Karu tilasto: Suomi on lakkauttanut 75 koulua joka vuosi

”Säästetään seinistä, ei opetuksesta” ei pidä paikkaansa Kuopiossa, vaikka kouluja suljetaan.
Kotimaa 23.1.2015 05:20
Kuopion Pitkälahden lähiökoulu uhattiin lakkauttaa. Saneeraus toteutui vain osittain. Kouluun jätettiin ykkös- ja kakkosluokat ja otettiin esikoululaisia. © Marjo Tynkkynen

Koulukärhämä Kuopiossa alkoi tiistaina 1. lokakuuta 2013.

Kaupungin silloinen perusopetusjohtaja Kari Raninen kertoi Savon Sanomissa, että kuusi koulua lakkautetaan. Mutta luottamusmiehet torppasivat kaupunginjohtajan siunaaman listan. Lopulta yhtäkään koulua ei suljettu lopullisesti.

”Se oli varsinainen farssi”, sanoo nyt Kuopion opettajien pääluottamusmies Kari Sutinen.

”Esitys tuli puskista, ilman virkamiesten kunnollista valmistelua.”

Ylin kouluvirkamies, palvelualuejohtaja Pekka Vähäkangas taas on pahoillaan ”turhasta pelkojen lietsonnasta lasten asialla”.

”Koululaisia vedetään barrikadeille, osoittamaan mieltä ja keräämään nimilistoja”, hän sanoo.

”Se vetoaa poliitikkojen sydämiin mutta on lasten väärinkäyttöä.”

Joulukuussa 2014 valtuutetut äänestivät uudesta lakkautuslistasta: kaksi koulua säästettiin, yksi päätettiin lopettaa. Kokoomusryhmän varapuheenjohtaja, eläkkeellä oleva rehtori Veikko Tiihonen oli pohjustanut esitystä muille valtuutetuille.

”Vielä viisi päivää ennen päätöstä moni ei ollut miettinyt kantaansa”, hän sanoo.

”Etenkin vanhemman polven poliitikoille asia on niin vastenmielinen, että he eivät edes haluaisi miettiä.”

Sanasotaa kouluista on käyty pian 500 päivää. Tiihonen ennustaa, että epävarmuus jatkuu.

”Joka vuosi pari koulua joutuu liipaisimelle.”

 

Kuopio on Suomi pienoiskoossa.

Kuopio liitoskuntineen muodostuu kivikaupungista, kirkonkylistä ja maaseudusta. On suuria yhtenäiskouluja, keskisuuria lähiö- ja taajamakouluja ja pieniä kyläkouluja.

Viime vuosina Kuopion talous on pudonnut pakkaselle parikymmentä miljoonaa euroa.

Kaikkien on osallistuva säästötalkoisiin. Opetuksen vuosibudjetista on karsittava kaksi miljoonaa, koulujen remonteista ja uusista rakennuksista leikattava kymmeniä miljoonia.

”Ennen koulujen lakkautuksia perusteltiin sillä, että oppilaat vähenevät”, sanoo pääluottamusmies Sutinen.

”Nyt perusteet ovat puhtaasti taloudellisia, säästöt.”

Säästetään seinistä, ei sivistyksestä. Tingitään opinahjoista, ei opetuksesta.

Mantra, jota toistetaan kunnissa.

 

Suomi, Pisa-tutkimuksen menestyjä, on lakkauttanut 20 viime vuoden aikana 1500 peruskoulua – joka kolmannen. Vuodessa se tekee keskimäärin 75 koulua, yhden joka viides päivä.

Opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta pitää päättäjien säästöä seinistä -puhetta hölynpölynä. Koulujen määrä on vähentynyt kolme kertaa enemmän kuin oppilasluvut.

”Väitän, että kaksi kolmasosaa sulkemisista on vain lisännyt kustannuksia.”

Lehtola kritisoi laskelmia kamreerimaisiksi ja kapea-alaisiksi. Lasketaan säästöt palkoista ja kiinteistöistä. Mutta lähikoulun merkitys lapselle ja koko yhteisölle sivuutetaan, ”sen arvo on nolla euroa” virkamiesten papereissa.

