Kaikki sukupuolet kutsuntoihin, palvelus kahteen osaan – Näin toimisi sukupuolineutraali puolustusvelvollisuus

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Sukupuolineutraalin maanpuolustusvelvollisuuden ja -palveluksen tuoma maanpuolustuksemme kasvanut uskottavuus sekä ulkovaltojen kynnys ryhtyä sotatoimiin maatamme kohtaan nousisivat ellei maailman niin ainakin Euroopan kärkikaartiin”, kirjoittaa Vesa Huopana Kanava-lehden numerossa 7/2019.

Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaisuudessaan.

 

Puolustusministeri Antti Kaikkonen sai hallitusohjelmassa tehtäväksi asettaa tänä syksynä parlamentaarinen komitea selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan tavoitteena on ”korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen”.

Puolustusvoimat on toistuvasti ilmoittanut nykyisen, vain miespuolisia kansalaisia velvoittavana koskevan asepalveluksen olevan ”toimiva”. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen kannalta se ei sitä kuitenkaan ole. Onkin erityisen perusteltua vahvistaa ja kehittää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa asioissa, joissa sen nykyinen toteutumattomuus on ollut ja on yhä yleisesti hyväksyttyä vain perinteemme tai historiamme vuoksi.

Suomen nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on juuri tällainen asia.

 

Muun muassa Kaikkosen aiemmin väläyttämä kansalaispalvelus ei ole realistinen tapa ryhtyä kehittämään suomalaista asevelvollisuutta, koska millään muulla toimijalla kuin puolustusvoimilla ei ole resursseja – eikä haluakaan – toteuttaa vuositasolla yhteensä kymmeniätuhansia kansalaisia koskevia ja useita kuukausia kestäviä koulutus- ja palvelusjaksoja majoittamisineen, muonittamisineen sekä muine käytännön järjestelyineen.

Nykyisen asevelvollisuuden ja asepalveluksen kehittäminen sukupuolineutraaliksi, koko ikäluokkaa koskevaksi maanpuolustusvelvollisuudeksi ja -palvelukseksi vaatii vuosien lainsäädäntötyön sekä monia muutoksia puolustusvoimien koulutusjärjestelyihin. Siksi sen valmistelu on syytä aloittaa mahdollisimman pian. Esitän yhden mallin järjestelmän toteuttamiseksi.

Kaikkia sukupuolia koskevat kutsuntajärjestelyt ovat jatkossa luontevasti toteutettavissa oppivelvollisuuden pidentämisen yhteydessä. Kutsuntoja ei nykyiselläänkään toteuteta puolustusvoimien tiloissa, joten on kehitettävissä malli, jossa ne toteutettaisiin toisen asteen oppilaitosten, puolustusvoimien, kuntien sekä näitä kaikkia toimijoita ohjaavien hallinnonalojen yhteistyöllä. Samalla saataisiin hallinnonalojen yhteisiä synergiaetuja muun muassa nuorison syrjäytymisriskien ehkäisemiseen ja työelämävalmiuksien kehittämiseen koko ikäluokan keskeytymättömän velvollisuusseurannan laajentuessa ikävuosiin 19–20 saakka.

Kutsuntojen jälkeen palveluskelpoiseksi määritetty kaikki sukupuolet sisältävä ikäluokka suorittaisi ensin ”tiivistetyn maanpuolustuspalveluksen”. Käytännössä se tarkoittaisi nykyistä varusmiesten ja vapaaehtoista asepalvelustaan suorittavien naisten peruskoulutuskautta tiivistettynä, eli enintään noin kymmenen viikkoa kestävää sotilaan perustietoihin ja -taitoihin keskittyvää palvelusta. Siihen sisältyvää esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaan ja yleisiin kansalaistaitoihin liittyvää koulutusta olisi mahdollista toteuttaa myös jo oppivelvollisuuden yhteydessä.

Tiivistetyn maanpuolustuspalveluksen jälkeen jokaisella palveluskelpoiseksi määritetyllä olisi periaatteellinen velvollisuus jatkaa palvelustaan aselaji- ja mahdolliseen johtakoulutukseen, mutta valinnoissa huomioitaisiin maanpuolustusvelvollisen oma toive ja puolustusvoimien tarve. Tällä perusteella valittaisiin palvelustaan jatkavat. Puolustusvoimilla olisi siis oikeus joko määrätä maanpuolustusvelvollinen tiivistetyn maanpuolustuskoulutuksen suorittamisen jälkeen jatkamaan palvelustaan tai kotiuttaa hänet tässä vaiheessa reserviin ”perusmaanpuolustuspalveluksen ja -velvollisuuden” suorittaneena.

