Kiista vanhojen talousmetsien hakkuista kiihtyy – Nyt uusia suojelukohteita haravoidaan sekä Koneen säätiön että ministeriön rahoilla

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen (vihr.) mukaan pohjoisesta löytyy paljon EU:n biodiversiteettistrategian mukaisia vanhoja metsiä. Sallassa Värriön yhteismetsä ei suostu laajaan suojeluun, vaikka sille tarjottaisiin julkista tai yksityistä rahaa.
Kotimaa 1.2.2021 14:00
Kuvassa korpikuusikkoa Elimyssalon luonnonsuojelualueella Kuhmossa. © Roni Rekomaa/Lehtikuva

Suomen viimeisiä luonnontilaisia talousmetsiä kartoitetaan parhaillaan kahdessa projektissa. Vuoden 2020 lopulla ympäristöministeriössä aloitettiin selvitystyö, jonka tavoitteena on jäljellä olevien ”vanhojen, luonnontilaisten metsien määrittäminen ja suojelu”.

”Työtä tehdään yhdessä maa- ja metsätalousministeriön ja tutkimuslaitosten kanssa”, kertoo ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.)

EU:n viime vuonna hyväksymä biodiversiteettistrategia velvoittaa Suomea suojelemaan viimeiset ikimetsät.

”EU:n biodiversiteettistrategian mukaisia vanhoja metsiä löytyy paljon pohjoisesta”, Mikkonen arvioi.

Vuodenvaihteessa käynnistyi myös Koneen Säätiön rahoittama hanke. Kartoitus keskittyy erityisesti valtion maille. Vapaaehtoiset inventoivat vanhoja metsiä, jotka täyttävät biodiversiteettistrategian tai metsäsertifikaatti FSC:n kriteerit.

Kartoituksia koordinoivan Ari Aallon mukaan maastossa kiertää kesällä kymmenkunta kartoittajaa. Osan kustannuksista maksaa ympäristöjärjestö Greenpeace, joka sekin kartoittaa luonnonmetsiä.

Potentiaaliset kohteet on tarkoitus saada kartoille maaliskuun loppuun, kenttätyöt jatkunevat vuoteen 2022.

”Porukassa on maamme kovin metsäluonnon maasto-osaaminen”, Aalto kertoo.

Hänen arvionsa mukaan suojelun arvoisia metsiä voi löytyä valtion mailta muutama satatuhatta hehtaaria ja pohjoisen yhteismetsistä muutamia kymmeniätuhansia hehtaareja.

”Värriön yhteismetsän tapaus osoittaa, että laajoja luonnonmetsiä on säilynyt pohjoisessa.”

 

Kartoitukset kuumentavat metsänomistajien tunteita itärajalla Sallassa.

Ympäristöjärjestö Greenpeace inventoi Värriön yhteismetsän maita vuosina 2019 ja 2020. Kartalle rajattiin yhtenäinen alue: vanhoja metsiä, avosoita, kitumaita. Uhanalaisille lajeille tärkeää lahopuuta löytyi metsistä runsaasti, keskimäärin 30 kuutiota hehtaarilla.

Metsänhoitaja Joni-Matti Kusmin osallistui kartoitukseen vapaaehtoisena.

”Metsät ovat pääosin luonnontilaisia tai luonnontilan kaltaisia. Joskus sieltä on poimittu keloja.”

Viime marraskuussa Kusmin ehdotti kirjeitse yhteismetsän omistajille 2 777 hehtaarin suojelua. Pinta-ala on suurempi kuin Sipoonkorven kansallipuiston metsäalue Uudellamaalla.

Suojelu maksaisi arviolta viisi miljoonaa euroa.

Yhteismetsä vastasi sähköpostitse. Suojeluesitystä pidettiin ”vastuuttomana”. Pikemmin metsiä olisi hakattava enemmän, jotta ”talouden pyörät pyörivät”.

Tammikuun alussa 2021 Maaseudun Tulevaisuus otsikoi:

Greenpeace inventoi nyt yhteismetsiä – Sallan Värriössä hakkuut pysähtyivät.”

 

Riidan siemen on metsäsertifikaatti FSC:ssa.

Metsäjätit UPM, Stora Enso ja Metsä Group ovat liittoutuneet suurten ympäristöjärjestöjen WWF:n, Greenpeacen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa sertifikaatin taakse. FSC:n vaihtoehto on PEFC, jota tukee muun muassa metsänomistajien etujärjestö MTK.

Sertifikaatit ovat metsäomistajille vapaaehtoisia. Suomen metsistä PEFC kattaa leijonanosan, 18,5 miljoonaa hehtaaria. FSC:n piirissä on reilut kaksi miljoonaa hehtaaria, josta UPM hallitsee puolta.

