Rahan väri

Kaikkialla näkyy nyt korallinpunaista. Amerikkalaisyhtiö Pantone päättää, mihin väreihin ihastumme.

Resepti on Eija Ringmanille tuttu.

Helakanpunaista, 367,50 grammaa.

Fluorisoivaa magentaa, 454,80 grammaa.

Paloautonpunaista, 117,60 grammaa.

Valkoista, 60,10 grammaa.

Värit ovat nestemäisiä. Ringman, tekstiilipaino Nisa-Tuotteen tuotannon esimies, sekoittaa ne palettiveitsellä metallipurkissa.

Syntyy kilo punaista massaa, väriltään Pantone 199C.

Voisi väriä kai sanoa ruusunpunaiseksikin. Mutta minkä punainen ruusu edes on? Kirkas, fuksia, viiniin taittava? Pensasruusu vai lakkiaisruusu?

Asiakas, pikaruokaketju Fafa’s, haluaa juuri tietyn punaisen.

Yhdysvaltalaiseen Pantone-järjestelmään kuuluu tuhansia sävyjä. Kun yritys on väreistään tarkka, se määrittää tuotteensa Pantone-yrityksen koodilla.

Coca Colan punainen: Pantone 484.

Starbucksin vihreä: Pantone 3298.

HSL:n vihreät raitiovaunut: Pantone 340.

Suomen lipun sininen: Pantone 294C.

Siispä Ringman on tarkka. Matemaattisen tarkka, vaikka Fafa’sin t-paitaan painetaan 199C:llä vain peukalonpään kokoinen sydän.

Kun Fafa’sin värit vaihtuvat, on Pantonella siinäkin näppinsä mukana.

 

Vaikea sitä on uskoa, mutta suomalaiset näyttävät todella rakastavan korallia.

Persikkaisella pinkin sävyllä myydään kännykänkuoria, hoitoainetta ja kirjaa suomalaisista etunimitrendeistä. Sisustamisen halpaketjussa voi ostaa korallinpunaisen, tiikerin muotoisen sisustusvalon.

Korallinvärisiä juoksutakkeja, lenkkareita ja matkalaukkuja. Tiskirättejä, parinkympin tekomokkasandaaleja.

Vuoden 2019 väri on koralli. Living Coral, Pantone 16-1546.

Vuodesta 2000 alkaen Pantone on nimennyt joka vuodelle värin. Julkistuksesta on kasvanut tapaus, josta The New York Times, The Guardian ja Time raportoivat.

”Pantone Living Coral edustaa modernin elämänmenon fuusioita: se on ravitseva väri, joka esiintyy luonnossamme ja samaan aikaan elävänä sosiaalisessa mediassa”, lausuttiin Pantonen tiedotteessa.

Joskus vuoden väri on yllättävä. Sellainen oli vuoden 2017 ruohonvihreä Greenery, Pantone 15-0343.

Ei hätää: tämänkin tiedon yritykset saivat ostaa Pantonelta jo etukäteen.

Kauppahinnat ovat salaisia, sopimukset monikymmensivuisia. Mutta niin vain vihreät lenkkarit ja astiat ehtivät ajoissa vuoden 2017 markkinoille.

Yritykset ostavat Pantonelta myös laajempia väriennusteita. Pantone View Colour Planner on trendivärikartta kahden vuoden päähän. Se maksaa 840 euroa.

Kun graafikon perustyökaluihin vielä kuuluvat satojen eurojen ”tavalliset” Pantone-standardikartat, on niinkin abstraktista asiasta kuin väristä syntynyt valtava taloudenala.

Kuten usein, myös teollistuneen Euroopan ensimmäiseen muotiväriin tarvittiin julkkis. Lisäksi tarvittiin vahinko.

Keväällä 1856 lontoolaisopiskelija William Henry Perkin testasi malarialääkkeen valmistusta. Hän teki kokeita aniliinilla, kivihiilitervasta erottamallaan aromaattisella yhdisteellä.

Tumma, tahmea aine värjäsi Perkinin rätin kirkkaan purppuraiseksi. Hän osti pinkan valkoista silkkiä.

Sama juttu.

Perhetuttu kuuli tuloksista. Hän työskenteli tekstiilivärjäämöllä.

