Väritön punamulta

Korona on peittänyt hallituspuolueiden jännitteet ja kannatusvaikeudet. Elokuussa selviää, toimiiko uusi punamulta.

Kotimaa 21.05.2020 12:00
Teksti Heikki Vento
Viikon vanhan hallituksen pääministeri Sanna Marin (sd) ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 17. joulukuuta 2019.
Viikon vanhan hallituksen pääministeri Sanna Marin (sd) ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 17. joulukuuta 2019. © HEIKKI SAUKKOMAA/LK

Eduskuntavaaleista on yli vuosi. Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen nimittämisestä tulee 10. kesäkuuta puoli vuotta, mutta vieläkään politiikka ei ole asettunut uomiinsa. Hallituksen ohjelma on pölyttymässä hyllyllä, eikä oppositio ole pystynyt esittämän todellista vaihtoehtoa.

Hallituksen piti 7. huhtikuuta linjata, kuinka se toteuttaa Antti Rinteen (sd) hallitukselta perityn uudistus- ja talousohjelman. Korona esti tämän, ja hallitus on toiminut epidemiaan keskittyvänä toimitusministeristönä.

Koronan varjoon ovat jääneet hallituspuolueiden väliset ja sisäiset riidat. Marinista ja valtiovarainministeri Katri Kulmunista (kesk) ei ole tullut Kalevi Sorsan (sd) ja Johannes Virolaisen (kesk) kaltaista uuden punamullan voimakaksikkoa.

 

Sosiaalidemokraatit ovat hämmästelleet keskustan ja Kulmunin toimintaa. Puolueen taustavaikuttaja kertoo Marinin tuskastuneen valtiovarainministeriin.

Marinin hermo petti, kun hallitus neuvotteli tehostetun vanhuspalvelun henkilöstömitoituksen nostamisesta 0,7 hoitajaan vanhusta kohden. Laki oli Sdp:n keskeisimpiä tavoitteita hallitusneuvotteluissa.

Kulmuni panttasi kantaansa, ja Marinin mitta meni yli. Hän valitti Sdp:n eduskuntaryhmässä, että Kulmuni on ”maanvaiva”. Marinin kerrotaan epäilleen Kulmunin kykyjä. Pääministerin mielestä keskustajohtaja on ”itsepäinen ja epävarma”.

”Sanna ei luottanut Katriin, ei missään asiassa”, Sdp:n taustavaikuttaja arvioi.

 

Sdp:ssä on myös sisäisiä jännitteitä. Suurin sekoittaja on puheenjohtaja Rinne, joka on syrjässä hallituspolitiikasta mutta haluaa vaikuttaa kahteen asiaan.

Rinne yrittää raivokkaasti estää neuvottelemansa hallitusohjelman muuttamisen ja alivaltiosihteeri Päivi Nergin nimityksen valtiovarainministeriön valtiosihteeriksi.

Sdp pitää tiukasti kiinni hallitusohjelmasta. Perusteita on kaksi, ohjelma on hyvä ja sen romuttaminen tarkoittaisi vähintään uusia hallitusneuvotteluita tai jopa vaaleja.

Keskustalaisten puheet julkisten menojen leikkaamisesta, hallitusohjelmaan kirjattujen uudistusten hylkäämisestä tai lykkäämisestä hirvittävät sosiaalidemokraatteja.

Sdp:ssä arvioidaan, että nykyiselle hallituspohjalle ilman vaaleja on vain yksi vaihtoehto: Sdp:n, keskustan ja kokoomuksen hallitus. Se olisi hätätilahallitus, jossa Sdp vaihtaisi vasemmistoliiton ja vihreät kokoomukseen ja joutuisi kahden porvaripuolueen panttivangiksi.

Marinin asema on vahva. Puolueen suosion huima nousu lasketaan hänen ansiokseen. Silti eduskuntaryhmästä löytyy purnaajiakin. Kertoman mukaan Marinin parhaimpiin puoliin ei kuulu vastakkaisten mielipiteiden kuunteleminen ja sietäminen.

”Hän on vahva omissa näkemyksissään eikä tykkää vastaväitteistä.”

Marin on vasemmistolaisin demariministeri. Välillä hänen tokaisunsa hämmästyttävät kannattajiakin. ”Tuossa asemassa ei voi sanoa, että keksitään jostain ne rahat. Hän on välillä niin punainen, että hirvittää.”

