Koulukiusattu teki elokuvan: ”Aikuiset sanovat, että ei saa kiusata – mutta tekevät itse toisin”

Näin mahdollisen koulusurmaajan tarinasta syntyi elokuva Valkoinen raivo.
Kotimaa 26.11.2015 14:00
Ohjaaja Arto Halonen ja kuvaaja Peter Flinkenberg. © Art Films production

Kauhajoen koulusurmien jälkeen Suomen Kuvalehteen tuli anonyymi sähköpostiviesti. Sen kirjoittaja kertoi olevansa mahdollinen joukkomurhaaja.

Kirjoittaja oli huolissaan, että Suomeen on syntymässä käyttäytymismalli, johon ei olla puututtu. Vain vajaa vuosi aiemmin, marraskuussa 2007, Jokelassa oli tapahtunut koulusurma.

Kirjoittaja sai Suomen Kuvalehden jutussa nimen Lauri. Lauri on ihmismielen aggression ja väkivaltaisen käyttäytymisen akateeminen tutkija, joka on itse joutunut nuorempana koulukiusatuksi. Hän on kehittänyt kokemuksiensa pohjalta teorian valkoisesta raivosta, joka voi tehdä kantajastaan äärimmäisessä tapauksessa massamurhaajan.

Lauri itse kantoi kiusaamisen vuoksi valkoista raivoa, mutta hän ei koskaan tappanut ketään. Hän jaksoi pyytää apua.

 

Elokuvaohjaaja Arto Halonen löysi tarinan vuonna 2012. Hyvinkääläinen nuori mies oli juuri ampunut kaksi ja haavoittanut seitsemää tulittamalla ohikulkijoita Hyvinkään keskustassa, ja SK:n juttu Laurista levisi uudelleen netissä.

Koulukiusaaminen ja koulusurmat tuntuivat jo hieman puhki kuluneilta aiheilta, mutta Laurin tarina oli pysähdyttävä. Halosesta tuntui, että tarinassa oli jotakin, minkä jokaisen pitäisi kuulla ja ymmärtää.

Tarinassa kävi selvästi ilmi, että puhuja on ammattilainen. Samalla hän kantoi mukanaan traagisia kokemuksia. Yhtälö oli vakuuttava.

”Jokaisesta lauseesta tajusi henkilön sivistyksen ja syvän ymmärryksen. Tarina oli niin hyvin jäsennelty ja selitetty”, Halonen sanoo.

Laurilla on ollut selväsi huoli käyttäytymismekanismin syntymisestä asian ympärillä ja halu auttaa muita. Halonen epäilee, ettei Lauri olisi enää tullut esiin asiansa kanssa SK:n jutun jälkeen, mutta uusi lähestymistapa, elokuva, kiinnosti häntä.

Halonen  ja Lauri kävivät pitkiä puhelinkeskusteluja aiheesta ennen kuin tapasivat ensimmäisen kerran.

 

Kun Halonen ja Lauri tapasivat toisiaan, Halonen nauhoitti keskustelut ja purki nauhat itse. Laurin elämäntarina lähti rakentumaan ajatuksesta, että hän olisi voinut tehdä Suomessa ja maailmalla tapahtuneet joukkosurmat.

”En väitä, että kaikki joukkosurmien tekijät olisivat olleet valkoisen raivon vallassa, vaan että Lauri olisi voinut tehdä ne.”

Lauri on ollut mukana elokuvaprosessissa koko ajan. Koska aihe on sensitiivinen ja Halonen halusi säilyttää tarinan autenttisuuden niin hyvin kuin mahdollista, hän antoi Laurille koko aineiston nähtäväksi.

Koska Lauri on anonyymi, he miettivät yhdessä, miten asiat voidaan esittää anonymiteetti säilyttäen.

”Yhteistyö oli tiivistä ja hyvää. Olimme samalla asialla ja meillä oli sama päämäärä.”

 

Valkoisen raivon käsite kuulosti Halosesta johdonmukaiselta.

