Kittilä yrittää sopia Anna Mäkelän kanssa – Nyt Viisikko riskeerasi valtuuston päätöksen laillisuuden

Eikö vieläkään ole opittu mitään hallintolain vaatimuksista, ihmettelee rikosprofessori.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kittilän kunnanvaltuusto hyväksyi maanantaina 29. elokuuta äänin 10–8 ja yksi tyhjä kunnan ja Anna Mäkelän välisen sovintosopimuksen, jolla Mäkelä kuittaa runsaat 135 000 euroa irtisanoutuessaan virastaan.

Mäkelä irtisanottiin lainvastaisesti marraskuussa 2014. Lainvastaista irtisanomusta sopimus ei kuitenkaan tunnista. Pikemminkin sopimuksessa painotetaan useaan kertaan, että sopimus ei ota kantaa irtisanomisen laillisuuteen.

Mutta nyt hyväksytty sopimus ei sekään syntynyt laillisessa järjestyksessä – aivan kuten ei Mäkelän irtisanominenkaan.

Paikalla sopimusta käsittelemässä istui neljä esteellistä valtuutettua ja yksi varavaltuutettu, jotka ovat rikostutkinnassa epäiltyinä Mäkelän lainvastaisesta irtisanomisesta: kunnanvaltuutetut Vuokko Mäntymaa (kesk), Tapani Rantajääskö (kesk), Veikko Siitonen (ps) ja Torsti Patakangas (kok) sekä varavaltuutettu Veli-Matti Junnola (kesk), joka toimi Mäkelän erottamisperusteita arvioineen tilapäisen valiokunnan puheenjohtajana.

Vaikka viisikko suostuttelujen jälkeen jääväsi itsensä lopulta juuri ennen äänestystä, osa heistä ehti jo osallistua asiasta käytyyn keskusteluunkin. Näin tekivät ainakin Mäntymaa ja Junnola.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään mukaan esteellisyys koskee kaikkea asian käsittelyä: valmistelua, päätöksentekoa ja toimeenpanoa.

”Esteellinen valtuutettu ei saa olla läsnä asiaa käsiteltäessä. Koska valtuuston kokous on julkinen, esteellinenkin valtuutettu voi kuitenkin yleisön puolelta seurata kokousta. Omalta valtuutetun paikalta hänen on kuitenkin siirryttävä pois”, Mäenpää sanoo.

Kittilän esteellinen viisikko istui omilla paikoillaan valtuustosalissa siihen asti, kunnes ryhdyttiin äänestämään. Myös Yle Uutiset on ehtinyt kiinnittää tähän asiaan huomiota.

Jos joku kuntalainen valittaa valtuuston päätöksestä hallinto-oikeuteen, päätös todennäköisesti kumoutuu esteellisten osallistuttua asian käsittelyyn.

 

Merkittävää on, millaisista kysymyksistä Mäkelän erosopimuksen yhteydessä valtuustossa äänestettiin.

Suomen Kuvalehti on kertonut sopimusneuvotteluihin liittyvistä epäasiallisuuksista. SK:n tietojen mukaan sopimusta neuvotellut toimikunta on pyrkinyt aiemmissa sopimusluonnoksissa ostamaan Mäkelältä tutkintapyyntöjä ja rangaistusvaatimuksia pois kunnan verorahoilla.

Kevään ja kesän aikana SK sai useita vahvistuksia sille, että irtisanomisasiassa epäiltynä olevat muutamat keskeiset päättäjät ovat kertoneet eri tahoilla, että neuvotteluissa Mäkelän kanssa ”putsataan pöytä” tutkintapyynnöistä ja rangaistusvaatimuksista.

Ryhdyttäessä käsittelemään Mäkelän ja kunnan välistä sopimusta valtuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys (vas) esitti, että sopimus vietäisiin uuteen valmisteluun, jotta valtuutetut voisivat varmistua valmistelun asiallisuudesta ja sopimuksessa tulisi tunnistaa myös syy sopimiselle: lainvastainen irtisanominen.

Äänin 11–6 ja 2 tyhjää valtuusto päätti jatkaa sopimuksen käsittelyä, eikä sitä palautettu uuteen valmisteluun.

Toisessa äänestyksessä äänestettiin sopimuksen hyväksymisestä. Yritys esitti, että sopimuksen hyväksymisen yhteydessä valtuusto päättäisi lausumasta, jonka mukaan valtuusto voisi päättää periä korvaukset lainvastaiseen irtisanomiseen osallistuneilta päättäjiltä, mikäli heidän todettaisiin oikeudenkäynnissä syyllistyneen virkarikokseen tässä asiassa.

Tällaista lausumaa oli aiemmin esittänyt sopimusta valmistelleelle toimikunnalle hallintojohtaja Esa Mäkinen, mutta toimikunta ei sitä hyväksynyt esityksensä saatteeksi valtuustolle.

Kunnan ja Mäkelän välinen sopimus hyväksyttiin äänin 10–8 ja yksi tyhjä ilman minkäänlaista lausumaa. Päätöksen tekivät esteettömistä valtuutetuista ja varavaltuutetuista koostuva joukko.

 

Eikö Kittilässä vieläkään ole opittu mitään kunta- ja hallintolain vaatimuksista?

Rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta pyörittää päätään ja ihmettelee, miksi tieto esteellisyyssäännöksistä tai kuulemismenettelyistä ei mene perille, vaikka kunnan saama lasku päättäjien suhmuroinnista alkaa olla jo melkoinen.

”Jos valtuutettu on rikostutkinnassa epäiltynä tahallisesta rikoksesta ja jos hänen todetaan syyllistyneen rikokseen, korvaukset eivät voi mennä kunnan piikkiin”, Viljanen sanoo.

Valtuuston kokouksessa oli käsittelyssä vaihtoehto, jonka mukaan korvaukset voitaisiin myöhemmin periä valtuutetuilta, jos heidät tuomitaan. Sen sijaan sopimus, joka hyväksyttiin, ei ota kantaa edes Mäkelän irtisanomisen laittomuuteen, vaikka korkein hallinto-oikeus totesi sen laittomaksi.

Viljasen mukaan valtuuston hyväksymä sopimus sivuuttaa perusteen, jolla irtisanomisesta päättäneet voisivat joutua korvausvastuuseen.

”Ja osallistumalla tällaisen sopimuksen käsittelyyn esteelliset päättäjät turvaavat omaa asemaansa”, Viljanen korostaa.

”Olisi mielenkiintoista tietää, mitä oikeasti ajattelivat valtuutetut, jotka eivät hyväksyneet valtuuston puheenjohtajan esittämää lausumaa korvausten takaisinperintämahdollisuudesta”, professori hämmästelee.

Viljanen muistuttaa, että valtuutettujen tulee toimia kunnan edun mukaisesti. Hän kommentoi sopimusta puolitoista viikkoa ennen valtuuston kokousta, että sopimuksessa on otettu hyvin huomioon rikostutkinnassa olevien kuntapäättäjien etu.

”Jos päättäjiä tuomitaan irtisanomisessa tehdystä tahallisesta virkarikoksesta, tullaan arvattavasti väittämään, että siitä ei aiheutunut kunnalle mitään vahinkoa, koska Mäkelälle maksettu korvaus ei ollut korvausta laittomasta irtisanomisesta vaan korvausta virkasuhteen päättymisen johdosta.”