Kanadalainen kaivosyhtiö konkurssiin Nivalassa – jätti jälkeensä saasteet ja miljoonien laskun veronmaksajille

Belvedere Mining pesi kätensä ja lähti, myöntää kansliapäällikkö Hannele Pokka.
Mikko Niemelä
Kotimaa 19.5.2017 16:27

Veronmaksajien rahaa joudutaan käyttämään yli viisi miljoonaa euroa Hituran kaivoksen sulkemiseen ja ympäristövahinkojen estämiseen. Nivalassa sijaitseva Hituran kaivos ajautui konkurssiin joulukuussa 2015.

Heikosti kannattavalle nikkelikaivokselle ei ole löytynyt jatkajaa, ja nyt Juha Sipilän (kesk) hallitus ehdottaa lisätalousarviossaan tukieuroja ympäristöministeriölle ympäristövahinkojen torjumiseksi.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka sanoo, että kanadalaisen Belvedere Miningin konkurssipesä on varaton.

Kaivosyhtiön laitteista ja irtaimistosta saadut varat ovat menneet asianajopalkkioihin, eikä kaivoksen jälkihoitoon tarkoitetut kahden miljoonan euron vakuudet riitä ympäristöongelmien korjaamiseen.

Nikkelikaivoksesta aiheutuu suuri riski pohjaveden pilaantumiselle, jota seuraisi Kalajoen saastuminen. Kalajoki laskee Perämereen.

”Pohjanmaan ely-keskus alkaa toteuttaa kaivoksen sulkemista heti, kun he saavat rahat käyttöön”, Pokka sanoo.

”Kaivoksella on avoaltaita, ja koko alue on aika heikossa kunnossa.”

Kanadalaisten jäljiltä ympäristövahinkojen torjumiseen on käytetty valtion kassasta jo noin 200 000 euroa. Riski on, että rahaa joudutaan käyttämään lisää nyt myönnetyn viiden miljoonan euron lisäksi.

”Sulkeminen pitää tehdä niin, että ympäristölle ei tule vahinkoa ja asia tulee kuntoon. Pitää varmistaa, että likaiset vedet pysyvät kaivosalueella”, Pokka sanoo.

Pesivätkö kanadalaiset kätensä koko sotkusta? ”Kyllä, ja jättivät sotkun meidän hoidettavaksi.” 

 

Hituran kaivos on ollut jo sen perustamisesta (1970) asti ongelmissa. Kaivosyhtiö oli alun perin Outokummun omistuksessa. Kaivos suljettiin puolenkymmentä kertaa, sillä se ei ole ollut kunnolla kannattava vuosikausiin.

Outokumpu myi kaivoksen vuonna 2007 kanadalaiselle kaivoskonserni Belvedere Resourcesille, joka on yrittänyt järjestellä koko toimintaansa uudelleen. Suomessa toiminut tytäryhtiö teki Nivalassa 1,5 miljoonan euron tappion vuonna 2015. Työntekijöitä oli parhaimmillaan noin 50.

Miten jatkossa voitaisiin estää se, että veronmaksajat joutuvat kaivosyhtiön ongelmien maksajiksi?

Kansliapäällikkö Hannele Pokan mukaan se vaatisi muutoksia muun muassa niin kutsuttuun vastuujärjestelmään.

Järjestelmässä eri teollisuuden alat keräävät varoja rahastoon, jolla paikataan ympäristöongelmia. Rahaston varoja ei voi kuitenkaan käyttää konkurssitapauksiin. Ainut keino tällöin on rahoittaa ympäristövahinkojen torjunta veronmaksajien rahoilla.

Sipilän hallitus ja elinkeinoelämä eivät ole halunneet muuttaa vastuujärjestelmän toimintaideaa.

 

Juttu julkaistu 19.5. klo 16.27, juttua korjattu 22. toukokuuta kello 13.30: Kaivoksen jälkihoitoon tarkoitetut kahden miljoonan euron vakuudet on olemassa, mutta ne eivät riitä ympäristöongelmien korjaamiseen. Aiemmin jutussa luki, että kaivoksen jälkihoitoon tarkoitettuja kahden miljoonan euron vakuuksia ei löytynyt yhtiön kassasta.

Keskustelu

Fakta lienee, että ulkomaiset kaivosyhtiöt investoivat vain maihin, joissa ympäristövastuut ovat kehitysmaatasoa. Jälkihoito huomioiden tuloksena on astronomisen hintaisia työpaikkoja Suomen veronmaksajille. Neljän vuoden hallitusvastuu on niin lyhyt, että jälkihoito jää aina seuraavalle hallitukselle.

Yritystoiminnan luonteeseen kuuluu voiton tavoitteleminen sijoitetulle pääomalle.

Kaivostoiminnan luonteeseen kuuluu se, että malmion ehtyessä tulovirta ehtyy, siivousvelan jatkaessa kasvuaan.

Jos tähän ei varauduta ennalta, vaikkapa pakkorahastoituttamalla jälkihoitokulut ennalta, Talvivaaroja ja Belvederejä tulee jatkossakin. Osakeyhtiöiden tehtävänä on tuottaa voittoa, ei varautua hamassa tulevaisuudessa häämöttäviin ympäristötalkoisiin.

Sipilän hallitus ja elinkeinoelämä eivät ole halunneet muuttaa vastuujärjestelmän toimintaideaa.

Kyllä kansa tietää, sanoi eräs poliitikko, mutta kun Sipilä ei anna Ylen kertoa näitä asioita?

Artikkeliin linkatun mietinnön kohdan 3.6.2 (Nykytila/vakuudet) mukaan yhtiöllä olisi pitänyt olla vakuus, joka korvaa ennalta-arvattavat siivouskulut. Mikä meni pieleen? Eikö vakuus riittänyt, vai eikö viranomainen huolehtinut vakuuden olemassaolosta?

Jos ensisijainen vastuu ei toimi, niin pitää korjata ensisijainen vastuu.