Viha pääsee kehittymään loppujen lopuksi aika yksinkertaisella tavalla. Kuitenkaan mekanismin kehittymistä ei myönnetä, käsitellä tai sitä ei osata nähdä. Eristäminen ja kiusaaminen eriyttävät ihmistä, ja kun siihen yhdistyy joku toinen trauma, alttius valkoisen raivon synnylle kasvaa.

Halonen oli itse levoton oppilas ja syrji muita. Lopulta hänestä tuli koulukiusattu.

Vaikka Halonen ei ole kokenut valkoista raivoa, kokemukset kiusatuksi tulemisesta auttoivat ymmärtämään sen maailman logiikkaa.

”Koulukiusattuna yritin miettiä, että ensi vuonna tilanne on toisin tai viimeistään kahden vuoden päästä. Vaikka se tuntui järkyttävältä pitkältä ajalta, pystyin kuitenkin sillä selviytymään.”

Jollekin toiselle se olisi voinut olla iäisyys. Uskoa siihen, että kiusaaminen loppuu, ei aina riitä.

Halosen mukaan kiusatuksi tulemista ohjaa ikään kuin sisään kirjoitettu koodi. Kiusaaminen alkaa tarhassa ja pitää pinteessään tiukasti.

”Elämässä pitää menestyä, ja tilaa huipulla on vain pienelle osalle. Sinne pitää pyrkiä keinolla millä hyvänsä ja saada kaveripiirin päällikkyys. Se vaatii muiden mollaamista.”

Halosen mukaan koko yhteiskunta pohjautuu siihen, että menestyäksesi sinun pitää polkea muita alas. Kiusaamista on vaikea saada kuriin, koska se peilaa syvästi yhteiskuntamme ongelmia.

”Puhutaan aina, että ei saa kiusata. Kuitenkin me näytämme aivan toisenlaista kuvaa maailmassa ja siitä, mitä me ollaan ja edustetaan. Teemme toisin kuin opetamme lapsiamme. Sokea Reettakin näkee, että eihän tämä maailma pyöri niin kuin aikuiset väittävät.”

 

Kouluampumisia on tutkittu ja aiheesta on käyty paljon keskustelua. Keskustelu on kuitenkin keskittynyt aserajoituksiin, mielenterveysongelmiin ja siihen, miten potentiaalisia kouluampujia pystyttäisiin tunnistamaan.

Laurin tuomiin asioihin keskustelu ei ole ylettynyt tai jos on, aihepiiriä on vain sivuutettu.

Elokuvassa sveitsiläinen koulusurmia tutkinut aggressiotutkija kertoo, että vain yhdellä kolmesta koulusurmaajat on mielenterveysongelmia. Loput ovat surun ja vihan kanssa eläviä ihmisiä, kuten Lauri.

Halosen mukaan tämä on alue, josta ei ole puhuttu. On olemassa potentiaalisia joukkomurhaajia, jotka eivät ole diagnosoitavissa.

”Yhteisön on helppo sälyttää se vastuu niin, että he ovat sekopäitä ja niitä vaan syntyy. Ei nähdä, että itse asiassa me ollaan eriytetty nämä ihmiset. Me ei olla puutututtu tähän, ja mekanismi pääsee syntymään.”

Halonen toivoo, että elokuvan nähneet pystyisivät tunnistamaan itsessään mahdollisia valkoisen raivon piirteitä ja selvitä siitä samoin kuin Lauri.

Vaikka aihe on shokeeraava ja rankka, siinä on valoa.

”Tämä on selvitymistarina ihmisestä, joka ei koskaan totettanut fantasioitaan.”

Valkoinen raivo elokuvateattereissa 27.11. Suomen Kuvalehti on elokuvan mediapartneri.

Valtakunnallinen elokuvakasvatusjärjestö Koulukino  ja Suomen Mielenterveysseura ovat tuottaneet oppimateriaalia Valkoinen raivo -elokuvaan. Oppimateriaalissa on tehtäviä neljästä teemasta: koulukiusaamisesta, tunteista, turvaverkosta ja selviytymisen keinoista.