”Monessa maassa FSC mielletään ympäristövaatimuksiltaan vastuullisemmaksi”, sanoo UPM:n metsäjohtaja Sauli Brander. ”PEFC:n imago ei ole kaikkialla yhtä hyvä kuin Suomessa.”

Metsäekologien mukaan edes FSC ei takaa talousmetsien monimuotoisuutta. Se vaatii silti selvästi enemmän kuin kilpailijansa: pinta-alasta on suojeltava viisi prosenttia, hakkuiden jälkeen on jätettävä järeämpiä säästöpuita ja suurempia suojavyöhykkeitä vesistöihin.

FSC on onnistunut yhdistämään bisneksen lupaukseen biodiversiteetistä. Sertifikaatin logot ovat suosittuja papereissa ja pakkauksissa – tuotteissa, jotka ovat lähellä kuluttajaa.

FSC-puusta on maailmanlaajuinen pula. Pulman ratkaisemiseksi on kehitetty FSC Mix: tuotteessa saa olla 30 prosenttia puuta sertifikaatin ulkopuolisista metsistä. Mikä tahansa mänty tai kuusi ei kelpaa. Puunostajan on kontrolloitava, että hakkuut eivät heikennä metsien suojeluarvoja.

Juuri tällaista kontrolloitua puuta oli tarkoitus hakata Värriön yhteismetsästä.

 

Vuonna 2019 konsulttiyritys Tapio laati metsäteollisuudelle paikkatietoanalyysin arvokkaista metsistä. Sertifikaattitermein puhutaan HCV- eli korkean suojeluarvon alueista.

Kartat ovat työväline metsäfirmoille. Jos suunniteltu leimikko on riskikohde, mahdollinen HCV-alue, ostajan on tarkistettava se paikan päällä ennen hakkuuta.

Kartat herättivät pelkoa, hämmennystä ja kiukkua metsänomistajissa. Millä oikeudella FSC ulottaa valtansa sertifikaattien kuulumattomien metsiin? Ja käykö puu kaupaksi ja heikkeneekö tilan myyntiarvo, jos omilla mailla on HCV-merkintä?

Maastokäynneillä merkintä on osoittautunut useimmiten vääräksi. Lahopuuta on löydyttävä paljon. Ja arvokkaiden alueiden on oltava laajoja, maan eteläosissakin vähintään 20 hehtaaria.

”Etelässä ei ole juuri luonnontilaisia talousmetsiä. Jos on, ne ovat vähäpuustoisia, ojittamattomia soita”, sanoo Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo.

Tilanne on toinen pohjoisessa, jossa on paljon valtion maita ja satojen tilojen muodostamia yhteismetsiä. Värriön yhteismetsä omistaa lähes 12 000 hehtaaria metsämaata. Suojeluun ehdotetulla, vajaalla 3000 hehtaarilla valtaosa metsistä on 220-350 vuotta vanhaa.

Kiistan ydin on tässä: salliiko FSC-sertifikaatti luonnontilaisten tai niiden kaltaisten metsien hakkuun vai onko ne suojeltava?

 

Tapio on ohjeistanut puunostajia, miten toimia korkean suojeluarvon metsissä. Jos puu on FSC-sertifoitua, ei hakata. Jos hankitaan puuta sertifioimattomasta metsästä, käsittely on sallittu. Yhdellä ehdolla: Hakkuu ei saa heikentää metsän korkeaa suojeluarvoa.

Metsä Group oli kaavaillut puukauppoja Värriön kiistametsästä. Kestävän kehityksen johtaja Vesa Junnikkala sanoo, että yhtiö ei ole tehnyt lopullista päätöstä.

”Jokainen korkean suojeluarvon kohde harkitaan tapauskohtaisesti. Ainakaan avohakkuu ei tule kyseeseen.”

Auditointiyritykset valvovat pistokokein, täyttääkö puunhankinta FSC-sertifikaatin kriteerit. Metsä Groupia auditoiva Bureau Veritas ei kyseenalaista metsätaloutta korkean suojeluarvon metsissä.

”Yleisesti ottaen varovaiset poimintahakkuut ovat sallittuja”, auditoija Julia Lenkkeri sanoo.

”Mutta jos metsässä on suojeluarvoja, harvoin tehdään hakkuita.”

FSC-sääntöihin on kirjattu, että HCV-alueen käsittely ei saa heikentää suojeluarvoja. Sertifikaatti ei kerro, miten tavoite saavutetaan.

Määrittelyn väljyys jättää tilaa tulkinoille.

Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen sanoo, että on ”absurdia ja järjenvastaista” hakata ”millään tavoin” runsaslahopuisia, luonnontilaisia metsiä. Kun järeät puut on poistettu, suojeluarvo katoaa. Sen jälkeen metsät voidaan avohakata.

”Meidän tuomiomme on tyly. Metsäteollisuus fuskaa.”

Metsänhoitaja, metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi sanoo, että poimintahakkuut ovat ”huono kompromissi”.

”Ne vähentävät vanhojen ja kuolleiden puiden muodostumista ja vaarantavat niiden jatkuvuuden.”

”Siksi luonnontilaisen kaltaisia, suojeluarvoiltaan merkittäviä metsiä ei pitäisi hakata enää lainkaan, riippumatta kuka omistaa metsän.”

 

Luonnontilaisissa tai niiden kaltaisissa metsissä on runsaasti lahopuuta, vanhoja lehti- ja havupuita, jälkiä metsäpaloista, eri-ikäistä puustoa ja uhanalaisten lajien esiintymiä.

Kiistat alkavat, kun tulkitaan kriteerejä metsässä.

Värriössä on väitelty, onko Greenpeacen ja vapaaehtoisten tekemä kartoitus luotettava. Onko lahopuun määrä mitattu oikein? Onko suojeltavaksi ehdotettu alue luonnonmetsää?

”Rajaukseen on otettu alueen yhtenäisyyden takia muun muassa tienvarsia ja louhikkoisia vaaroja”, kartoittaja Joni-Matti Kusmin sanoo.

Yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Raimo Harju näkee suojelluksi ehdotetun alueen hakkuukypsänä metsänä. Se tehdään, mitä metsälaki vaatii, ei muuta.

”Meille se on tavallista talousmetsää.”

Metsähallitus hallitsee reilun yhdeksän miljoonaa hehtaarin maa-aluetta, josta kolmisen miljoonaa hehtaaria on aktiivisessa metsätalouskäytössä. Kartoitusprojektin koordinaattorin Aallon mukaan suojelun arvoisissa metsissä ei ole harjoitettu modernia metsätaloutta.

”Valtion mailla on huikea potentiaali suojelualueverkoston kehittämiseksi.”

Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula lupaa tarkastella kartoitusten tuloksia ”avoimesti ja mielenkiinnolla”.

”Olemme kammanneet metsämme moneen kertaan”, Kumpula sanoo.

”Jäljellä ei ole laajoja, yhtenäisiä suojelun arvoisia alueita, mutta pienalaisia kohteita löytyy.”

Viime syksynä julkaistiin 55 esimerkkikohdetta valtion suojelemattomista arvometsistä.  Valtaosassa on harjoitettu kauan nykyaikaista metsätaloutta, Metsähallitus vastasi. Uhanalaisissa korostuvat muutamat lajit. Niiden esiintymien takia ei tarvitse yleensä rauhoittaa koko metsää.

Kartoituksen osallistunut Ari Aalto lähetti vastineeseen vastineen, jossa hän kiistää väitteitä yksi kerrallaan. Kirjeessään hän kutsui Metsähallituksen viestintää ”faktapakoiseksi”.

 

Ratkaisu viimeisistä luonnonmetsistä tehdään lähivuosina. EU-komissio edellyttää, että jäsenmaat ”ovat osoittaneet merkittävää edistymistä” lisäsuojelussa vuoden 2023 loppuun mennessä.

Ympäristöjärjestöt ovat ehdottaneet, että valtion mailla suojelun arvoisia metsiä siirretään taseesta toiseen, metsätaloudesta luontopalvelujen puolelle. Se tarkoittaisi, että valtio tinkisi Metsähallituksen tulouttamasta voitosta.

Tulostavoitteen muutoksesta päättää talouspoliittinen ministerivaliokunta. Metsäpääoman siirto taseesta toiseen vaatii sekin poliittisen päätöksen.

”Tasesiirtoon tarvitaan valtioneuvoston käsittely ja eduskunnan valtion talousarviossa antama valtuutus peruspääoman muutokselle”, kertoo metsäneuvos Marja Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Yksityismetsissä suojelua hoidetaan rahalla. Jos eteläisessä Suomessa on löytynyt FSC-standardin mukainen korkean suojeluarvon metsä, metsänomistajalle on voitu tarjota vapaaehtoista rauhoitusta Metso-ohjelman varoin.

Koneen Säätiön hanketta koordinoiva Ari Aalto arvioi, että pohjoisessa luonnontilaisten metsien suojelua ”olisi pitkälle kuitattu” sadalla miljoonalla eurolla.