”Etenkin nuorimmille oppilaille koulun seinien sijainti on keskeinen. Lähikoulu edistää oppimista ja tervettä kasvua.”

Säästö seinistä voi kääntyä kuluksi, jos jo yksi kauas, suureen kouluun siirretty oppilas syrjäytyy.

”Pahoinvoiva oppilas on ylivoimaisesti kallein oppilas”, Lehtola sanoo.

”Perusopetuksen lapsi maksaa kunnalle noin 8 700 euroa vuodessa, syrjäytynyt tai pahoinvoiva äkkiä satatuhatta euroa.”

Suomessa ei ole tehty laajaa selvitystä ja seurantaa koululakkautusten sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Vuonna 2006 Lehtola osallistui delegaatioon, joka esitti opetusministeriölle tutkimusta aiheesta.

”Opetusministeri Antti Kalliomäki (sd) oli hyvin kategorinen. Hän ei halunnut, että koululakkautuksia tutkitaan.”

Harjoitettu politiikka on ollut ”kritiikitöntä keskittämisen ideologiaa”, jossa ”lapsia on käytetty savuverhona”. Tyhjentyneistä rakennuksista valtaosa on ollut alle 50 oppilaan kyläkouluja.

”Vuosittain noin 3 000 maaseutulapsen elinolosuhteita on heikennetty pysyvästi”, Lehtola sanoo.

”Jos sama tapahtuisi aikuisille, karvahattulähetystöjä lähtisi Helsinkiin.”

Lakkautustahti on tasaantunut; monissa pienissä kunnissa on jäljellä enää yksi tai kaksi koulua. Seuraavaksi kaupungit saneeraavat, purkavat koulurakennuksia. Maakuntakeskuksissa pelaavat osittain toisen säännöt.

Suuretkaan koulut eivät ole suojassa.

 

Savon sydämessä Kuopiossa on 40 peruskoulua. Teoriassa kaikki kaupungin lapset mahtuisivat kahteenkymmeneen 500 oppilaan kouluun. Mutta edes tilojen raju karsinta ei takaisi lisää rahaa opetukselle.

”Tilavuokrat ovat olleet hallitsemattomassa kasvussa”, opettajien pääluottamusmies Kari Sutinen sanoo.

Sama suuntaus muissa kunnissa: koulujen seinät ovat entistä kalliimmat.

Vuokrat, ateriat, kuljetukset ja atk ovat tukipalveluja. Kuopiossa niiden kustannukset kaksinkertaistuivat 16:sta 34 miljoonaan euroon 2008–2013. Muutos prosentteina: tukipalvelujen osuus opetuksen budjetista kasvoi 28:sta 39 prosenttiin.

”Se on piiloleikkaamista opetuksesta”, Sutinen sanoo.

”Kuopioon on rakennettu käsittämättömän kallis tukipalvelujen tuottamismalli. Sen takia kouluja lakkautetaan ja opetuksen laatu heikkenee.”

Pääluottamusmies Sutinen syyttää kehityksestä Tilakeskukselle, tilojen omistajalle, asetettua tuloutusvelvollisuutta. Kun vuokrat lakkautetuista neliöistä katoavat, Tilakeskus nostaa toimivien koulujen vuokria. Vain siten onnistuu 14 miljoonaa euron palautus kaupungin kassaan.

Kasvun ja oppimisen lautakunnan puheenjohtaja Aleksi Eskelinen (kesk) muistuttaa, että vuokrissa kerätään myös pääomaa tuleviin remontteihin ja uusiin kouluihin.

”Voi tietysti kysyä, onko pääomakustannus laskettu oikein. Neliövuokrat ovat niin korkeita.”

Rahapulassa Kuopio on alkanut korjauttaa ja rakennuttaa elinkaarimallilla. Kaupungin omistama tytäryhtiö vastaa, että koulu on terve ja turvallinen koko sen käyttöiän ajan.

