Kieliriita kärjistyi Helsingin yliopistossa: Väittelijä ei saa kirjoittaa työnsä yhteenvetoa suomeksi
Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa suositaan englannin kieltä. Se ei sovi tohtoriopiskelija Juha Karvoselle.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on ajautunut opiskelijansa kanssa riitaan, jossa ei näytä olevan voittajia.
Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Juha Karvonen aloitti tohtoriopintonsa vuonna 2013, ja hänen väitöskirjansa teksti valmistui vuonna 2017. Karvonen ei ole saanut kuitenkaan maa- ja metsätaloustieteen tohtorin arvoa, sillä hän ei ole saanut väitellä aiheesta.
Syynä on kieliriita.
Karvosen julkaisematon väitöstyö käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutusta viiniköynnösten viljelyyn Etelä-Suomessa. Väitöstyö on niin kutsuttu artikkeliväitöskirja, jonka osajulkaisut Karvonen on kirjoittanut englanniksi. Viisi artikkelia on julkaistu alan kansainvälisissä tiedejulkaisuissa.
Karvonen haluaa kuitenkin kirjoittaa työnsä yhteenvedon suomeksi ja väitellä suomen kielellä, koska se palvelisi hänen mielestään parhaiten suomenkielistä yleisöä.
Suomenkielinen yhteenveto ei käy laitoksen johdolle, sillä yhteenveto on yleensä laaja selostus koko työstä.
”Pyrkimyksenä on tehdä kansainvälisesti leviävää tutkimusta. Suomen kieltä ymmärtävät tieteelliset piirit ovat kovin suppeat. Maa- ja metsätaloustieteissä, kuten yleensäkin luonnontieteissä, väitöskirjat tehdään yleensä aina englanniksi”, perustelee maataloustieteiden laitoksen johtaja, professori Helena Korpelainen.
Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon pituus on yleensä 20–30 sivua. Karvosen yhteenvedon pituus on 50 sivua viitteineen.
”Yhteenvedon voi toki ensin kirjoittaa suomeksi ja käyttää sitten ulkopuolista käännöspalveluja. Lähes aina käytetään vähintään kielentarkastajaa. Ei ole mitään estettä näille palveluille”, Korpelainen sanoo.
Karvonen on ollut yhteydessä riita-asiassa myös viranomaisiin.
”Olen ottanut yhteyttä opetusministeriön viranomaisiin, vedonnut perustuslakiin, yliopistolakiin, rehtorin ohjeisiin ja oikeuskanslerin ratkaisuun. Olen myös konsultoinut yliopistohallintoon perehtynyttä lakimiestä ja jokaisen tahon mukaan minulla on oikeus käyttää väitöskirjatyöni yhteenvedon kielenä suomea”, Karvonen sanoo.
Karvosen väitöstyön ohjaaja on lehtori Frederick Stoddard, jonka äidinkieli on englanti. Alun perin Karvosella oli toinen ohjaaja. Karvonen ei ollut kuitenkaan tyytyväinen saamaansa ohjaukseen: kahden vuoden aikana tapaamisia oli Karvosen mukaan vain kaksi kertaa noin 15 minuutin ajan.
Karvonen sai uuden ohjaajan.
Uusi ohjaaja puolestaan ei osaa Karvosen mielestä tarpeeksi hyvin suomea, jotta hän pystyisi arvioimaan väitöstyön yhteenvedon, joka viitteineen on siis 50-sivuinen. Ohjaaja vaatiikin englanninkielistä yhteenvetoa, jotta työ ylipäätään voidaan arvioida.
Ilman ohjaaja Stoddardin hyväksyntää väitöskirjaa ei voi käsitellä tiedekuntaneuvostossa, eikä väitöstilaisuutta voida järjestää.
Onko väitöstyön ohjaajan ja Karvosen välillä kielimuuri?
”Koska Karvosen aihe [viininviljely] on poikkeuksellinen aihe Helsingin yliopistossa ja Suomessa ylipäänsä, niin meillä ei ole valinnanvaraa pätevissä ohjaajissa”, sanoo laitoksen johtaja, professori Korpelainen.
Karvosen mukaan Stoddardilla ei ole ainuttakaan julkaisua viiniköynnöksistä.
”Ei löydy ketään muitakaan Suomesta, ainakaan tieteellisesti päteviä”, professori Korpelainen sanoo.
”Jos alkuaan olisi ollut tiedossa, ettei Karvosen ohjaaja kelpaakaan, niin aihetta tuskin olisi voitu hyväksyä tiedekunnassa pätevien ohjaajien puutteen takia. Tällöin olisi kehotettu hakeutumaan ulkomaille tai vaihtamaan aihetta.”
Korpelaisen mukaan yliopisto on jo venynyt tarpeeksi, sillä ohjaaja vaihdettiin Karvosen vaatimuksesta.
Eriarvoistaako ”kielipolitiikkaanne” opiskelijoita?
”Ei eriarvoista. Vaihtoehtoja on tarjolla.”
Riidassa näyttää olevan kyse periaatteesta.
Miksi Karvonen ei kirjoita työnsä yhteenvetoa suomeksi ja käännätä sitä englanniksi? Kaikki pääsivät helpommalla ja riita kenties ratkeaisi?
Riidassa näyttää olevan kyse periaatteesta, ei Karvosen englannin kielen taidosta.
”Kyse on oikeudestani käyttää väitöskirjani kielenä jatko-opintokielekseni hyväksyttyä suomen kieltä. Se hyödyttää parhaiten ilmastonmuutoksesta ja uudesta viljelykasvilajista kiinnostunutta suomalaista yleisöä”, Karvonen sanoo.
Professori Korpelainen mielestä asian voisi ratkaista niin, että yliopisto järjestää väitöstilaisuuteen tulkin. Myös Karvonen on tulkkausmahdollisuudesta tietoinen, sillä tiedekunta on asiasta häntä informoinut. Karvosen mielestä tulkin käyttö väitöstilaisuudessa on ”älytön ratkaisu”.
”Yksinkertaisin ratkaisu olisi nimittää suomenkielinen apulaisohjaaja pääohjaajan lisäksi, jos ohjaajaa ei haluta enää vaihtaa”, Karvonen sanoo.
Miten aiot ratkaista ongelmallisen tilanteen, jos tiedekunta ei hyväksy vaatimustasi suomenkielisestä yhteenvedosta? Jääkö väittely tekemättä ja monen vuoden opinnot vaille sinettiä?
”Kyllä.”
”Panen suomenkielisen yhteenvedon nettiin, jossa se tavoittaa lukijoita enemmän kuin englanninkielinen yhteenveto pölyttymässä yliopiston kirjaston hyllyillä. Tohtorinhatun korvaan talvella karvahatulla ja kesällä lippiksellä”, sanoo Karvonen, jolla on jo tohtorin tutkinto lääketieteestä.
Viiden viime vuoden aikana maa- ja metsätalouden tiedekunnassa on julkaistu vain muutama väitöskirja suomeksi. Englanniksi väitöskirjoja on julkaistu samassa ajassa noin 250.
Jos Karvosen väitöstyö ei valmistu, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta menettää väitöskirjasta maksettavan kymmenien tuhansien eurojen valtiontuen.
Oikaisu
Juttu on julkaistu 16.1.2018 kello 12.20 ja sitä on päivitetty kello 13.31: Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan nimi korjattu oikeaan muotoon.