Sdp yrittää pitää puoluekokouksensa elokuussa. Silloin Marin on tarkoitus nostaa puheenjohtajaksi. Valinta ratkesi käytännössä jo joulukuussa Sdp:n pääministerivaalissa. Siinä Marin voitti niukasti eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin, jonka asema ryhmän johdossa on tukeva.

Joidenkin Marinin kannattajien mielestä Lindtman on parempi johtaja kuin Marin. Puheissa voi olla mukana peliä, kun Lindtmanin heikkoudeksi mainitaan yhteistyö entisen puoluejohtajan ja nykyisen europarlamentaarikon Eero Heinäluoman kanssa.

”Isämurha on tekemättä”, kansanedustaja sanoo.

 

Poliittisten erimielisyyksien lisäksi hallituksen paineita lisäävät kannatusmittaukset. Sdp:n suosio on jyrkässä nousussa, kannatus on paisunut puolessa vuodessa yhdeksän prosenttiyksikköä. Vihreiden luku on pudonnut kolme prosenttiyksikköä. Keskustan kannatus on juuttunut noin 12 prosenttiin.

Keskustan suosio on laskenut viime eduskuntavaalien 13,8 prosentin pohjanoteerauksesta yli prosenttiyksikön. Ensi huhtikuun kuntavaaleissa keskusta on vaarassa jäädä kauas vuoden 2017 vaalien 17,5 prosentista.

”Keskusta tekee historiansa huonoimman kuntavaalituloksen”, puolueen keskeinen vaikuttaja tuskailee.

Puolueen merkittävissä tehtävissä toiminut hyväksyy arvion, että hallitusryhmien johtajista parhaiten ovat onnistuneet Marin ja opetusministeri Li Andersson (vas) sekä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r). Eniten parantamista on Kulmunilla ja yllättävän salkkuvalinnan tehneellä sisäministeri Maria Ohisalolla (vihr).

 

Keskustan kansanedustajan mielestä puolueen on pikaisesti päätettävä talouspolitiikkansa linja. Ratkaisijan paikalla on Kulmuni.

Tehtävä on vaikea, koska onnistuessaankin Kulmuni kääntää joillekin selkänsä. Hallitusohjelman tarkistusvaatimukset kiristäisivät entisestään Marinin ja Kulmunin suhdetta. Vasemmiston vaatimuksiin taipuminen tulkittaisiin heikkoudeksi.

Keskusta on hajallaan kahdessa perusasiassa, hallitusyhteistyössä ja talouspolitiikassa. Puoluehallituksessa ja -valtuustossa punamullan kannattajilla on enemmistö, mutta sisäiset rintamalinjat ovat liikkeessä.

”Osa tuntee olonsa erittäin epämukavaksi tässä kommunistiseurassa.”

Keskustassa puhutaan sy-läisyydestä. Se tarkoittaa yrittäjien ja Suomen Yrittäjien vaikutusvallan vahvistumista puolueessa toimihenkilöiden ja työntekijöiden kustannuksella.

”Mikä on keskustan tie. Onko se viime vaalikauden hallituksen ’köyhät kyykkyyn’ vai jokin muu. Mikä on linja, jota pitäisi kiivaasti valmistella puheenjohtajan johdolla. Talouspolitiikka on se, millä Kulmuni mitataan.”

Hallituksen näkyvimmät ministerit ovat vasemmistolaisia. Se ärsyttää keskustassa.

Marinin ja Kulmunin punamulta on jäänyt keittämättä. Tämä on havaittu myös keskustassa. Vaikeuksia on selitetty erilaisilla luonteilla.

Kahdesta määrätietoisesta poliitikosta Marin on avoimempi ja ottanut pääministerinä selvästi Kulmunia vahvemman roolin hallituksessa. Keskustassa ärsyttää se, että näkyvimmät ministerit ovat vasemmistolaisia: Marin ja Andersson.

Puolueessa on tuskailtu, että Kulmunin asemasta huolimatta keskustaministereistä eniten esillä on ollut elinkeinoministeri Mika Lintilä. Eduskunnan kyselytunnilla Lintilä on usein vastannut kysymyksiin, joihin myös valtiovarainministeri olisi voinut tarttua.

Päivi Nergin nimityksestä valtiosihteeriksi on tullut Sdp:n ja keskustan arvovaltakiista, jonka vain Kulmuni voi hävitä. Riita hiertää.