”Mutta riskin ulkoistaminen rakentajalle maksaa. Sekin nostaa tilavuokria”, Eskelinen sanoo.

Valtuutettuna hän on huolissaan Kuopion koko taloudesta. Jos Tilakeskuksen tuloutusvelvollisuus poistuisi, edessä olisi uusia leikkauksia.

”Se johtaisi lisäsäästöihin myös opetuksesta.”

 

Virkamiehet liikuttelevat kouluverkoston palapelissä kolmea osaa. Mikä on alueen oppilasennuste, miten paljon koulussa on tyhjää tilaa ja mikä on rakennusten kunto?

Pitkälahdessa, Etelä-Kuopion hyvämaineisessa alakoulussa, kaiken piti olla kunnossa.

Kolmesta kiinteistöstä viipaletalo kaipasi remonttia, muutoin tilat olivat toimivat. Koulu oli sopivan täysi, uusia oppilaita riittävästi, koulumatkat lyhyet. Välineet olivat huippua, älytaulut ja tabletit, urheilukenttä ja liikuntasali. Kaksi rinnakkaisluokkaa pelasi yhteen, opettajat tuurasivat ja auttoivat toisiaan.

”Olen käynyt kouluissa 30 maassa. Ei ole juuri idyllisempää kuin 300 oppilaan koulu vanhalla omakotialueella”, sanoo koulun entinen rehtori, valtuutettu Veikko Tiihonen.

Silti Pitkälahti nostettiin lakkautuslistalle.

Vanhempainyhdistys puolustautui kynsin hampain. Poliitikot taipuivat nahkapäätökseen. Ykkös- ja kakkosluokat jäivät, esiopetus siirtyi samaan taloon. Lapsia on nyt 120.

Lakkautuksen piti leikata reilut puoli miljoonaa palkka- ja kiinteistökuluja. Kun ”Pitkis” jatkaa tynkänä, säästöt ovat jääneet murto-osaan. Toistaiseksi loppulasku saattaa olla miinusmerkkinen.

”Lakkautusuhan takia 14 perhettä muutti pois, jotkut Espooseen ja Tampereelle”, Tiihonen kertoo. ”Osalla oli firma, jonka he veivät mukanaan.”

Syy, miksi Pitkälahti joutui silmätikuksi, on Pyörö, jättikoulu.

Pyörö rakennettiin 1990-luvun alussa Petoselle, uuteen kaupunginosaan. Vuokrataloista tulvi lapsia, mutta huippu oli pian ohi. Nyt Pyörö halutaan täyttää uudelleen, 1 100 lapsen opinahjoksi. Lähimmät lisäoppilaat ovat Pitkälahdessa, kilometrin päässä.

Tiihonen sanoo, että vastaavia tapauksia on ympäri Suomea.

”Hyväkuntoisia lähiökouluja laitetaan kiinni, koska lähistöllä on isompi koulu, joka kärsii oppilaskadosta.”

Kaupungeissa lakkautusten taustalla vaikuttaa usein kaavoitus. On rakennettu asuinalue kerralla täyteen. Kun väkeä alkaa muuttaa pois, oppilasennuste kääntyy laskuun ja kouluihin jää tyhjää tilaa.

”Kaavoitusta ja kouluverkostosuunnittelua on tehtävä eri virkamiesten ja organisaatioiden laajana yhteistyönä”, pääluottamusmies Kari Sutinen sanoo.

”Kuopiossa ne ovat eläneet omaa elämäänsä.”

 

Suomi on pienten peruskoulujen maa. Tuhannen oppilaan mammutteja on vain muutama. Kolme lasta neljästä opiskelee alle 300 oppilaan rakennuksessa.

Kuopiossa on selvitetty, että jättikoulu ei takaa säästöjä, ei edes hallinnollisesti.

”On haaste, miten kasvatuksen ammattilaisten monialainen yhteisö pelaa yhteen”, palvelualuejohtaja Vähäkangas sanoo.

