaa.

“Tuomittavampaa on tietoisiin arvovalintoihin perustuva pahuus. Pahinta on vetää hyvän ja pahan rintamalinja itsensä ja muiden, tai oman ja muiden yhteisöjen välille. Tai oman ja muiden kansakuntien, tai oman ja muiden uskontojen välille.”

Todellisuudessa hyvän ja pahan rintamalinja kulkee jokaisen yksilön, yhteisön, kansakunnan ja uskonnon lävitse.

Lehtinen arvostelee myös työelämän koventunutta ilmapiiriä.

“Meneillään olevissa onnellisuusolympialaisissa, ihmisten pakottamisessa esiintymään itseään täydellisempinä ja vahvempina ja ylläpitämään kaikenlaisia kulisseja, saattaa haaskautua niin paljon voimavaroja, ettei voimia enää riitäkään sisäisen tilan muuttamiseen.”

Lehtisen mukaan kaikki ratkeaa sen perusteella, minkälainen ihminen on sisäisesti.

“Meitä ei voida pakottaa hyvään poliisivoimien tai ulkoisen pakon nojalla. Ilmeisesti ainoastaan vahva usko siihen, että joudumme kuoleman jälkeen vastuuseen teoistamme, vaikuttaisi käyttäytymiseemme ja valintoihimme radikaalilla tavalla.”

Pahan leima
sallii kaiken

Kysymys pahasta on askarruttanut myös oikeusfilosofi Ari Hirvosta. Häntä harmittaa, että enää vain teologit tuntuvat kykenevän keskustelemaan pahasta teoreettisesti.

“Rikosoikeus ei edes tunne pahuuden käsitettä. Ihmisiä rangaistaan lain rikkomisesta, eikä siitä, että he ovat pahoja.”

Filosofiassa kysymys pahuudesta kiteytyy kysymykseen vapaasta tahdosta. Koska ihmisellä on mahdollisuus valita hyvän ja pahan väliltä, hän on aina vastuussa teoistaan ja siten myös pahasta. Tätä pahuutta filosofia ei Hirvosen mukaan juuri ajattele nykyisin, koska se pitää sitä “liian epätieteellisenä käsitteenä”.

“Psykologiassakin pahuus on muuttunut tautiluokitukseksi tai biologiseksi ilmiöksi.”

Hirvosella on pelkonsa: “Se, että pahaa ei ajatella teoreettisesti, johtaa helposti siihen, että sitä on helppo käyttää poliittisesti tarkoitushakuisesti.”

Alistajia on
joka paikassa

Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mielestä pahuuden jättäminen pois rikosoikeuden tunnusmerkistöstä kertoo lainsäädännön humaanista lähtökohdasta, mutta myös naiiviudesta. “Lain mukaan kaikki ovat hyviä, ja vasta vaikeat olosuhteet tekevät heistä rikoksentekijöitä.”

Utriaisen mukaan ahneita ja sadistisia ihmisiä löytyy muistakin rikoksentekijöistä kuin vain syyntakeettomiksi julistetuista murhaajista.

“On ihmisiä, jotka nauttivat toisten alistamisesta. Se on taustalla monessa perheväkivaltatapauksessa. Heitä löytyy myös monilta työpaikoilta. Siksi pahuus pitäisi ottaa keskusteluun.”

Utriaisen mukaan rikosoikeuden yksi tärkeä tehtävä on pitää ihmisen pahoja puolia aisoissa ja osoittaa normijärjestelmällä, mikä ei ole sallittua.

“Se tarkoittaa sitä, että tuomiot pitää myös kirjoittaa siten, että jokainen ymmärtää, mikä on kiellettyä.”

Hänen mukaansa tuomioistuin on antanut viime aikoina arveluttavia jollei vääriä viestejä siitä, mikä on moraalisesti hyväksyttävää ja mikä ei.

“Niin tapahtui, kun Oulun taksisurman ja Eveliina Lappalaisen murhatuomiot muutettiin tapoiksi. Nykyisellään kriminaalipolitiikka suojelee rikoksentekijää, mutta sen tehtävä on huolehtia, että myös uhrin ja omaisten oikeudet toteutuvat.