Tällaiset palvelusjärjestelyt edellyttäisivät nykyisten palveluksen aloittamisajankohtien eli vuosittaisten saapumiserien lisäämistä kahdesta esimerkiksi neljään: talven, kevään, kesän ja syksyn saapumiseriksi.

Nykyiset tammi- ja heinäkuun saapumiserät säilyisivät saapumiserinä, joissa tiivistetyn maanpuolustuspalveluksen jälkeen palvelustaan jatkavat siirtyisivät suoraan aselaji- ja johtajakoulutukseen. Kevään ja syksyn saapumiseristä maanpuolustuspalvelustaan jatkamaan määrätyt liittyisivät mukaan talven ja kesän saapumiserien aselaji- ja johtajakoulutukseen siinä määrin kuin puolustusvoimien tarve edellyttäisi. Aselaji- ja johtajakouluksen suorittavien kokonaispalvelusaikaa myös tiivistettäisiin tai muulla tavoin uudistettaisiin nykyisen varusmiespalveluksen 165, 255 ja 347 päivistä. Tälloin resursseja voitaisiin kohdentaa joustavasti eri koulutuskausien tarpeiden mukaan.

Maanpuolustuspalveluksen jatkuminen reservissä sekä muun muassa kertausharjoitusten toteuttamisjärjestelyt samoin kuin reserviläistietojen valvonta ja seuranta säilyisivät pääosin nykymuotoisina, vaikkakin volyymiltaan ja merkitykseltään suurempina. Vuonna 2015 toteutettu reserviläiskirje oli vahva osoitus puolustusvoimien valmiudesta ja kyvystä huolehtia jo nykyisin määrältään miljoonaluokkaa olevan reserviläishenkilöstön asevelvollisuustietojen hallinnasta ja sitä koskevasta informaatiosta.

 

Sukupuolineutraalin maanpuolustuspalveluksen ja -velvollisuuden vaatimia lisäresursseja saataisiin muun muassa nostamalla puolustusvoimien nykyisin käyttämien harjoitusalueiden käyttöastetta, minkä lisäksi myös muut hallinnonalat voisivat tarjota puolustusvoimille koulutusinfrastruktuuria. Järjestelmän kehittämisessä olisi mahdollista yhdistää esimerkiksi poliisi-, palo- ja pelastus- sekä terveydenhoitoalan koulutusjärjestelyjä maanpuolustuskoulutukseen entistä tiiviimmin. Tämä toteuttaisi osaltaan myös järjestelmän kansalaispalvelus- ulottuvuutta monipuolistamalla ja täydentämällä koulutuksen yksinomaan asepalveluksellista luonnetta.

Nykyisen Maanpuolutuskoulutusyhdistyksen (MPK) asemaa ja mahdollisuuksia tukea puolustusvoimia kehitettäisiin. Yhdistyksen toimintaa voitaisiin yhdistää nykyistä konkreettisemmin suoraan puolustusvoimien toteuttamaan koulutukseen esimerkiksi antamalla siihen liittyviä valmistelu- ja tukitoimintoja MPK:n tehtäväksi. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi harjoitusalueiden kunnossapito ja valvonta, koulutusvälineistön huolto ja kunnossapito sekä muut erilaiset logistiset toiminnot.

Esittämäni mallin väistämättä tuomat taloudelliset lisäresurssitarpeet kompensoituisivat nuorten ikäluokkiemme tasa-arvoistumisen tunteen tuomalla ja kumulatiivisesti kasvavalla kansalaistyytyväisyydellä, hallinnonalojen välisillä synergiaeduilla sekä Suomen toteuttaman tasa-arvon edistämisen saamalla positiivisella kansainvälisellä huomiolla.

Ja se tärkein eli asevelvollisuutemme yhteiskunnallinen ydintehtävä: sukupuolineutraalin maanpuolustusvelvollisuuden ja -palveluksen tuoma maanpuolustuksemme kasvanut uskottavuus sekä ulkovaltojen kynnys ryhtyä sotatoimiin maatamme kohtaan nousisivat ellei maailman niin ainakin Euroopan kärkikaartiin.

 

Kirjoittaja Vesa Huopana on sotatieteiden maisteri ja reservin majuri.

Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 7/2019. Kanavan voit tilata täältä.

Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.