Kaamos: sinertävän valkoinen valo virkistää eniten

Kotimaa 14.10.2011 07:30

Syksyisin valon puute ahdistaa. Mutta liika valokin on haitaksi.

Kaamostunnelmaa Saariselällä 15. tammikuuta 2011. Kuva Matti Björkman / Lehtikuva.

Luonnonvalon määrä hupenee nyt kymmenisen minuuttia päivässä. Kun kellot siirretään talviaikaan lokakuun lopulla, aurinko laskee Helsingissä kello 16.30, Utsjoella jo kello 15.20.

Kun päivä pakenee, kaamosmasennus voi iskeä. Joidenkin ihmisten sisäinen kello sekoaa, välillä jätättää, välillä edistää. Aivot eivät sopeudu niukkenevaan valoon. Väsyttää, on vaikea keskittyä, reaktiot hidastuvat.

On se aika vuodesta, kun valonälkäiset alkavat hoitaa itseään kirkasvalolampuin. Viimeisin uutuus on korvavalo, jonka hoidollisesta tehosta ei ole vielä täyttä tieteellistä näyttöä.

Kohti talvea myös terveiden unentarve kasvaa – toisilla muutamilla minuuteilla, toisilla jopa usealla tunnilla.

”Suomessa väestötason muutokset yöunen pituudessa ovat suuremmat Oulun pohjoispuolella kuin eteläpuolella asuvilla”, kertoo ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Laboratoriokokeissa on nähty, että terveillä suomalaisilla sisäinen kello käy hämmästyttävän tasaisesti kaamosaikanakin.

”95 prosenttia ihmisistä on noin 30 minuutin aikahaarukassa. Sisäisen vuorokauden pituus vaihtelee noin 23.55 tunnista 24.27 tuntiin”, Partonen sanoo.

Kun luonnonvalo hupenee, useimmat meistä kaipaavat lisää keinovaloa. Varsinkin kaupungit kylpevät 24/7-valossa. Elimistö tarvitsee kuitenkin pimeän yön pysyäkseen rytmissä.

”Jo himmeäkin öinen valo siirtää sisäisen kellon ´viisareita´ ja haittaa uni-valverytmiä”, Partonen muistuttaa. ”Myös yöhormonin, melatoniinin, eritys lakkaa välittömästi valolle altistuttaessa, mutta palautuu heti, jos yö on pimeä.”

Useat kunnat ovat alkaneet säästää, ne sammuttavat katuvaloja yöksi ja laittavat ne päälle aamuisin. Pimeät kadut lisäävät yökulkijoiden turvattomuutta, mutta ihmisen elimistöä pimeät yöt ja valoisat aamut tahdistavat parhaiten.

”Muutoin sisäinen kello helposti jätättää entistä enemmän ja univaikeudet voimistuvat”, Partonen sanoo.

Valkoisessa valossa on näkyvän valon koko kirjo, spektri. Punaiset, pitkän aallonpituudet tekevät valosta lämpimän kellertävän, kun taas siniset, lyhyet aallonpituudet tuottavat sinertävän kylmän valon.

”Sinistä väriä vastaavia, lyhyitä aallonpituuksia sisältävä valo virkistää tehokkaimmin”, Partonen sanoo. ”Mutta mielialaa kohentaa eniten silmään valkoiselta näyttävä valo.”

Aiheesta lisää
Video: Soihtuja ja valonauhaa – matka pimeän kaupungin yllä (Suomenkuvalehti.fi 14.10.2011)
Hehkulampussa ja ledissä sama ongelma: lämpö (Suomenkuvalehti.fi 13.10.2011)