Vuosi 1858 alkoi värisensaatiolla. Prinsessa Viktoria meni naimisiin, mutta huomion varasti äiti. Kuningattaren samettipuku hätkähdytti kirkkaalla, malvaksi kutsutulla purppuralla – ehkäpä vähän samalla värillä, jota poptähti Rihannalla on ihailtu 2010-luvulla.

Haluttuja värejä oli ollut ennenkin. Intiasta rahdattiin indigoa, jolla värjättiin renessanssiviitat. Taiteilijat maalasivat vivahteikkaalla muumionruskealla, jota jauhettiin oikeista egyptiläisistä ruumiista.

Luonnonvärit kuitenkin haalistuivat. Mikä pahempaa, sekoituksen tulos oli mitä sattuu.

Malvan monistamiseen Eurooppa oli valmis. Saksan kemialliset värjäämöt ja ranskalaiset tekstiilitalot alkoivat tarjota tilkkuja kauneimmista purppuroistaan.

Kemistit ryhtyivät kilpailemaan mitä villeimmillä väreillä. Magentanpunaisella, Lyonin sinisellä, malakiitinvihreällä, Bismarckin ruskealla. Väri- ja tekstiilitalot ryhmittelivät valikoimaansa sesonkikartoiksi.

Ensimmäinen maailmansota siirsi värien painopisteen Yhdysvaltoihin. Siellä vakuututtiin, että väri saa ihmiset ostamaan.

Autovalmistaja GM selvitti, että pohjoisella länsirannikolla Pontiacin ostajat suosivat sinistä, itärannikon Buickin ostajat vihreää.

Huomattiin, että naiset vierastivat Lucky Strike -tupakan tummanvihreää askia. Siispä pr-ammattilainen Edward Bernays järjesti vuonna 1934 säihkyvän Green Ball -hyväntekeväisyysgaalan.

Tummanvihreästä tuli vuoden tärkein väri.

 

Ongelmana pysyi epätarkkuus. Vaikka asiakas tilasi laventelia, saattoi painossa syntyä vahingossa purppuraisempi sävy.

Ratkaisun keksi kemisti, newyorkilainen Lawrence Herbert. Hän testaili 1950-luvun lopulla pigmenttejä newyorkilaisessa mainostoimistossa. Herbert opetteli luomaan kokonaisen väriskaalan kymmenestä peruspigmentistä ja osti työpaikan painotoiminnan omakseen.

Yrityksen nimi oli Pantone. Pan ja tone, kaikki sävyt.

Herbert mullisti värikaupan myymällä reseptejä. Jokainen Pantone-sävy oli matemaattinen yhdistelmä tiettyjä pigmenttejä, ja tätä tietoa asiakkaat ostivat.

Nykyään Pantone on suosituin värijärjestelmä kaikkialla paitsi Japanissa. Se on julkaissut liikevaihtonsa, 38 miljoonaa euroa, viimeksi vuonna 2007, jolloin värinhallintatuotteita valmistava X-Rite osti Pantonen 162 miljoonalla eurolla.

2000-luvulla Pantone on hakenut kasvua muodista.

Pantone Color Institute on väritrendeihin erikoistunut konsulttiverkosto, jota johtaa psykologian maisteri, tavarataloissa markkinointioppinsa kerännyt Laurie Pressman.

Juuri Pressmanin yksikkö julkaisee vuoden värit ja väriennusteet. Hänen ryhmänsä on hionut Tiffanyn kanssa Tiffanyn sinistä (Pantone 1837), Mattelin kanssa Barbien pinkkiä (Pantone 219C) ja luonut mittatilaussävyjä samppanjamerkeille ja Sevillan kaupungille.

Jopa värinäkötesti kuulostaa Pantonen verkkosivuilla myyvältä: color intelligence test.

Monet ideoista ovat vanhoja. Silkkitehtaat tekivät sata vuotta sitten yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa, nyt Pantone. Mutta juuri Pantone oli valppaana, kun painoala siirtyi verkkoon.

Verkossa väri ei maksa mitään. Kun puhelimen avaa, näytölle purskahtavat kaikki sateenkaaren sävyt. Värikkäät jäätelöt, viherkasvit ja auringonlaskut vetävät katsojaa puoleensa kuin nälkäistä eläintä. Paras Instagram-näyttely on värikäs ja pörröinen, kuten islantilaisen Shoplifterin työt Kiasmassa.

Värikkyys on niin tavallista, ettei räikeästä puhu enää kukaan.