Vai onko
pahuus kemiaa?

Toisin kuin lainsäädäntö, oikeuspsykiatria tuntee kypsymättömän, sadistisen persoonallisuuden. Silti Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonenkaan ei puhu pahuudesta.

Kriminaalipotilaiden hoitoon ja tutkimukseen keskittyneessä Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa työskentelevä Tiihonen etsii selitystä väkivaltaisuudelle biologiasta, ihmisen aivoista.

Tutkimuksissa rikoksen uusijoilla on havaittu muutoksia muun muassa aivojen serotoniini- ja sokeriaineenvaihdunnassa. Tiihosen mukaan kasvuympäristöllä on kuitenkin yhtä suuri merkitys kuin perimällä väkivaltaisuuden kehittymisessä.

Uusiseelantilaisten tutkijoiden parin vuoden takainen tutkimus osoitti, että vaikka lapsella oli niin sanottu “riskigeeni”, eli poikkeava aivojen välittäjäainegeeni, hänestä ei tullut epäsosiaalista, kun vanhemmat rakastivat ja tukivat häntä. Perimä ei siis yksin riitä selittämään väkivaltarikollisuutta.

Lisäksi tarvitaan tietyntyyppinen kasvuympäristö. Vastaavasti osin suvuittain kulkevan aikuistyypin diabeteksen puhkeaminen voidaan estää muuttamalla ruokailutottumuksia.

Tiihosen mukaan “pahin porukka” erottuu joukosta jo lastentarhassa: “He eivät noudata yhteisiä sääntöjä, tappelevat herkästi, rikkovat paikkoja.”

“Näitä lapsia voitaisiin auttaa tukemalla heidän vanhempiaan kasvatustehtävässä. Tärkeintä olisi, että lapsilla olisi rakastava mutta samalla johdonmukainen ja rajat asettava kasvatus. Usein näiden lasten vanhemmat kärsivät samoista ongelmista, jotka lapsille ovat syntymässä. He käyttävät päihteitä ja ovat väkivaltaisia. Jos lasten tekemiset ovat vanhemmille yhdentekeviä, ketjun katkaiseminen on hyvin vaikeaa.

Nuorinakin näillä lapsilla on vielä toivoa. “Auttaminen pääsemään irti väärälle uralle vievästä kaveriporukasta olisi monelle pelastus. Lievät tapaukset hyötyvät terapiasta tai muusta puuttumisesta myöhemminkin, mutta kovimpaan ryhmään eivät tehoa mitkään puheet.

Psykopaatin
tuntomerkkejä

Vaikka monet henkirikosten tekijät näyttävät usein tavallisilta, rauhallisilta isiltä ja äideiltä, normaali ihminen ei Tiihosen mukaan yleensä tapa eikä murhaa.

Henkilölle on saattanut kehittyä päälle päin näkymätön mielisairauden muoto, jolloin rikos tehdään harhan vallassa. Tai sitten kyse on impulssikontrollin ongelmasta; vaikeudesta säädellä omaa käyttäytymistään. Kun tällaisen ihmisen menneisyyttä tutkitaan tarkemmin, sieltä löytyy samantapaista käyttäytymistä.

Noin kymmenen prosenttia henkirikoksia tehneistä on syyntakeettomia, skitsofreniaa tai muuta psykoottista häiriötä sairastavia. Loput kymmenen prosenttia henkirikoksista on harkittua pahuutta.

Esimerkiksi Amerikassa harkitut henkirikokset ovat merkittävästi yleisimpiä, koska siellä toimii paljon rikollisjengejä. Mitä rauhallisempi ja järjestäytyneempi yhteiskunta on, sitä suurempi osuus rikollisista on psyykkisesti poikkeavia.

Impulsiivista aggressiivisuutta voitaisiin Tiihosen mukaan vähentää lääkkeillä, mutta laki ei salli pakollista hoitoa muille kuin varsinaisesti mielisairaille.

Tiihosen mielestä rikoksen uusimista voi varmemmin ennustaa vanhalla rasti ruutuun -persoonallisuustestillä kuin biologisilla mittareilla.