Suuri koulu tarjoaa paljon valinnaisia kieliä ja aineita. Pääluottamusmies Sutinen sanoo, että yli 500 oppilaan yksikkö ei anna enää pedagogisia etuja. Mutta opetusrauha kärsii.

”Pyörön yhdessä rakennuksessa on 600–700 oppilasta. Jo perusmelu aiheuttaa stressiä.”

Pyöröstä vakuutetaan, että esimerkiksi kiusaamiseen puututaan heti. Sutinen sanoo, että jättikoulun pihalla ongelmatapaukset saattavat kuitenkin hukkua massaan.

”Pienessä koulussa ne löydetään nopeasti.”

 

Luokka on oppimisen tyyssija. Oppilasryhmän koko vaikuttaa ratkaisevasti lapsen menestykseen ja hyvinvointiin, enemmän kuin rakennuksen neliöt.

Tämä on virkamiesten peruste lakkauttaa kouluja.

”Jos säästöjä ei saada seinistä, sitten joudutaan kasvattamaan ryhmäkokoja”, palvelualuejohtaja Vähäkangas sanoo.

Myös koulujen sulkemiset suurentavat luokkien päälukua. Kun opetus keskittyy harvempiin rakennuksiin, ryhmät suurenevat.

Virkamiesten mukaan Kuopiossa on pelivaraa. Kaikkien opetusryhmien keskiarvo on 16,3 oppilasta. Luku on vastaava kuin samankokoisissa muissa kaupungeissa.

”Onko luokassa 15 tai 25 oppilasta, ei tutkimusten mukaan juuri vaikuta oppimistuloksiin”, Vähäkangas sanoo.

”Taloudellisesti olisi järkevintä, että luku olisi lähempänä 25:ttä.”

Opettajien mukaan keskiarvoja käytetään tarkoitushakuisesti. Kun ryhmäkokoa pienentävät jakotunnit lasketaan mukaan, päästään 16 oppilaan keskiarvoon. Tosiasiassa Kuopion alakoulun luokalla on keskimäärin 22 ja yläkoulun 21 koululaista.

”Jos lasten hyvinvointia ajatellaan, ryhmäkokoa ei ole varaa kasvattaa yhtään”, pääluottamusmies Sutinen sanoo.

Kuopiossa on vähän ylisuuria, yli 25 oppilaan luokkia. Isokin joukko voi toimia hyvin. Mutta tilanne muuttuu, jos ryhmässä jo pari lasta painii vaikeuksien kanssa.

”Silloin kärsivät kaikki, lisätukea tarvitsevat ja muut oppilaat”, Sutinen sanoo.

Laki velvoittaa järjestämään tehostettua ja erityistä tukea oppilaalle, joka ei selviydy tavallisessa luokassa. Opettajien pääluottamusmies sanoo, että yhä useampi lapsi jää pienryhmäpaikkaa vaille säästöjen takia.

”Laki on torso”, Sutinen sanoo. ”Ei ole mitään sanktiota kunnalle, joka toimii lainvastaisesti.”

Palvelualuejohtaja Vähäkangas kiistää, että koulusäästöt olisivat kasvattaneet lasten sosiaalisia ongelmia Kuopiossa.

”Erityislasten osuus ei ole mitenkään hälyttävä, päinvastoin valtakunnan pienimpiä.”

Peruskoulujen oppilasryhmiä on pienennetty viime vuosina valtion korvamerkityllä rahalla. Kuopio on saanut noin 1,7 miljoonaa vuodessa. Jos kaupunki suurentaisi luokkakokoja, se menettäisi valtion porkkanarahaa ja torpedoisi omat säästötavoitteet.

”1,7 miljoonaa on iso summa Kuopiolle”, pääluottamusmies Sutinen sanoo. ”Se vastaa 35 opettajan vuosipalkkaa.”

 

Maaliskuussa 2014 Kuopion koilliskulmille jysähti uutispommi.

Koulujen lakkautuslistalle pomppasi Kalevalan yhtenäiskoulun Linnanpellon yksikkö. Se on 270 oppilaan ja 13 000 asukkaan asuinalueen ainoa yläkoulu. Viime joulukuussa valtuusto äänesti täpärästi sulkemisen puolesta: 31–28.