”Suoraan sanottuna vituttaa”, taustavaikuttaja ähkäisee.

Viime vaalikaudella keskustan ja kansanedustaja Krista Kiurun (sd) suhteet paloivat karrelle, kun Kiuru menestyksellisesti jarrutti sote-uudistuksen toteutusta. Jännitteet ovat edelleen olemassa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru ärsyttää myös muita puolueita ja virkamiehiä.

”Hän voisi keskittyä koronan hoitamiseen eikä painaa jääräpäisesti sotea eteenpäin erilaisissa viikonloppukokouksissa”, hallituspuolueen kansanedustaja sanoo.

Keskustalla on syyskuussa puoluekokous. Korona ja vaalit ovat vaientaneet henkilökeskustelun. Kulmunin asema ei ole vaarassa, vaikka hänellä on paineita kertoa kenttäväelle, mikä on keskustan ja hallituksen talouspolitiikan linja ylös koronan aiheuttamasta kuopasta.

”Suurin testi on hallituksen talousarvioneuvottelut”, entinen ministeri arvioi.

Punamullan historia on pitkä ja ansiokas. Sosiaalidemokraattien ja keskustan yhteishallitukset ovat johtaneet maata talouskasvun aikana, kun rahaa on ollut jaettavissa kaikkeen hyvään ja tarpeelliseen.

Yksi merkittävimpiä yhteistyön tuloksia on peruskoulu. Se avasi kaikille yhteiskuntaryhmille väylän luokkaretkelle parempaan elämään.

Menneestä Marin ja Kulmuni eivät voi ottaa mallia. Uuden punamullan idea pitäisi keksiä aikana, jolloin maan talous tulisi kääntää kasvuun. Sen jälkeen vuorossa olisivat julkisen talouden sopeutustoimet.

Hallitus yrittää välttää kajoamasta ohjelmansa tekstiin, koska muutokset pitäisi viedä eduskunnan hyväksyttäväksi ja opposition haukuttavaksi.

Sdp:n Antti Lindtmanin mukaan ohjelma on yhä voimassa.

”Täytyy miettiä, miten muuttuneessa tilanteessa ohjelmaa voi viedä eteenpäin. Eivät ne tavoitteet ole mihinkään hävinneet”, Lindtman sanoo.

Ruotsalaisen kansapuolueen ryhmäjohtaja Anders Adlercreutz luonnehtii hallitusohjelmaa strategiseksi asiakirjaksi.

”Strategiset tavoitteet ovat kurantteja, mutta pitää pohtia, miten niihin päästään. Pitää arvioida toimia, niiden tarkoituksenmukaisuutta, kokoa ja ajoitusta.”

 

Painotuseroja tulee heti, kun puhe kääntyy kansantalouden kutistumiseen ja julkisen talouden leikkauksiin. Lindtman muistuttaa säästöjen vaikutuksesta yrityksiin nousta vuoden 2007–2009 finanssikriisistä.

”Pitää pohtia, miten tavoitteita voidaan viedä eteenpäin uudessa talousympäristössä. Finanssikriisin jälkeen tehdyt sopeutukset, joita olin itse tekemässä, hidastivat Suomen pääsyä takaisin kasvu-uralle.”

Adlercreutz varoittaa liian suuresta velkaantumisesta. Hän huomauttaa, että korot eivät pysy ikuisesti alhaalla, ja uusi finanssikriisi voi lymyillä kulman takana.

Lindtman puhuu innokkaasti määräaikaisen elvytyksen puolesta. Mitä enemmän elvytys luo uusia työpaikkoja ja verotuloja, sitä vähemmän julkista taloutta pitää kutistaa.

Adlercreutzin tulokulma on toinen.

”Vuosi 2023 ei ainakaan ole liian aikainen. Sopeutustoimien aloitus riippuu siitä, miten nopeasti pääsemme ulos kriisistä.”

Vasemmisto vahvistaisi julkista taloutta veroilla, kun porvarit säästäisivät. Ero tulee esiin, kun Lindtman ja Adlercreutz ottavat kantaa julkisen talouden leikkauksiin.

”Sehän on edessä”, Adlercreutz sanoo.

”Ennen pitkää pitää tehdä julkista taloutta vahvistavia toimia. Silloin väistämättä puhutaan molemmista”, Lindtman vastaa.

Sisältö