Koulukaupat epäilyttävät Jurvassa: Päättäjä kauppasi vanhan koulun ja ryhtyi pian ostajayhtiön pomoksi

Kunnanhallituksen puheenjohtaja kiistää epäilyt jääviydestä.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pohjanmaalla sijaitsee entinen kunta, nykyinen kirkonkylä Jurva.

Neljän tuhannen asukkaan Jurva on elänyt huonekaluteollisuudesta: siellä on ollut kymmeniä huonekalualan yrityksiä sekä alan koulutus, käsi- ja taideteollinen koulutuskeskus Sedu.

Jurvan kunta liittyi Kurikkaan vuonna 2009. Jurvalaisten mukaan sen jälkeen alkoi niin kutsuttu ”sivistystoimen alasajo”.

Ensin ammattikoulun yksiköt alkoivat siirtyä yksi kerrallaan muualle.

Lopulta jäljelle jäi enää artesaanikoulutus, jossa opiskelee nyt  40 kuva-artesaania. Vuonna 2018 viimeinenkin koulutusohjelma siirtyy Kurikkaan, jonne valmistuu uusi koulurakennus.

Jurvassa sijaitseva koulurakennus oli jäämässä tyhjilleen.

 

Seinäjoen koulutuskuntayhtymä päätti vuonna 2014 ryhtyä toimeen ja panna ammattikoulun kiinteistöt julkiseen myyntiin.

Kiinteistöt lohkottiin. Osan osti Kiinteistö Oy Pohjanmaan Nikkarikeskus, loput jurvalainen liikemies Olli Kangas vaimonsa Eeva Kankaan kanssa. Kauppoja varten he perustivat kiinteistöyhtiö Haapalanpuiston.

Koulutuskuntayhtymä ja Kankaat tekivät sopimuksen: kiinteistöt eivät maksa mitään, mutta ostaja sitoutuu maksamaan kaikki kulut vuoteen 2018 asti eli niin kauan kuin viimeiset kuva-artesaanit jatkavat tiloissa opintojaan.

Kuntayhtymälle kauppa oli onnistunut. Muuttotappiokunnissa koulurakennuksia voi olla hankala saada kaupaksi, ellei tyydy pilkkahintaan.

Käyttökustannukset ovat noin 200 000 euroa vuodessa, joten parin vuoden kuluista muodostuisi käypä kauppahinta. Kaikki voittavat: Haapalanpuisto saa haluamansa kiinteistöt, kuntayhtymä pääsee eroon kuluista.

Jurvalaisten mielestä Mäki oli jäävi myymään koulua yhtiölle, jonka osakas pian oli.

Myös kaupunginhallituksen puheenjohtajalla Juhani Mäellä (kesk) oli lusikkansa sopassa.

Kaupunginhallituksen lisäksi Mäki istuu myös Sedun hallituksessa, ja hän oli mukana myymässä kiinteistöjä Haapalanpuistolle.

Kaupat solmittiin neuvottelujen jälkeen 1. kesäkuuta 2016. Muutama kuukausi sen jälkeen Mäki oli paitsi Haapalanpuiston osakas myös toimitusjohtaja.

Jurvalaisten mielestä Mäki oli jäävi myymään koulua yhtiölle, jonka osakkaaksi hän oli ryhtymässä.

Sedun johtajan Reija Lepolan mukaan juristit ovat tehneet selvityksen esteellisyydestä. Koska Mäki ryhtyi osakkaaksi vasta kauppojen jälkeen, hän ei ollut jäävi myymään kiinteistöjä.

Mäen mukaan hänet pyydettiin osakkaaksi juhannuksena, kuukausi kauppojen jälkeen. Toimitusjohtaja hänestä tuli myöhemmin syksyllä – siksi, että muut osakkaat ovat päivätöissä, ja eläkeläisenä hänellä on aikaa hoitaa yhtiön asioita.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Mäki kuitenkin suunnitteli osakkaaksi ryhtymistä jo ennen kauppoja ja on myöntänyt sen kaupunginvaltuustossa.

 

Näetkö mitään epäilyttävää siinä, että kunnan keskeinen päättäjä toimii näin kuntayhtymän omaisuuden kanssa?

”Pienellä paikkakunnalla on paljon kateellista puhetta. Taustalla ei kuitenkaan ole ollut mitään peliä. En näe tehneeni mitään väärää. Kiinteistöt olivat puolitoista vuotta vapailla markkinoilla, ja kuka tahansa olisi voinut ostaa ne.”

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan sinulta kysyttiin valtuustossa, aiotko lähteä Haapalanpuiston osakkaaksi. Sanoit, että harkitset asiaa. Pitääkö tämä paikkansa?

”Tässä elämässä on tullut heitettyä kaikenlaisia heittoja. En väitä, että olen sanonut niin, mutta jos olen sanonut, niin se on ollut pelkkä heitto.”

Oletko vai etkö ole sanonut näin?

”En väitä, että en olisi sanonut näin, mutta en muista sanoneeni.​ Tässä maailmassa on paljon puhetta, enkä tule joka sanaa muistamaan. Ei tätä kannata lähteä veivaamaan.”

 

Jääviysepäilysten lisäksi erikoista on se, että kauppakirjan mukaan koulun irtaimisto on vanhaa ja kulunutta, eikä sillä ole rahallista arvoa.

Irtaimistoon kuuluu kuitenkin koko ammattikoulun laitteisto: kangaspuita, projektoreja, hiomakoneita, erilaisia porakoneita, hiekkapuhalluskaappi ja laitoskeittiö. Miksi nämä annettiin Haapalanpuistolle muka arvottomina?

Reija Lepola kertoo, että osa opetuksessa tarvittavista laitteista on myyty, osa siirretty muualle Sedun yksiköihin ja osa ammattikorkeakouluun Seinäjoelle. Lepola arvelee, että jäljelle jääneiden tavaroiden arvo ei ole kovin suuri.

”Jotkut laitteet ovat niin vanhoja, että niiden käyttöarvo on pieni. Asiantuntijat ovat tehneet laiteluettelot ja käyneet ne tarkasti läpi. Kaikki on huomioitu.”

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan ulkopuolinen asiantuntija on arvioinut jäljelle jääneiden laitteiden arvoksi noin 100 000 euroa.

”Onkohan se ollut silloin, kun kiinteistön arvoa on arvioitu? Se on varmaankin ollut noin-arvio, ja sen jälkeen opetuksessa tarvittavat laitteet on siirretty muualle”, Lepola arvelee.

Nyt nuorten osuuskunta joutuu vuokraamaan laitteita Haapalanpuistolta.

Vielä ennen kauppoja osa kunnan päättäjistä toivoi, että Kurikan kaupunki olisi ostanut puuntyöstö- ja metallikoneet.

Seinäjoen ammattikorkeakoululla on yrittäjyyteen valmentava Young skills -osuuskunta, jossa jo valmistuneet opiskelijat voivat jatkaa toimintaansa. Jos kaupunki olisi saanut ostettua tarvittavat laitteet ja tilat, osuuskunta olisi voinut toimia Jurvassa edullisemmin.

Nyt osuuskunta joutuu vuokraamaan laitteita Haapalanpuistolta.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan asiaa käsiteltiin epävirallisena asiana kaupunginhallituksessa, mutta Mäki torppasi ajatuksen ja puolusti tarjouksen tehnyttä Olli Kangasta – jonka liikekumppaniksi myöhemmin ryhtyi.