Opettajat, oppilaat ja vanhemmat tyrmistyivät.

Koulu oli kotouttanut maahanmuuttajia ja opettanut tavallisten lasten lisäksi autistisia lapsia, dysfaatikkoja ja kehitysvammaisia. Kaikki yhdeksäsluokkalaiset olivat päässeet viime vuosina jatko-opintoihin, kukaan ei ollut syrjäytynyt peruskoulussa.

Oppilaiden uusi osoite on Hatsalan klassillinen koulu, joka laajenee 700 oppilaan suurkouluksi.

Murrosikäiset joutuvat kävelemään keskustan läpi, jotkut lähes viisi kilometriä suuntaansa. Pidempi koulumatka vastaa virkamiesten linjausta; Kuopio tarjoaa yhä lähikoulun, mutta se ei tarkoita lähintä koulua.

Linnanpellon kohtalon sinetöi vuoto katossa.

Rakennuksen ylläpitoa oli laiminlyöty. Vesivahinko aiheutti sisäilmaongelman ylemmissä kerroksissa. Koulun puolustajat uskovat, että kahden miljoonan euron korjaus riittäisi. Tilakeskuksen laskelmissa rakennusta odottaa laaja, yli 11 miljoonan remontti.

Sama periaate toimii ympäri maata: missä suurin säästö, siellä ovet säppiin.

 

Pienissä maaseutukunnissa pelätään, että kuntaliitokset sammuttavat valot syrjäkylien viimeisistä luokkahuoneista. Myös Kuopio on laajentunut kuntaliitoksin, mutta täällä on käynyt päinvastoin, ainakin toistaiseksi.

Kuntaliitossopimuksissa Kuopio on luvannut Maaningalle ja Karttulalle uudet koulut. Kuopion ylin kouluvirkamies on harmissaan.

”Ei se Karttula kasva kouluinvestoinnilla. Kuntakeskus on jäänyt torsoksi”, palvelualuejohtaja Vähäkangas sanoo.

Samalla lakkautuslistalla Linnanpellon kanssa oli kyläkoulu Karttulassa. Mutta valtuutetut päättivät, että sulkemisen sijaan rakennetaan uusi koulu.

”Joku tolkku täytyisi säilyä, kun koko Kuopiota kehitetään”, valtuutettu Veikko Tiihonen sanoo.

”Linnanpellon lähes 300 oppilasta pistetään kävelemään kaupungin halki, kun samaan aikaan tehdään uusi kyläkoulu 30 lapselle.”

Tiihonen toivoo koulu-sotea, jolla valtio ohjaisi rakentamista. Pitkälahden entisen rehtorin ehdotus: ei tehdä uutta koulua, jos kaupungissa lähin naapurikoulu on alle viiden kilometrin ja maaseudulla alle 20 kilometrin päässä.

”Kuopion 40 koulusta jäisi jäljelle 25.”

Kokoomusvaltuutettu Tiihonen perustelee radikaalia saneerausta rahapulalla. Jotta myös syrjäkylien lapsille taataan laadukas opetus ja välineet, on kouluverkkoa karsittava ajan mittaan.

”Koulumatkat pitenisivät vähän, mutta niin ne pitenevät tulevaisuudessa myös lääkäriin.”

 

Kallaveden kaupungin länsirannalla on kolme kyläkoulua, Rytky, Kaislastenlahti ja Hirvilahti. Keskustavaltuutettu Aleksi Eskelinen on kotoisin Niemisjärveltä, Hirvilahden naapurikylästä.

”Vuonna 1969 isoisäni oli maalaiskunnan valtuutettuna lakkauttamassa kahta kyläkoulua, jotta Hirvilahti jäi henkiin.”

Nyt Hirvilahdessa on 26 oppilasta.