Samalla värin valinta vaikeutuu. Vuoteen 2017 mennessä Pantone oli ehtinyt rekisteröidä 32 000 eri sävyä. Väristä on tullut yrityksille hermostuttava päätös, miljardienkin eurojen osuma tai huti.

Pantone lupaa auttaa.

Kun Pantonen raati valitsee trendiväriä, se perustuu ennalta sovittuun teemaan, kuten ”rakkaus”, ”meri”, tai ”aika”. Syksyllä ja talvella 2020–2021 se on  ”pesäpaikka”.

Väritrendiennustaja David Shah on pukeutunut valkoiseen pikeepaitaan. Ei lempiväriinsä siniseen.

”Siniset farkut ja valkoinen paita ovat ikuinen yhdistelmä.”

Shah, latinaa ja kreikkaa opiskellut herrasmiesbritti, vastaa videopuheluun toimistollaan Amsterdamissa. Hänen kustantamonsa julkaisee monia Pantonen tuotteita. Tärkein on kahdesti vuodessa ilmestyvä ennuste, Pantone View Colour Planner.

Pantonessa Shah’iin todella luotetaan. Hän saa johtaa raatia, joka värit valitsee.

Pantonesta raadissa ovat Laurie Pressman ja väriopin grand old lady Leatrice Eiseman. Lisäksi Shah on kutsunut värivisionäärejä Italiasta ja Englannista; Adidaksen ja Seatin kanssa työskenteleviä trendiennustajia…

”Meillä taisi olla Nokiakin. En tiedä, mitä sille tapahtui.”

Raatilaisten nimet? Ehdottoman salaisia. Mutta väreistä Shah puhuisi loputtomiin. Hän maalaa laajoin vedoin ”meistä”, tökäten välillä kuin lyijykynällä.

”Väri katosi maailmasta 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Väriä ei ajateltu ollenkaan, muoto kiinnosti enemmän. Kaikki oli neutraalia – ei edes sinistä!”

”Aasialaiset eivät kuljeskele kirkkaanpunaisessa. Jos luulet niin, olet nähnyt liikaa Bertoluccin elokuvia.”

”Musta kiinnostaa meitä, koska noidat ovat nyt todella suosittuja.”

Joka touko- ja lokakuussa espanjalaiset, ruotsalaiset ja monen muun maan edustajat pakkautuvat lontoolaiseen kokoushuoneeseen kuin YK-pöytään. Jokaisen väriehdotukset perustuvat ennalta sovittuun konseptiin. Niitä ovat olleet esimerkiksi rakkaus, meri ja aika.

Shah vakuuttaa, että jopa syksyn ja talven 2020–2021 teema, pesäpaikka, jätti tilaa luovuudelle. Se sai värikonsultit pohtimaan, millaista olisi asua kuussa.

”Yllättyisit, kuinka paljon päällekkäisyyttä ehdotuksissa on.”

Lounastauolla Shah jää tilkkujen ja lappujen kanssa yksin. Hän karsii turhat sävyt ja ryhmittelee loput 64 väriä. Sitten alkaa vaikea osuus.

Väri-ihmiset voivat ”riidellä tuntikausia yhdestä sävystä”. Samalla he eivät halua moittia toistensa makua.

”He ovat kuin näyttelijöitä. Hän on mahtava, mahtava…”

Pahimmat kiistat syntyvät epäväreistä. Mustaa on kaupoissa aina: pitääkö sitä ennustaa? Onko musta elossa?

Viisi vuotta sitten mustaan pukeutuivat ”kaikki”, kunnes sinisestä tuli uusi musta, Shah selittää.

Nyt näyttää siltä, että uusi musta on – musta. ”Me” olemme nimittäin kyllästyneet muotiin.

Uusin, toukokuussa laadittu Pantone View Colour Planner povaa jo kevättä ja kesää 2021. On tulossa luonnollisia ruskeita, metsäsienen sävyjä, rapsakoita vihreitä. Kasvitieteellinen teema kuvaa Shah’n mukaan eteenpäin menemistä.

Raati nukkuu yön yli ennen lopullisia päätöksiä.

”Yleensä olemme valmiita iltapäivällä yhteen tai kahteen mennessä.”

© Milena Huhta

Elokuussa 2019 Shah’n kädenjälki näkyy Tokmannin ämpärihyllyllä.

Muovituotevalmistaja Orthex myy sokerisen vaaleanpunaisia ja vedensinisiä ämpäreitä. Ne ovat värejä, joiden Shah’n raati päätti jo keväällä 2017 sopivan kesään 2019.