“Useissa meistä on psykopaatin tunnusmerkkejä kuten manipulatiivisuutta, pinnallista charmia ja lipevyyttä. Jotkut vain ovat fiksumpia ja osaavat hoitaa sisäpiirikaupat niin, etteivät jää kiinni.”

Miten olet joutunut
silmäkkäin pahuuden kanssa?

Diakoniajohtaja Sirpa Tirri, Vaasa:
“Myös itsekkyys ja itseriittoisuus ovat pahuutta. Vanhemmat haluavat toteuttaa niin hirveästi omia unelmiaan ja tehdä elämänsä aikana sitä ja tätä, että lapset tahtovat unohtua.”

Professori Heikki Ylikangas, Helsinki:
“Ihmisen pahuus tuli karmealla tavalla näkyviin Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Sekä punaisten että valkoisten puolella tapettiin tuhansia ihmisiä ilman kelvollista tutkintaa. Tappamisen syyksi riitti pelkkä asema. Punaisten puolella se, että toinen oli tehtaan- tai maanomistaja, valkoisten puolella se, että toinen kuului työväenyhdistykseen. Historiankirjoituksessa tekoihin on aina jokin syy. Pahuus on selityksenä epähistoriallinen. Mutta sodassa on vaikea selittää ainakaan karkeimpia ylilyöntejä muulla kuin ihmisluonnosta kumpuavalla pahuudella.”

Sosiaalityöntekijä Riitta Kiviharju, Iisalmi:
“Tapaan päivittäin perheitä, jotka tarvitsevat lastensuojelun tukitoimia. Vaikeimpia ovat lasten huostaanottotapaukset. Perheeseen on saattanut kasaantua päihde- ja mielenterveysongelmia, työttömyyttä, mutta yhtä hyvin kyseessä voi olla uraperhe, jonka arvojärjestyksessä lapset eivät olekaan enää etusijalla. Vanhemmat eivät tiedä, miten olla vanhempia.”
“Kysymykset pahuudesta tulevat mieleen silloin, kun aikuisten käytöstä katsoo lasten silmin. Mitä kaikkea kodeissa voikaan tapahtua? Meidän tietoomme tulevat vain ääritapaukset.”

Stakesin köyhyystutkija Jouko Karjalainen, Helsinki:
“Pahinta pahuutta ovat ahneus ja välinpitämättömyys. Ne näkyvät tavassa, jolla eliitti ottaa nykyisin etäisyyttä muuhun yhteiskuntaan. Tulonjako on revennyt. Eniten ansaitseva prosentti väestöstä vie leijonan osan Suomeen jäävästä kansantuotteen kasvusta.”

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta, Helsinki:
“Koin voimakkaasti, että pahuus oli läsnä koko sodan ajan Balkanilla. Bosnian sodan aikana raiskattiin paljon musliminaisia. Heidän kohtalonsa oli erityisen järkyttävä, koska sen jälkeen myös heidän oma yhteisönsä sulki heidät ulkopuolelleen. Heidän ei myöskään sallittu tehdä aborttia, vaan heitä pidettiin eristyksissä, kunnes raskauden keskeyttäminen oli mahdotonta. Työssäni jouduin tunnistamaan tällaisen naisen ja hänen syntymättömän lapsensa ruumiit naisen räjäytettyä käsikranaatin sylissään. Raskaana olevia naisia löytyi myös joukkohaudoista.”

Sosiaalityöntekijä Eila Karjalainen-Johansson, Lahti :
“Työssäni mietin usein, mitä on pahuus. Eihän kukaan ole syntyessään paha, mutta mikä sitten saa toiset tekemään rikoksia, joiden kohteena on usein viattomat, avuttomat ihmiset. Ovatko myös rikoksentekijät uhreja?”

Rikostutkija ja -kirjailija Matti-Yrjänä Joensuu, Helsinki:
“Työssäni kohtaamani pahuus selittyy usein rikollisen tunne-elämän vauriolla. Taustalla voi olla narsistinen patologia, eli ihmiseltä puuttuu kyky tuntea empatiaa tai syyllisyyttä.”
“Normaalissa kanssakäymisessä ahneus, mustasukkaisuus ja kateus ovat pahuuden suurimpia käyttövoimia. Niistä varsinkin kateutta on vaikea tunnistaa. Minun elämässäni oli muinoin eräs ihminen, joka totaalista pelon ilmapiiriä ylläpitämällä terrorisoi kaikkia elämänsä piiriin kuuluvia ihmisiä. Minuakin. Vielä vuosikymmenien jälkeen se aiheuttaa minulle välillä ahdistusta. En ole millään kyennyt selittämään hänen taustaansa. Ehkä siinä oli vain pahuus.”