Syksyllä 2013 koulu uhattiin sulkea, mutta esitys ei edennyt. Hirvilahden ja sen kahden naapurin tulevaisuus on katkolla taas tänä vuonna. Kaikki kolme koulua tuskin jatkavat. Yksi vaihtoehto on korvata ne yhdellä uudella, mutta rahat ovat tiukassa.

Itä-Suomessa jo joka kolmas oppilas istuu koulumatkansa taksissa tai bussissa. Se on mahdollista myös Hirvilahdessa: lapset pyörien päällä korvesta kaupungin kouluihin.

Keskustavaltuutettu ei lämpene ajatukselle. Kalliit kyydit rasittavat kaupungin kassaa mutta erityisesti pieniä lapsia.

”Ei ole inhimillistä, että alakoululaisen matkoihin kuluu päivittäin yli kaksi tuntia.”

Hirvilahdessa on vahva yhteisöllisyys. Yhdysluokilla isot lapset kasvattavat nuorempia. Koulu on myös tae, että peräkylät eivät tyhjene lapsiperheistä.

”Lähikoulujen turvaaminen on minulle poliitikkona arvovalinta”, Eskelinen sanoo. ”Virkamies katsoo vain sitä, mistä saa suurimmat eurosäästöt.”

Poliittiset kompromissit ovat synnyttämässä uudenlaisen lähikoulun: 0–2.

Tynkään jäävät esikoululaiset sekä ykkös- ja kakkosluokat. Säästöt jäävät osin toteutumatta, kun koulua ei lakkauteta. Pedagogisesti huono ratkaisu, opettajat kritisoivat. He eivät saa tunteja täyteen, ja sairaustapaukset vaikeuttavat opetusta.

”Maaseudulle on vaikea saada päteviä opettajia, ja vaihtuvuus on suuri”, palvelualuejohtaja Vähäkangas sanoo.

”Yhdellä opettajalla on yksin valtava vastuu useammasta ikäluokasta.”

Eskelinen, kouluista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja, ei tyrmää 0–2-koulua. Opetuksen mahdollisia puutteita paikkaa yhteistyö esikoulun kanssa.

”Se on samalla vanhan ajan kasvatustyötä. Koko kylä on mukana.”

 

Koulujen tilkkutäkki ei ole koskaan valmis.

Kehitys vaihtelee eri puolella maata. Seuraavan kymmenen vuoden aikana peruskoululaisten määrä lisääntyy reippaasti Pohjanmaalla mutta vähenee selvästi Etelä-Savossa. Suotuisa muuttoliike tai kaupungin vauraus ei takaa riidattomia päätöksiä. Helsingissä koulukiistat ovat poikineet lukuisia valituksia, myös eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Itä-Suomi taantuu, mutta Kuopio kasvaa.

On arvioitu, että vuonna 2030 kaupungissa on 1 400 peruskoululaista enemmän. Tarvitaan useita uusia kouluja. Tai sitten nykyisiä on pakattava täydemmiksi ja ryhmäkokoja kasvatettava.

”Kuopio markkinoi itseään hyvinvoinnin, kulttuurin ja urheilun kaupunkina”, opettajien pääluottamusmies Kari Sutinen sanoo.

”Mutta useimmille uusille asukkaille turvallinen lähikoulu on tärkeämpi kuin KalPan menestys SM-liigassa.”

Pitkälahti on toistaiseksi ainoa, jota on saneerattu koulukahakan aikana. Poliitikot ovat tyytyväisiä, että ”Pitkistä” ei sittenkään suljettu tyystin. Kaupunki laajenee etelään, ja osa alueen kouluista pullistelee.

Ja Pitkälahtea saatetaan tarvita vielä väistötilana, hometta pakenevien oppilaiden väliaikaisena rakennuksena.

Hiljattain jyrättiin maan tasalle Jynkkä. Koulu oli vain reilut 30 vuotta sitten rakennettu mutta kosteusvaurioiden pilaama. Uusi maksaa reilut kymmenen miljoonaa euroa.

Homekoulu on kallein koulu. Siitä vallitsee Kuopiossa täydellinen yksimielisyys.