Välikäsi istuu Helsingin Punavuoressa. Antti Rimminen istuttaa vieraan siniselle Pantonen mainostuolille, sävy 286.

Rimmisen Urban View -yritys välittää väriennusteita. Niitä ostavat vaateyritykset. Pakkaustehtaat. ”Kaikki” isot markettiketjut.

Jotkut ostavat uuden ennusteen heti sesongin vaihtuessa. Toiset tekevät alustavat valintansa ja vertaavat sitten ennusteeseen.

Monet haluavat Shah’n vieraakseen Suomeen. Silloinkin Rimminen auttaa.

Kahdesti vuodessa Urban View järjestää trendiluennon, jossa esitellään väriennusteita puolentoista vuoden päähän. Kuuntelemassa istuvat myös Puolustusvoimat ja Suomen poliisi.

Poliisi tilasi pitkään myös kahta Shah’n julkaisemaa trendilehteä, Textile View’tä ja View Twota, jonka painopisteet ovat denim, sport ja leisure.

Orthexkin tilasi keväällä 2017 lukuisia väriennusteita. Alun perin se halusi uudistaa säilytyslaatikkojensa kirkkaat perusvärit.

Avuksi palkattiin trenditoimisto Omuus. Värit vaihdettiin pastelleihin, ja laatikot alkoivat myydä hyvin.

Orthex päätti tuoda samat värit ämpäreihin. Valkoisen, mustan ja harmaan rinnalle tulivat kevääksi 2019 vaaleanpunainen ja vedensininen.

Ne ovat olleet hitti.

Valkoista ämpäriä myydään yhä eniten, 300 000 vuodessa, mutta vaaleanpunaisiakin tehdään tänä vuonna jo 50 000.

Lohjan tehtaalla markkinointijohtaja Hanna Kukkonen seuraa, kuinka metallimuotti putkauttaa ulos vaaleanpunaisia ämpäreitä. Robottikäsi kiinnittää 50-asteiseksi jäähtyneeseen ämpäriin muovisangan.

Vaaleanpunaisia ja vedensinisiä ämpäreitään myy myös Clas Ohlson. Kukkonen tietää sen.

Orthexilla on päätetty, että näitä värejä tehdään myös ensi kesänä.

”Ne ovat olleet niin nappiin.”

 

Eniten tunteita herättää vuoden väri.

Värin valitsee Pantone Colour Instituten salainen raati, jota johtaa Leatrice Eiseman. Se julkaistaan joulukuussa, mutta päätetään jo elokuussa. Näin tiedon ostaneet yritykset saavat koneistonsa valmiiksi.

Usein väri on toteamus siitä, mikä on jo muotia. Vuodelle 2016 Pantone valitsi kaksi väriä, kalpean roosan ja kepeän laventelinsinisen (Rose Quartz 13-1520 ja Serenity 15-3919). Niitä ruotsalaiset muotiketjut olivat valmiiksi pullollaan.

Käytännössä vuoden väri on joku niistä sävyistä, jotka Shah’n raati on aiemmin ennustanut kyseiselle vuodelle. Muutoinhan Pantone olisi epäonnistunut ennusteessaan.

Korallissa oli ”luontoa, kodikkuutta ja rikkautta”, Shah listaa. Se sopi kosmetiikkaan.

”Ja se puhui jostain, mistä me kaikki olimme huolissamme: merestä.”

Tammikuussa 2019 australialainen designstudio Jack and Huei julkaisi oman vuoden värinsä. Se oli kuollut koralli, valjun sininen kuin värjäytynyt sukka.

Suunnittelijoiden mielestä Pantone oli ”vastuuton” tuodessaan muotiin korallin, kun kulutus tappaa luonnosta todelliset korallit.

Pantonelta, väriyritykseltä, vaaditaan nyt vastuuta kuin roistovaltiolta. Mutta totta on, että korallinvärisiä trikoopaitoja ja kengänläpysköitä kertyy vuoriksi alelaareihin.

Vuoden väristä on tullut vaivihkaa käsky. Vaikka suunnittelijan ensireaktio olisi kuvotus, iskee epäilys pian. Onko varaa jäädä korallin ulkopuolelle, jos sitä on kaikilla muilla?

Niin vuoden väri käy toteen, Shah sanoo.