Teksti
SK netin toimitus
Riitta Kylänpää

Kuva
Vesa Moilanen / Lehtikuva

Lue koko juttu: Pahuus tekee meistä ihmisiä (pdf; SK 44/2005)

Keskustelu
Jokela, Kauhajoki: Miksi taas?

SK netin blogeissa
Max Payne Kauhajoen varjossa (Kalle Kinnunen, Kuvien takaa, 1.10.2008)
Pohjanmaasta, webistä ja sosiaalisesta kontrollista (Marko Maunula, Tiellä Valkoiseen taloon, 25.9.2008)
Viikon Valopää: Mikko Paatero (Matti Simula, PolKom.fi, 25.9.2008)
Kiusaaminen vai konsolipelit (Kalle Kinnunen, Kuvien takaa, 24.9.2008)
Eduskunta järkyttyi (Matti Simula, PolKom.fi, 23.9.2008)

Kauhajoki-uutisointia SK netissä

Kauhajoki-uutisointia SK netissä
Miten ehkäistä uudet hirmuteot? (SK netti 3.10.2008)
Matti Saari halusi “aina murhata mahdollisimman paljon ihmisiä” (SK netti 1.10.2008)
Miksi rattijuoppo Matti Saari sai aseluvan? (SK netti 29.9.2008)
Ilta-Sanomien mukaan Matti Saaren aseen takavarikoinnista oli jo annettu määräys (SK netti 27.9.2008)
Sisäministeri Holmlund saa kansan ja poliisien tuen (SK netti 26.9.2008)
Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saari: käytös muuttui viikonloppuna (SK netti 25.9.2008)
Kriisipsykologi Soili Poijula: Aseen helppo saatavuus keskeinen tekijä (SK netti 25.9.2008)
Jokela-selvitys edennyt ennätysmäisen hitaasti (SK netti 25.9.2008)
Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat: KRP tehostaa netin valvontaa (SK netti 25.9.2008)
Olavi Sydänmaanlakka : “Kyllä tämä oli nähtävissä” (SK netti 24.9.2008)
“Vaarallinen syrjäytymisen muoto syntynyt Suomeen” (SK netti 24.9.2008)
Vihjepuhelin avattu, uhrien omaisille ilmoitettu, käsiaseiden kiellossa ongelmia (SK netti 24.9.2008)
Miksi lapsesta kasvaa paha (SK netti 24.9.2008)
“Hengenheimolaiset löydetään yhä varmemmin netistä” (SK netti 24.9.2008)
Kauhajoen surmaaja: Matti Juhani Saari (SK netti 24.9.2008)
Jokelan jälkeen satoja nettiuhkauksia (SK netti 23.9.2008)
11 uhria (SK netti 23.9.2008)
“Videoista oli soitettu jopa ulkomailta asti” (SK netti 23.9.2008)
“Hyvinvointivaltion alasajolla on seurauksensa” (SK netti 23.9.2008)
Poliisi kuulusteli epäiltyä ennakolta (SK netti 23.9.2008)
9 kuollutta (SK netti 23.9.2008)
Poliis: Uhreja on useita, ampujaa viedään sairaalaan (SK netti 23.9.2008)
Surmasiko kouluampuja itsensä? (SK netti 23.9.2008)
Netin keskustelupalstoilla arvaillaan jo ampujaa (SK netti 23.9.2008)
Poliisi: Kauhajoella ehkä useita kuollut (SK netti 23.9.2008)

Lisää aiheesta
Stakes: Työntekijöille ja vanhemmille tietoa kouluampumisen käsittelyyn (1.10.2008)
Sisäasiainministeriö linjasi: Käsiaseelle ei lupaa ensimmäisenä aseena (29.9.2008)