Hallitus myönsi täksi vuodeksi sadan miljoonan lisärahoituksen luonnonsuojeluun. Greenpeacen metsävastaava Liimatainen kritisoi varojen käyttöä pääosin luonnon ennallistamiseen.

”Vihreät istuvat hallituksessa, silti ei ole laadittu uutta metsiensuojeluohjelmaa.”

 

Vuonna 2020 Metso-ohjelma lisäsi suojelua eteläisessä Suomessa 5 000 hehtaarilla. Hallitus on tehnyt uuden avauksen; pohjoisten metsien suojeluun on osoitettu kertaluontoisesti 20 miljoonaa euroa. Ensimmäinen kauppa on jo tehty. Kuusamon yhteismetsä myy reilun sadan hehtaarin metsäalueen.

Ympäristöministeriön erikoisasiantuntija Olli Ojala kertoo, että tekeillä ei ole uutta suojeluohjelmaa, mutta ”ei sellainen ole vaihtoehtona poissuljettukaan”.

”Tarvitsemme ensin tämän selvityksen tulokset, sitten voimme vetää johtopäätökset etenemistavasta.”

Ympäristö- ja ilmastoministeri Mikkosen mukaan suojeluun tarvitaan joka tapauksessa ”huomattavia lisäpanostuksia” tulevaisuudessa. Hän ei ota kantaa rahasummiin.

”Tarkoitus on, että suojelu voidaan hoitaa vapaaehtoisin keinoin neuvotellen maanomistajien ja valtion kesken.”

Tammikuussa 2021 Koneen Säätiö osti Oulun kaupungilta 4,2 miljoonalla eurolla metsää ja luovutti sen valtiolle suojeltavaksi. Yksityinen rahoitus saattaa olla uusi keino rauhoittaa myös pohjoisen yhteismetsiä.

Metsäneuvos Kokkonen muistuttaa, että koronaepidemian jälkeen valtio joutuu säästökuurille.

”On erittäin hyvä asia, jos on muitakin rahoituslähteitä kuin valtion budjetti.”

MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen suhtautuu vapaaehtoiseen suojeluun myönteisesti, jos arvokkaita kohteita ja rahaa löytyy. Tilanne on ”kohtuuton”, jos metsätila jää välitilaan. Ei synny puukauppoja eikä suojelupäätöstä.

”Silloin metsänomistajat kantavat yhteiskuntavastuun omalla kukkarollaan.”

 

Värriön yhteismetsässä on noin 350 omistajaa. Yhteismetsä ei suostu laajaan suojeluun, vaikka julkista tai yksityistä rahaa tarjottaisiin. Ehdotetulla suojelualueella on pääosa yhteismetsän hakkuupotentiaalista.

”En ole nähnyt sijoittajaa, joka jättäisi tilin ottamatta”, puheenjohtaja Harju sanoo.

Kauppoja ei ole toistaiseksi syntynyt.

”Metsäyhtiöt eivät ole suostuneet tarjoamaan puukauppoja. Se on pattitilanne päällä.”

Inarissa kolmen yhteismetsän alueella kiista on kestänyt kaksi vuotta. Metsäyhtiöt eivät osta FSC-sertifikaatin ulkopuolista puuta, sillä hakkuiden väitetään uhkaavan metsien suojeluarvoa ja saamelaisen poronhoidon oikeuksia.

Metsäjätit ovat puun ja kuoren välissä, markkinoiden ja metsänomistajien ristipaineessa.

FSC- ja FSC Mix ovat kysyttyjä Keski-Euroopassa. Suomessakin logoja löytää muun muassa Lidlin ja Keskon Pirkka-tuotteiden pakkauksista.

Puukaupan pitää myös käydä. On yhtiöiden vastuulla varmistaa, että toimitusketjuun ei pääse luonnontilaisten metsien suojeluarvoja uhkaavaa riskipuuta.

”Kontrolloidun puun kaupoissa meidän on oltava tarkkoja mutta ei ylivarovaisia”, Metsä Groupin kestävän kehityksen johtaja Junnikkala sanoo.

Listalla saattaa olla satoja suojeltavaksi vaadittavia kohteita, kun viimeiset arvokkaat talousmetsät on kartoitettu. Sen jälkeen Greenpeace aikoo valvoa ja raportoida julkisesti, hakkaavatko metsäyhtiöt luonnontilaisia metsiä.

Metsävastaava Liimatainen sanoo, että ympäristöjärjestö tekee vain sille kuuluvaa tehtävää.

”Olisimme hölmöjä, jos jättäisimme mahdollisuuden käyttämättä.”