Jopa Pantone-kriittiset mukautuvat. Marimekko, jonka mukaan Pantonen värien nyanssit eivät itse asiassa ole kovin hyviä, tukeutuu omaan väriarkistoon – mutta reagoi sekin koralliin. Kokoelmassa on nyt purukuminpinkkiä ja poltettua oranssia.

”Se on meidän kannanottomme”, sanoo Marimekon kuviosuunnittelua johtava Minna Kemell-Kutvonen.

Jos on valtaa, muotivärin voi tehdä myös kuolemasta. Kun popmuusikko Prince menehtyi vuonna 2016, Pantone kehitti perikunnan kanssa syvän violetin sävyn Love Symbol No.2.

Pian violetti valtasi kaupat. Pantonen vuoden 2018 väri oli Ultra Violet 18-3838.

Shah tyrmää, että violetti olisi valittu Princen kuoleman perusteella.

”Se olisi liian negatiivista.”

Shah muistuttaa, että vuoden 2016 värit olivat vaalea roosa ja laventelinsininen.

Yhdessä violetti.

© Milena Huhta

’Ihan kiva.”

Tekstiilisuunnittelija Tuija Maija Piirosen mielestä vuoden väri on ”hauska leikki”.

Suomessakin ennustetaan värejä. Piironen johtaa Intercolor-värineuvoston Suomen-yhdistystä.

Intercolor haluaa olla kaikkien saatavilla. Suomen yhdistys myy omakustannehintaista ennustetta 217 eurolla, neljäsosalla Pantonen hinnoista.

Muuten idea on sama. Kahdesti vuodessa Suomen raati valitsee väriehdotuksensa ja matkustaa pörrötilkkujen ja kukan terälehtien kanssa kansainväliseen kokoukseen. Kukin maa levittää esittelyplanssinsa pöydälle, ja sitten karsitaan. Ovet paukkuvat.

Kerran erään maan edustaja yritti salaa palauttaa jo poistetun ehdotuksensa. Piironen livauttaa värikartan liukumaan pitkin kahvilan pöytää.

”Tolleen!”

Suomalaiset muokkaavat yhteisestä ennusteesta version Suomelle. Pois saatetaan jättää vaikka kalvakoita puuterin sävyjä, joita Välimeren maissa rakastetaan.

Piirit ovat pienet. Kansainvälisessä ryhmässä on väistämättä myös Pantonen kanssa työskenteleviä. Kaikki käyvät näyttelyissä, taltioivat katumuotia, tutkivat Netflixin sarjoja.

Tuloksena on samansuuntaisia ennusteita, jotka eivät hämmennä markkinoita.

Kuten Shah, myös Piironen puhuu ruskean noususta. Tumman suklaan sävyssä on hänestä hyvästelyn makua. Mikä ristiriitojen vyyhti: kaakaontuotannon romahdus, lapsityövoima, raakasuklaan terveellisyys….

”Sävy tulee arvokkaaksi. Siinä on vähän suruakin.”

Katsomme violettia glitter-tilkkua ensi kevään ja kesän kartasta. Siihen loppuu kimallus, Piironen sanoo. Ihmiskunta palaa kotiplaneetalle.

”Toivottavasti ei tule nyt mitään… Ei siihen tarvita kuin yks joku saakutin Beyoncé.”

Tälle kesäkaudelle Intercolor oli ennustanut vaalean lohenpunaisen, kirkkaan roosan ja poltetun punaisen. Heti Pantonen korallivärin ilmestyttyä Piironen asetti siitä tulosteen pöydälle. Ja vertaili.

”Eihän näitä huvin vuoksi keksitä. Täytyy olla koko ajan jalat maassa.”

 

Väriteknologia on kehittynyt avaruustieteeksi.

Vuonna 2014 brittifyysikot loivat hiilinanoputkista maailman mustimman mustan, Vantablackin. Vantablack on niin mustaa, että se syö sitä kohti porautuvan lasersäteilyn.

Kun taiteilija Anish Kapoor osti yksinoikeuden Vantablackiin, kollega Stuart Semple kimpaantui ja kehitti vielä mustemmaksi väittämänsä pigmentin. Black 3.0:aa saavat tilata kaikki paitsi Kapoor.

Äärimustat ovat silmälle vieraita, useimpien mielestä ahdistavia. Niillä maalattu veistos on kuin todellisuuteen puhkaistu reikä. Se muistuttaa, mitä väri lopulta on: pintojen kykyä heijastaa valon sähkömagneettisia aallonpituuksia.

Pantone-koodikaan ei saa kahta ihmistä erottamaan väriä täsmälleen samoin. Eikä Coca Colan punainen, Pantone 484, ole kertaakaan toistunut tietokoneen näytöllä oikein, koska näytöt pinnistävät ulos typistettyjä värejä.

Näyttöinsinöörejä kiinnostavat nyt kvanttipisteet eli mikroskooppiset, synteettiset kristallikiteet, joiden kokoa muokkaamalla voitaisiin vaikuttaa välittyvän valon aallonpituuteen.

Vuonna 2014 brittifyysikot loivat hiilinanoputkista maailman mustimman mustan, Vantablackin. Taiteilija Stuart Semple väittää kehittäneensä vieläkin mustempaa.

David Shah’ta mietityttää pinkki.

Yleensä väri tippuu huipulta pohjalle, tuntuu jonkin aikaa tunkkaiselta, kunnes se nostetaan esiin taas raikkaana.

Pinkki on kellunut muodissa koko 2010-luvun. Sitä ei ole hetkauttanut, vaikka vuoden väri olisi ruohonvihreä.

”Aloitimme roimalla Barbien pinkillä, sitten mentiin protestipinkkeihin, sitten sukupuolettomiin pinkkeihin. Vai mitä?” Shah sanoo ja vetää henkeä.

”Nyt olemme kiinnostuneita kukkaisista pinkeistä. Vaikka meillä oli milleniaalipinkki kaksi vuotta sitten!”

Marimekko on lanseerannut syksyksi liudan purkanpinkkejä nahkalaukkuja. Sielläkin on pohdittu, miksi ihmiset haluavat pinkkiä vuodesta toiseen.

Yksi selitys on taitavassa markkinoinnissa. Kun ostajat ovat kyllästyneet hempeään roosaan, myydään räiskyvää tropiikinpinkkiä, sitten kierrätyssohvaan sopivaa puuterinpunaista. Aiempi aalto kannettelee seuraavaa.

Toisaalta vanha sykli on hajonnut. Ennen värit pujottelivat kangastehtailta ensin luksusvaatteisiin. Zara ja H&M voivat kuitenkin aloittaa trendin yksin, asettamalla keltaista tuhansiin näyteikkunoihin. Ja jos Zaran suunnittelija vaikuttuu Instagramissa näkemästään väristä, se saadaan Bulgariasta tai Turkista kauppoihin muutamassa viikossa.

Mutta senkin takaavat Pantone-koodit.

Tuloksena vähän kaikki värit ovat muotia. Ne sinkoilevat päällekkäin ja tökkivät toisiaan uusiin suuntiin. Ympäripyöreys näkyy ennusteissakin: Pantonen kartta ”rohkaisee seikkailuihin ilman pelkoa otteen irtoamisesta” ja ”uuden tutkimiseen ilman kiintopisteiden katoamista”.

Mutta koska ”me” olemme kiinnostuneet ympäristöstä, tulee värikartassa tapahtumaan isosti. Kierrätysmuovi taittaa maailman sävyjä tummemmiksi. Shah uskoo, että värjäämistä testaillaan taas kahvilla ja kukilla.

”Yhden asian haluan selventää: me puhumme toisille kaltaisillemme. Siksi on Donald Trump ja brexit.”

Vain 15 prosenttia maailman väritavarasta on Shah’n mukaan muotia, jota esitellään lehdissä ja ikkunoissa.

”Suurin osa ihmisistä ostaa sitä, mitä näkee kaverillaan.”

 

Myös maaliyhtiö Tikkurila valitsee vuoden värin.

Viis siitä, että suosituin sävy Suomessa on maalarinvalkoinen, G497. Ja siitä, että suosituin värikartta esittelee 94 eri harmaata.

Trendivärit ovat erikseen, sanoo Tikkurilan värisuunnittelija Irina Hanhisalo. Ennen valintaa hän ja kollegat kiertävät sisustusmessuja ja lukevat erilaisia ennusteita.

”No joo, mä itse asiassa kuulun Intercolorin raatiin.”

Tikkurilan vuoden 2019 väriksi valikoitui K319 Flamingo. Se on lähes identtinen Pantonen korallin kanssa. Ja se julkaistiin kahta viikkoa aikaisemmin.

Hanhisaloa hymyilyttää.

”Se oli todella positiivinen yhteensattuma.”

Sisältö